Tietoa mainostajalle ›

Kategorian arkisto: Matkat

Gotlannista on moneksi

800 kilometriä rantaviivaa hiekkarannoista jylhiin kallioihin, lähiruokaa, luontoa lehtometsistä kalkkikivimuodostelmiin, lampaita, politiikkaa, historiaa, putiikkeja, baareja, pyöräreittejä. Yhdestä saaresta on moneksi.

gotlanti 1

Gotlanti on jäänyt vähän etäiseksi minulle. Pari luettua dekkaria, siihen tietoni Gotlannista rajoittuivat. Monena kesänä olemme harkinneet sitä kesäkohteena, mutta aina se on hävinnyt valintaprosessissa joko helpommille kotimaankohteille tai kaupunkilomille. Pääsin saarelle toukokuussa ensimmäistä kertaa Visit Swedenin järjestämällä matkalla. Kerta ei jääne viimeiseksi. Seuraavalla kerralla hyppäämme miehen kanssa toivottavasti pyörien selkään.

Visbytä sanotaan ruusujen ja raunioiden kaupungiksi. Kaupungin kuvatuin kuja Fiskargränd lunastaa varmasti tämän lupauksen kukkiessaan kaikissa ruusunpunaisen sävyissä pitkälle syksyyn. Sodilta säästynyt kaupunki huokuu historiaa, sen mittakaava on jopa ihmistä pienempi, kun nupukivillä päällystettyjä katuja on aikojen kuluessa korotettu niin, että ulkopuolelta talot ovat tavallista matalampia, osin katutason alapuolella. Mittakaava tuntuu lähes nukkekotimaiselta ja talot kuin pieniltä piparkakkutaloilta, joiden pihassa kukkivat hedelmäpuut.

visbyn katot

Kadunkulmissa voi vielä nähdä kivisiä kuutioita, joiden tehtävänä on ollut suojata taloja hevoskärryjen osumilta. Historia on muutenkin läsnä kaikkialla. Puutaloja on tuhoutunut tulipaloissa, mutta sodaton historia on ollut saarelle armelias. Kaupunki on suunniteltu strategisesti tekemään sen valloittaminen vaikeaksi. Sitä ympäröi 3,6 kilometriä pitkä, hyvin säilynyt kaupunginmuuri ja vanha kaupunki on kuin labyrintti. Jokainen katu päättyy T-risteykseen, mikä tekee pakenemisen haastavaksi, jos kaupunkia ei tunne kuin omia taskujaan.

visby muuri

Monen vallan alla ollut vanha hansakaupunki on avannut ovensa vieraille vaikutteille, siellä on aina myös asunut paljon ulkomaalaisia. Niinpä se on ollut monissa asioissa kehityksen kärjessä ja saarella on myös jo varhaisessa vaiheessa ollut pääomia ja vauratta, mikä on edistänyt kehitystä. UNESCO:n maailmanperintökohteeksi jo 1990-luvulla valittu Visby oli yksi Itämeren alueen keskeisiä kauppakaupunkeja.

tulppaanit

Ruusujen ja raunioiden sijaan 90 kilometriä mantereelta itään sijaitseva Gotlanti tarkoittaa minulle kuitenkin jatkossa parsaa, valkoisena kukkivaa karhunlaukkaa, tryffeliä, lampaita ja kalaa. Ruokamatkailuun panostavalla saarella on siihen oivalliset luonnonvarat, sen kalkkinen ja hiekkainen maaperä ja manner-Ruotsia lämpimämpi ja aurinkoisempi merellinen ilmasto suosii monia lajeja. Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa kaupungin muurin suojassa kasvaa jopa useita välimerellisiä ja eteläamerikkalaisia lajikkeita. Ilmanala ja maaperä ovat otollisia myös esimerkiksi parsan ja tryffelin kasvatusta. Saaren luonnossa kasvaa lähes neljäkymmentä orkidealajiketta, valkosipulille sukua olevaa karhunlaukkaa ja karhunvatukan sukulaiskasvia sinivatukkaa (salmbär) sekä rosmariinia, timjamia ja oreganoa villinä. Gotlannille ominaisen karhunlaukan arvellaan olevan viikinkien tuomisia, sitä kasvaa saarella runsaasti. Luonnossa laiduntavien lampaiden maku ei yrteillä ylevöitetystä ruokavaliosta ainakaan huonone.

Gotlannissa elää oma lammasrotu, jonka talja on pehmeä ja kiharainen. Yksi sellainen matkasi matkalaukussani kotiin ja lämmittää nyt jalkojani. Lampaantalja oli jokseenkin viimeinen hankinta, jonka kuvittelin tekeväni. Gotlantilaiset taljat ovat kuitenkin jotain aivan erityistä, mielettömän kauniita kaikissa harmaan sävyissään, pehmeitä ja keveitä ja niitä käytetään saarella raikkaasti moderneissakin sisustuksissa. Paikallisten mukaan ruokavalio ei vaikuta pelkästään lihan makuun, vaan sillä on merkitystä myös lampaantaljan laatuun ja ominaisuuksiin. Jos olet ostamassa taljaa, ensimmäinen laaduntae on Skinnriket-leima. Muutoin kannattaa arvioida mm. karvan kiiltoa ja kiharaisuutta.

60 000 vakituisen asukkaan ja yhtä monen lampaan saari houkuttaa kesäisin noin miljoona turistia. Maanviljelyksen ohella turismi on saaren pääasiallinen elinkeino, mikä näkyy myös laajana palvelutarjontana. Pikkukaupungiksi Visbyssä ja saarella ylipäänsä on paljon hotelleja, ravintoloita ja pieni putiikkeja – ja kirjallisia murhia. Turistien tuoma tulovirta  ruokkii paikallisia muotoilijoitaja yrittäjiä – ja paikallinen luonto dekkarikirjailijoiden mielikuvitusta. Uinuva, aurinkoinen pikkukaupunki on ihmeellisen otollinen rikoskirjojen tapahtumapaikaksi.

Gotlannissa on tietoisesti panostettu ruokamatkailuun. Monipuolinen raaka-ainetarjonta on hyvä pohja ja saarella, joka pisimmillään on noin 180 kilometriä pitkä, lähituotanto tarkoittaa todella lähellä tuotettua. Jo noin kymmenen minuutin matkan päässä kaupungista alkaa olla maatiloja. Esimerkiksi luomuun keskittynyt, mm. parsastaan ja joulukuusistaan tunnettu Lilla Bjers sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä Visbystä. Saarella kaikki on lähellä. Myös meri, mikä tarkoittaa tuoretta kalaa ja äyriäisiä.

Jos kysyt paikallisilta neuvoa, he todennäköisesti kehottavat suuntaamaan johonkin niistä ravintoloista, joita pyörittävät saarella ympäri vuoden asuvat ravintoloitsijat. Visit Sweden oli valinnut meille hienon kattauksen paikallisia ravintoloita, paikallisten pitämiä. Valitsin niistä muutaman suosikkini tähän.

Smakrike Krog & LogiClaudelins väg 1  Ljugarn

Viikonlopun ylivoimaisesti paras ateria. Tämä ei tarkoita sitä, että muut olisivat olleet huonoja, Smakriken taiten valmistettu primöörimenu oli vain niin taivaallinen, että saaren itärannikolle ajaminen oli pieni uhraus sen eteen. Samettista parsakeittoa ja mehevää maissikanaa kauden primöörien kera. Päälle vielä kahvit ja jälkiruoka aurinkoisessa puutarhassa. Tämän lähemmäs ruokataivasta ei pääse. Ruokalistaa ei löydy ravintolan verkkosivuilta, sillä se rakentuu aina sesongin parhaiden raaka-aineiden varaan.

parsakeitto smakrike

Lilla BjersVästerhejde, Lilla Bjers 410, Visby

Onneksi välillä ei koskaan ei päde. Lilla Bjersiä pyörittävien Göranin ja Margaretan ei koskaan pitänyt alkaa maanviljelijäksi eikä jatkaa Göranin sukutilaa Lilla Bjersiä. Margaretan aiempi ammatti kalligrafina näkyy enää tilan kylteissä. Göranin isän sairastuminen ALS:iin kuitenkin muutti tilanteen ja sairaus myös sai aikaan sysäyksen luopua myrkyistä. Margareta totesi, että kansainväliset tutkimukset, joiden mukaan ALS on erityisen yleinen maanviljelijöillä ja jalkapalloilijalla, ovat vahvistaneet omaa uskoa luonnonmukaisen kasvatuksen merkitykseen hyvinvoinnille.

Lilla Bjersissä kasvattaa monipuolisesti kaikkea, ensimmäiset parsat nostetaan huhtikuussa ja kausi jatkuu joulukuusiin saakka. Tilalla on tilakauppa, josta poimin mukaan muutaman siemenperunan Annabelleä. Muutama vuosi sitten tilanpitäjät avasivat lahjakkaan Luqaz Ottossonin johdolla ravintolan pieneen kasvihuoneeseen tilalla. Ravintola on ehditty palkita jo pariin otteeseen White Guidessa parhaana ekologisena ravintolana.

Ruokalista rakentuu pääosin sen varaan, mitä tilalla kasvaa, kaikki vihannekset kasvatetaan itse. Kasvun kohinan voi siis lähes kuulla korvissa ruokaillessaan, tämän lähempää ei lähituotantoa saa. Saimme omin silmin nähdä, kun omistajien tytär kävi poimimassa pellolta parsaa juuri ennen päivällistä. Sekä tila että sen ravintola ovat luomusertifioituja (KRAV) eli kaikki raaka-aineet lautasella ovat luomua.

Ravintola on auki lähinnä sesonkiaikaan ja kannattaa tehdä pöytävaraus. Noin seitsemän kilometrin päässä Visbystä sijaitsevaan ravintolaan polkaisee vaikka pyörällä. Kun seuraavan kerran menen Gotlantiin, tämä on ehdottomasti listalla, nyt pääsimme vain parsapellolle ja tilakauppaan.

Kolmen ruokalajin päivällinen 565 kruunua, tarjolla lisäksi lounas ja päiväkaffet.

Bakfickan, Stora Torget 1, Visby
Jokseenkin kaupungin keskeisimmällä paikalla, torin laidalla sijaitseva Bakfickan aloitti alunperin osana kalakauppaa ja ruokalista oli lyhyt ja ytimekäs: Paistettuja silakoita ja perunamuussia. Sittemmin listalle lisättiin kalasoppa. Lista on laajentunut nyttemmin ylipäänsä kalaan ja äyriäisiin ja kalakaupasta kodikkaasti kukallisilla pöytäliinoilla ja merellisellä rekvisiitalla somistetussa ravintolassa muistuttaa lasivitriini. Edelleen kalaa ja äyriäisiä voi ostaa myös mukaan. Mereneläviä rakastavalle. Maukkaita savustettuja katkarapuja ja valtavia paistettuja silakoita.

silakkapihvit bakfickan 2-2

silakkapihvit bakfickan

Alkuruoat 80-175 kruunua, pääruoat 145-225 kruunua. Varaa pöytä, ravintola on suosittu.

Leva KungsladorToftavägen 20, Visby

Juuri niin mysig kuin vain ruotsalaiset osaavat. Hiukan Visbyn keskustan ulkopuolella sijaitseva kahvila ja ravintola, joka on tunnettu mm. hapanleivästään. Iso puutarha, jossa kelpaa kahvitella aurinkoisina päivinä. Enemmän kuin ruoasta viehätyin tunnelmasta ja miljööstä. Ravintola, leipomo, tilakauppa, sisustustuotteita ja puutarha, jossa kasvatetaan kasvulaatikoissa vihanneksia omaan ravintolaan. Kesällä testaisin ehdottomasti paikan grillibuffeeta: Elävää musiikkia, grillin tuoksu ja puutarha illalla, kuulostaa täydelliseltä kombolta. Pyörämatkan päässä keskustasta, tarkista aukioloajat. Auki parhaiten päivisin. Sesongin aikaan osan viikosta myös iltaisin.

leva

MITÄ TEHDÄ?

Syö hyvin ja nauti luonnosta. Vuokraa auto tai pyörä ja kierrä saarta. Gotlannin luonto ja maisemat ovat niin uskomattomia, että olisi sääli jäädä vain Visbyhyn. Vaella Visbyn kaduilla haistelemassa tunnelmia, kierrä paikallisia pieniä putiikkeja, niiden valikoimat on poimittu ruotsalaisten varmalla maulla. Pyörähdä torilla ja tutustu kasvitieteelliseen puutarhaan. Myös golfaajille löytyy useita kenttiä. Saarella voi viettää myös vähemmän keski-ikäisiä lomia vaikkapa surffata ja juhlia.

Suosittelen myös harkitsemaan ohjattuja kaupunkikierroksia. Ainakin oma oppaamme oli niin vilpittömän innostunut kotikaupungistaan, että into tarttui ja saimme valtavan määrän tietoa. Myös yhdestä selvittämättömästä murhasta, joka oli tapahtunut hotellissamme. Tarina ei onnistunut viemään yöunia.

MILLOIN?

Jos et ole intohimoinen politiikkafani, vältä Almedalen-viikkoa kesä-heinäkuun taitteessa. Olof Palmen aloittama kesätapahtuma kerää saarelle kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat – ja heihin vaikuttamaan pyrkivät. Ravintolat ja hotellit pursuavat yli äyräidensä. Bilettäjille oivallista aikaa on vuosittainen Stockholmsvecka (tavallisesti viikko 29), kun rikkaat ja kauniit rantautuvat juhlimaan saarelle. Vähemmän juhlanhimoisten kannattanee varata matkansa muille viikoille.

Oivallinen aika suunnata saarelle oli toukokuu, primöörisesonki oli parhaimmillaan ja ilmasto on sen verran leudompi, että saimme nauttia jo aurinkoisista ja lämpimistä päivistä ja puutarhakahveista samaan aikaan, kun Suomessa pidettiin sadetta ja kylmää. Myös monet primöörit poimitaan ensimmäisinä juuri Gotlannissa, esimerkiksi kauden ensimmäiset kotimaiset parsat saadaan Ruotsissa saarelta. Primöörien tulemista (Primörpremiär) juhlistetaan toukokuun loppupuolella (tänä vuonna 22-24. toukokuuta). Turistisesonki ei ollut toukokuussa vielä kunnolla käynnistynyt, laitakaupungilla pystyi vaeltamaan lähes ylhäisessä yksinäisyydessä.

Ruokamatkaaja arvostaisi varmasti myös syksymmällä koittavaa tryffelisesonkia, leuto meri-ilmasto takaa sen, että syksy jatkuu Gotlannissa manner-Ruotsia ja Suomea pidempään leutona. Myös esimerkiksi ruusut kukkivat pitkälle syksyyn, parhaimmillaan marraskuulle, kasvitieteellisessä puutarhassa joulukuulle saakka. Tryffelifestivaalia saarella vietetään marraskuussa.

MITEN?

Visbyhyn pääsee kesäsesongin aikaan suoralla lennolla, muulloin lentäminen edellyttää vaihtoa Tukholmassa. Kaupunkiin kulkee myös lautta mantereelta, jos haluat mennä omalla autolla.

MISSÄ YÖTÄ?

Turistien määrän ansiosta Visbyssä ja Gotlannissa ylipäänsä riittää kaikenlaisia vaihtoehtoja hotelleista, B&B-majoituksista ja mökeistä leirintäalueeseen. Pääsin kokeilemaan Vanhassa kaupungissa sijaitsevan Clarionin, joka on taattua Clarion-laatua. Tyylikkäät ja viihtyisät huoneet, erinomainen sijainti, hyvä aamiainen ja oiva ravintola. Yöpyisin siellä mieluusti uudestaan, mutta saarella riittää paljon hyviä vaihtoehtoja.

*****

Gotlannin matkan järjesti VisitSweden.

Lue myös kanssamatkustajien postaukset:

Gotland Food Tour osa 1 (Truly Kira)
Gotlanti (Kaikki äitini reseptit)
Gotlanti – täydellinen kesälomakohde (Kokit ja potit)
Gotlantiin on helppo hullaantua (Siskot kokkaa)

 

Takataskussa – Ruokavinkkejä Tukholmaan

Ilmiöksi Tukholmassa ovat nousseet eturivin ravintoloiden takataskut, bakfickanit, mutkattomat sisarbistrot fine dining -ravintoiden kyljessä. Gastrologikin Speceriet, Oaxen Slip, Mathias Dahlgrenin Matbaren, Frantzénin The Flying Elk, Operakällarenin Bakfickan vain muutamia mainitakseni. Niiden lisäksi iso joukko melko tuoreita rentoja bistroja. Kaupunkiin mahtuu edelleen kahdeksan Michelin tähditettyä ravintolaa, mutta hyvin voi syödä myös tuntuvasti huokeamminkin. 

Kohta tämä uhkaa lipsahtaa perinteeksi. Viimevuotiseen tapaan kevät käynnistyi kirsikankukkien ja magnolioiden keskellä Tukholmassa. Tällä kertaa vietimme siellä viikonlopun miehen kanssa ottamassa varaslähdön kevääseen. Olin ollut kaukaa viisas ja buukannut matkan miehelle joululahjaksi. Perjantaina töiden jälkeen lentokoneella lahden yli ja sunnuntaina laivalla takaisin.

Muutamassa päivässä ehtii Tukholmassa jo paljon, vaikka edelleen jäi nälkää vierailla pikaisesti uudestaan. Lista kiinnostavista ravintoloista, näyttelyistä ja kaupoista on loputon. Siksi oheiseen karttaan (katso kartta) on koottu lyhyen kuvausten kera paitsi suosikkejani myös inspiraatiota tuleville matkoille. Tällä kertaa emme ehtineet esimerkiksi suunnitellusti Rosendalin puutarhaan. Koska palasimme laivalla, mukaan olisi mahtunut vaikka vähän kasvejakin.

Tukholmassa on oikeastaan ainoastaan kaksi vikaa. Kun euro vientiteollisuuden iloksi sukeltaa kruunuun nähden, jo ennestään melko hintava kaupunki on entistä kalliimpi lomailukohde. Toisaalta matkat lahden yli ovat melko edulliset. Toinen vika on siinä, että reissu rajan yli saa minut aina kiroamaan, miten surkeaan kuntoon olen päästänyt ruotsinkielentaitoni. Opiskelin sitä ilolla, kirjoitin joskus sata vuotta sitten laudaturin, käytin sitä vuosia töissä, luen edelleen ruotsiksi ja nyt päädyn lähes poikkeuksetta puhumaan englantia yksinkertaisissakin tilanteissa. Noloa.

Vuosien laiminlyönnin jälkeen Tukholma on kuitenkin valloittanut minut. Ystävälliset naapurit, ne asteen välittömämmät, jotka naapuripöydästä intoutuvat kehumaan Tukholmaan rantautunutta Farangia, kun kuulevat meidän puhuvat suomea tai vinkkaavat kahvilajonossa kokeilemaan key lime pietä, ”koska se on parasta, mitä tästä kahvilasta saa”.

Tukholma on taivas ruokaa rakastavalle. Tällä kertaa söimme laidasta laitaan, korealaisesta skandinaaviseen ja lisäksi erinomaista pullaa ja pakkasimme tuliaiskassit täyteen herkkuja. Östermalmin kauppahallin valikoimaa on erityisen mielenkiintoista tutkia perjantaisin, kun tukholmalaiset varustautuvat viikonloppuun, kala- ja lihatiskin tarjonta päihittää mennen tullen parhaimmatkin helsinkiläiset vastineensa.

Klassikko NK:n Saluhall pitää pintansa reissusta toiseen. Ostin taas kuivattuja chilejä Urban Delistä, lähes sama valikoima löytyy kuitenkin myös NK:stä – mutta yli puolet halvemmalla. Havaitsin sen valitettavasti liian myöhään. Ostoskoriin kannattaa pakata myös Kolsvartin täydellistä lakritsia. Tällä kertaa poimin myös helmicouscousia ja gheetä, joita kumpiakin on hankalaa löytää Helsingistä ja onnistuin löytämään purkillisen Wilkin & Sonsin ylellistä metsämansikkahilloa.

Vaikka Tukholmassa saa hyvää ruokaa ilman varaustakin, suosituimpiin ravintoloihin on turha kuvitella saavansa pöytää viime tipassa. Useimmat bistrot alkavat ottaa varauksia vastaan vasta kuukautta ennen, joten kuukausien varoaikaa ei onneksi tarvita.

Lisää hyviä vinkkejä löydät aiemmista postauksista Södermalmilta, Gamla Stanista ja viime kevään ravintolalöydöistä.

Fabrique

useita toimipisteitä ympäri kaupunkia

Fabrique-Gamla-Stan

Tahmainen pähkinäpulla tyydyttää suurimmankin makeannälän. Suosion perusta ovat leipomon hapanjuurileivät, mutta kyllä täällä kelpaa fikatakin perinteiseen ruotsalaiseen tyyliin. Klassikko kanelipulla tekee kauppansa.

Ketjulla on leipomoita ympäri kaupunkia. Useimmat ovat varsin pieniä, kaikissa ei ilmeisesti ole kahvilaa. Suurin kahvila sijaitsee Södermalmilla (Rosenlundsgatan 28), jossa voi lasin takaa seurata myös leipomista. Vanhan kaupungin pikkuinen kahvila (Lilla Nygatan 12) on rauhallinen keidas vain kivenheiton päässä risteilymatkustajien vaellusreitiltä.

Speceriet

Artillerigatan 14, Östermalm. Ei pöytävarauksia.

Aloin tehdä pöytävarauksia aivan liian myöhään, varmaan kymmenen kiinnostavaa ravintolaa myi ei oota. Onneksi löytyi Speceriet, Michelin-tähdellä palkitun Gastrologikin seinänaapurissa sijaitseva rennompi pikkusisar, josta pöytää ei voi varata ennakkoon. Kolme pitkää pöytää, jossa istutaan rintarinnan ventovieraiden kanssa kosketusetäisyydellä, mikä voi ahdistaa, jos henkilökohtaisen tilan tarve on suuri. Ravintolapaikkoja yhteensä reilu parikymmentä ja paikan saa jonottamalla. Itse odotimme paikkaa puolisen tuntia. Kumosimme odotellessa lasit rieslingia ikkunalaudalla istuskellen.

Lyhyt simppeli lista, yksi suosituimmista annoksista on flammenkuchen ja keittiössä pyörii rotisserie. Suosittelen kokeilemaan piikkikampelasta valmistettua täydellistä fish & chips annosta, jossa pehmeä, mutta rapeakuorinen kala yhdistyy maa-artisokkasipseihin ja rakuunamajoneesiin.

chicken specerietfish and chips speceriet

Keittiö sulkee kymmenen aikoihin, kannattaa tähdätä paikalle viimeistään puoli yhdeksän aikoihin ja varautua odottamaan. Kovimpaan nälkään koverretaan tiskillä suuresta juustosta palasia tai siivutetaan leikkeleitä.

Kahden hengen illallinen viineineen noin 1200 kruunua (noin 130 euroa), pääruoat 15-26 euroa, päivän menu reilu 40 euroa.

Arirang

Luntmakargatan 65, pöytävaraus suositeltava.

Kaupungin ensimmäinen jo lähes 40 vuotta toiminut korealainen ravintola, joka edelleen on useiden lähteiden mukaan myös kaupungin paras. Samaan arvioon yhtyi myös naapuripöydän asiakas, jonka mukaan saman perheen omistuksessa ollut ravintola on ehdottomasti autenttisinta korealaista Tukholmassa.

Samainen naapuripöytäläinen muuten kehui myös Tomi Björckin ja Matti Wikbergin Farangin maasta taivaaseen ja totesi, että se ainoa paikka, johon on turha yrittää, ellei pöytävarausta ole tehnyt viimeistään kuukautta ennakkoon. Suosio olisi aika huikeaa ottaen huomioon ravintolan yli 300 asiakaspaikkaa. Valistuneempi lukijani tuolla kommenttilaatikossa kuitenkin totesi, että ihan niin suosittu paikka ole. Vieraskoreutta siis, mutta mielikseenhän sitäkin kuunteli.

arirang 1arirang 2

Päädyimme kokeilemaan kaikki vuosikymmenet samassa osoitteessa sijainnutta perheravintolaa Kaikki äitini reseptit -Nannan suosituksesta. Halusimme kokeilla ruokalistalta useampaa lajia, joten päätimme skipata pääosin alkuruoat ja jakaa kolme pääruokaa kahdestaan. Lopputulos: me ähkyssä ja tarjoilija ihmeissään. ”Hyvinhän te söitte”, hän totesi, kun hän keräsi melkein tyhjentyneet lautasemme, joissa oli riittänyt tyhjennettävää. Pidin erityisesti mehevästä bulgogista ja ihanan tulisen kimchin ansiosta sopivasti potkivasta kim chi bokkumista, jossa samaan wokkiin oli päätynyt kimchiä ja possua.

Kahden hengen tukeva illallinen juomineen noin 1000 kruunua (nykykurssilla noin 110 euroa). Pääruoat noin 20-25 euroa.

Muutama käytännön vinkki

Viikonloppuisin torstaista eteenpäin normaalisti melko kalliilla Arlanda Expressillä matkustaa kahdestaan lähes puoleen hintaan (300 kruunua kahdelta) )(tieto 1.5.2015). Tarjous pitää osata hakea automaatin valikosta. Nopea junayhteys on helpoin ja käytännöllisin tapa matkustaa kentältä keskustaan.

Taksitoiminta on Ruotsissa vapautettu sääntelystä. Kannattaa suosia isojen ja luotettavien yhtiöiden autoja ja tarkistaa esimerkkihinnat ikkunasta etukäteen. Jonostakaan ei tarvitse valita ensimmäistä, vaan asiakas voi valita haluamansa.

Luottokortti käy kaupungissa kattavasti. Tällä kertaa en vaihtanut kruunun kruunua, vaan kaikki ostokset hoituivat kortilla, jopa yksittäiset vesipullot. Taksit ja kaupat hyväksyvät kortin poikkeuksetta. Olenpa törmännyt pariinkin liikkeeseen, joka ei edes huoli käteistä. Ruotsi on itse asiassa maailman vähiten käteistä käyttävä yhteiskunta, jopa asunnottomien lehteä myyvät ovat varustautuneet Guardianin mukaan kortinlukijoilla.

Lento-laivayhdistelmä on osoittautunut moneen kertaan käteväksi yhdistelmäksi. Perjantaina sekä Finnair että Norwegian lentävät tällä hetkellä neljän aikaan Tukholmaan, mikä tunnin aikaeron takia tarkoittaa sitä, että neljältä myös laskeutuu Tukholmaan ja jo perjantai-iltana on mukavasti aikaa tutustua kaupunkiin. Paluu sunnuntaina laivalla mahdollistaa, että Tukholman sisustusliikkeistä ja ruokakaupoista voi ottaa kaiken irti, kun ei tarvitse miettiä matkatavaran kanssa painorajoja.

viking line alkupala

Tällä kertaa sain kutsun laivalle Viking Lineltä. Hyödynsimme laivamatkan testaamalla Michael Björklundin Viking Linelle suunnitteleman menun, jossa käytetään ahvenanmaalaisten lähituottajien tuotteita. Kuvan alkupalalautasella oli marinoitua siikaa, pikkelöityjä kasviksia ja maakunnan ylpeyttä kermaista Kastelholma-juustoa. Hienoa, että iso varustamo hyödyntää kotimaakuntansa pienten tuottajien osaamista. Toukokuussa vuorossa on uusi menu, samppanjamenu, joka on syntynyt Suomen ensimmäisen Master of Winen Essi Avéllanin ja Björklundin yhteistyönä.

Karttaan on kerätty liuta mansikkapaikkoja, löytyvätkö sinun suosikkisi jo sieltä?

*****

The rising stars of the restaurant scene in Stockholm are cozy, easy-going bistros that offer quality food in a laid-back atmosphere and with a wallet-friendly pricing. There are still altogether eight Michelin starred restaurants in the city, but now several of them have also a more casual bakfickan, back pocket, as Swedes like to call these more affordable little sisters. Gastrologik has Speceriet, Oaxen Slip, Mathias Dahlgren Matbaren, Frantzén The Flying Elk, Operakällaren Bakfickan to start with.

Speceriet, located wall-to-wall to the restaurant Gastrologik, is a relaxed and intimate eatery with three communal tables that are filled on a first-come-first-served basis, no reservations policy. I highly recommend their version of fish and chips in which a crispy-battered and well-cooked turbot is served with crunchy jerusalem artichoke chips and tarragon mayonnaise – the whole being greater than the sum of its parts. A dinner for two with couple of glasses of wine around 1200 SEK (130 EUR).

The first and apparently still the best and most authentic Korean restaurant of the city, Arirang, has been run by the same family for decades. A reservation recommended at dinner time. 

Fabrique sells its famous artisanal bread baked in a stone oven and traditional cinnamon buns in several locations throughout Stockholm. The flagship of the bakery chain is located in Södermalm but several of its other location serve also as a perfect stop for fika, a cup of coffee and a cinnamon bun. If you happen to be in Gamla Stan, there is a beautiful one lurking just one block away from the main streets.  

Molemmil puolil jokkee – ruokavinkkejä Turkuun

Turkulaisia hellitään hyvällä ruoalla. Viimeistään kun Kaskis avasi ovensa Kaskenmäen huipulla, kiinnostava ruokatarjonta levisi molemmil puolil jokkee.

turku-by-night-2

 

turku-kooste

Herkuttelulla on Turussa pitkä historia, jo 30-luvulla sinne perustettiin mm. herkkukauppa Ingmann & Hartmann. Sammakonreisiä, kilpikonnakeittoa, kaviaaria ja pääskysenpesäkeittoa myytiin 70-luvulle saakka puutalossa, josta nykyään löytyy pizzeria Dennis.

Ruoanystävän kannattaa aloittaa matka Turun torilta. Monen monta toria on Suomessa tullut testattua, mutta Turussa on valehtelematta yksi Suomen parhaista. Syntyperäisenä kuopiolaisena koskee myöntää asiantila. Liekö sitten syynä kaupungin tärkeimmät vientituotteet, missit ja jääkiekkoilijat, mutta turkulaiset torikauppiaat ymmärtävät estetiikan päälle. Täydelliset salaatinkerät, vihannekset, marjat ja hedelmät odottavat ostajaa pieteetillä aseteltuina kauniissa laatikoissa ja koreissa.

turun-torilla1

Torilta kerää helposti aterian ainekset, mikä ei ole monella torilla ollenkaan itsestään selvää. Kaloissa löytyy myös harvinaisempia, omenakauppiaan valikoimissa oli yli kymmentä eri lajiketta kotimaisia omenoita ja laatikoissaan odottaa lukemattomia laatuja vihreitä salaatteja. Tuliaiskassiin pakkasin pussillisen meksikolaiseen vihreään salsaan käytettäviä tomatilloja, joita olen metsästänyt Helsingistä lähes vuoden tuloksetta. Jos voisin, lähettäisin parikin pääkaupunkiseudun torikauppiasta Turkuun opintomatkalle, tällaisen valikoiman perässä kävisin luultavasti torilla lähes viikoittain, jos se olisi kotikaupungissani.

Käymme Turussa jokseenkin vuosittain, olemme syöneet lähes 10 eri ravintolassa viime vuosien aikana ja lähes kaikkiin palaisin mielellään. Edelleen todella monta suosittua ja suositeltua ravintolaa on testaamatta. Poikkeuksellisen paljon hyviä ravintoloita alle 200 000 asukkaan kaupunkiin, joka on jo vuosia paininut enemmänkin ulospäin suuntautuvan muuttoliikkeen kanssa. Pudotuspeliä on toki ollut näkyvissä. Mm. Rocca ja Yoki ovat sulkeneet ovensa konkurssin takia, mutta uusia ravintoloita on avautunut liuta.

Tälläkin kertaa valitsimme paitsi meille uudet, myös melko vastikään perustetut ravintolat. Ludu oli vinkki paikallisilta ruokabloggaajilta, Kaskis taas on saanut osakseen niin paljon hehkutusta ja kehuja, että se oli ratkaisevassa asemassa koko matkakohteen valinnassa. Kolmen T:n suorasta (Turku, Tukholma, Tampere) päädyimme pääosin Kaskiksen (ja reilun tunnin ajomatkan) takia Suomen länsirannikolle viikonlopun minilomalla.

varför-paris

Alla olevien ravintoloiden lisäksi testasimme mm. vähän tavallista paremman taquiera Taco Niton Approved by Mexicans -leiman vakuuttamina lounaan verran. Tuhdit annokset olivat hyvien salsojen ja oikeiden maissitortilloiden ansiosta pääosin ihan kelpo tavaraa. Iso miinus tosin valtavasta kasasta kaupan nachoja, mieluummin vähemmän mutta hyvää. Hinta-laatusuhteeltaan hyvä ravintola, joka on viikonloppuisin auki aamuyön puolelle.

Ludu

Linnankatu 17

Entiseen maalikauppaan remontoitu Ludu on Porista Turkuun muuttaneen Joonas Sipon ensimmäinen ravintola kaupungissa. Tila on sisustettu taiten vanhaa kunnioittaen, vaikka loppujen lopuksi sitä on taidettu säilyttää lähinnä alkuperäisen laattalattian verran. Tummasävyinen ravintola näyttää siltä kuin olisi ollut sijoillaan vuosikymmeniä, mutta todellisuudessa omistajan isän hellittelynimen mukaan nimetty Ludu avasi ovensa juuri viime vuoden puolella, uudenvuoden aattona.

ludu

Bistromaisen runsaat, turhia kikkailemattomat annokset ja erinomainen palvelu. Illan parasta antia oli omalta osaltani alkuruoaksi syömäni täydellisen kuohkea kukkakaalikeitto. Se sai kevyesti makeutta appelsiini-vaniljavinaigretesta ja suolaisuutta pinnalle uppopaistetusta ”roskakalakroketista”. Kekseliästä ja maukasta. Mies taas kiitteli klassista Black Angus -pihviään, erityisesti sen kanssa tarjoiltuja napakoita ja maukkaita juureksia ja erinomaista rakuuna-voikastiketta.

Pääruoan ”kasvislasagne” kärsi ruuhkasta lautasella. Punajuurta, linssejä, kukkamaisia kaaleja pariakin lajia, sieniä, tomaattia. Osan raaka-aineista olisi huoletta voinut jättää pois lautaselta ja se olisi vain selkeyttänyt kokonaisuutta. Hyvää se oli näinkin, erityisesti täyteläinen neljän juuston kastike maistui,  mutta raaka-aineruuhkan takia annos oli vähän sekava makukokonaisuus. Iloitsen siitä, että pasta on taas hovikelpoinen raaka-aine paremmissakin ravintoloissa.

Ludussa oli paljon hyviä makuja, kirjasin sieltä myös liudan ideoita kotikeittiöön. Ruokaideoiden lisäksi tätä kotona -kirjaan tallentuivat huikeat kupariputkista taivutellut valaisimet. Sähköhommia tiedossa.

Tulokkaalla on varmasti paikkansa Turun ravintolaelämässä. Kahden hengen illallinen (kaksi ruokalajia) juomineen noin 130 euroa.

Kaskis

Kaskenkatu 6a

Kolmen alkuperäisen turkulaisen paluu maailmalta kotiin synnytti Kaskiksen. Se on saanut ensimmäisten kuukausiensa aikana vain ja ainoastaan huikeaa suitsutusta kaikkialla, mistä olen siitä lukenut. Jacques Boisson kirjoitti siitä poikkeuksellisesti kaksi postausta, niin vaikuttunut hän oli ruoasta. Glorian Ruoka & Viini valitsi sen vuoden ravintolaksi, Kauppalehti Optiossa oli Mikko Takalan kirjoittama monen sivun ylistys ravintolasta. Nyt-liite nosti sen erikoismaininnalla listalle, jolle nostettiin Helsingin parhaat ravintolat. Odotukset oli ladattu kaakkoon jo ennen vierailua. ”Käsintehtyä ruokaa, mutta ei fine diningiä”, määrittelevät ravintoloitsijat Erik Mansikka, Simo Raisio ja Topi Pekkanen ravintolan linjan.

Lasikoppi, betoniseinät ja kolme suurempaa seuruetta. Lopputuloksena korvat soivat, kun poistuimme ravintolasta. Kalaravintola Kaskenahteen entisiin tiloihin kerrostalon kivijalkaan avattu pelkistetty, lähes askeettinen ravintola oli akustisesti painajaismainen. Helpotusta oli onneksi tulossa heti vierailuamme seuranneella viikolla. Tarjoilija totesi, että heidänkin kannaltaan akustiikka on aika raskas, mutta muutos tulee olemaan merkittävä. Ei siis kannata jättää menemättä melun takia. Kakofonia varasti ison osan nautinnosta, mutta se ei silti estänyt minua nauttimasta jokaisesta suupalasta.

kaskis

Aloitin aterian aika turvallisesti, KaskiSkagenilla. Vähän liiankin turvallinen valinta, koska listalla oli yhtä sun toista mielenkiintoista. Hyvät napakat ravut, maukas tilliöljy ja erityisesti huikea kahvisiirapilla sivelty mallasleipä nostivat annoksen parhaimmistoon syömistäni skageneista. Eikä niitä ole ihan vähän. Pidin myös miehen kalaisasta alkupalasta, johon oli yhdistetty graavikalaa, savukalaa, munakokkelia ja hollandaisea. Kaikki taiten valmistettua.

Valitsin skandinaavishenkiseltä listalta aasialaisen riitasoinnun, tuhdin inkiväärisessä liemessä kypsennetyn porsaanniskan. Omistajat haluavat pitää listalla aina yhden Aasiaan kallellaan olevan ruokalajin. Pitkään se on ollut nytkin listalla oleva possu. Sen suurempaa filosofiaa ei asiaan kokilta irronnut. No, kun se niin hyvää, on syy, johon on helppo yhtyä. Täyteläisen liemen olisin voinut juoda lautasen reunalta ja lohkeavaa possua oli hauduteltu huolella.

Jos Ludussa iloitsin pastan paluusta lautaselle, vähintään yhtä mukavaa oli saada erinomaista riisiä muuallakin kuin puhtaasti aasialaisiin makuihin erikoistuneissa ravintoloissa. Se oli ehdottomasti paras mahdollinen lisäke lohkeavan pehmeäksi kypsennetylle possulle, paksoille ja sienille.

Kahden hengen illallinen (kaksi ruokalajia, alkushampanjat ja pari lasia viiniä kummallekin)  noin 120 euroa. Ruoka on ilahduttavan maltillisesti hinnoiteltu laatuun nähden.

Gaggui

Humalistonkatu 15, avoinna ti-su
Turkulaistakin turkulaisempi kaffela. Paikan päällä leivotut, pilke silmäkulmassa nimetyt kakut tarjotaan turkulaisen Terraviivan lautasilta, ja olohuonemaisen rennossa sisustuksessa on suosittu turkulaisia suunnittelijoita kuten Saanaa ja Ollia sekä BE Designiä. Kahvit paahtaa Turun Kahvipaahtimo, teet tulevat viereisestä teeliikkeestä. Kaffelassa ollaan turkulaisuuden ytimessä, virallinen kieli on itsestäänselvästi Turun murre.

gaggui

Enemmän kuin kivenheiton päästä torilta rautatieaseman tuntumassa sijaitsevalle kahvilalle on löytynyt täydellinen liiketila vanhan talon kivijalasta. Master Chefistä tutun Jonna Silénin ja hänen sisarensa Johannan persoonallisesti sisustetun paikan ovat tainneet löytää myös turkulaiset, ainakin vierailulauantaina parinkymmenen asiakaspaikan kahvila oli täynnä pariskuntia ja eri-ikäisiä tyttöporukoita opiskelijoista eläkeläisiin.

Makean päälle ymmärtävä aviomies kiitteli Vähä liia tuhtia ja itse pidin maltillisen sokerisesta banaanikakustani. Kakkupalat noin 5-6 euroa. Bananikakku 1,80 euroa/siivu.

*****

Kaskis, highly praised new restaurant has made Turku to a pilgrimage destination for food lovers. It is the very embodiment of the new bistro trend. Refreshingly devoid of all pompousness it serves excellent food, which the owners define ”handmade yet not fine-dining”. 

Kaskis might be the maindraw for the foodies on their lookout for the next big thing, but also the unpretentious and easy-going bistro Ludu, which opened its door less than a year ago, charmed us with an excellent service and wonderful food.

Gaggui, a local cafe serving guilty pleasures like almost too rich chocolate cake, embraces the local culture and talent to the point that even the official language of the place is the slightly peculiar local dialect.