Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Leivonta

Sunnuntaikirjeitä Suomesta – briossit

17.02.2012 16:48 \ 20 kommenttia \

Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta
Briossit
Yksi hyvän mielen kirjasuosikeistani ansaitsee tulla nostetuksi esille, vaikka pokkariversionkin ilmestymisestä on jo parisen vuotta. Sunnuntaikirjeitä Suomesta tarkastelee Suomea ranskalaisesta näkökulmasta ironisesti mutta kuitenkin lämmöllä. Aika usein osuu ja uppoaa, vaikka kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten. Olkoon tämä ranskalainen näkemys helmikuun teemaan.

Kirja on syntynyt Suomeen ranskaa opettamaan muuttaneen Philippe Guicheteaun kirjeistä ystävälleen kotikonnuille. Hän tuli Suomeen jo 1989 ja vieraassa kulttuurissahan aistit ovat terävimmillään havaitsemaan uuden asuinympäristön kummallisuudet. Kirjan kirjeet ovat ymmärtääkseni kirjoitettu useamman vuoden aikana, niin tarkalla kynällä suomalainen mielenmaisema on maalattu. Lopputulos on hykerryttävä, mutta ei missään nimessä pelkästään myötäsukainen.

Kirja vastaa täydellisesti suomalaisten epävarmuuden siivittämään huoleen: Mitähän muut meistä mahtavat ajatella. Kovin huonolla itsetunnolla varustetun ei kannata kirjan näkemykseen tutustua, Philippe Guicheteau (tai kuten sukunimi suomalaisten suussa vääntyy Philippe…Herra Jumala! tai Philippe… onpa vaikea sukunimi) ei tyydy pelkästään silittelemään myötäkarvaan. Kirja on täynnä oivaltavia huomioita ja tuoreita näkemyksiä.  Kirjassa ihmetellään suomalaista elämänmenoa välillä myös aika terävästi ja monia näkemykset saattavat myös ärsyttää. Itsekään en aina ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se juuri on kirjan suola.

Suomalainen aikakäsitys, hätäsisu ja luontosuhde tulevat käsiteltyä ranskalaisesta näkökulmasta. Enää en voi sopia treffejä Stockan kellon alle muistamatta kirjassa kuvattua suomalaisten odotusrituaalia Stockmannin valvovan silmän alla: Katse Stockan kelloon, rannekelloon, vaivaantunutta painonsiirtoa ja kaikki alusta. Miksi ei odottaisi mukavasti lämpimässä – tai mikä parasta viettäisi aikaa mukavasti ja odottaminen hoituisi siinä sivussa. Seurana vaikkapa Sunnuntaikirjeitä Suomesta.

* * * * *

Tähän kirjaan sopivin resepti olisi ehdottomasti fasaanipata. Kirjassa Helsingin Malmille vierailulle saapunut isä näkee takapihan kesyssä fasaanissa potentiaalisen paistin ja pistää siltä niskat nurin – ja äti nylkee sen sukkelasti parvekkeella. Meilläpäin ei ole tapana metsästää fasaaneja kaupunkiolosuhteissa, eikä varsinkaan paljain käsin, joten jätän tällä kertaa fasaanit rauhaan. Luulen, että minulta jäisi kaula katkaisematta.

Olen  jo pitkään halunnut tehdä briosseja, joita saa Suomesta aivan liian harvoista paikoista. Reseptiikassa nojauduin Viva Ciabattan briosseihin siitä yksinkertaisesta syystä, että Aleksi on taitava ja asialleen omistautunut. Tein omistani kuitenkin suolaisemman version ja lisäsin niihin pinjansiemeniä.

Jos et ole poikkeuksellinen voimanyrkki, taikina kannattaa tehdä yleiskoneella, koska sitä vaivataan ja vaivataan loputtomasti, mutta lopputulos palkitsee. Tämä oli ensimmäinen taikinani yleiskoneella ja ihmettelen enää, miksi en ole kaivanut laitakokin aikoinaan mukanaantuomaa konetta aikaisemmin esiin, eihän näin täydellistä taikinaa ole olemassakaan. Kymmenen vuoden toimettomuuden jälkeen kone pääsee jatkossa huomattavasti useammin tositoimiin ja minä olen liikuttunut, taisin juuri päästä niin lähelle täydellistä briossia, kuin näillä taidoilla on mahdollista. No, ulkonäköä ei lasketa, mutta pitäähän sitä jättää kehittymisen varaa.

Pinjansiemenbriossit

noin 15 kpl

185 g maitoa
2 munaa
30 g hiivaa
390 g jauhoja
50 g pinjansiemeniä
11 g sokeria
1 tl suolaa
165 g pehmeähköä voita

1. Paahda pinjansiemenet ja halutessasi voit myös hiukan rouhia niitä.

2. Sekoita kaikki ainekset voita lukuunottamatta kunnolla sekaisin yleiskoneessa ja vaivaa noin viisi minuuttia.

3. Lisää voi kolmessa-neljässä osassa. Seuraava erä, kun edellinen on kunnolla sekoittunut taikinan joukkoon.

4. Vaivaa taikinaa yleiskoneella vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes siinä on kunnon sitko.

5. Anna nousta muovin alla pari tuntia (tai yön yli jääkaapissa, jos haluat tarjota näitä aamulla).

6. Leivo briosseiksi esim. muffinssivuokiin, voitele ja anna kohota vielä tunti. Jos haluat autenttisen näköisiä briosseja, käy kurkkaamaan Viva Ciabattan Aleksin vinkit. Kannattaa huomioida, että taikina nousee todella paljon, eli aika pieni nokare vuoan pohjalla riittää. Voitele uudestaan ja paista 185 asteessa. Itse tein keskikokoisia versioita, niiden paistaminen vei vajaan vartin.

Kategoriat: brunssi, kirjat, leivät, leivonta \ Tagit: , , , , \ 20 kommenttia

Omaa ja lainattua – runebergin tortut

03.02.2012 17:16 \ 19 kommenttia \

Laura Kolben mukaan suomalaisessa ruokakulttuurissa ei ole juuri muuta omaa kuin mämmi. Kaikki muu on naapureilta lainattua.

HS Teemassa oli kiinnostavia artikkeleita suomalaisesta ruokakulttuurista. Siitä luin myös kyseisen Laura Kolben haastattelun. Minusta mielenkiintoinen kysymys kokonaisuudessaan on, mitä on suomalainen ruokakulttuuri. Tuntuu, että siitä puhuttaessa usein katsotaan taaksepäin yhteisiin ruokamuistoihin. Harvoin silloin kuitenkin nostetaan esille, että hyvin yhtenäinen ruokakulttuuri johtui paljon myös nykypäivää merkittävästi rajoittuneemmasta valikoimasta. Vielä 90-luvullakin oli HS Teeman mukaan niin tiukkoja tuontirajoituksia, että esimerkiksi naudanfilee loppui usein loppuvuodesta kokonaan. Pidä siinä sitten ravintolaa.

Valtava raaka-ainevalikoima, matkustelu, erilaiset eettiset ja ekologiset valinnat todennäköisesti eriyttävät ruokailutottumuksia entisestään. Mitä suomalainen ruoka oikeastaan on nykypäivänä? Tämän kysymyksen innoittamana blogin helmikuun teemana pohditaan ruokakulttuuriamme otsikon Omaa ja lainattua alla. Kokkaan siis helmikuun ajan vähintään kerran viikossa ruokaa, jonka koen kuuluvan suomalaiseen ruokakulttuuriin. Ajatuksena on vilkuilla myös sivuille naapurimaihin ja toivottavasti myös nykyaikaan ja eteenpäin eikä ainoastaan nostalgisoida – ja mämmiä ei tule olemaan tarjolla.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katse vielä historiaan, koska helmikuun alku yksinkertaisesti vaatii Runebergin torttuja. Niiden alkuperä nyt ainakin on Porvoossa, mutta ei kuitenkaan tiettävästi Frederika Runebergin keittiössä, kuten yleinen uskomus kuuluu, vaan kunnia kuulunee porvoolaiselle kondiittorimestari Lars Asteniukselle.

Äitini leipoi torttuja aina kaksi isoa tarjottimellista, jotka olivat kylmiön alaosassa ja sisareni kanssa verotimme niitä urakalla. Näissä ei läträtä viinalla, eivätkä ne ole komean sylinterinmuotoisia. Lapsena olimme itseasiassa sitä mieltä, että mitä matalampi sitä parempi, koska silloin vadelmahillon määrän suhde taikinaan on optimaalinen.

Tällä reseptillä meillä on näitä aina tehty ja ne ovat vaatimattomasti tietenkin minun mielestäni maailman parhaita -ja myös kaikki sukuunnaidut ovat samaa mieltä, joten ihan pelkästä tottumuksesta ei ole kyse. Jos lupailen tekeväni runebergin torttuja, vasen laitakokki aina tarkistaa, että olen muistanut kysyä reseptin äidiltäni tai siskoltani. Sen voisi ottaa myös epäluottamuksen osoituksena, mutta en ota, koska näitä en pysty muokkaamaan paremmiksi.

Kokeilin tortuissa ensimmäistä kertaa Den Gamle Fabrikin vadelmahilloa, jossa pitäisi olla vähemmän sokeria ja enemmän marjoja. Oma vadelmahilloni on torttuihin ihan liian valuvaa ja yleensä valmishillot maistuvat minusta lähinnä sokerille. Den Gamle Fabrikin hillo oli ehdottomasti kaupan hilloista parhaasta päästä.

Runebergin tortut

noin 15 kpl

250 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 munaa
vajaa 2 dl korppujauhoja (pikkuisen vajaa)
vajaa 3 dl vehnöjauhoja (pikkuisen vajaa)
2 1/2 tl leivinjauhetta
100 g mantelirouhetta

Pinnalle valumatonta vadelmahilloa, tomusokeria (1 dl), vettä (2-3 tl).

1. Vatkaa sokeri ja voi. Lisää munat.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

3. Laita muffinssivuokiin. Taikina kohoaa aika maltillisesti elit voit huoletta laittaa sitä noin 2/3 korkeudelle.

4. Paista noin 2oo asteessa noin 12 minuuttia.

5. Koristele jäähtyneenä vadelmahillolla ja tomusokeri-vesiseoksella.

Kategoriat: kakut, leivonta, muffinssit \ Tagit: , , , \ 19 kommenttia

Porisee kuin papupata

12.01.2012 18:30 \ 6 kommenttia \

Tomaatti-papukeitto ja raejuustomuffinssit
Nykyaikaisen vuodenkierron mukaisesti tammikuussa kiristetään vyötä sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Tämä noin 5 euron euron papusoppa auttaa molemmissa hyvissä aikeissa.

Sain vinkin kollegaltani tästä mausteisesta sopasta. Kehuttu ohje on alunperin Hesarista. Se jatkaa sopivasti blogin tammikuun teemaa eli lupaustani viikoittaisesta keittoreseptistä.

Mikäpä sopisi tammikuun askeesiin paremmin kuin edullinen ja kevyt papukeitto. Ritva Liisa Snellman kuvasi viime sunnuntain Hesarissa nykyajan kalenteria, jossa kieltäymykset ja juhla vuorottelevat. Tämä kalenteri taitaa olla tuttu kaikille vähänkin naistenlehtiä lukeville. Nyt ollaan menossa vuoden ruumiinkuritusosuudessa. Tämä tuhti keitto on kuitenkin niin maukasta, että sitä kannattaa keittää, vaikka normista poiketen uskaltaisi myös tammikuussa nauttia elämästä.

Sopan seuralaiseksi leivoin raejuustomuffineita. Näitä leivottiin aikoinaan jo sisareni ja minun yhteisessä opiskelijaboksissa säännöllisesti. Resepti oli kauan kadoksissa, joten se oli saatava tänne varmaan talteen. Helppoja ja hyviä, mutta ehdottomasti parhaimmillaan leipomispäivänä eli kannattaa leipoa kerralla maltillinen määrä. Ohje on alunperin Annasta.

Tomaatti-papukeitto
4-6 hengelle
Keitto on aika mausteinen eli jos et pidä kovin vahvasti maustetusta, voit hiukan vähentää mausteita. Varsinaisesti tulinen se ei kuitenkaan ole.

2 rkl öljyä
1 sipuli
2 tlk kokonaisia tomaatteja
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 punainen chili (tulisuudesta riippuen)
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
2 dl kermaa

1. Silppua sipuli ja kuullota sitä ja mausteita (myös chiliä) viitisen minuuttia öljyssä.

2. Lisää kokonaiset tomaatit ja keitä, kunnes ne kiehuvat. Soseuta sauvasekoittimella.

3. Lisää pavut ja kiehauta.

4. Lisää kerma ja kuumenna vielä keitto.

Raejuustomuffinit
9 keskikokoista

200 g raejuustoa
2 kananmunaa
1/2 tl suolaa
2 dl juustoraastetta (emmental- tai joku vahvempi juusto toimii parhaiten)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g voita

Pinnalle kananmunaa ja pinjansiemeniä

1. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

2. Sekoita raejuustoon kananmunat, suola ja juustoraaste.

3. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekotettu leivinjauhe.

4. Lisää lopuksi voi. Jos taikina jää kovin löysäksi, lisää tarvittaessa jauhoja, mutta taikina saa kuitenkin olla melko kosteaa.

5. Laita muffinssivuokiin. Voit täyttää vuoat melko täyteen, taikina ei nouse hirvittävän paljon paistamisen aikana.

6. Voitele munalla ja ripottele päälle pinjansiemeniä.

7. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Vai maistuisiko sittenkin:

                             
Mustajuurikeitto                       Maa-artisokkakeitto                 Paahdettu kurpitsakeitto

Kategoriat: helpot ja nopeat, kasvisruoat, keitot, leivonta, muffinssit \ Tagit: , , , , , , , , , , \ 6 kommenttia