Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Jälkiruoat

Täydellinen vaniljakastike

Kermaa vai maitoa? Kannattaako saostaa muullakin kuin keltuaisella? Keittiökemiaa vai maalaisjärkeä? Vaniljakastike on helppo valmistaa itse, vaikka matkan varrella tuntuu olevan monta mutkaa. Oikeastaan ainoa asia, jonka kastikkeen voi pilata on liika lämpö – liian kuumassa keltuaisesta muodostuu kastikkeeseen klimppejä ja munakokkelimainen maku.
vaniljakastike
Hyvää vaniljakastikkeeseen ei tarvita montaa ainesosaa: Kermaa tai maitoa, keltuaisia, aitoa vaniljaa ja sokeria. Maissitärkkelystä tai perunajauhoa käytetään useissa ohjeissa helpottamassa saostumisprosessia. Välttämätön se ei ole, mutta lisää onnistumistodennäköisyyttä.

Kastikkeen neste on makuasia, ohjeissa näkee käytettävän kaikkea kevytmaidosta kermaan. Pelkästä kermasta valmistettuna kastikkeesta tulee makuuni turhan tuhti ja raskas, kevytmaito on puolestaan vähän turhankin kevyttä. Itse käytän joko pelkästään täysmaitoa tai sitten kevytmaitoa ja kermaa noin suhteessa 2:1 tai 3:1.

Keltuaiset. Kriittisin, mutta samalla myös petollisin ainesosa. Kyse on samasta reaktiosta kuin kananmunan kypsymisessä, keltuaisen proteiinit saostuvat ja samalla saostavat myös nesteen ympärillään. Tavallaan yksinkertaista, mutta epäonnistuneeseen kastikkeeseen syntyy helposti paitsi klimppinen rakenne myös munakokkelin maku. Jokaista nestedesilitraa kohden tarvitset kastikkeeseen yhden keltuaisen.

Munakokkeli-ilmiössä kyse on lämmöstä, kastiketta pitää kuumentaa riittävän alhaisessa lämmössä, jotta keltuainen ei saostu liikaa. Osa ohjeista kehottaa käyttämään lämpömittaria ja määrittää tarkan lämpötilan. Julia Childin mukaan yli 75 astetta tuhoaa vaniljakastikkeen, Heston Blumenthal on vieläkin tiukempi, eikä salli lämpötilan nousta yli 69 asteen. Keittiökemiaan erikoistuneen Anu Hopian mielestä kumpikin näistä lämpötiloista on liian matala saostamaan keltuaisen proteiinia. Todellisuudessa vaniljakastike syntyy oikein mainiosti ilman lämpömittaria. Olennaista on malttaa pitää lämpötila alhaisena koko kypsymisen ajan ja sekoittaa kastiketta koko ajan.

Kastikkeen voi saostaa joko hellävaraisemmin vesihauteessa tai suoraan kattilassa. Vesihaude tai kattila – muista maltti, jatkuva sekoitus ja matala lämpötila. Saostuminen kestää hetken eli kannattaa olla kärsivällinen. Kun kastike alkaa saostua puuhaarukan pintaan, ollaan lähellä valmista. Mitä pidempään keität kastiketta, sitä sakeampaa siitä tulee.

Suosin usein ruskeaa sokeria. Jossain ohjeissa sitä näkee käytettävän myös vaniljakastikkeessa. Itse olen kuitenkin vanhan liiton naisia, valkoinen sokeri ei tee kastikkeeseen karamellimaista makua, vaan antaa päämaun eli vaniljan loistaa. Sokerin määrän suhteen ollaan jälleen makuasioiden äärellä, itse käytän sitä maltillisesti, mutta osassa ohjeista sokeria annostellaan ruokalusikan sijaan desilitran mitalla.

Keltuaiset riittävät periaatteessa saostamaan kastikkeen, mutta maltillinen annos maissijauhoa on vähän kuin lisävakuutus. Määrän pitää kuitenkin olla pieni, koska et halua kastikkeeseen jauhomaista suutuntumaa tai maissijauhon makua. Saostamiseen käytetään maissijauhon sijaan myös perunajauhoa tai vehnäjauhoa, mutta maitopohjaiseen jälkiruokakastikkeeseen valitsen itse mieluiten maissijauhon.

Ja sitten vielä viimeinen silaus: Käytä oikeaa vaniljaa. Se antaa kastikkeeseen pehmeän vaniljanmaun toisin kuin teollisesti valmistettu vaniliini – mustat pilkut kastikkeessa ovat laadun tae. Jos kuitenkin päädyt käyttämään vaniliinia, lisää se vasta valmiiseen kastikkeeseen, kuumentaminen muuttaa sen maun pistäväksi.

Tarjoa kastike vaikkapa perinteisen omenapaistoksen kanssa.

Vaniljakastike

kahdelle-kolmelle

2 dl kevytmaitoa
1 dl kuohukermaa
3 keltuaista
1-2 rkl sokeria
vajaa 1/2 rkl maissijauhoa
1/2 vaniljatanko tai lusikankärjellinen 100-%:sta vaniljajauhetta

1. Vatkaa kananmuna, sokeri ja maissijauho kuumuutta kestävässä astiassa sekaisin. Jos valmistat kastikkeen vesihauteessa käytä mieluiten metallikulhoa.

2. Kaada kattilaan maito ja lisää vaniljatangosta raaputetut siemenet ja tanko (tai lusikankärjellinen vaniljajauhetta). Kuumenna kiehumispisteeseen.

3. Kaada kuuma neste koko ajan reippaasti sekoittaen kananmuna-sokeri-maissijauhovaahtoon. Jos kypsennät kastikkeen loppuun kattilassa, laita seos takaisin kattilaan, nosta kattila liedelle ja saosta kastike koko ajan puuhaarukalla tai vispilällä sekoittaen matalassa lämpötilassa, kunnes se on niin paksua kuin haluat sen olevan.

4. Jos teet kastikkeen vesihauteessa, huuhtaise kattila, jossa kuumensit maidon, laita sinne vettä ja nosta kulho, jossa sinulla on kastikkeen ainekset liedelle. Kuumenna vesi, mutta älä kiehuta täydella teholla. Sekoita kastiketta koko ajan ja kypsennä sen aikaa, että kastike on sopivan sakeaa.

 

Keittiönostalgiaa – kaura-omenapaistos

Muutama vuosi sitten hifisteltiin, intoiltiin superfoodeista ja maailmalta haettiin vaikutteita niin innokkaasti, että tutut maut olivat vähän sivussa. Nyt ollaan trendeissä otettu askel kohti kotoisuutta, tuttuja makuja, mukana myös annos nostalgiaa. Mummolan ja lapsuuden makuja. Sellaisia klassikoita kuin kaura-omenapaistos. 

kaura-omenapaistos

Tyypillisesti taloudellisessa taantumassa aletaan katsoa taaksepäin, palataan perusasioiden äärelle ja tankataan annos nostalgiaa.  Kesäkeitto, kaalilaatikko, pannukakku, vispipuuro. Viime aikoina olen saanut eniten palautetta blogin tutuista ja kotoisista mauista. Vaikka nautin makumatkaamisesta ja kaapeissani löytyy sulassa sovussa miriniä, maapähkinäöljyä, wasabia ja kaikki kotoisat mausteet, iloitsen siitä, että osaamme taas arvostaa omia ruokaperinteitämme, tavallista kotiruokaa. Juurevaa ja maanläheistä.

Trendeissä ollaan palattu kohti aitoutta ja sama kehitys näkyy myös ruokamaailmassa. Toivottavasti viime vuosien ylenmääräinen syömisen suorittaminen alkaa kääntyä kohti tavallisuutta. Hyvä ruoka on nautinnollinen osa elämää, mutta hyvin ja terveellisesti syöminen ei ole elämäntehtävä, eikä ruokavalio määritä ihmistä. Ehkä juuri ylenmääräinen ruokapuhe kääntyy vastareaktiona paluuksi aikoihin, kun ruoka oli vain ruokaa. Ei täydellisesti optimoitua, terveysvaikutteista ravintoa, eikä toisaalta myöskään väline itsensä brändäämiseen.

Klassinen omenapaistos on juuri sellaista ruokaa, hyvää sukupolvesta toiseen. Ihan tavallista, mutta juuri siksi niin hyvää. Lisäksi myös niin helppoa valmistaa, että jokainen onnistuu varmasti ja ainekset saa pienimmästäkin lähikaupasta.

Kaura-omenapaistos

kahdelle

2-3 (kotimaista) keskikokoista omenaa
sokeria
kanelia

Kaura-mantelimuru

50 g voita
1/2 dl fariinisokeria
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl manteleita (tai muita pähkinöitä)

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen
Pese (ja kuori) omenat, poista siemenkodat ja lohko omenat. Kotimaisia ei tarvitse kuoria, mutta monille paistos on mieluisampi ilman kuoria.

2. Lado omenat pieneen uunivuokaan kerroksittain ja ripottele väliin vähän sokeria ja reilusti kanelia.

3. Rouhi mantelit rouheeksi, laita kaikki kaura-mantelimurun ainekset kulhoon ja nypi ne sekaisin. Murustele taikina omenalohkojen päälle.

4. Nosta paistos uuniin ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes omenalohkot ovat kypsiä ja muru on saanut värejä.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Juhlakunnossa – Lemon posset -piirakka

Suosikkijälkiruokani juhlakunnossa. Raikas ja sitruksinen sitruunaposset muuntui piirakaksi kahvipöytään.
lemon posset -piirakkaJo jokusen vuoden englantilainen klassikkojälkiruoka posset eli kermavanukas on kiertänyt blogeja ja ruokalehtiä jokseenkin kaikista mahdollisista sitrushedelmistä valmistettuna. Itsekin olen valmistanut sitä paitsi sitruunasta myös limestä ja veriappelsiinista. Sen valtti on raikkauden lisäksi helppous: Kolme ainesosaa ja alle kymmenen minuuttia varsinaista tekemistä.

Kun saman jälkiruoan kääntää piirakaksi, se ei enää ole yhtä vaivaton, mutta edelleen yhtä herkullinen ja raikas. Pelkästä kermasta valmistettuna tortusta tulisi turhan tuhti, kevensin täytettä reilusti turkkilaisella jogurtilla ja olin maltillinen sokerin kanssa, jotta posset ei menetä raikkauttaan.

Hyydytettyjen piirakoiden ja kakkujen osalta olennaista on maltillinen liivatteen käyttö. Yliannos liivatetta tekee täytteestä kuohkean sijaan tiiviin. Juustokakussa valtaosa täytteestä on todellisuudessa jo valmiiksi kiinteää. Sen vuoksi liivatetta tarvitaan vain nimeksi. Hyvän kaavan liivatemäärän laskemiseen ja maukkaan sitruunajuustokakun löydät aiemmasta postauksesta.

Tässä piirakassa sen sijaan täyte on juokseva eli ilman liivatetta homma leviää samantien. Kolme liivatelehteä pitää kakun kasassa, mutta yhtään vähempää ei kannata käyttää. Kannattaa myös varata aikaa kakun hyydyttämiseen, muutamassa tunnissa se ei ehdi hyytyä, varminta on tehdä piirakka edellisenä päivänä ja antaa sen hyytyä yön yli.

Lemon posset -piirakka

normaaliin isoon piirasvuokaan, noin kuudelle-kymmenelle

Mantelinen piirakkataikina

70 g tomusokeria
120 g kylmää voita
25 g mantelijauhoa
ripaus suolahippuja
ripaus vaniljajauhetta (100 %)
1 kananmuna
200 g vehnäjauhoja (mielellään kakkujauhoja)

Lisäksi esimerkiksi kuivattuja herneitä.

1. Siivilöi kulhoon tomusokeri ja kuutioi kylmä voi, nypi nopeasti tasaiseksi

2. Lisää mantelijauhe, suola ja vaniljajauhe ja nypi nopeasti sekaisin.

3. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Vältä turhaa vaivaamista jokaisessa vaihessa. Sekoita aina vain sen verran, että saat ainesosat tasaisesti sekaisin.

4. Siivilöi taikinaan vehnäjauhot. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Painele taikina kiekoksi, kääri tuorekelmuun ja nosta lepäämään jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi. Voit hyvin antaa taikinan levätä yön yli.

5. Voitele piirakkavuoka. Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuinen pyöreä levy, joka peittää vuoastasi kunnolla sekä pohjan että reunat. Nosta levy kaulimen avulla piirakkavuoan pohjalle ja painele se tiiviisti kaikkialle vuokaan, leikkaa ylimääräinen reuna pois (ja paista se vaikka pikkuleiviksi).

6. Nosta pohja noin tunniksi kylmään. Kylmä taikina ei lähde valumaan reunoilta uunissa niin helposti.

7. Kuumenna uuni 170 asteeseen. Pistele pohjataikinaan haarukalla reikiä. Leikkaa taikinapohjan päälle leivinpaperista sopiva pala ja kaada päälle kuivatut herneet.

8. Paista pohjaa 15 minuuttia ja poista sen jälkeen herneet ja paperi ja paista sen jälkeen pohjaa vielä reilu viitisen minuuttia tai kunnes se on kypsä ja saanut hiukan väriä.

9. Anna jäähtyä.

Lemon posset -täyte

3,3 dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl sitruunamehua (noin 2-3 isohkoa luomusitruunaa)
3 liivatelehteä
3 dl turkkilaista jogurttia

koristeluun esim. tuoreita marjoja, pistaasia, marenkia, vaahtokarkkeja

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

2. Purista sitruunoista mehu.

3. Laita kattilaan kerma ja sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Keittele maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia sen jälkeen, kun seos on kiehahtanut.

4. Nosta kattila levyltä ja puserra liivatteista huolellisesti ylimääräinen vesi, ota kattilasta noin desi kuumaa seosta ja sekoita siihen liivatteet huolellisesti. Kaada liivateseos kattilaan ja sekoita. Lisää sitruunanmehu ja anna keitoksen jäähtyä noin kädenlämpöiseksi. Sekoita sekaan jogurtti ja kaada seos paistetun ja jäähtyneen piirakkapohjan päälle. Nosta kylmään hyytymään yön yli.

5. Koristele esimerkiksi tuoreilla marjoilla, murennetulla marengilla, pistaasipähkinöillä tai vaahtokarkeilla.

HUOM.

Toisin kuin vaikkapa juustokakussa, jossa täyte on jo valmiiksi melko jämäkkää, tässä piirakassa täyte on juoksevaa siinä vaiheessa, kun se laitetaan piirakan päälle, joten se tarvitsee sekä enemmän liivatetta että myös aikaa hyytyäkseen kunnolla. Varman päälle pelaat hyydyttämällä sitä yön yli.