Ihminen syö noin kolmen elefantin painon verran elämänsä aikana. Haittaako tuo, jos kolme kärsällistä lipsahtaa epäterveellisen puolelle, jos kaksitoista tukijalkaa on kunnossa?
“Minua ei haittaa, jos ruoka on pahaa, jos tiedän sen tekevän minulle hyvää”. Naistenlehdestä lukemani haastattelun lause pysäytti. Monen aukeaman juttu tyystin muilla ansioilla julkisuuteen nousseesta naisesta, artikkelin pääaihe oli hänen tiukan kurinalainen ruokavalionsa. Ei gluteenia, ei maitotuotteita, ei sokeria, ei juurikaan lihaa.
“En juurikaan käy ystävien kanssa syömässä tai lähde ravintolaan, koska en löytäisi sieltä oikeastaan mitään, mitä voin syödä”, totesi toinen nuori nainen. Kyse ei ollut hänenkään kohdallaan allergiasta, vaan täydellisen hyvinvoinnin tavoittelusta.
Kukaan ei tarvitse valkoista vehnäjauhoa tai sokeria, elimistön kannalta ne eivät ole tarpeellisia. Toinen kysymys on, onko hirveän vaarallista syödä niitä satunnaisesti, ellei lasketa mukaan esimerkiksi keliaakikkoja tai muita allergian takia niistä kieltäytyviä. Kuinka vaarallista on astua välillä sivuraiteille, jos pääosin syö monipuolisesti ja terveellisesti?
Olisiko hyvän olon kannalta olennaisempaa, että syömästään nauttii, syö arjessa terveellisesti ja kohtuullisesti, eikä mitään ruokavaliota suorita hampaat irvessä? Jos ruokavaliosta tulee niin määräävä tekijä elämässä, että se eristää sosiaalista tapaamisista ja pakottaa suunnittelemaan kaiken etukäteen, onko se enää hyvinvoinnin lähde?
Ei yksi pisara valtamerta kaada, sanoi Sami Jauhojärvi itsenäisyyspäivänä presidentinlinnan juhlapöydän antimien äärellä. Huippu-urheilija, jonka kroppa on työväline. Ihminen syö noin kolmen elefantin painon verran elämänsä aikana. Haittaako tuo, jos kolme kärsällistä lipsahtaa epäterveellisen puolelle, jos kaksitoista tukijalkaa on kunnossa?
Liikaa mitään ei tee hyvää, mutta tekeekö jatkuva ein sanominen ja täydellinen kieltäytyminenkään? Kohtuus, kauhean tylsä sana, eihän se lupaa täydellisyyttä. Monen mielestä jo sekin on vaativaa, mutta toisaalta se on todella lempeä käsite. Lempeyttä itselleen, sitä mahtuisi ajanhenkeen nykyistä enemmän. Onko hyvinvoinnin salaisuus täydellinen suoritus vai sittenkin hiukan lempeämpi ote elämään?
Blogeissa ja lehdissä on kiertänyt vauhdilla kahden ainesosan ihmeletut, niistä ilakoi myös terveyttä uhkuva pääministerimme. Sopivathan ne täydellisesti tähän aikaan. Ei gluteenia, ei sokeria, ei valkoisia jauhoja, paljon proteiinia. Niitä voi pitää melkein terveellisinä – tämän hetken proteiininjanoisen kansan mielestä.
Saatoin pilata niiden täydellisen terveellisyyden, mutta lisäsin niihin hiukan makua kookosmaidolla, kardemummalla ja vaniljalla ja paransin rakennetta jauhoilla. Kookosmaidon sijaan nesteenä voi käyttää myös maitoa, halusin hukuttaa kookosmaidon jämän jääkaapista pyörimästä, mutta kookos maistuu maussa vain kevyesti eli maidollakin pärjää.
Jos banaanisi on todella kypsä, taikina ei kaipaa makeutusta, mutta muutoin kannattaa tarjota lettujen kanssa vaikkapa vaahterasiirappia tai ripauttaa taikinaan hiukan sokeria tai muuta makeuttajaa. Tähän kannattaa upottaa se kaikista mustin banaani.
Kookos-banaaniletut
noin 10-12 pientä lettua
1 dl kookosmaitoa tai maitoa
1 kypsä banaani
1 kananmuna
3/4 dl vehnäjauhoja
lusikankärjellinen leivinjauhetta
1/4 tl kardemummaa
ripaus vaniljajauhetta (tai -uutetta)
(sokeria tai muuta makeutukseen)
paistamiseen kookosöljyä tai voita
1. Muussaa banaani haarukalla.
2. Vatkaa kulhossa rikki kananmunan rakenne. Lisää kookosmaito ja mausteet.
2. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vatkaa jauhot taikinaan.
3. Sekoita taikinaan muussattu banaani.
4. Anna taikinan turvota hetki.
5. Paista maltillisella lämmöllä lettupannussa, jotta letut ennättävät kypsyä myös sisältä.
******
No – the zeitgeist of eating. No to gluten, no to milk protein, no to sugar – most currently favored modes of eating require giving up some major food groups totally. They ask for a discipline to say no to temptations that might harm your absolute well-being as if a perfect diet without any missteps would be an ultimate virtue. Would it really be that harmful to occasionally err on the light side of life – within reason? A festive eating or drinking with happy abandon is after all just a drop in an ocean as long as everyday choices are on a healthy and moderate side. Should we all have a bit more mercy on ourselves?
Hyvä kirjoitus, jälleen kerran. Ruuan terveellisyys on kokonaisvaltainen asia, ja siitä nauttiminen on osa terveellisyyttä. Esim. tumma suklaa on todettu terveelliseksi ravintoaineeksi, mutta maitosuklaa ei niinkään. Kuitenkin maitosuklaa näyttää olevan yhtä terveellistä silloin, kun sen nauttii hyvällä mielellä ja puhtaalla omallatunnolla Mielenkiintoista minusta.
Mutta pitää myös muistaa, että on ihmisiä, joille ruoka ei ole minkäänlainen nautinto, jos ei myöskään paha asia (ei ole kyse siis syömishäiriöistä). Ruoka on oikeasti vain polttoainetta siihen että jaksaa, ei muuta. Sellaisen ihmisen on vaikea ymmärtää miten ruoka voi olla niin tärkeää joillekin, mutta yhtälailla nautiskelijan on vaikea ymmärtää että miten niin ruualla ei ole väliä. Eli osa niistä, jotka vaikuttavat nautinnosta kieltäytyjiltä, eivät oikeasti ole sitä, sillä he eivät vaan oikeasti saa ruuasta nautintoa. En tässä viittaa mitenkään noihin esimerkkeihisi, vaan puhun yleisellä tasolla.
Mielenkiintoinen tulos – eli terveellisyys ei ole pelkästään ravintoaineita vaan myös henkistä hyvinvointia.
Jos ruokavalio ei tunnu kieltäytymiseltä, eihän siinä ole mitään vikaa, vaikka se ei nautintoja sisältäisikään. Huolestuttavampaa on, jos ruoka alkaa hallita koko elämää – kumpaan suuntaan tahansa. Ruoka on kuitenkin vain polttoaine – ja toki nautintoaine, mutta sillä ei saisi olla liian keskeistä asemaa ajatuksissa. Minua on alkanut vain häiritä liiallinen suorituskeskeisyys, jonka yhdistyy ruokaan. Olipa se terveellisyyden tavoittelua tai täydellisen illallisen metsästämistä.
Hyvin kirjoitettu:) Minä taas lisään noihin banskulettuihin riisijauhoa,pysyvät paremmin koossa sillä tavalla.
Kiitos 🙂
Monet taitavat todenneen saman eli jauhot helpottavat paistamista.
Itseltäni löytyy menneisyydestä syömishäiriö, jolloin koko elämä (kuten nykyäänkin!) pyöri ruoan ympärillä, mutta ihan päinvastaisesti kuin nykyään. Mitä sai syödä, minkäkin kanssa, milloin ja minkä verran. No, juuri sen verran, että jaksoi sitten hampaat irvessä treenata tuntitolkulla. Sosiaalista elämää ei ollut lainkaan, kun kaikista menoista kieltäydyin juurikin sen takia, etten uskaltanut missään syödä kun “eihän sitä voinut tietää mitä muiden tekemässä ruoassa oli”. Iloa elämässä ei todellakaan ollut. Joskus mietin, että onko tämä nykyinen vaihe ihan samanlaista juoksua vastakkaiseen suuntaan… vaan ehkäpä se kohtuus ja kultainen keskitie itselläkin vielä joskus löytyy 🙂
Minullakin on elämässäni ollut vaihe, jolloin elämä pyöri liikaa terveellisen ruoan ympärillä. Hyvinvointi siitä oli kuitenkin kaukana. Sen takia haluan välttää myös ylenmääräistä hössötystä toiseen suuntaan. Ruoka on ihana ilo elämässä ja miksipä sitä huonoa ruokaa söisi, mutta liian suurta osaa en halua sen haukkaavan elämästäni. Kohtuutta ja kultaista keskitietä hakemassa siis minäkin 🙂 Onneksi se nykyään onnistuu aika hyvin.
Vähän samalla taustalla täälläkin.
Olen kuitenkin iän karttuessa oppinut, että kohtuus on juuripa se avainsana. Ei kerma ja voi ole pahoja, jos niitä silloin tällöin ja kohtuullisessa määrin syö.
Enemmänkin uskoisin, että on hyvä muistaa puhtaat raaka-aineet. Pahin keholle (ja sitä kautta mielelle) lienee kaikki pitkälle prosessoitu ruoka.
Terveellisyys ja hyvinvointi eivät ole yhtä kuin rasvaton ja mauton.
Terveellisyys ja hyvinvointi eivät myöskään ole mielestäni suoritettavia asioita. Miten hyvinvointia voisi muka suorittaa? Eivätkö ne ikään kuin kumoa toisiaan? Oma kokemukseni ainakin sanoo, että hyvinvoinnin muuttuessa suoritukseksi se alkaa ruokkimaan pahoinvointia.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö terveellisen ruokavalion ylläpitäminen olisi hyvä asia. Siis siinä määrin, että se ei muutu lukuisiksi kielloiksi ja loputtomaksi kontrolliksi.
Lohduttavaa, että niin moni oppii kohtuuden ja armollisuuden iän myötä. Sama on tapahtunut minullekin.
Jos ei ylenmääräinen terveellisyyden suorittaminen osa hyvinvointia, ei ole myöskään ylensyönti tai epäterveellinen ruokavalio. Sekin on tieteellisesti todistettu 🙂 Väimerellisen ruokavalion jälkeen tutkijat ovat löytäneet hyviä terveysvaikutuksia pohjoismaisesta ruokavaliosta, jos siinä suositaan kokojyvää, marjoja, mereneläviä ja riistaa eli juuri puhdasta, monipuolista ja käsittelemätöntä ruokaa.
Uskon, että hyvinvoinnin taustalla on pääasiallisesti terveellinen ruokavalio, joka sallii kohtuulliset nautinnot ja niistä nautitaan ilolla – sekä hyvästä terveellisestä ruoasta että niistä vähän vähemmän terveellisistä. Ei suorittamista, ei syyllisyydentuntoa, mutta ei myöskään loputonta yltäkylläisyyttä ja herkuttelua. Jos kaikkea on kaikenaikaa, ei herkku ole enää herkku. Siinä pitää olla jotain erityistä, jota ei välttämättä saa arjessa.
Täydellinen kieltäytyminen taitaa useimmiten kertoa enempi kontrollista kuin hyvinvoinnista. Elämä ja itse pysyy hallussa kun kieltäytyy täysin jostain (ja tekee siitä ehkä vielä numeron). Kontrollifriikkinä mun on helppo samaistua tähän.
Mä olen nyt kolmatta viikkoa täydessä sokerikatkaisussa. Kohtuullinen herkuttelu tekee onnelliseksi ja siten hyvinvoivaksi, mutta mun herkuttelusta on kohtuus aika kaukana. Tarkoitus oli kolme viikkoa olla kokonaan ilman sokeria ja sitten kokeilla miltä se tuntuu taas jos yhden jonkun herkun ottaa, meillä on isot juhlat viikonloppuna ja tarjolla makeaakin. Mutta ehkä en otakaan herkun herkkua, vaikka voisin tai haluaisin, koska kontrolli. 🙂 Mut kyllä mä todella toivon, että löytäisin sen kohtuuden, mutta jos en löydä niin sitten mennään loppuelämä ilman sokeria.
P.S. Musta banaaniletut on ihan hirveitä. Kyllä niihin makua sietävöittääkseen joutuu aika lailla mausteita lisäämäänkin. 🙂
Löydät kyllä. Kontrollihan on tavallaan helppoa, mutta siitä seuraa niin helposti täydellinen repsahdus. En ole pahin sokerihiiri, mutta itse jouduin opettelemaan kohtuuden kuin tapasin vuonna miekka ja kirves mieheni. Hänellä on aina herkkuja kaapissa, mutta suklaata hän syö vain pari palaa illassa. Nykyään voin elää hyvin kaapit täynnä makeaa ja ottaa sieltä satunnaisesti makupalan. En edes välttämättä viikoittain. Se on siis aivan mahdollista, usko pois.
PS En voisi olla enempää samaa mieltä 🙂 Ne ovat just sitä sarjaa, että ylistetään kaikkea pahalta maistuvaa, kunhan ei ole gluteenia eikä sokeria ja proteiinit ovat kunnossa…
Erinomainen kirjoitus, Jonna!
Liiallinen suorituskeskeisyys ja äärimmäisyyksiin meneminen on minun mielestä jokaisella elämänalueella kohtuullisuutta vaarallisempi tie, oli kyse sitten ruoasta, työstä, siivoamisesta, rikkaruohoista, liikunnasta, liikkumattomuudesta tai vaikka ihmissuhteista. Riittävän hyvä on riittävän hyvä, Onneksi olen ainakin jossain määrin oppinut olemaan monessa asiassa hieman lempeämpi – se on lisännyt selvästi elon iloa!
Uskon Sauvasyväsen viittaamaan tutkimukseen hyvän mielen vaikutuksesta jopa ruoan terveellisyyteen. Joidenkin tutkimusten mukaanhan iso osa sairauksista on taustaltaan psyykkisiä – se selittäisi lomalla sairastamisen ja parantumiseen uskomisen vaikutuksen paranemiseen.
Osuva kommentti, Hannele. Tiivistit aika lailla sen, mitä olin halunnut sanoa. Kohtuus kaikessa, oikea yhdistelmä kieltäytymistä ja armollisuutta lie elon ilon salaisuus!
Hieno kirjoitus ja niin ajankohtainen aihe. Kaikilla on nykyään asiaan oma mielipide mutta olen jo vähän väsynyt siihen, että jokaisessa lehdessä, tv-ohjelmassa jne on joku hehkutamassa omaa kieltoja täynnä olevaa elämää. En usko, että elämän laatu on vihersmoothiesta kiinni.
Kiitos, aihe on todellakin ajankohtainen. Se tulvii silmille Alepan hyllyltä asti. Lähikauppani myyjä totesi, että gluteenittomien tuotteiden takia hyllyiltä on pudotettu paljon muita tuotteita, jotta gluteenittomille vaihtoehdoille on saatu tilaa.
Vihersmoothiesta tuskin haittaa on, mutta ei mikään ruoka ole autuaaksi tekevä. Liiallisuuksiin menevät kiellot, rajoitukset ja ehdottomuus asettavat helposti rajoituksia koko elämälle. Terveellinen ruoka on varmasti hyvästä, mutta hyvään elämään tarvitaan niin paljon muutakin kuin vihersmoothie.
Olipas inspiroiva ja hyvä kirjotus -tässä oli paljo samoja ajatuksia kuin itellänikin on!
Välillä omaa syömistä tulee tarkkailtua liian kriittisesti:
Että tulihan varmasti syötyä päivän aikana tarpeelliset vitamiinit ja karsinhan lautaseltani tarpeeksi pois epäterveellisiä ruoka-aineta?
Sitten toisaalta… Voi tulla viikonloppu että elän pizzalla ja syön Fazerin sinisen yhdeltä istumalta.
Sitähän tämä elämä on. Vaikka liputan kohtuuden, sopivasti terveellisyyden ja jokapäiväisen hyvinvoinnin nimeen,
niin on ihan inhimillistä välillä loikata kultaisen keskitien reunaan 🙂
Ja nimenomaan silloin, kun siitä tulee itselle hyvä mieli!
Keskitien toinen reuna ja satunnaiset kohtuuttomuudet kuuluvat elämään ja niiden pitääkin kuulua 🙂
Meillä syödään arjessa perusterveellisesti, se tulee aika lailla selkäytimestä, mutta en hirvittävän paljon silloinkaan mieti, onko jokainen suupala täydellisen terveellinen. Yritän pysyä keskimäärin sellaisen rennon hyvänolon syömisen puolella – kun itsellä on vahva ja virkeä olo tietää olevansa oikealla tiellä. Liikaa epäterveellistä ruokaa laskee automaattisesti myös energiatasoja.