Tietoa mainostajalle ›

Blog

Munakokkelin salaisuudet – munakokkeli

Munakokkeli Julia Childin opein
Täydellisen mehevä ja kostea munakokkeli pelastaa pilvisemmankin sunnuntaiaamun. Olen kokeillut monia versioita ja todennut, että vanhat opit ovat tässä lajissa voittamattomia. Nimittäin Julia Childin opit. Julia Childin, joka tänään juhlisi 100-vuotispäiväänsä.

Aloitin vuoden alussa kirjaprojektin, jonka tavoitteena oli tyhjentää keittokirjahyllyni kaikista sellaisista kirjoista, joista en löydä mitään kokattavaa. Laskelmissa en kuitenkaan ottanut huomioon, miten houkuttelevia uusia teoksia halajaa kirjahyllyyni. Onneksi kuitenkin moni minulle turha kirja on päätynyt niistä ilahtuneisiin uusiin koteihin.

Yksi tämän vuoden hankinnoistani on ikiklassikko Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kyllä, juuri se kirja, jonka Julie kokkasi läpi vuoden aikana Julie Powellin blogin ja kirjan pohjalta syntyneessä leffassa Julia & Julie. Kaikki kirjan 524 reseptiä eivät varmasti pääse meillä tulille edes elämäni aikana vuodesta puhumattakaan, mutta mm. tämä kirjan täydellinen munakokkeli on ehdottomia suosikkejani. Käsi pystyyn muuten, kenellä oli kirja jo ennen elokuvaa. Elokuva taisi nostaa kirjan taas yhden sukupolven suosioon – meidän ruoanlaiton ystävien ”joilla ei ole kotiapulaista, mutta voimme tarpeen tullen jättää mielestämme kaiken muun, mikä voisi häiritä sitä iloa, jota ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian”.

Vuonna 1961 julkaistu ja 1968 suomennettu kirja kuuluu niihin kalleuksiin, jotka kuuluisi periä ruokaa rakastavalta vanhapiikatädiltä sivumerkintöineen, mutta tilasin omani proosallisesti verkosta ja huomiotkin joudun kirjoittamaan ihan itse. Ehkäpä jonain päivänä joku ruokaa rakastava sukulaiseni ilahtuu omasta kappaleestani merkintöineen. Ihan lähiaikoina en ole kirjasta kuitenkaan luopumassa; kuka ei tarvitsisi keittokirjaa, jossa on oma kappaleensa täydellisille kananmunaresepteille.

Täydellisen munakokkelin valmistamisessa ei ole Julian mukaan kuin muutama vinkki: Käytä kohtalaista lämpöä, lisää kerma vasta lopussa ja malta lopettaa kypsentäminen ajoissa. Kokkeli nimittäin kypsyy vielä liedeltä ottamisen jälkeen ja lopussa lisätty kerma lopettaa kypsymisen. Kokkeli on parhaimmillaan, kun se on mehevän kosteaa.

Munakokkeli (ohje Ranskalaisen keittiön salaisuudet)

kahdelle

4 munaa
1 rkl voita
1 rkl kuohukermaa
suolaa
(halutessasi ruohosipulia tai muita yrttejä)

1. Sekoita munien rakenne rikki kulhossa.

2. Lämmitä pannua miedohkolla lämmöllä ja sulata voi.

3. Kaada muna seos pannulle ja pyörittele sitä koko ajan pannun pohjaa myöden puuhaarukalla tai vispilällä. Ole kärsivällinen, kestää jonkinaikaa, ennen kuin munaseos alkaa saeta.

4. Kun munaseos on sopivan sakeaa (toimi nopeasti), ota pannu pois levyltä ja sekoita siihen kerma. Se pysäyttää kypsymisen ja munakas säilyy mehevänä.

5. Mausta maun mukaan suolalla. Itse lisään lopuksi myös ruohosipulia, jos sitä sattuu olemaan.

PS Julian syntymäpäivän kunniaksi kokataan monissa blogeissa. Suomalaisia postauksia on blogiinsa koonnut Rouva Raadelmasta.

38 kommenttia “Munakokkelin salaisuudet – munakokkeli

  1. Siis mitähhhh, eikö teillä olekaan kotiapulaista?!?! *unfollow* 😉

    Vitsivitsinä, hyvää munakokkelia – ja sen pitää olla kostean mehevää – ei oikein voita mitään aamiaslautasella. Mä laittaisin vielä kylkeen pari rapeaa pekoniviipaletta, avot!

    • Siis onhan meillä, mutta se vaan siivoaa minun jälkeni 😉 Vitsivitsi.
      Kyllä pekonikin siinä sivussa menee, jos on oikein rapeaa.

  2. Munakokkeli on kyllä sellainen aamuherkku, ettei sen voittanutta, kunhan se ei vaan ole sitä kumirouhetta… Sama kuin omeletin kanssa, se on taitolaji, ei sitä roiskaista tuosta vaan:)

    • Omeletti on minulla vasta harjoittelun alla, osaan tehdä kohtuullisen hyvää, mutta en varmastikaan vielä Julian mittakaavan mukaan lähellekään täydellistä 😉

  3. Ihana kermainen ja pehmoinen munakokkeli on kyllä taitolaji. Tunnustan olevani Julian myöhäisfanittaja, tutustuin tarkemmin vasta leffassa ja sen jälkeen olen lueskellut daamista enemmänkin. Ranskalainen keittiö ei ole aiemmin kuulunut mun intohimoihin lähinnä siksi kun ruokien nimet on niin hiton hankalia ranskaa taitamattomalle ja olen aina mieltänyt ranskalaisen ruuan hienostelevaksi piperrykseksi. Pikkuhiljaa olen hiffannut, että piperryksen lisäksi on se kuitenkin suurimmaksi osaksi yhtä rustiikkia kuin italialainenkin. Täytyi vain heittää ennakkoluulot nurkkaan.

    • Minäkin olin enemmän Italian fanittaja, mutta kyllä ranskalainen alkaa olla rinnalla. Erilaista, mutta molemmat hyvää – jos vaan ymmärtäisi ne ruokien nimet. Miksi saksalainen keittiö ei voi olla Euroopan johtava, ymmärtäisin kaikki kugelit ja kuchenit ihan ilman ongelmia…

  4. Tunnustan, mä en tiedä elokuvista mitään… hyllyssäni on ollut Julian kirjan eka osa yhtä kauan kuin mieheni samassa asunnossa kanssani, kohta 12 vuotta, toinen osa muutaman vuoden vähemmän, molemmat osat länsinaapurin kielellä.

  5. Minä peukutan tuota kirjaprojektia. Eipä tekisi pahaa omassakaan keittokirjahyllyssä. Uusia tuntuu kertyvän tasaista tahtia mutta vanhoista ei tule luopuneeksi. Olisi hauska kuulla jossain vaiheessa, kuinka monta kirjaa löysi uuden kodin, ja mistä löydät useimmiten inspiraatiota!

    • Se on varmaan tarpeen yhden jos toisen kirjahyllyssä. Vajaa kymmenen sain kaupiteltua ihan lähipiirille, mutta puoli laatikollista menee nyt divariin. Katsotaan, kuinka moni kelpaa. Klassikot ei onneksi katoa hyllystä minnekään.

  6. Enpä ole tainnut tehdä koskaan ns. täydellistä munakokkelia, ainakaan Julia Childin mittapuun mukaan 🙂 kiva postaus ja hauska ruoka!

    Itsellä ei kirjaa ole mutta kauheasti haluaisin sen kyllä, myös verkosta, tilata 😉

    • On ainakin meillä ollut jokaisen euron arvoinen. Siellä on kaikki klassikot ja paljon muuta. Kaivan sen esille aina, kun halajan jotain perusreseptiä. Suosittelen siis lämpimästi – vaikka ei perintönä tulisikaan 😉

  7. Tällaiset ruokalajit, joissa komponentteja on todella vähän, nostavat raaka-aineen ja valmistustavan ratkaiseviksi. Mikään ei todellakaan ole parempaa kuin kostean mehukas munakokkeli. Hotelliaamiaisten kokkeli-irvikuvat puistattavat – eivät niiden tuottajat/kehittäjät ole varmaan koskaan hyvää kokkelia maistaneetkaan…

    Kiitos kivasta blogipäivityksestä!

    • Hotellien – paitsi todella hyvien hotellien – munakokkeleilla ei ole kyllä mitään tekemistä kunnon munakokkelin kanssa.
      Julian kikka lopussa lisättävästä kermasta on todella hyvä. Aiemmin olin tehnyt sen niin, että sekoitin kerman jo ennen paistamista muniin, mutta lopputulema on kyllä näin paljon parempi.

      Kiitos sinulle, kun haastoit blogeja mukaan.

  8. Aah – kostea ja kuohkea munakokkeli on aivan mielettömän hyvää! Nuo Julian jipot, ennen kaikkea tuo kerma lisäys vasta lopuksi, ovat oivia. Itse olen aina nostanut munakokkelin kypsymisen melkein loppuvaiheessa nostanut sen vähän liian raakana tarjolle juuri tuon jälkikypsymisen vuoksi. Kiitos erinomaisesta vinkistä ja reseptistä! Tätä ehdottomasti testaan 🙂

    Minun keittokijani on painettu v. 1993, joten lienen hankkinut sen silloin tai vuotta myöhemmin. Ikävä kyllä siinä ei ole kuin omia lyijykynällä kirjoitettuja kommentteja. Ehkä tyttöseni ilahtuu kirjasta aikanaan – nyt 12 vuotias innokas kotikokki.

    • Julian vinkillä ainakin oma munakokkelini parani. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla.

      Kirjasta on siis hyvää vauhtia tulossa aarre, jos ei vielä pienelle kotikokille niin sinulle ainakin.

  9. …mulla raukalla ei oo koko kirjaa, en oo koskaan edes selannu….
    mutta lohdutin itteäni koko junamatkan kotiin Hannan ja Alexanderin Safkaa-kirjalla…. kyllä sekin auttoi. Ja kiva lukia, kaikkien Julia postauksia joka tapauksessa.

    • Siis sinäkin olit siellä tilaisuudessa. Minua harmittaa niin paljon, että selkäni pamahti, enkä päässyt sinne. Lohdutuksena onneksi edes kirja on tulossa, mutta olisin niin kovin halunnut tavata teidät.

      • Nyt mäkin uskallan tunnustaa, kun kerta Nannakin…. Ei löydy opusta meidänkään hyllystä, enkä taida olla kirjaa selaillutkaan. Ja kun olen tällainen ihmispelkoinen polonen, niin en tohtinut eilen julkkareihinkaan lähteä.

        • Minullekin aika uusi tuttavuus, mutta olen kyllä tykännyt.
          Mieti, mikä mahdollisuus, kaikki uudet ihmiset, joille kaikille vitsisi ovat uusia – paitsi se sienijuttu, joka sekin on vielä aika tuore 😉

  10. Taidankin tempaista tuollaisen kokkelin nyt samantien pannulle, kun on aamu ja nälkä!

  11. Tilaan kyseisen kirjan heti! Ennen kuin kirja saapuu kokkailen munakokkelia kyllä kotonakin. Luulen, että se tapahtuu sunnuntaina. Munakokkeli kuuluu mun suosikkeihin, mutten ole koskaan tehnyt sitä itse.. Äiti tekee parasta, mutta ehkä mä tällä reseptillä lyön äidin kokkelit mennen tullen! 🙂

  12. Kyllähän tuo hyvältä vaikuttaa! Pakko laittaa tähän oma versioni tästä ruuasta, jotta saisi erilaisia vertailuja täydelliseen reseptiin. 🙂
    Ranskalaisen keittiön fanina olen monasti tehnyt munakasta ”Näin teet ranskalaista ruokaa” ohjelman pohjalta, eli: Tarvittavasta kananmunien määrästä erotellaan keltuaiset ja valkuaiset. Tämän jälkeen paistetaan valkuaisia voissa kattilassa, ja sekoitellaan koko ajan, kunnes alkavat hyytyä. Myöhemmin laitetaan joukkoon keltuaiset (keltuaiset kypsyvät nopeammin mitä valkuaiset, molekyyligastronomian mukaan, todennettu fakta muuten!)), ja nämä sekoitellaan lopuksi joukkoon, kunnes koostumus on kiinteä. Lopuksi lisätään suolaa ja ripaus valkopippuria.
    Olen tehhnyt tällä kananmuna – voi seoksella munakasta jo vuosia, ja voin sanoa että aika uskomaton se kyllä on.
    Tässä linkki oman blogini päivitykseen tästä:
    http://thetki.com/2011/07/22/viikonlopun-pelastaja-ranskalainen-munakas/

    Ps. pakko mainita, tämähän ei sovi jos meinaa tehdä munakasta suurelle määrälle. Tämä sujuu parhaiten parille ihmiselle tehdessä. 🙂

  13. Pingback: Munakokkeli brunssille - suolaa & hunajaa

  14. Pingback: Munakokkeli Julia Childin tapaan | reseptivihko

Post Navigation