Yritän oppia, että vieraita voi kutsua ihan vaikka vaan sopalle. Aina ei tarvita kolmen ruokalajin illallista. Ihan tavallinen päivä, lämmittävä kulhollinen soppaa ja muutama tunti kuulumisten vaihtamista ja maailma on taas paljon parempi paikka.
Pyysin siskon ja siskonpojan ilman mitään sen erityisempää ohjelmaa päiväkylään. Leivoimme karjalanpiirakoita, ajoimme pikkuautoilla ja söimme hyvää pataa. Kaikki ainekset hyvään päivään.
Karitsapata on suurinpiirtein yhtä helppo kuin soppa. Siinä on vähän karitsan jauhelihaa antamassa makua ja paljon kikherneitä ja linssejä lisäämässä ruokaisuutta. Helppoa ja edullista syötävää isommallekin joukolle. Vaikka erinomaista talkooruokaa. Jos teet padan purkkikikherneistä, se on myös nopea, mutta haiduttaminen parantaa makua.
Pata on todella riittoisaa. Söimme sitä lounaan jälkeen vielä miehen kanssa kolme päivää ja rasiallinen pakattiin myös siskon laukkuun. Karitsanjauhelihaa harvoin löytää ohjeen pakkauskokoa pienempää määrää, joten pataa tulee todellakin padallinen, mutta se sietää hyvin lämmitystä ja paranee päivä päivältä, kun maut muhivat. Ohje on alunperin ruotsalaisten keittokirjalegendojen Anna ja Fanny Bergenströmin, mutta sitä on muokattu.
Mausteinen karitsapata
kahdeksalle-kymmenelle
2 1/2 dl kuivattuja kikherneitä (tai 1 prk keitettyjä kikherneitä)
öljyä
2 sipulia
7 valkosipulin kynttä
1 rkl korianterin siemeniä
3-4 rkl ras el hanout -mausteseosta
3-4 tl jeeraa
2 tl kuivattuja chilihiutaleita
300-400 g karitsanjauhelihaa
2 prk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
250 g kirsikkatomaatteja
noin 5 dl liha- tai kasvislientä
2 laakerinlehteä
ripaus sokeria tai vähän hunajaa
3 dl vihreitä linssejä
mustapippuria
suolaa
sitruunamehua
1 ruukku tuoretta korianteria
1 ruukku tuoretta lehtipersiljaa
lisäksi täysjyväcouscousia ja valutettua maustamatonta jogurttia
1. Jos käytät kuivia kikherneitä, laita ne likoamaan paketin ohjeen mukaan. Laita jogurtti valumaan viimeistään, kun alat valmistaa pataa. Jos käytät turkkilaista tai muuta rasvaista ja paksua jogurttia, sitä ei tarvitse valuttaa.
2. Silppua sipuli ja valkosipuli.
3. Kuumenna öljy isossa kattilassa tai valurautapadassa. Lisää sipuli ja kuulota viitisen minuuttia tai kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää valkosipuli ja kuivat mausteet (ei mustapippuria eikä suolaa). Kuullota.
4. Lisää karitsanjauheliha ja ruskista kevyesti.
5. Huuhtele kikherneet. Lisää säilötyt tomaatit, lihaliemi, sokeri, laakerinlehdet ja liotetut kikherneet. Keitä alhaisella lämmöllä vajaa tunti.
6. Huuhtele linssit ja laita ne pataan. Keitä noin 20 minuuttia tai kunnes linssit ovat kypsiä. Lisää nestettä tarvittaessa.
7. Mausta mustapippurilla, suolalla ja sitruunamehulla. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa. Silppua joukkoon tuoreet yrtit ja tarjoa esimerkiksi täysjyväcouscousin ja maustamattoman jogurtin kanssa.
****
Asking people over should really not be a big deal. For a while I have been trying to scale down – instead of a three course dinner have friends visiting for a bowl of warming soup on an ordinary day in a short notice without weeks of planning ahead. A delicious baby lamb stew with chickpeas and green lentils serves perfectly this purpose and is a wallet friendly option to feed a crowd.
Ihana ohje! Juuri haaveilinkin hyvästä pataohjeesta uudelle valurautapadalle, tässähän se on. Papu-linssi-lammasviritelmät kyllä tapaavat iskeä syvälle makuhermojeni ytimeen!
Jos on uusi valurautapata niin onhan se saatava tulille.
Kaikki papu-linssiviritelmät toimii juuri nyt täälläkin, juuri ostin tarvikkeet alkuviikon chorizo-papukeittoon.
Minäkin olen oivaltanut, että jopa arki-iltana voi kutsua vieraita syömään – arkiruokaa! Siis sitä mitä normaalisti itsekin söisi. Se jos mikä tekee arjesta juhlaa ja tekee normiviikosta erityisen hyvän viikon. Kahden hengen taloudessa tulee tehtyä ruokaa usein useampi annos, joten sitä riittää jollekin muullekin kuin talon väelle (ja evääksi seuraavalle päivälle).
Nimenomaan. Olin tässä taannoin illan yksin kotona ja pyysin ystävän käymään sopalla. Ihan sellaisella meidän arkisopalla. Arjesta tuli juhlaa ilman lisävaivaa. Saman sopan olisin keittänyt joka tapauksessa.
Ihana ohje, tätä voisikin tehdä ensi viikonloppuna. Ja täysin samaa mieltä, vieraita pitäisi kutsua useammin ihan tavallisena arkena syömään tavallista arkiruokaa, juhlafiilis tulee niin yksinkertaisesta. Paitsi tämä pata menee kyllä meillä pyhäruokana 😉
Juhlafiilis tulee ennenkaikkea seurasta. Ei ystäviä liian usein edelleenkään tule arkena kutsuttua, useamminkin voisi.
Meillä menee tämä pata niin arkena kuin pyhänäkin. Kahden aikuisen perheessä, arkenakin voi tunnin odottaa (ainakin jos syö yhden leivän heti kotiintullessa), mutta lapsiperheessä kiire on kovempi. Tosin jos padan tekee purkkikikherneistä, aletaan olla jo tukevasti arkinopeuden puolella.
Ruoan paras mauste on seura., sanovat viisaat. Pavut ja liha mausteiden kanssa samassa padassa ovat hyvää ja vankkaa talviruokaa… Kiitos kun palautat mieleen vanhan herkun: tällaista pataa oli yöruokana tarjolla muinaisina aikoina Kairon Nile Hiltonin kattokerroksen baarissa… silloin kun Kairo vielä oli rauhallinen ja ulkomaalaisten suosima talviasuinpaikka…
Ruoan paras mauste on todellakin on hyvä seura. Tässä padassa parasta on mausteet, vaikka annos on niin iso, että tuntui, ettei mikään määrä mausteita riitä. Onneksi syötiin niin hyvässä seurassa, että se olisi jo yksinään maustanut padan.
Pavut ovat meillä päässeet viime vuoden aikana vakiokäyttöön, maukasta ja täyttävää. Mukavaa oppia, että jossain päin maailma tämä olisi yöruokaa.