Sitä kuvittelee olevansa keskivertoa etevämpi kotikokki. Rehentelee asialla interwebsissä. Perustaa oikein bloginkin. Opettelee kuvamaan niitä luomuksiaan, välillä pysyvät lämpimänäkin. Ja kokkaa. Tietenkin. Alkaa puolihuolimattomasti ilmaista itseäsi sujuvasti hymiöillä ja emojeilla. Vaikka on aina vannonut, että sanat riittävät. Ja välimerkit. Ihan perinteiset pisteet ja pilkut. Aikuiselle.
Sitten joku valitsee ehdolle Suomen parhaaksi ruokablogiksi. Kolmen parhaan joukkoon niistä sadoista ja sadoista ruokablogeista – koska hei, siis kuka nykyään ei bloggaa? Sitä röyhistää rintaa ja saattaa vähän ylpistyäkin. Ettei vaan kävisi nyt vanhanaikaisesti ja nousisi pissi päähän. Kolmen parhaan joukossa kuitenkin.
Sitten sitä pyöräyttää yhden lapsen, joka nelikuukautisena päättää, ettei äiti osaa keittää edes syömäkelpoista porkkanaa. #realitybites #siinämenimainejakunnia
Blogini lisäksi ehdolla The Blog Awards Finland -kilpailussa Suomen parhaaksi ruokablogiksi Liemessä ja Hannan soppa. Instagramista olen seurannut, molemmat osaavat kokata lapsilleen syömäkelpoista ruokaa. Muutakin kuin porkkanaa.
