Havahduin puolivahingossa – blogin neljäs(kin) vuosipäivä meni ohi hiukan varkain. Ensimmäistä muistin vielä juhlistaa. Seuraavat ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Neljä vuotta on kuitenkin niin pitkä aika, että se ansainnee muutaman sanasen.
Päähänpisto. Sitä blogin aloittaminen neljä vuotta sitten oli. Niin nopeasti päätetty, että nimen kehittelykin jäi vähän puolitiehen. Oma suosikkini oli varattu, päälle jäi varasuunnitelman varasuunnitelma. En osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea se päähänpisto tuo mukanaan ja millaisen palan se imaisee ajastani. Hienoja ihmisiä, hauskoja kokemuksia. Valtavasti varmuutta kameran kanssa, monta ilon hetkeä kirjoittamisen ääressä. Tuntikaupalla aikaa koneen ääressä viikosta toiseen.
Neljän vuoden kuluessa blogi on laajentunut mm. Facebookiin ja Instagramiin. Facebookissa nostan kiinnostavia artikkeleita, ruoka-alan uutisia. Paljon sellaista, joka ei blogiin asti päädy. Insta on taas enemmän tapa tallentaa tuokiokuvia. Ei todellakaan loppuun asti käsiteltyjä ja aseteltuja ruokakuvia vaan pääosin nopeasti puhelimella räpsäistyjä hetkiä. Vannoutunut emojien karttaja on joutunut taipumaan naamoihin. Pinterest taas on tapa kerätä verkosta kaikkea kiinnostavaa. En tule ehtimään kokkaamaan puoliakaan kaikesta loppuelämäni aikana, mutta sieltä löytyy apu, kun mietin, mitä tänään syötäisiin.
Neljä vuotta olen tikannut kuin kello. Keskimäärin kaksi postausta jokaikinen viikko. Kunnes elokuun lopussa tuli täydellinen stoppi. Yksityiselämässä on ollut menossa tavallistakin enemmän, onneksi pääosin kaikkea hyvää. Kuukauteen en tarttunut kertaakaan kameraan, enkä kirjoittanut oikeastaan ollenkaan. Enpä paljon kokannutkaan. Inspiraatio oli hukassa, vaikka valo ja raaka-aineet olivat parhaimmillaan. Mietin kovasti, vieläkö löytyy se palo jatkaa blogia. Oikeastaan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen sellainen ajatus edes hiipi mieleen.
Tauko teki hyvää. Lokakuun alussa olin kuvauskurssilla työväenopistolla. Tuli kuvattua ilman kiirettä. Ilman ajatusta, että yksikään niistä kuvista päätyy yhtään minnekään ja muistin taas, miten kauniilta maailma näyttää kameran linssin läpi. Seuraavana päivänä rakentelin kuvauspaikkaa jo aamutuimaan. Paistoin pannukakut. Kuvasin tämän sarjan ja nautin. Ja siitähän bloggaamisessa on kysymys. Tekemisen ilosta. Kun viimeinen ruutu oli kuvattu sormeni syyhysivät koneen ääreen käsittelemään kuvia.
Sitä ennen oli tosin syötävä mahtavat pannukakut. Parhaat ikinä. Aamiaisihmiselle asiaan kuuluvasti merkkipäivää juhlistettiin tietenkin pannukakuilla. Munakokkeliin ei olisi saanut aseteltua kynttilöitä. Kakku kuin kakku. Puhalsin kynttilät sammuksiin, mutta nämä juhlat eivät ole ohi vielä. Kuukauden hengähdystauko sai hengen taas kulkemaan.
Kuohkeiden pannukakkujen salaisuus on valkuaisvaahto, joka lisätään taikinan joukkoon juuri ennen paistamista. Mutta reseptin varsinainen koukku on karamellinen vaahterasiirappivoi – helppo valmistaa, mutta jumalattoman koukuttava. Se on niin makeaa, että pannukakut kannattaa muuten makeuttaa vain maltillisesti. Mustikoita ei sekoiteta taikinaan, vaan ne ripotellaan pannukakkujen pinnalle paistamisen aikana, jotta ne eivät värjää koko taikinaa.
Ohje on muokattu Clinton St. Baking Companyn ohjeesta, josta oman versionsa on muokannut myös Top with Cinnamon. Oma ohjeeni on yhdistelmä niistä ja muokkautunut matkan varrella. New York Times väittää alkuperäisten olevan kaupungin parhaita.
Amerikkalaiset mustikkapannukakut, mustikkakompotti ja vaahterasiirappivoi
noin kahdeksan pannukakkua
2 kananmunaa
2 1/2 dl piimää
50 g voita sulatettuna
lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tasattu tl leivinjauhetta
1 tasattu tl ruokasoodaa
1-2 rkl sokeria
noin 150 g (pakaste)mustikoita
voita paistamiseen
mustikkakompotti
150 g (pakaste)mustikoita
2 rkl sokeria
ripaus vaniljaa
jos mustikoissa ei ole nestettä, lisää muutama ruokalusikallinen vettä
Vaahterasiirappivoi
50 g voita
1/2 dl vaahterasiirappia
ripaus hyvää merisuolaa (hiutaleita esim. Maldon)
- Sulata mustikat kahdessa astiassa, jos ne ovat jäässä. Valuta pannukakkuihin menevistä mustikoista ylimääräinen liemi pois, mutta jätä se kompotin mustikoihin.
- Sulata voi ja anna sen jäähtyä.
- Erottele keltuaiset ja valkuaiset kahteen kulhoon. Nosta valkuaiset sivuun odottamaan.
- Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda.
- Vatkaa keltuaisten joukkoon piimä, sulatettu voi ja kaikki kuivat aineet. Sekoita suhteellisen tasaiseksi taikinaksi ja nosta sivuun odottamaan.
- Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja sekoita vaahto kahdessa otteessa kevyesti nostellen taikinan joukkoon juuri ennen kuin aloitat paistaa taikinaa.
- Kuumenna paistinpannu ja sulata pannulla nokare voita. Nosta pari lusikallista taikinaa pannulle pannukakuksi ja ripottele päälle reilu teelusikallinen mustikoita. Tee pannulle niin monta pannukakkua kuin siihen väljästi sopii. Paista pannukakkujen paistopinta kauniin ruskeaksi ja käännä ne sen jälkeen. Paista koko ajan melko alhaisella lämmöllä, jotta pannukakut ehtivät kypsyä myös sisältä.
- Pannukakkujen paistuessa valmista mustikkakompotti: Mittaa taikinaan sokeri ja mustikat, kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä sen verran, että mustikoiden rakenne menee hiukan rikki. Nosta sivuun odottamaan.
- Kun olet paistanut kaikki pannukakut, kaada pannukakkujen paistamiseen käyttämällesi lämpimälle pannulle vaahterasiirappi ja kuutioi voi. Keittele vatkaten sen aikaa, että voi sulaa vaahterasiirapin joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Lipaus ripaus merisuolahiutaleita.
- Tarjoa pannukakkuja mustikkakompotin ja vaahterasiirappivoin kanssa.
