Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Hella Ja Herkku

Parasta juuri nyt – Helmikuu

Muutama poiminta siitä, mikä maistuu juuri nyt. Helmikuussa vietetään karkkipäivää ja syödään vastapainoksi puuroa ja soppaa. Lista on hiukan Helsinki-keskeinen, mutta näin hiihtolomien kynnyksellä se sallittakoon. Ehkä joku suuntaa Lapin sijaan myös tänne etelään.

Pärlans

pärlans-suolaajahunajaaMahdollisesti maailman parasta toffeeta valmistetaan Tukholmassa pienessä karamellitehtaassa, josta kirjoitin jo aiemmin. Parasta se on juuri nyt sen takia, että sitä saa vihdoin myös Suomesta. Ystäväni Anna otti sitä testimyyntiin Hella & Herkku -liikkeeseensä Helsingin Museokadulle. Menkää kipinkapin ja ostakaa hyllyt tyhjäksi. Haluan, että ne pysyvät valikoimissa pidempäänkin. Lempimakuni ovat sieltä pähkinäisestä päästä: pistaasia ja merisuolaa tai vaniljaa ja mantelia, en sylje myöskään kardemummaan. Koukuttavia. Olen varoittanut.

Roobertin herkku

Kauppiaat jo kolmannessa polvessa löysivät kutsumuksensa makean maailmasta. Marja ja Martti Koskela kaivoivat mummonsa kaupan nimen naftaliinista ja avasivat Viiskulmassa tummanpuhuvan tyylikkään karkkikaupan. Roobertin Herkussa myydään kristallikruunujen alla mm. lähes 150 erilaista irtokarkkilaatua, nostalgisia tikkunekkuja ja artesaanikaramelleja.

Huudahtelimme ostosseuran kanssa tasaisesti: “Oi näitäkin, muistatko?”. Laareihin on kerätty hyviä lapsuudenkarkkeja ja hyviä uusia karamelleja. Karkkihampaan kolotusta voi helpottaa ilahduttavan myöhään, arkisin klo 20 saakka.

Fazer Alku -puurojen kaatonokka

Juuri sellainen kuin arjen designoivallukset parhaimmillaan. Yksinkertainen, mutta nerokas. Pakkaus toimii kuin maitopurkki. Kaatonokasta on helppo kaataa hiutaleita ilman, että ne ovat pitkin pöytää. Se myös sulkeutuu napakasti, hiutaleet pysyvät pakkauksen sisällä myös kaapissa. Vielä kun ymmärtäisi aina uuden paketin kohdalla ilman useamman minuutin pohdintaa, miten nokka avattiinkaan käyttökuntoon.

Fazer Alku-puurot todistavat, että designilla voi oikeasti olla lisäarvoa. Vaikkapa Fazer Alku Kolmen kuidun puuron kilohinta on noin kaksinkertainen kilpailijoiden neljän viljan hiutaleisiin nähden, vaikka paketissa on varmasti pitkälti samaa kamaa. Tosin hyvää sellaista, pidän erityisesti lempeästä Kolmen kuidun puurosta. Pakkaussuunnittelulla lienee kuitenkin osansa premiumhinnoitteluun.

Phokeitto

Uusin ruokaihastukseni on phokeitto. En osaa arvioida, missä mahtaa olla kaupungin paras keitto. Niin monessa paikassa en ole vielä ehtinyt sitä maistaa.  Harvoin käyn syömässä samaa ruokaa montaa kertaa kuukauden sisällä – phokeitolle on kuitenkin ollut päästävä jo useaan otteeseen.

Se on täydellistä pakkaspäivän ruokaa. Rapeat kasvikset, liha ja riisinuudelit saavat ylleen lämpimän mausteisen liemen ja kourallisen tuoreita yrttejä. En tavallisesti ole tähtianiksen suurimpia ystäviä, mutta phokeitossa se tekee poikkeuksen ja vain syventää keiton makua.

Vaikeaa keiton tekeminen ei ole kotonakaan, mutta vaatii pohjaksi hyvän liemen. Pitkän kaavan mukaan olen sen jo kerran keittänyt, parhaillaan testailen hyvää arki-illan phota.

Helsingissä phokeittoa saa ilmeisesti mm. Lie Mi -ravintolasta, Codlesta ja Asian Aromasta, Boom Roomista perjantaisin ja vietnamilaispariskunnan pitämästä HKI+ -ravintolasta Torikortteleissa.

****

Once in a while I handpick food related things that delight me at that very moment. My list for February calls for sweets, but is balanced with a porridge and soup.

Sweets for your sweet tooth – hand-made Swedish toffee by Pärlans finally also available in Helsinki at Hella & Herkku complemented with an endless selection of candies to pick and mix at Roobertin Herkku in Viiskulma. There is no such craving that these two shops would not satisfy. 

 A pouring spout designed to Fazer Alku porridge cartons is an excellent example of applying design thinking to everyday things. This small yet inventive innovation prevents flakes from spilling all over when pouring them. Spot on. 

A staple of Vietnamese cuisine, a pho soup, has won me over. A steaming broth makes the soup a splendid winter warmer. The brothy meal owes its satiating power to meat and rice noodles where as green garnishes and herbs add their fresh flavor to the addictive concoction. 

Tuoksuva vastalause suorittamiselle – Lasagne

Lasagne
Pöytään puolessa tunnissa! Viidentoista minuutin ateria. Helppoa ja nopeaa. Pahoitteluni, tämä resepti ei vastaa mihinkään noista vaatimuksista. Sen sijaan se on tuoksuva vastalause nopealle tankkaukselle ja ruoanlaiton suorittamiselle. Tässä menee rutkasti aikaa, kun jokaisessa vaiheessa haudutellaan ja muhitellaan maut esille. Mutta lopputuloksena on todella hyvää lasagnea (vaikka kuva ei sille kunniaa teekään).

lasagne

Ei sovi nykyajan kiireiseen elämäntyyliin? Itse asiassa juuri päinvastoin. Muistan harvoin saaneeni suuria onnistumisen elämyksiä nopeista arkiruoista. Enemmän iloa saan siitä, kun pilkon, silppuan, hauduttelen ja keitellen kokoon kaikessa rauhassa ilman kiirettä huumaavien tuoksujen ympäröimänä.

Kaiken tämän jälkeen pistän ensimmäisen haarukallisen suuhun ja ihanat maut leviävät koko suuhun. Se on täydellistä irtautumista suoriutuskeskeisestä ajattelusta ja kiireestä: olennaista ei ole mahdollisimman nopea ja helppo lopputulos, vaan tekemisen ilo. Tyhjennän päätäni pilkkomalla, maustamalla ja reduktoimalla. Lasagnen valmistaminen pitkän kaavan mukaan onkin lähes sielunhoitoa.

Italialaisen kastikepohjan muodostaa perinteisesti soffrito, makupohja. Sen koostumuksessa on paikallisia eroja, mutta yksinkertaisimmillaan siinä on porkkanaa, sipulia ja juuri- tai varsiselleriä. Vastaavia makupohjia tunnetaan lukuisissa muissakin keittiöissä pienillä variaatioilla. Italialaisten tunnusmerkki erityisesti Etelä-Italiassa on oliivöljyn käyttö. Käytin makupohjassa porkkanaa, sipulia ja varsiselleriä. Kun minulla on oikein paljon aikaa, saatan paahtaa soffriton uunissa kevyesti oliiviöljyllä silattuna. Se antaa kastikkeeseen mukavaa paahteisuutta.

Mausteisesta raakamakkarasta (esimerkiksi chorizo tai merquez) kastike saa paitsi mukavaa potkua myös hiukan rasvaa. Olen tuunannut lasagnea muutoinkin vähän eteläitalialaiseen mausteisuuteen: Kastikkeesta löytyy mausteisen makkaran lisäksi niin chiliä kuin valkosipuliakin.

Harrastin ennen paksuja bechamel-kastikkeita, joihin raastoin reilusti juustoa joukkoon. Se tekee lasagnesta raskaan ja tymäkän. Olen sittemmin ottanut Saku Tuomisen Aglio & Olio -kirjan vinkistä vaarin: Teen tuoreella muskottipähkinällä maustetun valkokastikkeen ohuena, jätän siitä juuston pois ja raastan reilusti parmesania kerrosten väliin.

Vielä kruunuksi Soul Kitchenin Annan Hella & Herkku -kaupasta Museokadulta artesaanilasagnelevyjä, joita ei normaalisti juurikaan Suomesta saa. Artesaanipastalevyjä on kahta paksuutta. Toiset niistä ovat noin kaksi-kolme kertaa peruslasagnelevyjä paksumpaa, joten pasta todella maistuu. Jos valitset paksummat levyt, ei lasagneen kannata tehdä kovin montaa kerrosta ja kastikkeesta kannattaa tehdä aika nestemäistä. Tein tämän lasagnen paksummista levyistä, ensi kerralla otan testiin ohuemmat – ihan vain vertailun vuoksi.

Ohjeen mukaan levyt pitäisi esikeittää, mutta ne olivat niin suuria, etteivät ne sopineet yhteenkään kattiloistani, joten lykkäsin ne kylmästi raakana uuniin. Kypsyivät hyvin sitenkin, mutta vaativat tavallista pidemmän ajan uunissa ja hiukan enemmän nestettä kastikkeeseen. Pitkän paistamisen jälkeenkin pasta jäi mukavan napakaksi ja siinä oli hyvä purutuntuma. Jokaisen euron arvoinen ostos.

Lasagne

kuudelle

2 pientä sipulia
2 porkkanaa
2-3 varsisellerin vartta
oliiviöljyä
600 g jauhelihaa
1-2 mausteista tuoremakkaraa
2 prk säilöttyjä tomaatteja (jos käytät tavallisia lasagnelevyjä, yksi riittää)
loraus punaviiniä
3 rkl tomaattipyreetä
4 valkosipulin kynttä
1 tl ruokosokeria
suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä tai chilihiutaleita
1 lihafondi
vettä tarpeen mukaan, aloita pienemmästä määrästä ja lisää hauduttamisen aikana
kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa)

Valkokastike

9 dl maitoa
2 rkl voita
6 rkl vehnäjauhoja
lusikan kärjellinen muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

noin 75-100 g parmesania

noin 1/2 pkt lasagnelevyjä

1. Leikkaa porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioksi. Silppua sipuli. Jos haluat paahtaa kasvikset, sekoita niiden joukkoon oliivilöljyä ja paahda uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

2. Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä ja lisää sen jälkeen porkkana-, selleri- ja sipulikuutiot. Kuullota niitä rauhassa.

3. Kuutioi sillä aikaa tuoremakkara ja valkosipuli.

4. Lisää pannulle ensin tuoremakkara ja sitten jauheliha. Ruskista kevyesti.

5. Kaada joukkoon säilötyt tomaatit, lisää tomaattipyree, valkosipuli punaviini ja lihafondi. Mausta chilillä, kuivatuilla yrteillä, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää tarvittaessa vettä. Hauduttele puolisen tuntia.

6. Valmista sillä aikaa valkokastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita sulatetun voin joukkoon vehnäjauhot. Kypsennä niitä hetki pyöritellen, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää maito pienissä erissä koko ajan sekoittaen, jotta vältät paakkuuntumisen. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla. Ole maltillinen muskotin kanssa. Liian suuri määrä tekee mausta pistävän.

7. Kokoa lasagne uunivuokaan. Pohjalle bolognesekastiketta, päälle kerros lasagelevyjä, uudestaan bolognesea ja sitten valkokastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi valkokastiketta. Raasta aina valkokastikkeen päälle reilusti parmesania,

8. Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia, artesaanipastalla 50-55 minuuttia. Peitä vuoka vaikkapa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

 

facebookissa-lätkä