Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Kuukauden raaka-aine: Herne

Uuden sadon hernerisotto, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaöljyä
Kuukauden raaka-aineeksi valikoitui ehdotustenne perusteella heinäkuussa herne. Hyvä niin, se on meidän keittiössämme käytössä muuten turhan harvakseltaan. Tällä  viikolla luvassa pari helppoa reseptiä vaaleanvihreästä makupalasta. Ensimmäisenä niistä maukas hernerisotto, jossa itse herne uhkasi jäädä taas kerran sivuosaan. 

hernerisotto

Jos miettii maailman perinneruokia aika monella lautasella on herne. Fish and chips saa rinnalleen hernepyreen. Sunnuntaipaistin rinnalla tarjotaan herneitä. Paistettu riisi saa usein joukkoonsa herneitä. Pohjoismaissa keitetään hernesoppaa. Hernekeittoa lukuunottamatta tuo vaatimaton vihreä palko jää kaikissa näissä näennäisesti sivuosaan.

Ilman hernettä maku olisi kuitenkin vain varjo alkuperäisestä. Herneen luontainen makeus nostaa lautasen suolaiset maut kunnolla esiin. Sen vuoksi se on yksi niistä vihanneksista, jotka voi yhdistää käytännössä lähes minkä tahansa kalan tai lihan kanssa. Makeus korostaa vaikkapa kovien juustojen, pekonin ja ilmakuivatun kinkun makuja. Jopa hiukan pliisulta kuulostava yhdistelmä kanan kanssa, on ruokaraamattuni The Flavour Thesauruksen mukaan klassikko. Yhtä lailla klassikko on samaisen ruokaoppaan mukaan Savoyn lautaselta omaan keittiöön poimimani  yhdistelmä ahven, kananmuna ja herne.

Ensimmäisessä hernereseptissä yhdistin sen ilmakuivattuun kinkkuun, yhteen herneen parhaista makupareista. Se tuo rapeaksi paistettuna risottoon mukavaa suolaisuutta ja suutuntumaa. Suolaisena se saa vain lisäterää herneen makeudesta.

Tässäkin reseptissä herne uhkasi jäädä sivuosaan, lautasen valloitti todella maukas basilikaöljy, jonka tein hyvästä oliiviöljystä ja tuoreesta basilikasta. Yrttiöljyn suodattaminen harsokankaan läpi voi tuntua turhalta hifisteltyltä, mutta suosittelen kaivamaan harsovaipat esille. Öljystä tulee tällä menetelmällä pehmeän yrttistä ja kauniin hennon vihreää.

Sain taas hyvän muistutuksen siitä, ettei risotto odota. Täydellisen kostea risotto otti nokkiinsa parista kuvasta ja näyttää kuvissa kuivalta puurolta. Risottoon pätee vanha sääntö: Ruokailija odottaa risottoa, ei toisinpäin. Se on nirppanokka, joka ei pidä seisottamisesta.

Luvassa siis vielä toinenkin herkku herneistä, mutta mistä mielisit reseptejä elokuussa? Mikä olisi siis raaka-aine, josta kokataan kuukauden päästä? Jotain sesonkiin sopivaa tai muuten vain mieleistä.

Uuden sadon hernerisotto, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaöljyä

kahdelle

2 uuden sadon sipulia tai pientä salottisipulia
1 pieni valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
2 1/2 dl risottoriisiä (esim. carnaroli tai arborio)
1 1/2 dl valkoviiniä
7 1/2 dl kasvislientä (et tarvitse välttämättä kaikkea)
1/2 pienen luomusitruunan kuori
1 1/2 – 2 dl herneitä silvottuna (tarvitset noin 350 g herneenpalkoja)
2 dl babypinaattia
1-2 rkl mascarponea
1 – 1 1/2 dl parmesania
pieni nippu ruohosipulia ja oksa minttua (tai muita yrttejä)
3 siivua ilmakuivattua kinkkua
mustapippuria
(suolaa)

1. Keitä kasvisliemi kiehuvaksi ja pidä se kiehuvan kuumana koko risoton valmistamisen ajan.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä kattilassa, kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää kattilaan riisi ja kuullota sitä kunnes riisinjyvät ovat läpikuultavia.

3. Lisää valkoviini ja keitä se nopeasti lähes kuiviin. Älä sen jälkeen lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Raasta joukkoon myös sitruunankuori mahdollisimman hienoksi raastavalla raastimella.

4. Laita kuivalle ja kylmälle pannulle ilmakuivatut kinkut, paista ne keskilämmöllä rapeaksi. Nosta paperin päälle. Kinkku rapsakoituu lisää jäähtyessään. Murenna se pieniksi paloiksi.

5. Kun riisi on melkein kypsää, sekoita joukkoon herneet, pinaatti ja mascarpone. Keitä muutama minuutti. Sekoita joukkoon reilusti parmesania. Mausta mustapippurilla ja maista suola. Muista, että myös ilmakuivattu kinkku ja basilikaöljy tuovat suolaisuutta risottoon.

6. Sekoita risoton joukkoon ilmakuivattu kinkku. Nosta risotto lautasille ja kaada pinnalle basilikaöljyä ohuena nauhana. Raasta halutessasi vielä parmesania annosten pinnalle.

Basilikaöljy

1/2 ruukkua basilikaa
ripaus suolaa
noin 3/4 dl oliiviöljyä

1. Silppua basilika pieneksi esimerkiksi sauvasekoittimen myllyssä tai veitsellä. Voit toki laittaa myös kokonaiset lehdet mortteliin, mutta silppu on nopeampaa hieroa tahnaksi.

2. Laita basilikasilppu ja ripaus suolaa (esimerkiksi sormisuolaa) mortteliin ja hiero tasaiseksi tahnaksi.

3. Lisää öljy ohuena nauhana.

4. Siivilöi öljy siivilän ja harsokankaan läpi.

 *****

Just think about the classics. Sunday roast, fish and chips, fried rice. What would they be without their humble sweet companion – pea? Except the Scandinavian Thursday and Shrove Tuesday tradition, peasoup, it is often in a supportive role. It almost happened in this pea risotto with prosciutto as well. It was namely a lovely basil oil made from a bunch of fresh basil which took the lead. Straining the oil through a damp cloth might feel as an exaggeration, but the end result gained from it both in taste and texture. 

Kotona taas – mustikka-kookosvohvelit

mustikka-kookosvohvelit

Valtaosan vuotta kuvittelen olevani jo aika helsinkiläinen. Kovin kauaa ei kuitenkaan tarvitse olla paikassa, jossa nuoretkin puhuvat tuplakonsonantein ja menevät porukoille mennessään vanhempiensa luo, kun muistan taas, että juuret ovat siellä. Nuorena sieltä oli kiire pois. Maailmalle.

Mäkinen järven ympäröimä kaupunki, jossa on tutut nurkat, tutut naamat ja tuttu puheenparsi. Aina se tuntuu erityisen paljon kodilta käydessä.

Tullessaan puhuu yleiskieltä. Lähtiessään huomaa kysyvänsä: Mihin minä ne avvaimet paninkaan?

Tämän huonon satovuoden paras mustikka-apajani on ollut tuon lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungin tori. Sieltä on poimittu näidenkin vohveleiden mustikat.

Vohveleiden juju on kookosmaidossa ja kardemummassa. Jos haluat vohveleista maidottomat tai tukevammin kookokselta maistuvat, vaihda myös voi kookosöljyyn ja tarjoa vohvelit vaahdoksi vatkatun kookoskerman kanssa. Kookoskerma vatkautuu kuohukerman tavoin, kun jäähdytät sen kunnolla kylmäksi.

Annos on aika pieni, mutta kolmelle syöjälle yksi paksu vohveli kullekin oli ihan riittävästi. Kahden desilitran pieniä kookosmaitopurkkeja löytyy ainakin suuremmista kaupoista.

Mustikka-kookosvohvelit

kolme isoa vohvelia

2 dl kookosmaitoa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
ripaus vaniljaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
75 g voita sulatettuna (tai kookosöljyä)
2 dl tuoreita mustikoita

Lisäksi

mustikoita ja vatkattua kookoskermaa, vaniljajäätelöä tai jogurttivaahtoa

1. Sulata voi.

2. Vatkaa kookosmaidon joukkoon kananmuna, sokeri, suola, vanilja ja kardemumma.

3. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja vatkaa jauhoseos taikinan joukkoon.

4. Sekoita joukkoon pääosa voista, jätä muutama ruokalusikallinen paistamiseen.

5. Anna turvota noin tunti.

6. Sekoita juuri ennen paistamista taikinan joukkoon mustikat vain kevyesti sekoittaen.

7. Paista vohveliraudalla, sivele raudan pinta voilla ennen paistamista.

******

I was busy getting away after I graduated  from high school. It is not the place I call home, but as soon as I get there, it feels home. People, landscape, dialect. Everything has grown into me.  Still after having lived almost half of my life elsewhere I know where I am from. 

Coconut waffles with blueberries and a hint of cardamom. True coconut lovers replace also butter with coconut oil and serve the waffles with whipped coconut cream.

Ettei nyt vaan sattuis mittään – mummon hölskytyskurkut

Ettei nyt vaan sattuis mittään. Kun kaksi kaupunkilaista lähtee mökille, sietää todellakin toivoa, ettei mitään sattuisi.

mummon-kurkut

Ensimmäinen vuorokausi luonnon keskellä menee vähän peukalo keskellä kämmentä. Puolenkymmentä puhelua appiukolle on standardi. Kaasujääkaappi, aurinkopaneelit. Kerran vuodessa kun käy, niksit ovat vähän hukassa.

Mutta ainakin syntyy tarinoita. Niin kuin sekin kerta, kun kaupunkilaiset karkottivat lepakkoa popmusiikilla. Eläintieteilijäystävän siunaama metodi tepsi, järvinaapureiden siunauksesta en ole ihan varma.

Varminta on pysyä vanhoissa menetelmissä. Tulen nyt ainakin saa syttymään. Useimmiten. Ainakin pienten ponnistelujen jälkeen.

Kun istuu nuotion ääressä, vaikka hiipuvankin sellaisen ja huomaa pohtivansa, miten ihmiskunta keksi alkaa kypsentää ruokaa tulen avulla. Tai kuka keksi, että lisäämällä suolaa ruoan säilyvyys ja maku paranevat. Viimeistään silloin tietää tyhjentäneensä pään täysin kaikesta muusta.

Ihan pian sen jälkeen päätyy tuijottamaan järvenselkää ja saattaa päästää suustaan kliseisen lauseen: Kyllä luonto on kaunis.

Suolaa ja tulta. Paljon muuta ei tarvita hyvään kalaan. Lohen rinnalle tein perinteiset mummon kurkut. Siihen uusia pottuja ja nokare voita. Samana päivänä pellosta nostetut siiklit. Harvinaista herkkua kaupunkilaiselle.

Mummon hölskytyskurkut

kahdelle

 puolikas kurkku tai pieni avomaankurkku
1-2 rkl etikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
reilusti tillisilppua

1. Kuori kurkku, mutta jätä siihen hiukan vihreitä raitoja. Siivuta se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä.

2. Sekoita etikan sekaan suola ja sokeri. Sekoita sen aikaa, että sokeri liukenee. Laita purkkiin kurkkusiivut, kaada päälle etikkaliemi ja tillisilppu. Ravista kunnolla.

3. Anna maustua hetki kylmässä.

******

Everytime it takes a while for a city dweller to conform to a lack of many modern conveniences in a summer cottage. However after a while you found yourself staring at the scenery and it just pops out of your mouth, the cliché: Nature is just so beautiful.