Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Gotlannista on moneksi

800 kilometriä rantaviivaa hiekkarannoista jylhiin kallioihin, lähiruokaa, luontoa lehtometsistä kalkkikivimuodostelmiin, lampaita, politiikkaa, historiaa, putiikkeja, baareja, pyöräreittejä. Yhdestä saaresta on moneksi.

gotlanti 1

Gotlanti on jäänyt vähän etäiseksi minulle. Pari luettua dekkaria, siihen tietoni Gotlannista rajoittuivat. Monena kesänä olemme harkinneet sitä kesäkohteena, mutta aina se on hävinnyt valintaprosessissa joko helpommille kotimaankohteille tai kaupunkilomille. Pääsin saarelle toukokuussa ensimmäistä kertaa Visit Swedenin järjestämällä matkalla. Kerta ei jääne viimeiseksi. Seuraavalla kerralla hyppäämme miehen kanssa toivottavasti pyörien selkään.

Visbytä sanotaan ruusujen ja raunioiden kaupungiksi. Kaupungin kuvatuin kuja Fiskargränd lunastaa varmasti tämän lupauksen kukkiessaan kaikissa ruusunpunaisen sävyissä pitkälle syksyyn. Sodilta säästynyt kaupunki huokuu historiaa, sen mittakaava on jopa ihmistä pienempi, kun nupukivillä päällystettyjä katuja on aikojen kuluessa korotettu niin, että ulkopuolelta talot ovat tavallista matalampia, osin katutason alapuolella. Mittakaava tuntuu lähes nukkekotimaiselta ja talot kuin pieniltä piparkakkutaloilta, joiden pihassa kukkivat hedelmäpuut.

visbyn katot

Kadunkulmissa voi vielä nähdä kivisiä kuutioita, joiden tehtävänä on ollut suojata taloja hevoskärryjen osumilta. Historia on muutenkin läsnä kaikkialla. Puutaloja on tuhoutunut tulipaloissa, mutta sodaton historia on ollut saarelle armelias. Kaupunki on suunniteltu strategisesti tekemään sen valloittaminen vaikeaksi. Sitä ympäröi 3,6 kilometriä pitkä, hyvin säilynyt kaupunginmuuri ja vanha kaupunki on kuin labyrintti. Jokainen katu päättyy T-risteykseen, mikä tekee pakenemisen haastavaksi, jos kaupunkia ei tunne kuin omia taskujaan.

visby muuri

Monen vallan alla ollut vanha hansakaupunki on avannut ovensa vieraille vaikutteille, siellä on aina myös asunut paljon ulkomaalaisia. Niinpä se on ollut monissa asioissa kehityksen kärjessä ja saarella on myös jo varhaisessa vaiheessa ollut pääomia ja vauratta, mikä on edistänyt kehitystä. UNESCO:n maailmanperintökohteeksi jo 1990-luvulla valittu Visby oli yksi Itämeren alueen keskeisiä kauppakaupunkeja.

tulppaanit

Ruusujen ja raunioiden sijaan 90 kilometriä mantereelta itään sijaitseva Gotlanti tarkoittaa minulle kuitenkin jatkossa parsaa, valkoisena kukkivaa karhunlaukkaa, tryffeliä, lampaita ja kalaa. Ruokamatkailuun panostavalla saarella on siihen oivalliset luonnonvarat, sen kalkkinen ja hiekkainen maaperä ja manner-Ruotsia lämpimämpi ja aurinkoisempi merellinen ilmasto suosii monia lajeja. Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa kaupungin muurin suojassa kasvaa jopa useita välimerellisiä ja eteläamerikkalaisia lajikkeita. Ilmanala ja maaperä ovat otollisia myös esimerkiksi parsan ja tryffelin kasvatusta. Saaren luonnossa kasvaa lähes neljäkymmentä orkidealajiketta, valkosipulille sukua olevaa karhunlaukkaa ja karhunvatukan sukulaiskasvia sinivatukkaa (salmbär) sekä rosmariinia, timjamia ja oreganoa villinä. Gotlannille ominaisen karhunlaukan arvellaan olevan viikinkien tuomisia, sitä kasvaa saarella runsaasti. Luonnossa laiduntavien lampaiden maku ei yrteillä ylevöitetystä ruokavaliosta ainakaan huonone.

Gotlannissa elää oma lammasrotu, jonka talja on pehmeä ja kiharainen. Yksi sellainen matkasi matkalaukussani kotiin ja lämmittää nyt jalkojani. Lampaantalja oli jokseenkin viimeinen hankinta, jonka kuvittelin tekeväni. Gotlantilaiset taljat ovat kuitenkin jotain aivan erityistä, mielettömän kauniita kaikissa harmaan sävyissään, pehmeitä ja keveitä ja niitä käytetään saarella raikkaasti moderneissakin sisustuksissa. Paikallisten mukaan ruokavalio ei vaikuta pelkästään lihan makuun, vaan sillä on merkitystä myös lampaantaljan laatuun ja ominaisuuksiin. Jos olet ostamassa taljaa, ensimmäinen laaduntae on Skinnriket-leima. Muutoin kannattaa arvioida mm. karvan kiiltoa ja kiharaisuutta.

60 000 vakituisen asukkaan ja yhtä monen lampaan saari houkuttaa kesäisin noin miljoona turistia. Maanviljelyksen ohella turismi on saaren pääasiallinen elinkeino, mikä näkyy myös laajana palvelutarjontana. Pikkukaupungiksi Visbyssä ja saarella ylipäänsä on paljon hotelleja, ravintoloita ja pieni putiikkeja – ja kirjallisia murhia. Turistien tuoma tulovirta  ruokkii paikallisia muotoilijoitaja yrittäjiä – ja paikallinen luonto dekkarikirjailijoiden mielikuvitusta. Uinuva, aurinkoinen pikkukaupunki on ihmeellisen otollinen rikoskirjojen tapahtumapaikaksi.

Gotlannissa on tietoisesti panostettu ruokamatkailuun. Monipuolinen raaka-ainetarjonta on hyvä pohja ja saarella, joka pisimmillään on noin 180 kilometriä pitkä, lähituotanto tarkoittaa todella lähellä tuotettua. Jo noin kymmenen minuutin matkan päässä kaupungista alkaa olla maatiloja. Esimerkiksi luomuun keskittynyt, mm. parsastaan ja joulukuusistaan tunnettu Lilla Bjers sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä Visbystä. Saarella kaikki on lähellä. Myös meri, mikä tarkoittaa tuoretta kalaa ja äyriäisiä.

Jos kysyt paikallisilta neuvoa, he todennäköisesti kehottavat suuntaamaan johonkin niistä ravintoloista, joita pyörittävät saarella ympäri vuoden asuvat ravintoloitsijat. Visit Sweden oli valinnut meille hienon kattauksen paikallisia ravintoloita, paikallisten pitämiä. Valitsin niistä muutaman suosikkini tähän.

Smakrike Krog & LogiClaudelins väg 1  Ljugarn

Viikonlopun ylivoimaisesti paras ateria. Tämä ei tarkoita sitä, että muut olisivat olleet huonoja, Smakriken taiten valmistettu primöörimenu oli vain niin taivaallinen, että saaren itärannikolle ajaminen oli pieni uhraus sen eteen. Samettista parsakeittoa ja mehevää maissikanaa kauden primöörien kera. Päälle vielä kahvit ja jälkiruoka aurinkoisessa puutarhassa. Tämän lähemmäs ruokataivasta ei pääse. Ruokalistaa ei löydy ravintolan verkkosivuilta, sillä se rakentuu aina sesongin parhaiden raaka-aineiden varaan.

parsakeitto smakrike

Lilla BjersVästerhejde, Lilla Bjers 410, Visby

Onneksi välillä ei koskaan ei päde. Lilla Bjersiä pyörittävien Göranin ja Margaretan ei koskaan pitänyt alkaa maanviljelijäksi eikä jatkaa Göranin sukutilaa Lilla Bjersiä. Margaretan aiempi ammatti kalligrafina näkyy enää tilan kylteissä. Göranin isän sairastuminen ALS:iin kuitenkin muutti tilanteen ja sairaus myös sai aikaan sysäyksen luopua myrkyistä. Margareta totesi, että kansainväliset tutkimukset, joiden mukaan ALS on erityisen yleinen maanviljelijöillä ja jalkapalloilijalla, ovat vahvistaneet omaa uskoa luonnonmukaisen kasvatuksen merkitykseen hyvinvoinnille.

Lilla Bjersissä kasvattaa monipuolisesti kaikkea, ensimmäiset parsat nostetaan huhtikuussa ja kausi jatkuu joulukuusiin saakka. Tilalla on tilakauppa, josta poimin mukaan muutaman siemenperunan Annabelleä. Muutama vuosi sitten tilanpitäjät avasivat lahjakkaan Luqaz Ottossonin johdolla ravintolan pieneen kasvihuoneeseen tilalla. Ravintola on ehditty palkita jo pariin otteeseen White Guidessa parhaana ekologisena ravintolana.

Ruokalista rakentuu pääosin sen varaan, mitä tilalla kasvaa, kaikki vihannekset kasvatetaan itse. Kasvun kohinan voi siis lähes kuulla korvissa ruokaillessaan, tämän lähempää ei lähituotantoa saa. Saimme omin silmin nähdä, kun omistajien tytär kävi poimimassa pellolta parsaa juuri ennen päivällistä. Sekä tila että sen ravintola ovat luomusertifioituja (KRAV) eli kaikki raaka-aineet lautasella ovat luomua.

Ravintola on auki lähinnä sesonkiaikaan ja kannattaa tehdä pöytävaraus. Noin seitsemän kilometrin päässä Visbystä sijaitsevaan ravintolaan polkaisee vaikka pyörällä. Kun seuraavan kerran menen Gotlantiin, tämä on ehdottomasti listalla, nyt pääsimme vain parsapellolle ja tilakauppaan.

Kolmen ruokalajin päivällinen 565 kruunua, tarjolla lisäksi lounas ja päiväkaffet.

Bakfickan, Stora Torget 1, Visby
Jokseenkin kaupungin keskeisimmällä paikalla, torin laidalla sijaitseva Bakfickan aloitti alunperin osana kalakauppaa ja ruokalista oli lyhyt ja ytimekäs: Paistettuja silakoita ja perunamuussia. Sittemmin listalle lisättiin kalasoppa. Lista on laajentunut nyttemmin ylipäänsä kalaan ja äyriäisiin ja kalakaupasta kodikkaasti kukallisilla pöytäliinoilla ja merellisellä rekvisiitalla somistetussa ravintolassa muistuttaa lasivitriini. Edelleen kalaa ja äyriäisiä voi ostaa myös mukaan. Mereneläviä rakastavalle. Maukkaita savustettuja katkarapuja ja valtavia paistettuja silakoita.

silakkapihvit bakfickan 2-2

silakkapihvit bakfickan

Alkuruoat 80-175 kruunua, pääruoat 145-225 kruunua. Varaa pöytä, ravintola on suosittu.

Leva KungsladorToftavägen 20, Visby

Juuri niin mysig kuin vain ruotsalaiset osaavat. Hiukan Visbyn keskustan ulkopuolella sijaitseva kahvila ja ravintola, joka on tunnettu mm. hapanleivästään. Iso puutarha, jossa kelpaa kahvitella aurinkoisina päivinä. Enemmän kuin ruoasta viehätyin tunnelmasta ja miljööstä. Ravintola, leipomo, tilakauppa, sisustustuotteita ja puutarha, jossa kasvatetaan kasvulaatikoissa vihanneksia omaan ravintolaan. Kesällä testaisin ehdottomasti paikan grillibuffeeta: Elävää musiikkia, grillin tuoksu ja puutarha illalla, kuulostaa täydelliseltä kombolta. Pyörämatkan päässä keskustasta, tarkista aukioloajat. Auki parhaiten päivisin. Sesongin aikaan osan viikosta myös iltaisin.

leva

MITÄ TEHDÄ?

Syö hyvin ja nauti luonnosta. Vuokraa auto tai pyörä ja kierrä saarta. Gotlannin luonto ja maisemat ovat niin uskomattomia, että olisi sääli jäädä vain Visbyhyn. Vaella Visbyn kaduilla haistelemassa tunnelmia, kierrä paikallisia pieniä putiikkeja, niiden valikoimat on poimittu ruotsalaisten varmalla maulla. Pyörähdä torilla ja tutustu kasvitieteelliseen puutarhaan. Myös golfaajille löytyy useita kenttiä. Saarella voi viettää myös vähemmän keski-ikäisiä lomia vaikkapa surffata ja juhlia.

Suosittelen myös harkitsemaan ohjattuja kaupunkikierroksia. Ainakin oma oppaamme oli niin vilpittömän innostunut kotikaupungistaan, että into tarttui ja saimme valtavan määrän tietoa. Myös yhdestä selvittämättömästä murhasta, joka oli tapahtunut hotellissamme. Tarina ei onnistunut viemään yöunia.

MILLOIN?

Jos et ole intohimoinen politiikkafani, vältä Almedalen-viikkoa kesä-heinäkuun taitteessa. Olof Palmen aloittama kesätapahtuma kerää saarelle kaikki yhteiskunnalliset vaikuttajat – ja heihin vaikuttamaan pyrkivät. Ravintolat ja hotellit pursuavat yli äyräidensä. Bilettäjille oivallista aikaa on vuosittainen Stockholmsvecka (tavallisesti viikko 29), kun rikkaat ja kauniit rantautuvat juhlimaan saarelle. Vähemmän juhlanhimoisten kannattanee varata matkansa muille viikoille.

Oivallinen aika suunnata saarelle oli toukokuu, primöörisesonki oli parhaimmillaan ja ilmasto on sen verran leudompi, että saimme nauttia jo aurinkoisista ja lämpimistä päivistä ja puutarhakahveista samaan aikaan, kun Suomessa pidettiin sadetta ja kylmää. Myös monet primöörit poimitaan ensimmäisinä juuri Gotlannissa, esimerkiksi kauden ensimmäiset kotimaiset parsat saadaan Ruotsissa saarelta. Primöörien tulemista (Primörpremiär) juhlistetaan toukokuun loppupuolella (tänä vuonna 22-24. toukokuuta). Turistisesonki ei ollut toukokuussa vielä kunnolla käynnistynyt, laitakaupungilla pystyi vaeltamaan lähes ylhäisessä yksinäisyydessä.

Ruokamatkaaja arvostaisi varmasti myös syksymmällä koittavaa tryffelisesonkia, leuto meri-ilmasto takaa sen, että syksy jatkuu Gotlannissa manner-Ruotsia ja Suomea pidempään leutona. Myös esimerkiksi ruusut kukkivat pitkälle syksyyn, parhaimmillaan marraskuulle, kasvitieteellisessä puutarhassa joulukuulle saakka. Tryffelifestivaalia saarella vietetään marraskuussa.

MITEN?

Visbyhyn pääsee kesäsesongin aikaan suoralla lennolla, muulloin lentäminen edellyttää vaihtoa Tukholmassa. Kaupunkiin kulkee myös lautta mantereelta, jos haluat mennä omalla autolla.

MISSÄ YÖTÄ?

Turistien määrän ansiosta Visbyssä ja Gotlannissa ylipäänsä riittää kaikenlaisia vaihtoehtoja hotelleista, B&B-majoituksista ja mökeistä leirintäalueeseen. Pääsin kokeilemaan Vanhassa kaupungissa sijaitsevan Clarionin, joka on taattua Clarion-laatua. Tyylikkäät ja viihtyisät huoneet, erinomainen sijainti, hyvä aamiainen ja oiva ravintola. Yöpyisin siellä mieluusti uudestaan, mutta saarella riittää paljon hyviä vaihtoehtoja.

*****

Gotlannin matkan järjesti VisitSweden.

Lue myös kanssamatkustajien postaukset:

Gotland Food Tour osa 1 (Truly Kira)
Gotlanti (Kaikki äitini reseptit)
Gotlanti – täydellinen kesälomakohde (Kokit ja potit)
Gotlantiin on helppo hullaantua (Siskot kokkaa)

 

Läpinäkyvästi kaupallinen – lukijakysely ja arvonta

Tämä blogi on läpinäkyvästi kaupallinen. Kaikki yhteistyöt on merkitty selkeästi ja samoin mainitsen aina, jos olen saanut tuotteen, joka tekstissä mainitaan. Mielipiteeni eivät kuitenkaan ole ostettavissa ilmaisilla lounailla. Postauksessa myös lukijatutkimus, johon vastanneiden kesken arvon kirjapalkinnon.

Sisältöyhteistöiden ja bannerimainonnan myynnistä blogissani vastaa Suomen Blogimedia, joka koostuu muutamasta kymmenestä ammattimaisesta bloggaajasta. Ammattimaisuus tarkoittaa ennenkaikkea ammattimaista toimintatapaa mm. yhteistöiden suhteen – läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja rehellisiä mielipiteitä. Ei siis sitä, että esimerkiksi eläisin blogillani.

Minusta olisi kiinnostavaa tietää, millaiset asiat teitä kiinnostavat ja mistä pidätte tai ette pidä blogissani – älkää huoliko, jatkossakin kirjoitan lähinnä siitä, mikä minua kiinnostaa. Silti haluaisin tietää, olemmeko samoilla linjoilla, joten vastaathan oheiseen lyhyeen lukijatutkimukseen. Suomen Blogimedia saa tutkimuksesta tietoa, millaiset kampanjat tai mainostajat voisivat sopia blogiin. Tutkimukseen vastataan nimettömänä, eikä tutkimuksessa kerätä henkilötietoja.

Jos haluat osallistua arvontaan, huikkaa vaikka hep kommenttilaatikossa viimeistään 5.7.2015, kun olet vastannut kyselyyn. Kaikkien huikanneiden kesken arvon Poppamies Markon ja Chef Santerin hienon kesäkirjan Kesämiesten kesäruokaa, joka on täynnä herkullisia grillireseptejä. Läpinäkyvyyden nimissä olen saanut kirjan ilmaiseksi, mutta en luovu siitä siksi, että se olisi huono, vaan koska minulla on samaa kirjaa kaksi kappaletta ja yhdelläkin pärjää.

Blogi on ennenkaikkea minun oma kanavani tehdä niitä asioita, joista nautin. Kirjoittaa, kuvata ja kokata. Sellaisena se on minulle rakas. Käytännössä se tarkoittaa sitä, etten tee yhteistyötä yritysten kanssa, joiden tuotteita on muuten käyttäisi tai jos tuotteet eivät ole minusta kiinnostavia. Palstatila on myytävissä, mutta mielipiteet eivät ja noudatan journalistisia periaatteita blogin sisällön suhteen. Olemalla rehellinen itselleni ja omille mielipiteilleni, olen sitä myös teille, lukijoille.

Tuotteita näkyy blogissa kolmella tavalla. Välillä löydän helmiä, jotka haluan nostaa esille. Kirjoitan hyvistä tuotteista yksinkertaisesti siitä syystä, että ne ovat hyviä. Nostan tapahtumia ja ravintoloita, jotka ansaitsevat tulla löydetyksi. Tuen mielelläni pieniä kotimaisia yrityksiä, joilla usein on aivan liian pienet markkinointibudjetit ja rajalliset mahdollisuudet saavuttaa asiakkaita.

turun-torilla1

Sellaisia kuin vaikkapa ystäväni Annan Hella & Herkku, jossa jokainen tuote on valittu huolella ja josta olen löytänyt mm. parhaat pizzajauhot. Toivon, että tekin löydätte. Siksi näitä tuotteita näkyy myös blogissa. Tai Kaupunkilaisten oma pelto, joka on mahtava hanke tuottaa puhdasta ja maistuvaa ruokaa ja jota testaan blogissa kesän ajan porkkanapalkalla (mukaan osuuskuntaan muuten mahtuu vielä jokunen tällekin kesälle, suosittelen). Samasta syystä blogissa on vuosi toisensa jälkeen ollut myös Taste of Helsinki. Jos joku on niin hullu ja rohkea, että ottaa tuollaisen riskin suomalaisen ruokakulttuurin ja kiinnostavan kaupunkielämän eteen, hän ansaitsee kaiken tuen. Ja minä olen tukenut tapahtumaa vuosien varrella sadoilla euroilla omasta pussistani – ilolla.

herbs

Joskus tykästyn tuotteisiin, jotka olen saanut tuotenäytteenä tai arvostelukappaleena. Nostan niitä myös blogissa, erityisesti kirjafriikin luuppiin pääsevät keittokirjat. Silloinkin kirjoitan hyvistä tuotteista siksi, että ne ovat hyviä. En siksi, että olen saanut tuotteen ilmaiseksi. En ota koskaan vastaan tuotteita, joita vastaan halutaan automaattisesti näkyvyyttä. Sen sijaan otan ihan mielellään vastaan esimerkiksi uutuustuotteita testiin tai saan niistä tietoa. Moni hyväkin juttu jäisi muuten huomiotta.

Teen myös kaupallisia sisältöyhteistöitä. Nautin reseptien kehittämisestä, kuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Yhteistyöpostauksissa saan korvauksen tehdystä työstä: Kehittelen ja testaan reseptiä usein moneen kertaan, hankin kaikki tarvikkeet, kokkaan, kuvaan ja kirjoitan. Kun kyseessä on jollekin mainostajalle tehty tilaustyö, se on työ, josta maksetaan palkkio. Rahana, ei voipaketteina. Yhteistyöpostaukset on merkitty aina selkeästi Yhteistyössä-tunnuksella ja yhteistyötaho käy ilmi postauksesta.

Kaupallisuus blogeissa on puhuttanut sen lisääntyessä. Minulla ei ole mitään kaupallisuutta vastaan. Olisi tekopyhää väittää muuta, myös päivätyöni on kaupallista ja taustani on markkinoinnissa, myynnissä ja viestinnässä. Olennaista on, että kaikki blogissa on läpinäkyvää, avointa ja rehellistä. Teen kaikki valinnat ensisijaisesti sen perusteella, mikä sopii blogiini ja mikä innostaa minua. Myös kaupalliset postaukset. Mielipide ei ole myynnissä eikä blogi ole perinteinen markkinoinnin kanava, jossa yritys määrittää viestin. Se käy ilmi myös jokaisesta yhteistyöstä tekemässäni sopimuksessa.

Yhteistöistä ja kaupallisuudesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että tämä on ennenkaikkea rakkaista rakkain harrastus – aikaavievä sellainen – ei mainosalusta. Minulla on ihana päivätyö, joka varmistaa taloudellisen riippumattomuuden. Yhteistöiden osuus kaikista postauksista on pieni. Viime vuoden yli sadasta postauksesta niitä oli kaikkiaan alle kymmenen. Sillä ei tehdä omaisuuksia, ei edes kateta blogista aiheutuneita kustannuksia. Rahan sijaan teenkin tätä rakkaudesta lajiin, kuten tekevät kaikki tuntemani bloggaajat. Minä rakastan ruokaa, kirjoittamista ja kuvaamista. Uskon, että se näkyy myös teille.

Kiitos, jos käytätte aikaa lukijatutkimukseen vastaamiseen ja muistakaa huutakaa hep alla, jos kirja kiinnostaa. Grillata voi säässä kuin säässä.

Juhannus kaupungissa – raparperi-vadelmagalette

Takana laiska kaupunkijuhannus. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja paljon aikaa sohvannurkassa. Ei tämä ollutkaan hullumpi vaihtoehto. Keittiössäkin tuli vietettyä aikaa enemmän kuin koko kiireisen kevään aikana. Pitkästä aikaa ehdin jopa leipoa, jumalaista raparperi-vadelmagalettea.

raparperi-vadelmagalette

Viimeksi vietin juhannuksen Helsingissä yli kymmenen vuotta sitten, edellisestä Suomessa vietetystä juhannuksestakin on seitsemän vuotta. Tulimme kuitenkin Kreikasta juhannusviikon tiistaina, eikä nokan suuntaaminen kohti ruuhkaisia teitä ja mökkiä houkuttanut. Sade-ennuste lupaili taivaalta pieniä miehiä, näin mielessäni itseni istumassa läpimärkänä avoveneessä matkalla mökille. Päätimme jäädä kaupunkiin.

Viime vuodet olemme viettäneet juhannuksen pidennetyllä kaupunkilomaviikonlopulla jossain Euroopan kolkassa, jossa ei tunneta keskikesän juhlaa. Yhtä vuotta lukuunottamatta sää on aina ollut parempi kuin Suomessa. Viime vuonna Suomessa satoi lunta, Lontoossa lämpö helli.

Koko opiskeluajan vietin juhannukset kaupungissa. Olin työpaikassa, jossa piti valita yksi juhlaviikonloppu, jonka teki töitä. Juhannus oli minulle merkityksettömin. Helsingissä oli juhannuksena maagista taikaa, pyöräilin sen hiljaisia katuja kotiin ja tuntui kuin olisi ollut autiokaupungissa. Kaikki oli kiinni, kaduilla ei näkynyt juuri ketään, tuntui kuin kaupunki olisi ollut vain minua varten.

Ihan samaan autioituneeseen tunnelmaan ei enää pääse, moni muukin vaikutti valinneen kaupunkijuhannuksen. Oma taikansa oli kuitenkin pelata aurinkoisena sunnuntaiaamuna hiljaisessa Kaisaniemen puistossa tennistä. Juuri sen verran poistuin nukkumalähiöstämme.

Onneksi saimme viikonlopun mittaan useampiakin juhannusvieraita ja sain syyn leipoa ihanaa raparperi-vadelmagalettea Kira Åkerström-Kekkosen reseptillä. En edes aloita piirakan kehumista, koska ylisanoille ei ehkä tulisi loppua. Vadelman ja raparperin yhdistelmä on täydellinen tällaiselle happamien makujen ystävälle. Kuin huomaamatta huitaisimme galeten neljästään jälkiruoaksi aika tuhdin aterian jälkeen.

Muokkasin reseptiä hiukan. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kaksia erilaisia spelttijauhoja. Minulla ei kovin usein ole minkäänlaisia spelttijauhoja, ne ovat aika kalliita ja käytän niitä harvakseltaan. Nyt sattui onnekkaasti olemaan puolikarkeita spelttijauhoja kaapissa. Käytin puolet niitä ja loput vehnäjauhoja. Pohja sai speltistä hyvän syvän maun, paljon paremman kuin pelkästä vehnäjauhosta leivottaessa. Vaihdoin myös makusiirapin rosmariinilla ja sitruunalla maustettuun versioon ja laitoin raparperia hiukan enemmän, koska vadelma jyrää sen helposti.

Raparperi-vadelmagalette

Pohja

100 g puolikarkeita spelttijauhoja
100 g vehnäjauhoja
2 rkl ruokosokeria
ripaus suolaa
2 keltuaista
100 g voita
1 rkl kylmää vettä

Täyte

300-350 g raparperia
200 g vadelmia
3 rkl ruokosokeria
1 rkl maissitärkkelystä

Makusiirappi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria
1 iso oksa rosmariinia
1 sitruunan kuori
lusikankärjellinen vaniljajauhetta tai 1/2 vaniljatanko

voiteluun kananmuna, pinnalle ripaus ruokosokeria

1. Tee taikina hyvissä ajoin, sen pitää vetäytyä vähintään puoli tuntia jääkaapissa. Voit hyvin tehdä sen myös vaikkapa edellisenä päivänä.

2. Sekoita keskenään jauhot, sokeri ja suola. Lisää keltuaiset ja sekoita tasaiseksi.

3. Nypi joukkoon kylmä kuutioitu voi mahdollisimman nopeasti, jotta taikinaan ei muodostu sitko. Lisää tarvittaessa ruokalusikallinen kylmää vettä, jos taikina on liian kuivaa. Taputtele taikina kiekoksi, kääräise se tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi.

4. Valmista taikinan vetäytyessä siirappi. Mittaa kattilaan vesi, sokeri ja vaniljajauhe. Laita rosmariinin oksa ja leikkaa vaikka kuorimaveitsellä sitruunankuoresta suikaleita. Kiehauta neste ja nosta pois liedeltä maustumaan vähintään puoleksi tunniksi.

5. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

6. Valmista täyte juuri ennen kuin alat kaulita taikinaa. Sekoita kaikki ainekset sekaisin varovasti, jotta vadelmat eivät hajoa.

7. Kauli taikinasta jauhotetulla pöydällä pyöreä vajaan puolensentin paksuinen ympyränmuotoinen levy.

8. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle, jätä reunoille tilaa jokunen sentti, jotta saat käännettyä reunat täytteen päälle.

9. Käännä reunat täytteen päälle. Piirakan ei tarvitse olla kovin sliipattu, galette voi hyvin olla vähän rustiikkisen näköinen.

10. Voitele reunat kananmunalla ja ripottele niiden päälle vähän ruokosokeria.

11. Paista kypsäksi (noin 50 minuuttia), valele täytettä paistamisen aikana muutamaan otteeseen makusiirapilla.

12. Tarjoa sellaisenaan tai vaikkapa vaniljajäätelön kanssa.

*****

As always all my fellow Helsinkians had headed to welcome the white, day-light filled nights and celebrate summer solstice at summer cottages. Not a single soul in Kaisaniemi park when we played tennis on a sunny midsummer Sunday. A magical feeling, like having the whole city just for yourself.

Rhubarb raspberry galette was the sweetest ending to a relaxed midsummer feast in a deserted city. A lemon rosemary syrup could not be simpler to make but it adds that little extra something when used as a finishing touch.