Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Jäikö nälkä? – Cobbin salaatti

Cobbin salaatti
Miehisen uskomuksen mukaan salaatista ei lähde nälkä. Tuokaa näytille se raavaskin mies, joka väittää edelleen niin syötyään lautasellisen Cobbin salaattia.

cobbin-salaatti2

Amerikkalaisessa klassikkosalaatissa enemmän on enemmän: kanaa, pekonia, kananmunaa, roquefortia, avokadoa, tomaattia, sipulia ja salaattia. Kaikkea on niin paljon, että se on jo melkein liikaa, mutta jotenkin tämä koko sekamelska onnistuu maistumaan erinomaiselta.

Cobbin salaatin synnystä on useampia versioita. Yksimielisiä ollaan siitä, että se tehtiin ensimmäisen kerran Brown Derby -ravintolassa Los Angelesissa 1930-luvun loppupuolella.  Aukottomasti ei ole selvillä, kokosiko ainekset kylmiöstä ravintoloitsija Mr. Cobb itse vai hänen kokkinsa.

Cobbin salaatti – kuten muuten caesarsalaattikin – on syntynyt Hävikistä herkuksi -hengessä. Vaikkei olekaan selvää, kuka tämän runsaudensarven lautaselle nosti, on joka tapauksessa selvää, että se syntyi latomalla annokseen ainekset, jotka ravintolan keittiöstä sattuivat löytymään. Tekijä ei varmasti arvannut rakentavansa klassikkoa, joka löytyy ruokalistoilta vielä melkein sadan vuoden päästäkin.

Kesän viimeisen mökkireissun jäljiltä jääkaappimme pullisteli yhtä sun toista hävikkiuhan alaista. Olimme hetkeen viimeiset kävijät mökillä – sade karkotti meidät herkkähipiäiset kaupunkilaiset – ja kaasujääkaappi piti tyhjentää. Vaikea uskoa, että kotiinkannetuista sinappisillipurkeista syntyisi suurta klassikkoa, mutta keitettiin niistä sentään mm. kattilallinen tomaattikeittoa. Myös Cobbin salaatin resepti muistui mieleen, kun ladoin pöydälle jääkaapin sisältöä. Onnekkaasti siihen löytyi melkein kaikki tarvittavat ainesosat ja samalla ehkäistiin hävikkiä urakalla – salaatin alkuperäishengessä.

Cobbin salaatin resepti on melko samanlainen, katsoipa sen mistä lähteestä tahansa. Jätin roquefortin pois, sitä ei mökkijääkaapin jämistä löytynyt. Vääräoppisesti myös paistoin broilerin ja se tarjottiin salaatissa lämpimänä. Alkuperäisen version kana on keitetty ja kylmä. Juuri sellainen kuin se jääkaapista otettaessa on. Ohje on pääpiirteissään Saveur-lehdestä.

Cobbin salaatti

kahdelle, raavaille miehille annosta kannattaa kasvattaa

1 1/2 ruukkua salaattia (alkuperäisen reseptin mukaan jäävuorisalaattia, vesikrassia ja romainea)
150 g kirsikkatomaatteja tai 1-2 tomaattia
3 siivua pekonia
1 kananmuna keitettynä
1/2 avokado
1 uuden sadon sipuli tai pieni punasipuli
1 kananrintafilee (tai 2-3 broilerin paistileikettä)
1 rkl ruohosipulia
(halutessasi pieni siivu roquefortia tai muuta sinihomejuustoa)

Kastike

(tätä tulee suuri annos)

3/4 dl rypsiöljyä
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 tl dijonsinappia
2 tl sitruunamehua
5 tippaa Worchester-kastiketta
1 pieni valkosipulin kynsi tai 1/2 normaalikokoisesta
ripaus sokeria
suolaa ja mustapippuria
1 rkl ruohosipulia

1. Aloita valmistamalla kastike. Laita kaikki ainekset ruohosipulia lukuunottamatta kulhoon ja surauta kastikkeeksi sauvasekoittimella. Lisää ruohosipuli haarukalla sekoittamalla.

2. Mausta kanafilee suolalla ja mustapippurilla. Keitä kananmuna, paista pekoni ja kanafilee.

3. Revi salaattikulhon pohjalle salaatti. Siivuta päälle sipuli. Asettele salaatti-sipulipedin päälle loput ainekset.

4. Pirskottele päälle osa kastikkeesta, ripottele silputtua ruohosipulia ja rouhi suolaa ja mustapippuria.

Iisoppi, timjami, oregano ja moni muu – satoa yrttitarhasta ja karitsalihapullat

Yrttiset karitsalihapullat

karitsalihapullat

Joskus hyväkin ravintola aiheuttaa pienen pettymyksen valtavien etukäteisodotusten takia. Tuttavapiirini ruokarakastajien taivaisiin hehkuttamalla Chef & Sommelierillä oli kaikki edellytykset siihen.

Menun ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli ihan hyvä, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Ehdin jo pelätä pahinta. Pieneen sympaattiseen paikkaan ja sen mukaviin omistajiin nimittäin haluaa rakastua. Siitä eteenpäin onneksi kaikki oli mielettömän hyvää. Puhtaita makuja, joissa raaka-aineiden oli uskallettu antaa ottaa päärooli. Yön yli haudutettua karitsaa, vihanneksia omasta pellosta, mustaherukkaa, joka ruokalistalla oli syystä saanut peräänsä huutomerkin. Niin syvän mustaherukkainen maku oli jälkiruoassa, jossa oli hyödynnetty jokseenkin kaikki osat kasvista – jopa marjan kuoret. Ihana, ihana ateria (melkein tekisi mieli päättää lause huutomerkkiin). Tänne vien varmasti myös laitakokin seuraavan kerran, kun on jotain erityistä juhlistettavaa.

Mieleenpainuvan aterian lisäksi sain paikasta myös paljon kotiinvietävää. Nimittäin lukuisia ideoita raaka-aineiden käyttöön ja valmistusvinkkejä omaankin keittiöön. Ensimmäisenä Sasun ansiosta pääsi unohduksista yrttitarhan iisoppi, jota Chef & Sommelierissä oli käytetty karitsalihapulliin.

Viimevuotisen etanainvaasion johdosta istutin yrttimaalle lähes kaikki mahdolliset yrtit, joiden vähänkin viitattiin karkottavan etanoita tai muita tuholaisia. Joukon jatkoksi myös iisopin. Koko kesän aikana en ollut osannut kuitenkaan käyttää sitä oikein mihinkään. Sitä käytetään esimerkiksi riista-, veri- tai maksaruokiin tai keventämään rasvaisia ruokia. Iisoppi on aika vahva yrtti ja sen maku on jopa hiukan pistävä. Kannattaakin olla varovainen annostelun suhteen. Parissa reseptissä kesän mittaan törmäsin siihen, mutta kunnolla en päässyt eteenpäin. Siellä se komeasti kukki koskemattomana istutuslaatikon nurkassa. Siinä heti vieressä kukkii oregano ja lämpimästä kesästä villiintynyt timjami on parvekelaatikossa vallannut oman ja naapurin tilan.

Yrttejä voi toki säilöä ja pakastaa, mutta parhaita ne ovat tuoreena, joten harventelin yrttimaata ihan kunnolla näihin lihapulliin Chef & Sommelierin esikuvapullien innoittamana. Korppujauhot taikinaan tein vanhoista leivänkäntyistä. Nykyään vedän kaikki kuivahtaneet vaaleat leivät korppujauhoksi. Paljon, paljon parempaa kuin kaupan tarjoama vastine. Karitsanjauheliha on aika vähärasvaista, joten pilkoin taikinaan pari siivua pekonia antamaan rasvaa. Pekonin sijaan voit sekoittaa taikinaan myös pienen erän possun jauhelihaa tai korvata puolet nesteestä kermalla. Äidiltä olen oppinut, että sipulit ja valkosipulit kannattaa kuullottaa hyvin ennen taikinaan lisäämistä. Se pehmentää paitsi makua myös parantaa lihapullien rakennetta.

Jos et ole kaivannut etanoiden karkoittajaa kasvimaallesi, sekoita taikinaan iisopin sijaan hiukan reilummin muita yrttejä. Voit korvata tuoreet yrtit myös kuivatuilla.

Yrttiset karitsalihapullat

neljälle

400 g karitsan jauhelihaa
2 siivua pekonia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl kuivasta leivästä tehtyä korppujauhoa tai korppujauhoa
1 dl vettä
1 kananmuna
1 oksa iisoppia
4 oksaa timjamia
4 oksaa oreganoa
1 1/2 tl suolaa
reilusti mustapippuria

öljyä paistamiseen

1. Sekoita kulhossa korppujauhot ja vesi. Anna turvota 5-10 minuuttia.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota ensin sipuli lähes valmiiksi ja lisää loppuvaiheessa myös valkosipuli hetkeksi. Hienonna pekoni pieniksi paloiksi.

3. Sekoita turvotettujen jauhojen joukkoon suola, mustapippuri, kuullotetut sipulit ja hienonnettu pekoni.

4. Lisää jauheliha ja kananmuna lihapullataikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja lisää lopuksi silputut yrtit.

5. Kuumenna öljy pannulla, paista koepulla pannulla, maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

6. Paista pullat öljyssä kypsiksi pannulla. Jos teet suuremman erän, voit myös ruskistaa pullat nopeasti pannulla ja kypsentää loppuun uunissa.

facebookissa-lätkä

Suloinen joutilaisuus -ricottamunakkaat

Ricotta-yrttimunakkaat

munakas-lähikuva

Tiedättekö sen pienen äänen takaraivossa, joka muistuttaa kaikista tekemättömistä töistä? Minä tiedän. Se on säännöllinen seuralaiseni. Minussa taitaa asua kotioloissa pieni laiskamato. Tekemättömien kotitöiden lista on pitkä. Taas.

Hyvinkäyttäytyvien ja kaikkiruokaisten ranskalaisten bébéjen kasvatuksesta kirjan kirjoittanut Pamela Druckermann totesi Suomen Kuvalehdessä, että ranskalaisen avioliiton salaisuus on se, että ranskalaiset vaimot eivät raivostu tekemättömästä, vaan keskittyvät tehtyyn.

Pohjoismaiseksi malliksi ehdotan samaa molemmille aviopuolisoille – pyykit pesty, mutta pölypalloja nurkissa. Hei, siinähän on jo puolet tehty. Vielä armollisempaa on ulottaa sama malli itseensä. Keskityn siis siihen, että sain siivottua vaatehuoneen lattiasta kattoon ja käytyä kaikki talouden jemmat läpi.

Unohdan ne lattialistat, joiden kiinnittämiseen ei vielä ole löytynyt riittävän sateista päivää. Vietän suloisen joutilasta päivää ja vaimennan sisäisen nalkuttajani. Hiljaa siellä, minä muistan juuri nyt vain putipuhtaan ja sotilaallisessa järjestyksessä olevan vaatehuoneen.

Joutilaan päivän aloitukseksi tai leppoisalle sunnuntaibrunssille sopivat hyvin alunperin Donna Hayn sivustolta löytämäni suosikkimunakkaani. Ne ovat silkkaa luksusta, vaahdoksi vatkattujen valkuaisten ja ricotan ansiosta suloisen pehmeää ja kevyttä höttöä. Munakkaan päälle voi ilmakuivatun kinkun sijaan asetella yhtä hyvin esim. palasen savulohta.

Paistan munakkaat pannulla pienen annosrenkaan sisällä, jotta saan niistä vähän paksumpia ja sisuksesta tulee pehmeämpi, mutta voit paistaa ne myös lettupannulla ohuempina tai tehdä blinipannulla yhden suuremman ja leikata sen palasiksi. Lyhennä paistoaikaa, jos teet ohuempia munakkaita, jotta sisus ei kuivu.

Ricottamunakkaat

neljä minimunakasta

2 kananmunaa
70 g ricottajuustoa
1 rkl kermaa, ranskankermaa tai maitoa
1 rkl ruohosipulia (ja kirveliä)
1/4 tl suolaa
nokare voita paistamiseen

Tarjoiluun

tuoretta babypinaattia
4 tl ranskankermaa
4 siivua ilmakuivattua kinkkua (tai pieni pala savulohta)
mustapippuria

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset erikseen. Vatkaa valkuaiset kulhossa jämäkäksi vaahdoksi, ripaus suolaa auttaa vaahdottumista.

2. Sekoita toisessa astiassa (esim. juomalasi on riittävän suuri) keltuaiset, ricotta, kerma, suola ja yrtit.

3. Nostele seos kevyesti ja varovaisesti valkuaisvaahdon joukkoon.

4. Paista paistinpannulla miedohkolla lämmöllä. Jos teet paksuja munakkaita esim. munarenkaan avulla, paista noin 3 minuuttia puoli tai kunnes sisus on hyytynyt ja paistopinnat saaneet väriä. Lettupannulla paistettavia ohuempia munakkaita kannattaa paistaa korkeintaan muutama minuutti puoleltaan.

5. Levitä munakkaan pinnalle nokare ranskankermaa ja rouhi sen päälle hiukan pippuria. Asettele päälle jokunen pinaatinlehti ja siivu ilmakuivattua kinkkua (tai pala savulohta).

facebookissa-lätkä