Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Maistuisiko mustikka? – Makumaisemia ja modernia taidetta

Maistuisiko mustikka? Aika poikkeuksellinen avaus kierrokselle taidenäyttelyssä. Sama teos alkaa saada uudenlaisia sävyjä kuivattu mustikka suussa. Värikylläisyydestä nousevat mustikansiniset sävyt ja automaattisesti katse alkaa etsiä marjojen muotoja. 

Pääsin osana Olivian lukijoiden testiryhmää kokeilemaan Espoon modernin taiteen museon EMMAn uutta Makumaisemia-konseptia. Kyseessä on osallistava taide-elämys, jossa tarjolla on ruokaa mielelle ja hiukan myös vatsalle. Makumaisemia on pienryhmille järjestettävä tilaisuus, joka sisältää opastetun kierroksen Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa -näyttelyssä sekä työpajan.

Illan alkuun oli poimittu tutustuttavaksi vajaa kymmenen teosta. Keskustelimme niistä EMMAn museolehtorina työskentelevän Maria Vähäsarjan johdolla. Hänen neuvonsa oli, että laajastakin näyttelystä kannattaa poimia vain muutama teos ja nauttia myös taiteesta kohtuudella ilman ähkyä ja suorittamista.

opas

Kohtuus on elämysten mahdollistaja. Siinä tärkein oppini illasta. Vajaa kymmenen teosta oli juuri sopiva määrä virikkeitä. Ne jäivät kutkuttamaan mieltä. Korvissani solisee vieläkin pienistä kuulista muodostuneen teoksen ääni, joka minun päässäni kuulosti siltä kuin olisin kuunnellut peltikatolla tanssivia sadepisaroita meren rannalla.

teos

Nykytaiteilijat ovat löytäneet jossain vaiheessa inflaation kokeneeseen maisema-aiheeseen uudenlaisia tulokulmia. EMMAn näyttely on koottu Saastamoisen taidesäätiön kokoelmasta ja se sisältää hyvin monenlaisilla tekniikoilla toteutettuja töitä.

Näyttelyn nimikkoteos, Kari Cavénin Vesiputoussateenkaari, on metallinen punnuksen ja sähkömoottorin varassa liikkuva väreilevä ikiliikkuja, jonka pinnasta löytyy tunnistettavasti sekä vesiputous että sateenkaari.

Eleettömyydessään lähes hypnoottinen Elina Brotheruksen videoteos on kuvattu kolmen kuukauden aikana siten, että kamera on koko ajan yhdessä, samassa paikassa. Kuvassa on vain maisema ja veteen kävelevä ihminen. Kerta toisensa jälkeen veteen kävelevä ihminen. Tavallaan teoksessa ei tapahdu juuri mitään ja silti siinä tapahtuu valtavan paljon.

Oppaamme totesi, että taiteen kokeminen museossa on rentouttavaa, koska ei tarvitse pohtia, sopisiko teos omaan kotiin tai onko väri sohvaan sopiva. Voi keskittyä vain nauttimaan taiteesta.

Illan ajatuksena on tarjota elämyksiä kaikille aisteille.  Näyttelykierroksen jälkeen kutkuteltiin maku- ja hajuaistia. Yhdessä Sis. Delin ja Marimekon kanssa toteutetussa työpajassa tehdään syötävää taidetta. Työpajassa pöydälle oli koottu erilaisia ruoka-aineita. Edessä oli veitsi, leikkuulauta ja lautanen. Aiheena oma sielunmaisema ja tavoitteena toteuttaa se lautaselle syötävään muotoon. Työkaluina ovat käytännössä veitsi ja omat kädet.  Väripaletiksi on tarjolla mm. hedelmiä, vihanneksia, kastikkeita, keksejä, juustoja ja leikkeleitä.

punainen-1

paletti-ja-veitsi-1

taiteilua

kuohuviini

Seuraavan tunnin aikana lautasille päätyi Marokon valoja, perinteisiä suomalaisia latomaisemia, koirankakan likaamaa lunta ja auringonnousuja. Itse toteutin illan mittaan vuodenajat lautaselle raaka-aineina mm. pop cornia, vaahtokarkkeja, basilikaöljyä ja sitruunankuorta.

kevät

Tilaisuus järjestetään aikuisryhmien lisäksi myös yli 6-vuotiaille lapsille. Meidän ryhmämme oli poikkeuksellinen, koska emme tunteneet toisiamme etukäteen. Siitä huolimatta tunnelma oli vapautunut ja välitön. Ehkä taide auttaa heittäytymään. Haudanvakavasta luomisesta ei ole kysymys, vaan ennemminkin mukavasta ja rentouttavasta aikuisten leikistä. Ja vaikka ruoalla hiukan leikitäänkin, se myös syödään lopuksi.

blogiyhteistyö

Postaus on toteutettu yhteistyössä Espoon modernin taiteen museo EMMAn kanssa.

EMMAn sivuilta löydät lisätietoja näyttelyistä ja työpajoista sekä hintatiedot ja varausohjeet.

Crème brûlée

Crème brûlée
Paljosta on kiittäminen sitä kokkia, joka keksi paahtaa sokerista rapean kuoren kermavanukkaan päälle yli 300 vuotta sitten. Lopputuloksena oli klassikkokamaa.

creme-brulee

Jos puolisolla on niinkin vaatimaton syntymäpäivälahjatoive kuin crème brûlée, niin onhan se toteutettava. Varsinkin kun muutama vuosi sitten unohdin koko syntymäpäivän. Hyvä vaimo -pisteitä joutuu keräämään monta syntymäpäivää noin perustavanlaatuisen parisuhdemokan jälkeen. Paahtovanukas ei tilannetta tasaa, mutta alkuun sillä pääsee.

Crème brûléellä on ihan turhaan vaikea maine. Itseasiassa vesihauteessa kypsennettävä vanukas on suunnattoman helppo, mutta vaatii välineurheilua. Homman clou on nimittäin täydellisen rapsakka pinta paahdetusta sokerista. Vaikka osa resepteistä muuta väittää, sitä ei saa aikaan esimerkiksi uunin grillivastuksella, vaan se vaatii pienen kaasupolttimen. Ilman lusikan alla rapsahtelevaa sokerikuorta tuloksena on perusvanukas, eikä koukuttava crème brûlée.

Pelkästä kermasta valmistettuna vanukas on makuuni turhan tuhti, niinpä laitan osan maitoa. Olen testannut myös version, jossa käytin Alpron makeuttamatonta mantelijuomaa maidon sijaan. Se antaa vanukkaaseen mukavan paahteisen mantelin maun. Tämä resepti on perusversio, mutta vanukas on helppo maustaa oman maun mukaan: Sitruunan- tai appelsiininkuorta, yrttejä tai melkein mitä vaan. Kookoksen ystävä korvaa osan nesteestä kookosmaidolla. Seuraavan kerran aion testata mausteena tonkapapua.

Crème brûlée

kolmelle-neljälle

1 1/2 dl kermaa
1 dl (täys)maitoa
3 keltuaista
3/4 dl sokeria
1/2 vaniljatanko

pinnalle (ruoko)sokeria

1. Kuumenna uuni 150-asteeseen.

2. Laita kattilaan kerma ja maito, Raaputa joukkoon vaniljatangon siemenet ja lisää myös vaniljatanko. Kuumenna.

3. Erottele kulhoon keltuaiset ja lisää sokeri. Vatkaa kevyesti.

4. Ota kattilasta vaniljatanko ja kaada kuuma kerma-maitoseos keltuaisten ja sokerin joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten.

5. Kaada vanukasseos mataliin uuninkestäviin annosvuokiin ja nosta vuoat uunipannulle tai muuhun astiaan, johon voit lisätä vettä. Kaada astiaan vettä siten, että se ulottuu suunnilleen annosvuokien puoleen väliin. Kypsennä vanukkaita noin 25-30 minuuttia tai kunnes ne ovat jähmettyneet.

6. Anna jäähtyä. Ripottele tasainen kerros (ruoko)sokeria vanukkaiden pinnalle. Paahda kaasupolttimella, kunnes sokeri on sulanut ja paahtunut kullanruskeaksi.

ihan-klassikkokamaa

 

Ihan klassikkokamaa -reseptisarjassa opettelen perustekniikoita ja klassikkoruokalajeja. Aiemmin opettelulistalla ovat olleet riistaliemikukkakaaligratiini ja leipäjuuri.

 

Possu-fenkolipyörykät

Possu-fenkolipyörykät
Onko sympaattisempaa ruokaa kuin lihapullat? Vaikka kuinka vääntäisi niistä ei saa tärkeilevää ja pömpöösiä ruokaa. Sen sijaan ne pelastavat säännöllisesti varmasti aika monen perheen arjen – meillä ja muualla. 

possu-fenkolipullat

Juuri siinä piilee myös Jez Feldwickin Suuren lihapullakirjan viehätys. Entisensä työnsä mummon pienen perinnön avulla kokkikurssin kautta lihapulla-autoon vaihtaneen Feldwickin kirjassa on toinen toistaan herkullisemman oloisia liha-, kala- ja kasvispullareseptejä. Pääosin juuri sopivan nopeita ja yksinkertaisia helpottamaan arjen ruokapulmia. Tykästyin kustantajalta saamaani kirjaan siinä määrin, että olen valmis antamaan anteeksi kirjoittajalle jopa sen, että hän nimeää Tukholman maailman lihapullapääkaupungiksi. Eikä hän ole edes ruotsalainen.

Täytyy nostaa hattu korkealle ruotsalaisten brändiosaamiselle. Maailmassa ei liene monta kolkkaa, jossa pullia ei pyöritettäisi. Silti rakkaat naapurimme ovat onnistuneet omimaan ne itselleen maailman mielikuvissa – toki mm. italialaiset ovat eri mieltä. Tuosta sietäisi ottaa oppia. Kohta ne vievät joulupukinkin.

Olen tehnyt kirjan monipuolisesta valikoimasta jo muutamat pyörykät. Nämä maukkaat, mukavasti anikselle vivahtavat possu-fenkolipyörykät ovat toistaiseksi suosikkini. Niihin uppoaa kätevästi pari viipaletta kuivaa leipää, koska pohja tehdään leivästä ja maidosta. Maidon sijaan voit toki käyttää myös vettä. Jez Feldwick suositteli tarjoamaan pullat esimerkiksi leivän välissä tomaattikastikkeen ja mozzarellan kanssa. Me söimme ne pastan ja tomaattikastikkeen kanssa. Olen hiukan muokannut reseptiä, mutta se on hyvin lähellä kirjan ohjetta.

Possu-fenkolipyörykät

noin 20 pyörykkää

pari isoa siivua vaaleaa leipää
noin 1-1 1/2 dl maitoa (riippuu kuinka kuivaa leipä on)
2 tl fenkolinsiemeniä
1 kananmuna
400 g porsaan jauhelihaa
75 g pekonia hienonnettuna
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
kourallinen (silolehti)persiljaa
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna uuni 220 asteeseen.

2. Revi leipä krouveiksi paloiksi ja kaada maito päälle. Anna maidon imeytyä noin 10-15 minuuttia.

3. Paahda fenkolinsiemeniä kuumalla pannulla, kunnes ne alkavat ruskistua ja niistä alkaa irrota aniksen tuoksua. Kaada siemenet mortteliin ja jauha hienoksi.

3. Vatkaa muna kevyesti kulhosssa. Survo leipä-maitoseos tasaiseksi esimerkiksi haarukalla. Lisää munan joukkoon. Silppua sipuli sekä valkosipuli ja hienonna pekoni. Sekoita kaikki loput ainekset joukkoon ja sekoita käsin massa tasaiseksi.

4. Paista paistinpannulla pieni koepyörykkä. Lisää mausteita tarvittaessa.

5. Pyörittele massa napakoiksi pyöryköiksi ja paista ne uunissa kypsiksi (noin 20-25 minuuttia).

facebookissa-lätkä