Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Yleinen

Vielä ehtii – Taste of Helsinki

Kumpparit, sadetakki ja Suomen kesä. Ihanaa Taste of Helsinkiä ei onnistunut pilaamaan edes sade ja tuulenpuuskat.

Kaksi kattausta vielä jäljellä, molempiin edelleen lippuja saatavilla (nopeimmat ehtivät toki vielä tänään lounaallekin). Huomattavasti eilistä kesäisemmästä Helsingistä kannattaa ehdottomasti nauttia Kansalaistorilla suomalaisten ravintoloiden kärkikaartin hemmottelemana.

Etelä-Suomen raparperipellot oli varmaan tyhjennetty tapahtuman takia. Raparperia löytyi nimittäin todella monen ravintolan listalla. Samoin kotoiset kalamme olivat näkyvästi esillä: Siikaa, sulkavaa, lahnaa, haukea ja kuhaa. Ruokatrendien ja sesongin mukaisesti mentiin siis tänäkin vuonna.

Alkuruoissa Gaijinin vihersimpukat olivat nappivalinta. Ilta aloitettiin niillä, koska ne olivat Facebook-hehkutusten perusteella hurmanneet monet muutkin. Hieno aloitus. Pidin myös Smörin modernista versiosta klassikosta: Itsetehdyn mozzarellan rinnalla tarjottiin kevyesti savustettua tomaattia ja nokkospestoa. Annoksessa olleen näkkärin makumaailmoja yritimme Masutoaitemun-Riitan kanssa tunnistaa kuumeisesti.

999891_554430804607715_1739707049_n1000159_554430821274380_11843884_n246944_554430694607726_1022390533_n1013917_554431177941011_2040944215_n

Kuvat: Ville Malja, Taste of Helsinki

Viime vuonna meidät hurmasi karkkipossu ja tänäkin vuonna suosikeissa mennään possulinjalla ja jopa saman ravintolaketjun versiolla. Farangin sijaan tänä vuonna mukana oli Gaijin, jonka menussa ollut makeassa soijassa marinoitu grillattu possunkylki nousi jälleen ehdottomiin suosikkeihin – se oli ainoa annos, jota santsattiin – kahdesti. Possua oli muutenkin tarjolla monessa muodossa. Juuren villisianniska oli toinen erinomainen possuruoka – vaikka villisikaa ei kai ruokamaailmassa sovi possuksi kutsua. Mielellään ottaisin myös uusintakierroksen Bistro O Matin fenkolilla maustettua haukiburgeria, Murun hienosti maustettua karitsantuoremakkaraa ja C:n hevostartaria.

998259_554430511274411_751417898_n1012638_554430854607710_592229002_n999517_554430914607704_1634134672_n

 

Aidon lakritsi ja puolukka olivat yllättävä, mutta hienon tymäkkä yhdistelmä. Gaijinin mustikkasorbetti osui kaltaiseni mustikanystävän makuhermoon, mutta Juuri korjasi kirkkaasti potin jälkiruoissa: Suolakaramellikakku, mäntykinuski ja raparperi oli illan paras ruoka. Enkä ole edes jälkiruokaihminen.

Jaoimme laitakokin kanssa 22 annosta ja silti monta todella kiinnostavaa jäi testaamatta. Hieno kattaus kokonaisuutena. Toivon todenteolla, että tapahtuma saadaan Helsinkiin taas ensi vuonnakin.

Oma kamera jäi kotiin, mutta kuvia ja tunnelmia tapahtumasta ovat taltioineet myös mm. Kulinaarimuruja, Sillä Sipuli, Liemessä, Punavuori Gourmet ja Lauran Tähti. Ihan viimevuotiseen piknikmeininkiin ei eilisessä säässä ylletty, mutta sade ja tuuli eivät onnistuneet pilaamaan tunnelmaa ja katettuja istumapaikkoja riitti mukavasti.

Vielä siis ehtii: Menkää, nauttikaa ja täyttäkää Kansalaistori!

 

Uudet ja vanhat tutut, tervetuloa pöytään!

Hei, olen Jonna, helsinkiläinen ruokaharrastaja, tämän blogin emäntä. Suolaa&hunajaa-blogia olen pitänyt noin puolitoista vuotta, ruokaa laittanut aina. Jo lapsuudenkodissani on keitetty, paistettu ja leivottu innolla. Ei kallista, eikä hienoa, vaan hyvää, maukasta kotiruokaa. 70-80-luvulla sitä ei vielä kutsuttu ruokaharrastukseksi vaan keittotaidoksi. Äidin opit olivat takataskussa maailmalle lähtiessäni ja äidin puhelin soi edelleen säännöllisesti: “Monessako asteessa pannukakku taas paistettiinkaan?”

Haluan välittää hyvän ruoan ja ruoanlaiton ilosanomaa ilman ryppyotsaisuutta ja tärkeilyä. Kohtuudella kaikkea – paitsi makua. Sitä saa olla yllinkyllin. Siinäpä ruokafilosofiani lyhykäisyydessään.

Rakastan italialaista ruokaa, ihailen heidän kykyään saada vähät raaka-aineet loistamaan. Yhtä lailla olen oppinut arvostamaan ranskalaista keittotaitoa ja kukapa ei mummolan ja lapsuuden makuja muistelisi lämmöllä. Innostun sesongeista, koska keväällä parsa vaan maistuu parhaalle ja syksyisin mieli janoaa pitkään haudutettua kaalilaatikkoa.

avauskuva-suolaajahunajaa-web

Keväällä ja kesällä täällä intoillaan hyötyviljelystä, syksyn tullen toivottavasti intoillaan sadosta. Vuoden kokemusta rikkaampana tämä vihertumpelo aikoo jatkaa seikkailuaan parvekepuutarhan ja istutuslaatikoiden parissa. Tässä lajissa minulla on vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta yhtä asiaa osaan jo toivoa: Hei etanat, pysykää kaukana salaatinlehdistäni.

Blogissa kokataan siis edelleen rakkaudesta hyvään ruokaan, iloitaan onnistumisista, opitaan virheistä, innostutaan arjesta, herkutellaan pitkän kaavan mukaan, kippistellään pienimmästäkin syystä, odotetaan sormien työntämistä multaan ja toivotaan sormet ristissä satoa.

Tästä kaikesta syntyy soppa, johon laitan lusikkani. Entiseen tapaan, mutta uudessa paikassa, osana Divaaniblogeja.  Uudet ja vanhat tutut, tervetuloa pöytään! Toivottavasti tapaamme täällä usein.