Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Yleinen

Ruokavuosi 2015 – katse kristallipalloon

Ruokatrendit eivät tietenkään vaihdu yön yli vuodenvaihteessa. Osa nousussa olleista asioista nousee entisestään, osa alkaa jo hiipua. Keräsin taas viime vuoden tapaan uudet ilmiöt, jotka minua ruokakentässä tällä hetkellä kiinnostavat. Lista ei siis ole piiruakaan objektiivinen ja monta kiinnostavaa ilmiötä kuten vaikkapa pienpanimoiden oluet jää tämänkin listan ulkopuolelle. Miltä sinun listasi näyttää, mikä ruokamaailmassa kiinnostaa juuri nyt?
puuroo-puuroo

Päivän tärkein ateria on aamiainen

Tunnustan, en ole oikein brunssi-ihmisiä. Viimeisten vuosien brunssit voi laskea helposti kahden käden sormilla. Rakastan viikonlopun pitkiä hitaita – ja myöhäisiä – aamiaisia, sunnuntain Hesaria ja pyjamaani. Puolen päivän aikaan elimistöni ei ole vielä valmis vastaanottamaan mitään kovin tukevaa. Sitäpaitsi en piittaa lautanen kainalossa jonottamisesta buffetpöydässä, jossa suurin osa antimista ei seisottamisesta ainakaan parane.

Tämä voi olla siis omiin toivomuksiin perustuvaa toiveajattelua, mutta uskon, että seuraava nouseva ateria on aamiainen. Jo muutaman vuoden se on ollut suosittu yritysmaailman tapaamisissa, toisin kuin lounas se ei katkaise päivää tai vie vapaa-aikaa päivällisen tavoin. Esimerkiksi Klaus K:n ylistetty aamiainen kerää joka aamu reippaasti myös muita kuin hotelliasiakkaita.

Myönnän, että olen saattanut povata aamiaisen nousua aikaisemminkin, mutta haluan uskoa olleeni vain kaukonäköinen. Tukholmassa ja erityisesti Lontoossa monet ravintolat ovat auki aamusta yöhön ja tarjoavat herkullista pöytiintarjoiltua aamiaista. Helsingissäkin jo lukuisista ravintoloista ja kahviloista saa kunnon aamiaista, myös viikonloppuisin, jolloin ennen vallalla oli pelkästään brunssi.

Viime vuosien brunssibuumi siirsi sivuun sekä viikonlopun aamiaisen että lounaan. Nyt kuitenkin jopa brunsseistaan kuuluisa Siltanen hylkäsi ne ja tarjoaa nykyisin vietnamilaista ruokaa – myös lauantaisin lounasaikaan, sunnuntaisin ovet pidetään kiinni. Niin uhkarohkea en ole, että povaisin brunssin kokonaan väistyvän, mutta sen ylivalta viikonlopuissa hiipunee ja rinnalle nousee myös muuta.

Aamiaisen noususta todistaa myös puuron kohentunut asema. Pitkään haudutettu puuro palasi kahviloihin ja vuosia aika muuttumattomana säilynyt puurohylly sai uusia tulokkaita. Osin chian tapaisia kokonaan uusia tulokkaita, mutta myös uusia brändejä vanhoihin tuoteryhmiin. Uskon, että myös tänä vuonna vietämme puuron vuotta.

Katse Aasiaan!

Vietnamin nousu alkoi jo viime vuonna ja osin vähän aikaisemminkin. Suosiolle uskaltaa kuitenkin povata jatkoa. Thaimaalaisen keittiön nosti suosioon aikoinaan maahan suuntautunut massaturismi. Sama käynee vietnamiselle ruoalle nyt, kun reppureissaajien jälkeen Vietnamin ovat nyt löytäneet myös muut turistit ja se löytyy kattavasti monien matkajärjestäjien valikoimasta.

Suosittu Rulla esitteli helsinkiläisille vietnamilaiset rullat jo vuonna 2011. Varsinaisia vietnamilaisia ravintoloita on ollut vain jokunen lähinnä Itä-Helsingissä. Se on yllättävää ottaen huomioon, että vietnamilaistaustaisia asuu Suomessa edelleen noin 7000. Viime vuoden loppupuolella Siltasen keittiö muuttui vietnamilaiseksi ja sai nimen Lie Mi. Lisäksi phôkeittoa (lausutaan föö) saa Hannan Soppa -blogin mukaan mm. Codlesta ja Asian Aromasta, Boom Roomista perjantaisin ja vietnamilaispariskunnan pitämästä HKI+ -ravintolasta Torikortteleissa.

Muutenkin aasialainen keittiö saanee huomiota. Oletteko huomanneet., että taas nautitaan thaimaalaisia curryja ja syödään nuudeleita? Jopa kauan unohduksissa ollut Intia on viime aikoina näkynyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kansainvälisissä ruokalehdissä. Ehkä se alkaa kohottaa päätään alhosta, johon sen ovat sysänneet kaikki maailman keskinkertaiset curryravintolat.

Toinen suosittu suunta on edelleen Etelä-Amerikka. Meksikon jälkeen matkataan mantereella kohti etelää. Kovassa nousussa on ollut jo jonkin aikaa perulainen keittiö. Vuoden sisään Helsingissäkin avattiin kaksi perulaista ravintolaa, ristiriitaisia arvioita saanut Pastor keskustassa ja perulaisen Rene Porkan La Morena Niemenmäessä. Kumpikaan ei ole kuitenkaan onnistunut nostattamaan varsinaista ilmiötä perulaisesta keittiöstä. Kuuluisin perulaisen keittiön perinneherkuista on ceviche, maailmalta löytyy pelkästään sille omistettuja ravintoloita. Ceviche löytää varmasti tiensä myös kotikeittiöihin, mutta en ole varma, onko perulaisesta keittiöstä laajemmin ilmiöksi. Vielä toistaiseksi kosketuspinta siihen on Suomessa niin olematon, että tie olisi aika pitkä.

Ei pupua vaan pupujen ruokaa

Muutama viikko sitten kirjoitin laajemmin siitä, miten kasvikset, nuo vaatimattomat lisukkeet, ovat alkaneet vallata tilaa lautasiltamme. Suuntaus on niin vahva, että olisi mahdotonta ohittaa trendiä tämän vuoden nousevien ilmiöiden listalta. Trendikäyrien mukaan kyse ei ole pelkästään hetkellisestä ilmiöstä vaan pitkäaikaisemmasta kehityksestä. Kehitys harvoin on suoraviivaista. Jää nähtäväksi, onko vuosi suuremman läpimurron aikaa vai hidastuuko kehitys.

Kasvissyönti on osa suurempaa eettisemmän ja kestävämmän syömisen ajatusmallia. Siihen liittyy myös se, että muun kuin tehotuotetun lihan kysyntä vahvistunee myös Suomessa, eikä kyse ole vain luomusta vaan yleensä inhimillisemmin kasvatetusta lihasta. Tutkimusten mukaan varsinkaan ekologiset syyt eivät ole kovin vahvoja vaikuttimia enemmistön valinnoille, koska oma merkitys maailman mittakaavassa tuntuu mitättömän pieneltä. Eettiset valinnat sen sijaan tuntuvat konkreettisimmilta – minun valintani vaikuttaa – vaikka sitten yksittäisen eläimen elämään.

Päätöstä eettisemmistä ja ekologisemmista valinnoista helpottaa, että lihasta ei välttämättä luovuta kokonaan. Sen osuutta ruokaympyrästä vain pienennetään. Kasvissyönnistä on osin kadonnut ehdottomuus. Enää ei ole vain joko tai.

Uskon, että ainakin yhdessä asiassa mennään tänä vuonna eteenpäin ja se on ravintoloiden kasvisruokatarjonta. Suomen suosituimman vegaanisen ruokablogin Chocochilin Elina kommentoi edelliseen postaukseeni kasvisruoan noususta, että edelleen ravintoloilla on tukevasti kirittävää tällä osastolla. Pääkaupunkiseudulla tilanne ei ole enää aivan synkkä ja tarjooma paranee koko ajan.

Terveellisyys on uusi laihdutus

Kaloreiden laskeminen on so last season – on ollut jo hetken aikaa – ja olemme luopuneet kollektiivisesta kaiken rasvan kattavasta rasvafobiasta. Muuten ei ole selitettävissä  vaikkapa hurjasti kaloreita, mutta vain hyviä rasvoja sisältävän mantelijauhon suosio. Ruokavalioita perustellaan yhä enemmän hyvinvoinnilla ja terveellisyydellä. Yksittäisiä ravinteikkaita ruoka-aineita nostetaan edelleen superruokakategoriaan, mutta ei enää välttämättä jauheita ja erikoisuuksia. Yksimielisyyttä siitä, mikä on terveellinen valinta ei kuitenkaan entiseen tapaan ole. Valtavasta määrästä tutkimustietoa poimitaan omaa näkemystä tukevia tuloksia.  Yhä useammin ruokavalio nojaa tuntemuksiin, ei tutkimuksiin.

Sasu Laukkonen julkaisi Instagramissa kuvan normi-illan ruokarajoitteista Chef & Sommelier -ravintolassa. Ei gluteenia, laktoosia, lammasta, vuohta, maitoproteiinia, kurkkua, porkkanaa, lihaa. Pelkästään gluteenittomia yhden illan serviisien aikana viisi, kaikki tuskin keliaakkoja.

Mielenkiintoista on nähdä, kantaako yksi tämän hetken kuumimpia ruokatrendejä gluteenittomuus vai ovatko gluteenin välttely tai raakaruokainnostus karppauksen  ja muiden vastaavien ruokavalioiden tapaan ohimeneviä ilmiöitä. Joka tapauksessa gluteenittomuus on jo niin vahva trendi, että lähikauppamme myyjän mukaan paljon tuotteita on poistunut, kun hyllytilaa on raivattu gluteenittomille vaihtoehdoille.

Fiinistelystä rennompaan suuntaan

Fine dining ei tarkoita aina valkoisia, tärkättyjä pöytäliinoja, jäykistelyä tai pokkurointia. Mutta Michelin-tähdistä intoilun jälkeen fine diningiin on lyöty turhan tärkeilyn leima. Vähän surullinen huippuravintoloiden sulkemisbuumi tai niiden päivittäminen asteen suoraviivaisempaan suuntaan ovat yhdistelmä kohti rennompaa syömistä suosivaa trendiä ja alakuloista taloustilannetta.

Ihmiset eivät ole kyllästyneet hyvään ruokaan, mutta ainakin itse olen hiukan kyllästynyt ylenmääräiseen hössötykseen ruoan ympärillä. Jotain on pielessä, jos annoksen ainesosien kertominen vie kauemmin kuin sen syöminen. Kuten ystäväni totesi, jos raaka-aineen laatua ei maista ilman tarinaa sen takana, onko se todella hyvä raaka-aine. Kuulen mielellään, mitä lautasellani on, mutta jokaisen mausteen alkuperää minun ei tarvitse tietää.

En ole kyllästynyt erinomaiseen palveluun tai laadukkaista raaka-aineista huolellisesti valmistettuun ruokaan. Olen syönyt erinomaisia pitkiä illallisia. Jos olisin ruoan ääressä itkevää sorttia, olisin saattanut niiden edessä pilahtaa itkuun. Minua eivät haittaa valkoiset pöytäliinat. Otan milloin tahansa vastaan kutsun Savoyhin ja pistän parhaan mekon päälle, mutta en jaksa piperrystä ja pönötystä, enkä sitä, että ruoan sijaan pääosaan nousee tarina.

Olen istunut vaivaantuneena, kun tarjoilija on kyykistynyt viereeni kuvailemaan, millaiselle metsäpolulle ruoan ja juoman minut mielikuvissa tulisi johdattaa ja kuvaillut metsälampea, jolle saavumme. Paitsi, että istuimme Helsingin keskustassa. Lautasella oli peuraa, niin pieni palanen, että viiden ruokalajin illallisen jälkeen minulla oli edelleen nälkä.

Suomalaiset ovat päässeet hyvän ruoan makuun. Vaikka ruokailu siirtyy asteen rennompaan suuntaan, se tapahtuu mausta tinkimättä. Vähemmän taideteoksia lautasella, ronskimpaa ruokaa, mutkattomampaa palvelua. Ruokaa, jonka voi maksaa omasta kukkarosta. Siltä näyttää ravintolavuosi 2015.

******

A short overview of what is happening in the world of food in 2015. It lacks all objectivity and is purely based on five phenomenas I have been paying attention to lately. Almost science, isn’t it?

Eat your veggies – and brekkie.  Honing vegetarian alternatives was not really an issue couple of years ago for restaurants in Finland. All the sudden many restaurants have started to consider delicious veggie alternatives as a competitive advantage. In too many places they are still pants, though. Considering the fact that meat has started to fall out of favour I dare to claim that more and more restaurants get inventive with veggies and meat-free dishes sooner than later.

It is about time. Breakfast menus, porridge, eggs benedict. Eat your brekkie, not just brunch. As a lover of lazy breakfasts I say a warm welcome to the breakfast trend that is attacking the dominance of weekend brunch.

All eyes in Asia.  The rising star of the year will most probably be Vietnam, the former underdog of Asian cuisine now truly found by tourists. Noodles and thai curries are back on plates and after years of negligence even India, which reputation was spoiled by all those mediocre curries, seems to be bubbling under. So all eyes in Asia albeit there are couple of challengers like Peru fighting over the souls of food lovers. 

From fat-free to gluten-free. After years of dieting and an all-encompassing fat-phobia the next in the line of banning is gluten. Eating grain-free, whole and unprocessed food is assumed to gain even more popularity in eating habits. If in doubt, check next to the shelf-stable staples at your local supermarket. You will find loads of new kids in town. 

Fun instead of  fine dining.  Just wondering if the emphasis is misplaced, if it takes longer to explain the ingredients on your plate than to eat them. Eating out in 2015: Less fuzz, more earthy food. 

Tukevasti sokerihumalassa – suklaakakku

Mantelisuklaakerroskakku suklaa-appelsiinivaahdolla
Makeaa, makeampaa, makeinta. Baking Instinct – Eleanora von Smöörin herkkujen aateliset -kirja on yhdistelmä unelmankevyttä yläpilveä ja rautaista ammattitaitoa. 

suklaakerroskakku

Makeuden aateloitu suulähettiläs aatelisneito Eleanora von Smöör kattaa uudessa kovan luokan sokerihiirille suunnatussa kirjassaan pöytään toinen toistaan makeampia herkkuja. Jo pelkästä selailusta on tukevasti sokerihumalassa. Aatelinen ruokaympyrä koostuu vain makeasta, makeammasta ja makeimmasta. Voita, sokeria, suklaata tai mantelimassaa ei ole säästelty.

Kirjan visuaalinen maailma on jäljittelemättömän runsas, ylellinen ja jokaiseen yksityiskohtaan – aina kirjanmerkkinä toimivaan silkkinauhaan – saakka mietitty. Tämän keittokirjan kulmiin ei tee mieli liimailla post-it-lappuja merkiksi.

Leikkisä tyyli ja hiukan kieli poskessa tehdyt tekstit eivät kuitenkaan peitä tekijöiden ammattitaitoa. Eleanora von Smöör on ruokatoimittaja Elina Jyväksen alter ego ja kuvaamisesta ovat olleet vastuussa Suomen eturivin ruokakuvaajat. Testaamisen perusteella reseptit toimivat, ovat riittävän tarkkoja ja ne on kirjoitettu selkeästi. Omat varmat epäonnistumisruokalajini kuten marmeladin ja vaahtokarkit olen tosin toistaiseksi jättänyt rauhaan.

Silkit, pitsit, timangit ja muu tingeltangeli – eivätkä pääasiassa edes Götan maailman täytetyt eläimet – jätä ruokaa runsaissa kuvissa varjoonsa. Konsepti on pysynyt neljästä kuvaajasta huolimatta tiukasti koossa, vain pari kuvista näyttää sellaiselta, kun ne olisi otettu aateliskartanon sijaan lastenjuhlissa. Ehkä aateliset sukulaislapset ovat vasta kasvamassa ylelliseen elämäntapaan.

Poimin kummipoikamme syntymäpäiväkakkuun täytteen kirjan kolmen kerroksen suklaaleivoksista. Täytteen koostumus kuvaa hyvin kirjan reseptien tuhtiutta: Tummaa suklaata, ranskankermaa ja sokerista appelsiinihiiloa. Aatelisilla täytyy olla poikkeuksellinen aineenvaihdunta tai tiukat korsetit. Rahvaalla saattaa vyötärö kadota. Mutta se on ylellisten nautintojen hinta. Pieni sellainen.

Oheisen reseptin kakkupohja on suklaakakkujen luottopohjani, eikä se ole kirjasta. Mantelijauhe tekee siitä ihanan kostean ja kunnon tummasuklaa viimeistelee sekä rakenteen että maun. Väliin paksu kerros kirjan appelsiini-suklaavaahtoa. Suklaakakku ylevöityy suklaakerroskakuksi. Todella suklaiseksi ja tuhdiksi sellaiseksi.

Von Smöörillä on tapana smöörätä proosaalliset leivokset aateliseen elämäntapaan sopiviksi tingeltangelilla. Minä vastasmööräsin vastineeksi von Smöörin baakelsin traktorilla ja suklaarusinoilla. Kohtaa paremmin kolme vuotta täyttävän remonttimiehen esteettisen näkemyksen.

traktorikakku

Suklaakerroskakku suklaa-appelsiinivaahdolla

 

Suklaa-mantelikakku

noin 20-senttiseen vuokaan, kymmenelle-kahdelletoista

200 g hyvää tummaa suklaata
6 suurta munaa valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl sokeria
120 g mantelijauhoa
1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita

1. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.

2. Vatkaa sillä välin keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota valkuaiset erikseen kovaksi vaahdoksi.

3. Lisää sulatettu suklaa-voiseos keltuaisvaahdon joukkoon.

4. Lisää jauhot ja mantelijauho.

5. Nostele lopuksi varovasti joukkoon valkuaisvaahto.

6. Paista kakkua noin 40-50 minuuttia 180 asteessa. Tarkempi aika on riippuvainen uunista, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei kakku mene kuivaksi. Se saa jäädä rielusti kosteaksi.

7. Anna jäähtyä ennen täytteen valmistamista.

Suklaa-appelsiinivaahto

Ohje Elina Jyväs

150 g suklaata
200 g ranskankermaa (ei kevyttä)
2-3 rkl appelsiinihilloa

1. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa välillä sekoitellen. Anna jäähtyä hetki.

2. Laita kulhoon ranskankerma ja sulatettu suklaa. Vatkaa seosta, kunnes se on paksua ja kuohkeaa.

3. Mausta hillolla.  Levitä kahteen osaan leikatun kakun täytteeksi.

Suklaakuorrutus

120 g tummaa suklaata
1 dl kermaa

1. Sulata suklaa vesihauteessa, kuumenna samalla kerma kiehuvaksi.

2. Vatkaa kerma sulan suklaan joukkoon, jotta saat kuorrutuksesta kiiltävän.

3. Levitä kakun päälle ja nosta noin tunniksi viileään, jotta kuorrutus jähmettyy

Lisäksi

von Smöörin tapaan esim. syötäviä kukkia, kolmevuotiaiden remonttimiesten tapaan leikkitraktori (keitä kuumassa vedessä ennen kakun päälle laittoa) ja suklaarusinoita.

Huom

orkideat eivät ole syötäviä. Suojasin niiden varret ja alapinnat foliolla kuvauksen ajaksi. Parhaista ruokakaupoista (tai omalta pihalta) saattaa sen sijaan löytyä syötäviä orvokkeja ja ruusunterälehtiä.

*****

The way to little man’s heart may go through the stomach. But a tractor is surely a great help on the way. A rich chocolate layer cake is delicious as such, but if gathering best aunt points from a three year old  adding a tractor will give you a kickstart.

 

Baking Instinct -kirja on saatu lehdistökappaleena.

Rasvamatkan moderni versio – Tukholman osoitteita ruokaa rakastavalle

Ennen länsinaapurissa pakattiin auto täyteen Bregottia, voita ja näkkileipää. Edelleen Tukholma on isojen kassien arvoinen ruokamatkakohde, vaikka sisältö onkin muuttunut. Omissa tuliaiskasseissani kotiin tuli mm. kuivattuja chilejä, Pärlansin toffeeta, spelttihiutaleita ja yhtä sun toista pientä luksusta. Valikoima on edelleen monilta osin Suomea laajempi. 

Kokosin tähän postaukseen vielä jämät. Herkulliset sellaiset. Kahvilan, kauppoja, take-away-ravintolan. Tukholmassa riittää niin paljon kaikkea, ettei niitä pariin postaukseen sovita, eikä myöskään ihan lyhyeen matkaan. Kahdesta peräkkäisestä reissusta huolimatta en ehtinyt edes klassikoihin kuten Östermalmin kauppahalliin tai NK:n ruokaosastolle.

Pärlans konfektyr

Nytorgsgatan 38, avoinna ma-la

Muista, olen varoittanut. Jos haluat poistua Tukholmasta ilman pussillista toffeeta tai karamellikastikepurkkia, ei kannata avata Pärlansin ovea. Jokaista yksityiskohtaa myöten 30-luvua henkivä liike on oivaltanut parhaan myyntivaltin – seinän takana sijaitsee pieni karamellitehdas, jossa liikkeen herkut valmistetaan, eikä lasiseinä pidä poissa myymälän puolelta karamellin keittämisestä syntyvää huumaavaa tuoksua. Karkit ja kastikkeet pakataan vastustamattoman kauniisiin rasioihin, purkkeihin ja pusseihin. Esteetikko minussa huokailee tunnelmallista liikettä ja kauniita yksityiskohtia, herkuttelija arvostaa käsintehtyä tuoretta toffeeta.

Cajsa Warg

SÖDERMALM Renstiernas gata 20 ja VASASTAN St Eriksplan 2, avoinna ma-su.

Uskaltaudun veikkaamaan, että muutama suomalaisten ruokaintoilijoiden ruokakauppa on käynyt lahden takana opintomatkalla ennen avaamista. Ruotsalaisen keittokirjailijan mukaan (kannattaa matkustaa historioitsijan kanssa, niin oppii koko ajan uutta) nimetty Cajsa Warg on helsinkiläisiä vastineitaan suurempi ja valikoimaltaan laajempi. Jos voisin, olisin kantanut mukana t-ä-y-d-e-l-l-i-s-i-ä gotlantilaisia parsoja. Kuivahtaneiden nippujen sijaan ne myytiin yksittäin vesiastiasta. Niin vihreitä kukintoja ja varsia ei juuri valitettavasti meiltä saa. Hintakin on toki jotain muuta kuin tarjousnippujen.

Matkalaukkuun pakkasin parsojen sijaan lisäaineetonta liemijauhetta risottopohjiin ja Saltå Kvarnin pitkäänhaudutettavia spelttihiutaleita. Cajsa Wargin Södermalmin liikkeen kanssa samalla kadulla (osoitteessa Renstiernas gata 27) on myös Saltå Kvarnin oma myymälä, jossa on laajempi valikoima heidän tuotteitaan.

Kallpressen

Svartensgatan, avoinna ti-la

Niin tujakka inkiväärishotti, että jokainen rööri räjähtää auki. Yltiöterveellisiltä ja siten hiukan epäilyttäviltä kuulostavia vihermehuja. Spirulinaa, vehnänorasta, herneenversoja ja muita raaka-aineita, joita kohtaa tunnen pientä epäluuloa. Onneksi myös omenaa, sitruuna ja muuta helpommin nieltävää. Kallpressenin mehuissa lähtökohtana ovat olleet terveellisyys ja luomuraaka-aineet, mutta onneksi myös maku on seurannut mukana. Maistelin useampia, eivätkä ne maistuneet yltiöterveellsiltä vaan pääosin ihanan hedelmäisiltä. Pieni liike on hiukan sivuissa, mutta ikkunan vallanneista tyhjistä hedelmälaatikoista ja tavallisena lauantaina aika tyhjistä hyllyistä päätellen mehut ovat löytäneet ostajansa.

Meatball

Nytorgsgatan 30, avoinna joka päivä klo 11-20

Meatballs for the people. Siinäpä lyhyesti ja ytimekkäästi koko kaupan konsepti. Viime vuonna avattu Meatballs tarjoaa mukaan ostettavaksi samoja lihapullia kuin mitä tarjotaan omistajien suosituissa ravintoloissa (mm. Nytorget 6). Kaikkiaan matkan varrella on kokeiltu noin 70 erilaista pullareseptiä, mutta vakituiselle listalle niistä on päätynyt viitisentoista. Valikoima vaihtelee päivittäin.

Kaverit ottavat pullansa tosissaan. Kaikki perustuu kunnon lihaan (tai kalaan). Jokainen lihaerä pystytään jäljittämään maatilalle. Sopimustiloja on kourallinen, luottokumppanina hyvä lihatukkuri. Paketin päällä lukee sekä kasvattajan että teurastajan nimi. Kerralla tehdään vain kohtuullisen pieniä eriä.

Kaupassa on reilun kymmenen hengen pöytä, jossa voi syödä lounaan, mutta periaatteessa paikka on suunniteltu etupäässä mukaan otettavan ruoan ostamiseen. Iltaisin sen voi ilmeisesti varata omalle korkeintaan 14 hengen seurueelle, jos vaivaa vakava lihapullan himo.

Urban Deli

Nytorget 4

Urban Deli teki ympäri maailmaa noteeratun PR-tempun perustamalla hapanjuurihotellin. Todellisuudessa kyse oli pelkästä heitosta, joka kuitenkin levisi lehdistössä ympäri maailmaa ja johti siihen, että juurihotelli oli pystytettävä. Löysi sinne tiensä pari juurtakin, mutta suurempi arvo sillä taisi olla tunnettuuden kannalta.

Urban Deliä on mahdoton määritellä lyhyesti. Saman katon alla on deli, ruokakauppa, kauppahalli, äyriäisbaari, ravintola ja kahvila. Muutaman korttelin päässä vielä leipomo, jossa sijaitsee myös se kuuluisa lomakoti hapanjuurille. Deli on auki aamusta yöhön, jokseenkin vuoden kaikkina päivinä. Se on jo käsite, yksi Södermalmin alkuaikojen tulokkaista, nyt asemansa vakiinnuttanut konkari, joka työllistää yli sata henkeä.

Omistajalla on päässään tiukka konsepti. Saman konseptin alle sopivat kivuttomasti asiakkaiden syysretki sienimetsään, kevätretki katsomaan lehmien kevätlaitumelle laskua ja ensiluokkaiset osterit, hummerit ja shampanja. Konsepti rakentuu hyvin syömisen ilon ja elämyksellisyyden ympärille. Hommaa tehdään tosissaan, mutta ilman turhaa jäykistelyä. Vierekkäin hyllylle mahtuvat kylmäpuristetut vihersmoothiet, gotlantilaiset parsat, omat tuotteet (mm. taivaallinen vadelmatryffelisuklaakakku) ja kansainvälisen jätin kola.

Omaan ostoskassiin poimin mm. kuivattuja ancho-, chipotle- ja new mexico -chilejä sekä aidolla tryffelillä maustettuja perunalastuja. Chilit myytiin vihannestiskistä yksittäin. Delistä on helppo ostaa eväät mukaan ja syödä ne viereisellä Nytorgetilla, johon aurinkoisena kevätlauantaina on pakkautunut puoli Söderiä. Nytorgetin lisäksi liike löytyy nykyisin myös Sicklasta.

Louie Louie Sthlm

Bondegatan 13
avoinna maantaista perjantaihin klo 8-18, viikonloppuisin klo 10-18

Richard Berryn 50-luvun biisistä nimensä saanut kahvila/keskiolutkuppila/levykauppa on paikallisten kannalta sopivasti muutaman kulman takana. Se pitää tietää löytäkseen.

SoFon kulttimaine on saanut paitsi kiinteistökaupassa aikaan kuhinaa myös turistivirrat ovat löytäneet alueelle. Omiin silmiini ei kovin häiritsevästi, mutta ylenmääräinen hehkuttaminen Tripadvisorissa tunnetusti täyttää kantapöydät muilla kuin naapuruston asukkailla. Louie Louie on ilmeisesti säästynyt vielä siltä.

Hiukan kitschahtava kahvila kallistuu amerikkalaisen dinerin suuntaan, mutta on poiminut kalustukseen myös paikallista 50-lukua. Seinällä olevan String-hyllyn kulmasta roikkuu lei. Kulttuurien kohtaaminen.

Tutulla kaavalla mennään. Aamuisin aamiaista, viikonloppuisin aamiaishenkistä brunssia. Hyvännäköisiä lounassalaatteja, mutta myös ihan tukevaa lounasruokaa – yksi ruokavaihtoehto päivässä, valikoima aika laidasta laitaan. Tarjolla voi yhtä hyvin olla soppaa, pataa, quesadilloja tai lasagnea. Päivän lounasmenu julkaistaan Instagramissa kello 11. Kardemummaista pullaa fikahetkiin, maanantaisin burgereita.

Blogissa vietetään Tukholman teemaviikkoa.
Postaukset perustuvat osin Visit Swedenin bloggaajille järjestämään Södermalmin ruokakierrokseen.
Teemaviikon muut postaukset: På solsidan – Tukholman ruokatärpit
Vanhassa vara parempi – Gamla Stan