Hei te siellä ruudun toisella puolella? Mikä ilahduttaa, mistä pidätte, mistä ette? Maistuuko? Nyt se kannattaa kertoa. Palkkioksi kommentistasi voit voittaa kirjallisen ruokamatkan Ranskan halki tai pikapyrähdyksen Pariisiin. Arvonnassa Rachel Khoon My Little French Kitchen ja David Lebovitzin The Sweet Life in Paris.
Kommentit blogiin, satunnaiset sähköpostit, ystävien ja tuttavien kommentit. Aina jännittää, kun joku aloittaa lauseen: “Tein viikonloppuna sinun reseptilläsi…”. Yksi sydämenlyönti jää väliin, tuliko kakku vai pannukakku. Riemukkaita ovat ne hetket, kun kuulen ystävieni ystävien tarjoilleen kutsuillaan ruokia reseptieni pohjalta. Ilman mitään linkkiä minuun. Apua, siis ihan vieraatkin ihmiset uskaltavat luottaa resepteihini.
Jokunen viikko sitten nimimerkki Räpätäti kommentoi Liemessä-blogissa, miten suomalaisten ruokablogien joukko tuntuu pienen sisäpiirin keskinäisen kehumisen kerholta. Kauhistuin. Sulattelin. Juuri tuolta se voi pahimmillaan näyttää.
Omiin silmiini kuva on hiukan toinen. Blogini kommentoijista – tai bloggaajista joiden blogeihin kommentoin – kasvokkain olen tavannut vain pienen joukon. Joistakin on tullut toki myös ystäviä, mutta suurin osa on tuttuja vain blogin tai kommenttilaatikon tekstien verran. Syy kommentoijien bloggaajapainotteisuuteen taitaa olla siinä, että toinen bloggaaja tietää, kuinka hauskaa on saada kommentteja. Yhä edelleen kahden ja puolen vuoden jälkeen odotan aina kauhean uteliaana, mitä postauksiin kommentoidaan. Mitä mieltä muut ovat samasta asiasta. Syntyykö tästä kiinnostavaa keskustelua.
En tainnut itsekään ennen omaa blogia kommentoida kenellekään mitään. Syy ei ollut siinä, että se olisi tuntunut sisäpiirin touhulta. Se ei vain edes juolahtanut mieleen. Joten ymmärrän oikein hyvin, ettei kommenttilaatikon täyttäminen tunnu tarpeelliselta.
Se mikä Räpätädistä tuntuu keskinäiseltä kehumiselta on toisaalta mukavaa sekä bloggaajan että lukijan kannalta. Ruokablogeissa ei näy ilkeilyä eikä henkilökohtaisuuksia. Nykyisessä verkkokeskustelukulttuurissa se on virkistävää. En tietenkään kannusta perusteettomaan kehumiseen, vaan omistani poikkeavat näkemykset, rakentava kritiikki ja ehdotukset esimerkiksi reseptin parantamiseksi ovat vähintään yhtä tervetulleita. Mutta minusta on ihanaa avata kommenttiosuus, kun ei tarvitse miettiä, haukutaanko tällä kertaa koti vai takapuoli.
Minulla on ollut hetkellinen etsikkoaika blogissa. Intoa ei puutu, mutta suuntaa olen miettinyt. Mitä kehittää, mihin panostaa, mikä on minun tapani blogata? Suunta alkaa hahmottua, luulen niin. Mutta olisi kauhean mielenkiintoista kuulla sinunkin näkemyksesi. Mistä sinä pidät blogissa, mikä on ehkä vähän blääh? Mitä enemmän, mitä vähemmän? Oletko onnistunut jollakin blogin resepteistä tai onko joukosta löytynyt jopa joku uusi lempiruoka? En kai vaan ole pilannut kenenkään päivälliskutsuja toimimattomalla reseptillä? Ja minua on alkanut myös kiinnostaa, keitä teitä siellä ruudun toisella puolella on. Vakiolukijoita vai satunnaisia kyläilijöitä?
Siksi päätinkin lahjoa teitä hiukan. Tilasin Amazonista tuplasti Rachel Khoon My Little French Kitchen -kirjaa (sponsored by oma lompakko). Ajattelin tarjota kesäisen ruokamatkan Ranskan maakunnissa itselleni ja joillekin teistä. Toinen kirjoista jää hyllyyni ja toinen matkaa yhdelle teistä. Laitetaan kylkeen vielä vähän Pariisin tunnelmia eli David Lebovitzin The Sweet Life in Paris. Se oli yksi orientaatiokirjoistani ennen Pariisin matkaa viime kesänä (eli tämä kirja on käytetty). Toivottavasti siitä on yhtä paljon iloa jollekin teistä. Koska on mukavampaa ilahduttaa kahta kuin yhtä, matkaan lähtee kaksi pakettia, yksi kirja kummassakin.
Jätä kommenttisi 31.3. mennessä, niin olet mukana. My Little French Kitchen saa uuden omistajan arpomalla. The Sweet Life in Paris matkaa päräyttävimmän kommentin perusteella. Vielä en tiedä perustetta sen valintaan. Ehkä se naurattaa, kiroiluttaa, hymyilyttää, yllättää, saa hyvälle tuulelle tai ajattelemaan. Olen kuulolla.
