Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ruoka

Adventtikalenterin kolmas luukku – Hunajapähkinät

Ennen joulua kokoonnumme yhteen ystävieni kanssa ja vaihdamme jouluisia herkkuja. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Viisi intohimoista ruoanystävää, joten odotettavissa on herkullinen joulu – uusia makuja, joita ei ehkä omassa joulupöydässä muuten olisi. Toivon, että tästä tulee perinne.

hunajapähkinät

Olen selaillut reseptejä jo useamman viikon. Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta niin paljon maukasta on jo tarttunut silmään, että tänä vuonna moni ystävistäni saa ruokalahjoja. Kauniisti pakatuista ruokalahjoista on iloa juuri sopivan aikaa. Jäljelle jää korkeintaan kaunis purkki, joka useimmissa kodeissa on käyttötavaraa.

Hunajapähkinät ja kiekon hyvää valkohomejuustoa pakkasin mukaan anopin itsenäisyyspäivälounaalle. Helppo herkku olisi kuitenkin myös oiva ruokalahja. Purkki juustokiekon päälle ja kaunis nauha ympärille, edes sen kummempaa paketointia ei tarvita. Hieno yhdistelmä makeaa ja suolaista. Jos tarjoat pähkinät juuston päällä, voit ripotella pinnalle myös muutaman hippusen sormisuolaa.

Kuvan kaunokaiset – harmaa marmorinen leikkuulauta, lasikantinen purkki ja kauniisti kuvioitu metallikulho viikunoille – ovat Cilla’sista, josta pääsin valikoimaan joulusuosikkejani adventtikalenterin kuviin.

Hunajapähkinät

erilaisia pähkinöitä ja siemeniä
kuivattuja aprikooseja
kuivattuja karpaloita
tuoretta rosmariinia
juoksevaa hunajaa

Paahda pähkinöitä ja siemeniä kuivalla paistinpannulla. Kannattaa paistaa lajike kerrallaan, koska paahtoajat vaihtelevat. Anna jäähtyä.

Leikkaa aprikoosit pienemmiksi paloiksi. Nypi rosmariinista lehdet.

Laita pähkinät ja kuivatut hedelmät sekä rosmariini puhtaaseen lasipurkkiin ja valuta päälle sen verran juoksevaa hunajaa, että ne peittyvät. Sulje tiiviisti, säilytä viileässä. Tarjoa juustojen kanssa.

Adventtikalenterin toinen luukku – punajuuri-jogurttisalaatti

Adventtikalenterin toisesta luukusta paljastuva punajuuri-jogurttisalaatti on ilmiasultaan moderni, mutta juuriltaan se sopii kellarikulttuurin muokkaamaan suomalaiseen jouluperinteeseen. Myönnytys tuoreelle on ainoastaan lehtipersilja.

punajuuri-jogurttisalaatti suolaajahunajaa

Ranskalainen jouluateria, joulun uudet suosikit. Tämän viikon naistenlehtien kansien perusteella ei uskoisi, että suomalainen joulupöytä muuttuu hitaasti. Suomen Gallupin tekemässä tutkimuksessa vain joka kymmenes sanoi, että joulupöydän juhlaruoissa tapahtuu muutoksia verrattuna edelliseen vuoteen, kokeellisia kokkaajia löytyy jouluna vain harvoista keittiöistä

Joulupöydän anti nousee kellarikulttuurista. Raaka-aineina on käytetty kaikkea säilömistä kestävää. Juurekset, suolakala, kinkku. Suolaus, savustaminen. Perusasiat eivät ole muuttuneet vuosikymmenten saatossa, vaikka tuoretta tavaraa on tarjolla ympäri vuoden. Vaikka meillä joulupöytä muokkautuu vuosittain, muutokset eivät kuitenkaan horjuta perinteitä. Kalapöytä, kinkku ja laatikot. Joka vuosi ne maistuvat, pienin muutoksin.

Tänä vuonna aion korvata rosollin tällä Fazerin uudesta kasviskeittokirjasta löytämälläni punajuuri-jogurttisalaatilla. Pääsin koekokkaamaan pian ilmestyvän kirjan mukavan suoraviivaista reseptiikkaa muutama viikko sitten. Korjasimme Kokit ja potit -Hannelen kanssa kokkauskisan voiton kotiin porkkanadukkahilla ja paahdetulla kukkakaalilla. Oma suosikkini illan tarjottavista taisi olla tämä paahdetuista punajuurista valmistettava maukas ja helppo salaatti, jonka nostan tänään juhlapöytään itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Punajuuri-jogurttisalaatti

neljälle

noin 600 g tuoreita punajuuria
rypsiöljyä
1 dl saksanpähkinöitä
muutama oksa lehtipersiljaa
3 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl ranskankermaa
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

2. Kuori punajuuret ja pilko ne reiluiksi kuutioiksi. Nosta kuutiot paistovuokaan ja sekoita joukkoon hiukan rypsiöljyä. Ripauta suolaa ja rouhi mustapippuria.

3. Punajuurten kypsyminen riippuu siitä, kuinka suuriksi paloiksi olet ne pilkkonut. Paahda ensin noin vartti, jos punajuuret ovat siinä vaiheessa lähes kypsiä, laita vuokaan myös pähkinät ja paahda vielä 10 minuuttia.

4. Nosta jäähtymään. Sekoita jäähtyneiden punajuurten joukkoon silputtua persiljaa.

5. Valmista kastike: Sekoita jogurtti, ranskankerma ja sitruunamehu. Lisää halutessasi joukkoon myös hiukan raastettua sitruunankuorta.

6. Kaada kastike punajuurien päälle ja sekoita kastike punajuurten sekaan kevyesti nostelemalla. Sitä ei tarvitse olla kaikkialla, vain vähän siellä täällä.

7. Ripottele päälle pähkinät ja muutama lehti persiljaa koristeeksi.

Täydellinen vaniljakastike

Kermaa vai maitoa? Kannattaako saostaa muullakin kuin keltuaisella? Keittiökemiaa vai maalaisjärkeä? Vaniljakastike on helppo valmistaa itse, vaikka matkan varrella tuntuu olevan monta mutkaa. Oikeastaan ainoa asia, jonka kastikkeen voi pilata on liika lämpö – liian kuumassa keltuaisesta muodostuu kastikkeeseen klimppejä ja munakokkelimainen maku.
vaniljakastike
Hyvää vaniljakastikkeeseen ei tarvita montaa ainesosaa: Kermaa tai maitoa, keltuaisia, aitoa vaniljaa ja sokeria. Maissitärkkelystä tai perunajauhoa käytetään useissa ohjeissa helpottamassa saostumisprosessia. Välttämätön se ei ole, mutta lisää onnistumistodennäköisyyttä.

Kastikkeen neste on makuasia, ohjeissa näkee käytettävän kaikkea kevytmaidosta kermaan. Pelkästä kermasta valmistettuna kastikkeesta tulee makuuni turhan tuhti ja raskas, kevytmaito on puolestaan vähän turhankin kevyttä. Itse käytän joko pelkästään täysmaitoa tai sitten kevytmaitoa ja kermaa noin suhteessa 2:1 tai 3:1.

Keltuaiset. Kriittisin, mutta samalla myös petollisin ainesosa. Kyse on samasta reaktiosta kuin kananmunan kypsymisessä, keltuaisen proteiinit saostuvat ja samalla saostavat myös nesteen ympärillään. Tavallaan yksinkertaista, mutta epäonnistuneeseen kastikkeeseen syntyy helposti paitsi klimppinen rakenne myös munakokkelin maku. Jokaista nestedesilitraa kohden tarvitset kastikkeeseen yhden keltuaisen.

Munakokkeli-ilmiössä kyse on lämmöstä, kastiketta pitää kuumentaa riittävän alhaisessa lämmössä, jotta keltuainen ei saostu liikaa. Osa ohjeista kehottaa käyttämään lämpömittaria ja määrittää tarkan lämpötilan. Julia Childin mukaan yli 75 astetta tuhoaa vaniljakastikkeen, Heston Blumenthal on vieläkin tiukempi, eikä salli lämpötilan nousta yli 69 asteen. Keittiökemiaan erikoistuneen Anu Hopian mielestä kumpikin näistä lämpötiloista on liian matala saostamaan keltuaisen proteiinia. Todellisuudessa vaniljakastike syntyy oikein mainiosti ilman lämpömittaria. Olennaista on malttaa pitää lämpötila alhaisena koko kypsymisen ajan ja sekoittaa kastiketta koko ajan.

Kastikkeen voi saostaa joko hellävaraisemmin vesihauteessa tai suoraan kattilassa. Vesihaude tai kattila – muista maltti, jatkuva sekoitus ja matala lämpötila. Saostuminen kestää hetken eli kannattaa olla kärsivällinen. Kun kastike alkaa saostua puuhaarukan pintaan, ollaan lähellä valmista. Mitä pidempään keität kastiketta, sitä sakeampaa siitä tulee.

Suosin usein ruskeaa sokeria. Jossain ohjeissa sitä näkee käytettävän myös vaniljakastikkeessa. Itse olen kuitenkin vanhan liiton naisia, valkoinen sokeri ei tee kastikkeeseen karamellimaista makua, vaan antaa päämaun eli vaniljan loistaa. Sokerin määrän suhteen ollaan jälleen makuasioiden äärellä, itse käytän sitä maltillisesti, mutta osassa ohjeista sokeria annostellaan ruokalusikan sijaan desilitran mitalla.

Keltuaiset riittävät periaatteessa saostamaan kastikkeen, mutta maltillinen annos maissijauhoa on vähän kuin lisävakuutus. Määrän pitää kuitenkin olla pieni, koska et halua kastikkeeseen jauhomaista suutuntumaa tai maissijauhon makua. Saostamiseen käytetään maissijauhon sijaan myös perunajauhoa tai vehnäjauhoa, mutta maitopohjaiseen jälkiruokakastikkeeseen valitsen itse mieluiten maissijauhon.

Ja sitten vielä viimeinen silaus: Käytä oikeaa vaniljaa. Se antaa kastikkeeseen pehmeän vaniljanmaun toisin kuin teollisesti valmistettu vaniliini – mustat pilkut kastikkeessa ovat laadun tae. Jos kuitenkin päädyt käyttämään vaniliinia, lisää se vasta valmiiseen kastikkeeseen, kuumentaminen muuttaa sen maun pistäväksi.

Tarjoa kastike vaikkapa perinteisen omenapaistoksen kanssa.

Vaniljakastike

kahdelle-kolmelle

2 dl kevytmaitoa
1 dl kuohukermaa
3 keltuaista
1-2 rkl sokeria
vajaa 1/2 rkl maissijauhoa
1/2 vaniljatanko tai lusikankärjellinen 100-%:sta vaniljajauhetta

1. Vatkaa kananmuna, sokeri ja maissijauho kuumuutta kestävässä astiassa sekaisin. Jos valmistat kastikkeen vesihauteessa käytä mieluiten metallikulhoa.

2. Kaada kattilaan maito ja lisää vaniljatangosta raaputetut siemenet ja tanko (tai lusikankärjellinen vaniljajauhetta). Kuumenna kiehumispisteeseen.

3. Kaada kuuma neste koko ajan reippaasti sekoittaen kananmuna-sokeri-maissijauhovaahtoon. Jos kypsennät kastikkeen loppuun kattilassa, laita seos takaisin kattilaan, nosta kattila liedelle ja saosta kastike koko ajan puuhaarukalla tai vispilällä sekoittaen matalassa lämpötilassa, kunnes se on niin paksua kuin haluat sen olevan.

4. Jos teet kastikkeen vesihauteessa, huuhtaise kattila, jossa kuumensit maidon, laita sinne vettä ja nosta kulho, jossa sinulla on kastikkeen ainekset liedelle. Kuumenna vesi, mutta älä kiehuta täydella teholla. Sekoita kastiketta koko ajan ja kypsennä sen aikaa, että kastike on sopivan sakeaa.