Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Perinteistä Kotiruokaa

Kuukauden lempiraaka-aine: Raparperi

Raparperi-rahkapiirakka
Kesäfiilis alkaa virallisesti anopin puhelinsoitosta: Täällä olisi raparpereita, tuletteko hakemaan? Mieluisampaa raaka-ainetta en olisi voinut keksiä kuukauden raaka-aineeksi.

raparperi-suolaajahunajaa

Suvi Rüster on taas loihtinut tänään ilmestyvään Divaaniin kolmen ruokalajin aterian yhdestä raaka-aineesta. Sesonkiin sopivasti se on ihana raparperi. Täydennän sarjan yhdellä lisäreseptillä enemmän kuin mielellään. Raparperi on nimittäin yksi sesongin suosikkejani. Sopivasti kirpeä herkku, joka taipuu moneen. Meidän keittiössämme erityisesti moneen makeaan.

Usein unohtuu, että tämä muutama vuosisata sitten lääkekasvina kasvatettu kasvi on vihannes. Raparperia on alunperin pidetty myrkyllisenä ja syömäkelvottomana. Totta toinen puoli, raparperin lehdet ovat myrkyllisiä, syömäkelpoisia ovat vain varret.

Jotain raparperihulluudestani kertoo se, että minulla on leikekirjoissani varmaan sadan erilaisen raparperipiirakan, -tortun, -paistoksen ja -hillon ohje. Niiden tekemiseen ei riitä ihmisikä. Varsinkaan kun joka vuosi on pyöräytettävä mansikka-raparperibritaa ja ikisuosikkiani, pähkinäistä raparperikakkua. Puolet nautinnosta on kuitenkin niiden huolella varastoitujen reseptien selailu. Viimeistään huhtikuussa voi alkaa selailla raparperiherkkuja ja fiilistellä, mitä siitä tekisi, ja odottaa kasvukauden alkua – ja sitten ensimmäisten varsien puskiessa esille kaiken pohtimisen jälkeen päätyä tekemään jokavuotinen britakakku. Ihminen elää perinteistä, pidän siis kiinni britastani.

raparperi-rahkapiirakka-suolaajahunajaa

Raparperissa on jotain kovin nostalgista: Siitä tulee mieleen mummolan kasvihuoneen seinustalla kasvaneet valtavat raparperipuskat, jotka tuntuivat ulottuvan lapsena lähes nenänpäähän. Siksi halusin tehdä reseptin, joka maistuu lapsuuden kesiltä. Päädyin tekemään perinteisen rahkapiirakan, johon laitoin reilusti raparperia. Pienen koukun piirakka saa inkivääristä. Se on vienosti taka-alalla, mutta komppaa raparperia mukavasti. Makupari minun makuuni.

Juuri helpommaksi leipominen ei voi mennä. Ei vaahdottamista, ainoastaan sekoittamista ja vähän pilkkomista ja sen jälkeen uuniin. Luvassa onnistumisen iloa.

piirakkaresepti-suolaajahunajaa

Raparperi-rahkapiirakka

yksinkertainen annos noin 20*30 piirakkavuokaan, kaksinkertainen uunipellille

2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g voita
1 pieni kananmuna
1 dl piimää

Täyte

2 pienehköä vartta raparperia
2 rkl sokeria
1 tl kuivattua inkivääriä
1 prk rahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai 1/4 vaniljatangon siemenet)

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Kuori raparperit ja pilko ne pienehköiksi lohkoiksi. Sekoita keskenään kattilassa raparperit, sokeri ja inkivääri ja keittele niitä muutama minuutti miedolla lämmöllä, kunnes raparperit pehmenevät hiukan. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, vain hiukan pehmeitä ja maustuneita. Uuni kyllä kypsentää ne loppuun. Anna jäähtyä sen aikaa, kun valmistat piirakan muuten.

3. Sulata voi. Sekoita keskenään kaikki pohjataikinan kuivat aineet. Lisää joukkoon voi. Ota vajaa puolet taikinasta erikseen tässä vaiheessa ja sekoita reiluun puolikkaaseen kananmuna ja piimä.

4. Valmista rahkatäyte: Sekoita rahka, sokeri ja vaniljatangon siemenet.

5. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan tai uunipellille (kaksinkertainen annos). Levitä seuraavaksi raparperit, valele päälle myös mahdollisesti kattilassa oleva sokeri-inkivääriliemi. Levitä raparpereiden päälle rahkatäyte ja sirottele lopuksi pinnalle taikinamuru, jonka otit erikseen ennen piimän ja kananmunan lisäämistä.

6. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä ja pinta kullanruskea.

facebookissa-lätkä

Savolaisen karjalanpiirakkakurssi

Rukiiset karjalanpiirakat
Karjalanpiirakoilla on ihan turhaan vaikea maine. Ei niistä toki aina tanssiaisten kaunottaria tule, mutta useimmiten sellaisia sieviä naapurintyttöjä kuitenkin. 

piirakat-suolaajahunajaa

Ymmärrätte varmaan, kenellä on vastuu, jos osallistutte savolaisen karjalanpiirakka-opastukseen? Mutta ei kannata ihan vielä lopettaa lukemista, olen mummoni koulima. Kävin myös juuri joulun alla anoppini kertauskurssin asiassa. Molempien suonissa virtaa karjalaisverta. Haastattelin vielä ennen aloittamista sisareni, joka savolaisjuuristaan huolimatta leipoo lähes maailman parhaita piirakoita. Sellaisia rapeakuorisia ja rukiisia. Pätevyydet ovat siis kunnossa. Vahvana suosituksena loppuun totean, että lankoni (kolmannen polven karjalainen) kehui piirakoitani erinomaisiksi. Luulen, että hän olisi halunnut sanoa, että ne olivat kaikkien aikojen parhaita, mutta eihän sellaista voi sanoa itseään piirakkamestarina pitävän vaimon kuullen.

Ensimmäisenä keitetään puuro, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla. Minä keitän sen aina kevytmaitoon, mutta monet vetävät raskaamman kautta täysmaitoon. Tasoitan tätä eroa nokareella voita heti keittämisen alussa. Siten puuro ei ota pohjaan – ainakaan useimmiten. Kun puuro on jäähtynyt, vatkataan sekaan kananmuna (1 kananmuna/litra puuroa).

Karjalanpiirakkataikinaa helpompaa taikinaa ei olekaan: Kaikki aineet vaivataan kunnolla sekaisin ja se on siinä. Ruis- ja vehnäjauhojen suhde vaihtelee tekijältä toiselle. Tämä ohje on enemmän rukiiseen kallellaan, minusta taikinassa on silloin enemmän makua. Taikinan ohjeen olen kopioinut suoraan siskoltani, joka tosin saattaa tehdä taikinasta vielä tätäkin rukiisemman. Vehnäjauho helpottaa tällaisen kokemattomamman piirakantekijän mielestä taikinan käsittelyä.

Rullaa valmis taikina tangoksi reilusti jauhotetulla pöydällä. Leikkaa siitä noin sormenlevyisiä palasia, taputtele pala soikeaksi ja ala kaulia: Anoppieni oppien mukaan kaulitaan ensin pituussuunnassa sen pituiseksi, kun piirakka halutaan ja sen jälkeen leveyssuunnassa. Kääntele välillä, jauhota ja kauli ohuenohueksi. Käytän leivonta-alustalla pääsääntöisesti ruisjauhoja, mutta lisään joukkoon myös hiukan vehnää. Avainasia taikinan käsittelyssä koko kaulimisen ajan on runsas jauhon käyttö. Se estää taikinan tarttumisen alustaan ja pystyt kaulimaan hienoja ohuita pohjia repimättä hiuksia päästäsi.

Nosta lusikalla kuoren päälle riisipuuroa. Lusikka kannattaa säilyttää vedellä täytetyssä lasissa. Puuro irtoaa siitä silloin helposti, kun nostelet sitä pohjan päälle. Jätä riittävästi tilaa reunoihin, jotta piirakka on helppo rypyttää.

Keskeltä vai päästä, mistä aloittaa rypyttäminen? Tämä lienee se ikuinen kiistakapula. Savolaisena sanon, että sillä ei ole mitään väliä, kummallakin menetelmällä saa kyllä aikaan niitä sieviä naapurintyttöjä. Saatan saada tästä karjalaiset kimppuuni. Itse aloitan keskeltä, aloita minun puolestani, mistä haluat, olennaisempaa on käsitellä taikinaa hellästi ja rypyttää kevyin sormin.

Sitten vaan piirakat pellille ja pelti uuniin. Koska taikinassa ei ole yhtään hiivaa, piirakat voi asetella pellille lähekkäin, ne ovat uunista tullessaan juuri samankokoisia kuin mennessään. Älä käytä leivinpaperia, se ei kestä piirakoiden leipomiseen tarvittavia asteita. Piirakat paistetaan nimittäin todella kuumassa uunissa: 275-300 astetta sen mukaan, mitä uunista irtoaa.

Lopuksi voitelen piirakat vesi/maito-voiseoksella. Ja sitten me vain syömme heti, kun vain suinkin kärsii.

karjalanpiirakat-suolaajahunajaa

Karjalanpiirakat

noin 20 keskikokoista piirakkaa

Taikina

3 dl vettä
4 dl ruisjauhoja
1 desilitra vehnäjauhoja (lisää 1/2 dl, jos taikina jää kovin löysäksi)
1 tl suolaa

varaa riittävästi ruis- ja vehnäjauhoja kaulimiseen

Riisipuuro

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 litra kevytmaitoa
nokare voita
suolaa
1 kananmuna

voita ja vettä voiteluun

1. Keitä puuro: Kiehauta ensin vesi kattilassa, lisää puuroriisi. Keitä viitisen minuuttia. Lisää maito ja nokare voita. Hauduttele kypsäksi noin tunti. Mausta suolalla ja anna jäähtyä. Vatkaa jäähtyneen puuron sekaan kananmuna.

2. Tee taikina: Vaivaa kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta tasainen tanko. Leikkaa noin sormenlevyisiä palasia ja kauli ne kuoriksi. Katso ohjeet yltä, jos ei tule selkärangasta.

3. Nosta kuoren päälle puuroa, rypytä piirakoiksi ja paista piirakat 275-300 asteessa kypsiksi (noin 10 minuuttia). Voitele maito-voiseoksella tai vesi-voiseoksella.

 

Sunday roast – gratiini

Peruna-palsternakkagratiini
Helppo juustoinen juuresgratiini paahtopaistin ja vihreiden papujen kanssa. Klassikkokamaa.

paahtopaisti-suolaa&hunajaa

Kutsumme aivan liian harvoin ruokavieraita sunnuntaisin, vaikka oikeasti leppoisampaa  tapaa valmistautua seuraavaan viikkoon ei olekaan. Ainakin jos valitsee riittävän leppoisan menun. Tämä on vierasmenu parhaimmillaan. Oikeastaan kaiken voi tehdä etukäteen, ketään ei ole sidottu lieden ääreen ja silti pöydässä on lämmintä ja maistuvaa ruokaa. Eikä tiskivuorikaan ole valtava. Paitsi jos lataa vuoan liian täyteen ja joutuu kaapimaan gratiinin uunin pohjasta. Kokemusta on.

Saimme vieraaksi tennisleskenä olleen sisareni ja kummipoikani, joka tyytyi nakertamaan spelttipatonkia muutamalla hampaallaan. Pöytään nostettiin kukkakaalikeittoa ja sunnuntaipaahtopaisti peruna-palsternakkagratiinin kera. Kaiken muun paitsi vihreiden papujen keittämisen pystyi tekemään etukäteen. Pavutkin siivosin valmiiksi, joten lieden vieressä tarvitsi ruokailun aikana käväistä vain kääntämässä se kerran päälle.

Palsternakkagratiini on alunperin Feasting at home -blogista, mutta olen muokannut ohjetta mm. merkittävästi kevyemmäksi. Alkuperäisessä ohjeessa on nimittäin 7 desilitraa kuohukermaa. Kuulin Pekka Puskan syvän huokaisun korvissani ja vaihdoin puolet kermasta täysmaitoon. Sekään ei taida olla Pekan suosikkeja, mutta on se nyt kuohukermaa kevyempää. Olen muutenkin vähentänyt nesteen määrää, alkuperäisessä ohjeessa oli sitä turhankin paljon. Juureksia voit varioida mielesi mukaan: Mustajuurta, perunaa, palsternakkaa, juuriselleriä, maa-artisokkaa. Kätevä vihanneslaatikon tyhjennys.

Juureksissa riittää siivuttamista, mutta mandoliinilla se hoituu viidessä minuutissa. Veitsellä leikatessa yritä saada mahdollisimman ohuita siivuja. Turhaa ei kuitenkaan kannata stressata, kypsennät sitten vain gratiinia kauemmin, jos siivut jäävät paksummiksi.

Peruna-palsternakkagratiini

kuudelle

vajaa 900 g perunoita (noin 600 g) ja palsternakkaa (noin 300 g) (tai maa-artisokkaa, mustajuurta, juuriselleriä). Paino kuorineen.
3 dl kuohukermaa
2 dl täysmaitoa
3 kynttä valkosipulia
1 pieni sipuli
175 g gruyereä (tai emmentalia tai muuta voimakasta juustoa)
1 ruukku tuoretta timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
valkopippuria
muskottipähkinää
suolaa
voita vuoan voiteluun

1. Kuori perunat ja palsternakat. Viipaloi ne ohuenohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Jos sinulla ei ole mandoliinia, voit viipaloida ne toki myös veitsellä, mutta huomioi, että paksummat viipaleet tarvitsevat pidemmän ajan kypsyäkseen.

2. Siivuta sipuli ohuiksi siivuiksi ja silppua valkosipuli.

3. Raasta juusto.

4.Voitele vuoka voilla ja ala pinota juuressivuja. Laita kerrosten väliin sipuli, valkosipuli, tuoretta timjamia sekä noin puolet juustoraasteesta. Säästä kauneimmat siivut päällimmäiseksi. Älä täytä piripintaan, tai muuten gratiini kuohuu yli uunissa.

5. Sekoita kerma-maitoseoksen joukkoon vehnäjauho, suola, valkopippuri, muskottipähkinä ja tuoretta timjamia. Aloita maustaminen maltillisesti, sekä valkopippuri että muskotti ovat voimakkaita. Kuumenna kiehuvaksi, maista kastiketta ja lisää tarvittaessa mausteita.

6. Valuta kerma-maitokastike varovasti vuokaan. Ripottele gratiinin päälle ripaus muskottipähkinää ja tuoretta timjamia. Peitä gratiini foliolla tai kannella ja paista 50 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla.

7. Ota kansi tai folio pois, ripottele gratiinin pinnalle loput juustoraasteesta ja paista ilman kantta noin vartti tai kunnes juusto on kullanruskeaa. Tarkista, että kasvikset ovat kypsiä.

8. Peitä gratiini taas kannella tai foliolla ja anna vetäytyä pöydällä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

facebookSeuraa suolaa&hunajaa Facebookissa