Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Pastat

Muistin virkistykseksi – Avokado-pinaattipasta

27.02.2014 17:08 \ 18 kommenttia \

Avokado-pinaattipasta
Uuden tutkimuksen mukaan E-vitamiinissa voisi olla aineksia muistivitamiiniksi. Tämä arkinen kymmenen minuutin pastasuosikkimme on E-vitamiinia – ja hyviä makuja – täynnä. Maukas haastaja ilmiöavokadopastalle. 

avokado-pinaattipasta

Mikä sen nimi nyt olikaan? Mitä minun pitikään sanoa? Mitä minä menin hakemaan täältä? Olemme kuin vanha pariskunta, joka muistaa lauseet vain puoleen väliin.

Hesarissa oli lohduttava juttu. Unohtelu ei johdu siitä, että pää olisi tyhjä, vaan kovalevy on vain niin täynnä, että tiedon etsiminen kestää hetken. Liikaa tietoa. Jo nyt. Ei lupaa hyvää tuleville vuosille.

Olen myynyt tämän pastan laitakokille muistipastana. Suomalais-ruotsalainen tutkijaryhmä on löytänyt näyttöä siitä, että E-vitamiini voisi ehkäistä vanhuusiän muistisairauksia. Tähän pastaan käytetään runsain mitoin parhaita E-vitamiinin lähteitä: Vihreitä kasviksia (pinaatti), kasviöljyä ja avokadoa. Jos pastan vielä vaihtaa täysjyväpastaan, on annos E-vitamiinin saannin kannalta jokseenkin ideaalinen. Muistinparannuspastaa siis, jos tutkimukseen on uskominen. Se tulee meillä tarpeeseen.

Idean pastaan sain Iina Thielonin Imageen tekemästä itämaishenkisestä avokadopastasta. Nappasin siitä tahnamaisen rakenteen ja pinaatin käytön, mutta tuunasin tahnan italiaishenkiseksi pinaatti-basilikapestoksi. Olen kehittänyt ohjetta kerta kerralta, koska tätä syödään meillä tällä hetkellä todella usein. Nyt se alkaa olla maalissa. Nopeaa, helppoa, edullista ja todella hyvää. Tiukka vastus Gullichsenien pariskuntan hittipastalle. Tämä ei saanut minua itkemään, mutta ehkä se saa minut muistamaan.

Avokado-pinaattipasta

kahdelle

2 reilua kourallista tuoretta babypinaattia
3 rkl pinjansiemeniä
noin 3 rkl öljyä
1/2 pienen (luomu)sitruunan mehu
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa
ripaus suolaa
muutama rouhaisu mustapippuria
1 pieni valkosipulin kynsi
1/2 dl parmesania raastettuna (lisäksi hiukan pastan päälle)
1 pieni avokado

200 g pastaa

1. Laita pastavesi kiehumaan. Keitä paista kunnolla suolalla maustetussa, runsaassa vedessä ja valmista sillä aikaa kastike.

2. Paahda pinjansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hiukan väriä.

3. Laita kaikki ainekset avokadoa lukuunottamatta sauvasekoittimen kulhoon ja aja tasaiseksi tahnaksi sauvasekoittimella (tai monitoimikoneessa). Lisää tarvittaessa öljyä.

4. Kun pasta on kypsää, sekoita joukkoon pinaattipesto. Jaa pasta lautasille, viipaloi päälle tuoretta avokadoa, rouhi hiukan mustapippuria ja raasta parmesania. Tarjoa halutessasi sitruunalohkon kera.

*******

This easy 10 minute avocado spinach pasta is packed with flavor. Traditional pesto completed with a couple of handfuls of fresh baby spinach and a squeeze of lemon juice. Fresh avocado on top of bowl of pasta finalizes our weekday favorite. 

Kategoriat: helpot ja nopeat, kasvisruoat, pastat \ Tagit: , , , , , \ 18 kommenttia

#Soosi – Henri Alénin tomaattikastike

11.01.2014 8:34 \ 28 kommenttia \

Henri Alénin tomaattikastike
Joskus on vain parasta myöntää, että on väärässä. Väitin, ettei tomaattikastikkeesta olisi ilmiöksi. En olisi voinut olla enempää väärässä.

tomaattikastike-2

Kun pohdin postauksessa reilu vuosi sitten syitä avokadopastan suosioon, totesin, että olennainen osa juttua on kummallisuus. Avokado on riittävän yllättävä ainesosa pastakastikkeeseen noustakseen ilmiöksi. Väitin, että perustomaattikastike ei pystyisi samaan.

Miten väärässä olinkaan. Henri Alen twiittasi tomaattikastikkeen pastalle. Muttin myynti S-ryhmässä viikossa +148 %. Enemmänkin olisi mennyt, mutta kun loppuivat kaupasta.

Alén totesi twitterissa, että häntä “sieppasi, kun joku hipsteri kutsui hänen kokkaamaansa ruokaa tylsäksi”. Syntyi Mutti-soosi. Osoitukseksi, että kyse on raaka-aineista. Ei tarvita kikkailuja, kun raaka-aineet ovat parhaat mahdolliset. En voisi olla enempää samaa mieltä Alénin kanssa.

Perustomaattikastikkeen ohjeesta resepti eroaa lähinnä siltä osin, että appelsiinin kuorenpala maustaa kastiketta ja oliiviöljyä lisätään ihan tukevasti sekaan juuri ennen kastikkeen sekoittamista pastaan. Mutta ennenkaikkea kyse on siis raaka-aineista: Hyvästä tomaattimurskasta ja parhaasta mahdollisesta oliiviöljystä – ja ajankäytöstä. Jokaisessa vaiheessa. Jo pelkästään sipuleita kuullotetaan 10 minuuttia ja kaikkiaan hauduttelin kastiketta noin tunnin.

Mutti sai paljon ilmaista mainosta, mutta meidän keittiöön kelpuutan sen lisäksi mm. Bionan purkkitomaatit sekä tomaattien rollsroycet eli Hella & Herkku -kaupasta ja Roinisilta Hakaniemen hallista saatavat Cirio Pomodoro San Marzano -tomaatit. Tuo viimeinen on myös Alénin twiitin perusteella hänenkin mielestään paras tomaateista.

Tähän asti ruokaihmiset ovat kehottaneet sylkemään murskaan päin ja valitsemaan aina säilötyt kokonaiset tomaatit. Tästä uskomuksesta pidän kiinni, minusta kokonaiset maistuvat paremmalta. Jotenkin enemmän tomaatille.

Ei ollut paljon melua tyhjästä. Loistosoosi. Tuhdisti makua ja ihanan öljyinen koostumus. Seuraavan kerran taidan lisätä hiukan yrttejä ja vähentää lopussa lisättävää oliiviöljyä, mutta vain ihan vähän.

Toivottava #muttigaten seuraus: Muttit ja muu kunnon tavara myyntiin laajemmin ja isommat erät tilaukseen. Eikä vain murska vaan ne kokonaiset tomaatit myös. Terveisiä lähikauppaamme.

Henri Alénin tomaattikastike eli #soosi

1 prk hyvää tomaattimurskaa tai kokonaisia tomaatteja (esim. Mutti, Biona taia Cirio Pomodoro San Marzano)
1 pieni sipuli
2 pientä valkosipulin kynttä
1 tl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviiniä
2 palaa appelsiininkuorta kuorimaveitsellä
suolaa
mustapippuria

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä 10 minuuttia alhaisella lämmöllä. Näin rakennat kastikkeeseen makeuden.

2. Lisää puoli purkkia säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa ja sokeri. Hauduta kastiketta 10 minuuttia. Soosi makeutuu edelleen.

3. Lisää loppu tomaattimurska ja vesi. Hauduta vielä 15 minuuttia.

4. Lisää punaviini eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita koko ajan. Keitä kunnes on sakeaa.

5. Mausta suolalla ja pippurilla ja appelsiinikuorella (joita ei syödä, ne tuovat vain makua kastikkeeseen).

6. Ota levyltä, sekoita joukkoon 1/2 dl oliiviöljyä ja sekoita kastike heti pastan joukkoon.

 

facebookissa-lätkä

Kategoriat: kasvisruoat, pastat, ruokapuhetta \ Tagit: , , \ 28 kommenttia

Tuoksuva vastalause suorittamiselle – Lasagne

05.12.2013 16:20 \ 10 kommenttia \

Lasagne
Pöytään puolessa tunnissa! Viidentoista minuutin ateria. Helppoa ja nopeaa. Pahoitteluni, tämä resepti ei vastaa mihinkään noista vaatimuksista. Sen sijaan se on tuoksuva vastalause nopealle tankkaukselle ja ruoanlaiton suorittamiselle. Tässä menee rutkasti aikaa, kun jokaisessa vaiheessa haudutellaan ja muhitellaan maut esille. Mutta lopputuloksena on todella hyvää lasagnea (vaikka kuva ei sille kunniaa teekään).

lasagne

Ei sovi nykyajan kiireiseen elämäntyyliin? Itse asiassa juuri päinvastoin. Muistan harvoin saaneeni suuria onnistumisen elämyksiä nopeista arkiruoista. Enemmän iloa saan siitä, kun pilkon, silppuan, hauduttelen ja keitellen kokoon kaikessa rauhassa ilman kiirettä huumaavien tuoksujen ympäröimänä.

Kaiken tämän jälkeen pistän ensimmäisen haarukallisen suuhun ja ihanat maut leviävät koko suuhun. Se on täydellistä irtautumista suoriutuskeskeisestä ajattelusta ja kiireestä: olennaista ei ole mahdollisimman nopea ja helppo lopputulos, vaan tekemisen ilo. Tyhjennän päätäni pilkkomalla, maustamalla ja reduktoimalla. Lasagnen valmistaminen pitkän kaavan mukaan onkin lähes sielunhoitoa.

Italialaisen kastikepohjan muodostaa perinteisesti soffrito, makupohja. Sen koostumuksessa on paikallisia eroja, mutta yksinkertaisimmillaan siinä on porkkanaa, sipulia ja juuri- tai varsiselleriä. Vastaavia makupohjia tunnetaan lukuisissa muissakin keittiöissä pienillä variaatioilla. Italialaisten tunnusmerkki erityisesti Etelä-Italiassa on oliivöljyn käyttö. Käytin makupohjassa porkkanaa, sipulia ja varsiselleriä. Kun minulla on oikein paljon aikaa, saatan paahtaa soffriton uunissa kevyesti oliiviöljyllä silattuna. Se antaa kastikkeeseen mukavaa paahteisuutta.

Mausteisesta raakamakkarasta (esimerkiksi chorizo tai merquez) kastike saa paitsi mukavaa potkua myös hiukan rasvaa. Olen tuunannut lasagnea muutoinkin vähän eteläitalialaiseen mausteisuuteen: Kastikkeesta löytyy mausteisen makkaran lisäksi niin chiliä kuin valkosipuliakin.

Harrastin ennen paksuja bechamel-kastikkeita, joihin raastoin reilusti juustoa joukkoon. Se tekee lasagnesta raskaan ja tymäkän. Olen sittemmin ottanut Saku Tuomisen Aglio & Olio -kirjan vinkistä vaarin: Teen tuoreella muskottipähkinällä maustetun valkokastikkeen ohuena, jätän siitä juuston pois ja raastan reilusti parmesania kerrosten väliin.

Vielä kruunuksi Soul Kitchenin Annan Hella & Herkku -kaupasta Museokadulta artesaanilasagnelevyjä, joita ei normaalisti juurikaan Suomesta saa. Artesaanipastalevyjä on kahta paksuutta. Toiset niistä ovat noin kaksi-kolme kertaa peruslasagnelevyjä paksumpaa, joten pasta todella maistuu. Jos valitset paksummat levyt, ei lasagneen kannata tehdä kovin montaa kerrosta ja kastikkeesta kannattaa tehdä aika nestemäistä. Tein tämän lasagnen paksummista levyistä, ensi kerralla otan testiin ohuemmat – ihan vain vertailun vuoksi.

Ohjeen mukaan levyt pitäisi esikeittää, mutta ne olivat niin suuria, etteivät ne sopineet yhteenkään kattiloistani, joten lykkäsin ne kylmästi raakana uuniin. Kypsyivät hyvin sitenkin, mutta vaativat tavallista pidemmän ajan uunissa ja hiukan enemmän nestettä kastikkeeseen. Pitkän paistamisen jälkeenkin pasta jäi mukavan napakaksi ja siinä oli hyvä purutuntuma. Jokaisen euron arvoinen ostos.

Lasagne

kuudelle

2 pientä sipulia
2 porkkanaa
2-3 varsisellerin vartta
oliiviöljyä
600 g jauhelihaa
1-2 mausteista tuoremakkaraa
2 prk säilöttyjä tomaatteja (jos käytät tavallisia lasagnelevyjä, yksi riittää)
loraus punaviiniä
3 rkl tomaattipyreetä
4 valkosipulin kynttä
1 tl ruokosokeria
suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä tai chilihiutaleita
1 lihafondi
vettä tarpeen mukaan, aloita pienemmästä määrästä ja lisää hauduttamisen aikana
kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa)

Valkokastike

9 dl maitoa
2 rkl voita
6 rkl vehnäjauhoja
lusikan kärjellinen muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

noin 75-100 g parmesania

noin 1/2 pkt lasagnelevyjä

1. Leikkaa porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioksi. Silppua sipuli. Jos haluat paahtaa kasvikset, sekoita niiden joukkoon oliivilöljyä ja paahda uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

2. Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä ja lisää sen jälkeen porkkana-, selleri- ja sipulikuutiot. Kuullota niitä rauhassa.

3. Kuutioi sillä aikaa tuoremakkara ja valkosipuli.

4. Lisää pannulle ensin tuoremakkara ja sitten jauheliha. Ruskista kevyesti.

5. Kaada joukkoon säilötyt tomaatit, lisää tomaattipyree, valkosipuli punaviini ja lihafondi. Mausta chilillä, kuivatuilla yrteillä, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää tarvittaessa vettä. Hauduttele puolisen tuntia.

6. Valmista sillä aikaa valkokastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita sulatetun voin joukkoon vehnäjauhot. Kypsennä niitä hetki pyöritellen, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää maito pienissä erissä koko ajan sekoittaen, jotta vältät paakkuuntumisen. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla. Ole maltillinen muskotin kanssa. Liian suuri määrä tekee mausta pistävän.

7. Kokoa lasagne uunivuokaan. Pohjalle bolognesekastiketta, päälle kerros lasagelevyjä, uudestaan bolognesea ja sitten valkokastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi valkokastiketta. Raasta aina valkokastikkeen päälle reilusti parmesania,

8. Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia, artesaanipastalla 50-55 minuuttia. Peitä vuoka vaikkapa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

 

facebookissa-lätkä

Kategoriat: italialainen, pastat \ Tagit: , , , \ 10 kommenttia