Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Liharuoat

Makuja grillistä – grillatut kanaleivät

Grillatut kanaleivät ja tomaattisalaatti

grillatut-kanaleivät-suolaajahunajaa

Olemme juuri hankkineet ihan oman grillin. Ja arvaatte varmaan, millaisen innostuksen vallassa olen pienen minigrillini äärellä. Kavli ei siis olisi voinut sopivampaan aikaan pyytää minua kehittämään muutamia kesän grillihetkiin sopivia reseptejä. Sori naapurit, täällä taitaa nyt hetken savuttaa.

Tunsin norjalaisen Kavlin lähinnä heidän majoneeseistaan ja sulatejuustoistaan, mutta sain testattavaksi muutamia Suomen markkinoilla uudempia tuotteita: Ruotsin toiseksi myydyimmän sinapin, sinappiin hurahtaneen miehen kehittämän Johnny’sin, Druvan-tuotemerkillä myytävät puna- ja valkoviinietikat sekä Cumberland- ja kalakastikkeet. Vahvan sinappista graavilohikastiketta olen käyttänyt sellaisenaan lohen ja uusien perunoiden tai ruisleivän kanssa. Kastike on parhaimmillaan lohen kaltaisen rasvaisen kalan kanssa, joka ei jää tymäkän kastikkeen jalkoihin.

Kesä on ainakin meillä sitä aikaa, kun viinietikkaa kuluu tavallistakin enemmän: Marinadit, salaatinkastikkeet ja majoneesi kaikki saavat hapokkuutensa viinietikasta. Sinappikin osui aika oikeaan keittiöön, olen nimittäin suurkuluttaja. Lapsena söin makaronilaatikonkin sinapin kanssa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmasta sinapista pidän. Kahdesta Johnny’s-sinapista tykästyin erityisesti vahvaan karkeaan sinappiin. Oli siis selvää, että reseptiin pääsisivät sekä sinappi että viinietikka, niitä kuluu meidän keittiössä reippaasti tavallisestikin.

Halusin tehdä ruokaisan grillatun leivän, jossa hyödynnetään alkukesän ensimmäisiä primöörejä ja tuoreita yrttejä. Kauppakäynnit ovat tätä nykyä yhtä juhlaa, kun joka reissulla alkaa ilmestyä lisää uutta satoa valikoimaan. Juuri nyt maukasta on mm. varhaiskaali. Odottelen kuumeisesti ensimmäistä nippua uusia multaporkkanoita.

Makumaailmaan hain kevyen vivahteen Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-Itää: Ras-el-hanouta, minttua, korianteria, inkivääriä ja jeeraa. Lautaselle päätyi varhaiskaali-porkkana-kevätsipulisalaattia maustettuna mintulla, lehtipersiljalla ja korianterilla, ras-el-hanout-marinoitua kanaa, avokadoa ja majoneesipohjaista harissakastiketta grillatun focaccialeivän väliin. Voit yhtä hyvin koota leivän myös vaikkapa valmiin ciapattaleivän väliin. Hiukan hapokas varhaiskaalisalaatti taittaa mukavasti majoneesin rasvaisuutta ja kaali sopii hyvin kanan kanssa. Kaikki maistuu tietenkin paremmalta raikkaassa ulkoilmassa, mutta leivistä tuli mielettömän hyviä. Paljon makua yhdessä paketissa.

Kypsien tomaattien kunniaksi tein rinnalle myös tomaatti-ruohosipulisalaatin öljy-etikka-sinappi-kastikkeella.

tomaatti-ruohosipulisalaatti-suolaajahunajaa

Janoan uusia makuja uudenuutukaiseen grilliini, joten kuulisin mielellään teidän suosikkigrilliherkkunne. Kaikkien 9.6. klo 23.59 mennessä vastanneiden kesken arvon kaksi Kavlin lahjoittamaa kesäistä settiä eli Sagaformin retkigrillin, kylmälaukun sekä Kavlin tuotepaketin.

Muokattu 10.6. Random.org satunnaislukugeneraattori arpoi kesäisiä grillihetkiä uuden retkigrillin äärellä Jiille ja Kirsi Kuosalle. Laitan teille postia tulemaan. Onnittelut voitosta!

grillatut-kanaleivät-2-suolaajahunajaa

Grillatut kanaleivät

neljälle

Ohje focacciaan. Voit hyvin rakentaa leivän myös vaikkapa valmiin ciapattaleivän väliin.

neljä palaa focacciaa
noin 1 ruukku erilaisia salaatteja esim. rukolaa ja vesikrassia
varhaiskaali-porkkanasalaattia (ks. ohje alla)
1 avokado
ras-el-hanout-marinoitua kanaa (ks. ohje alla)
harissa- tai chilikastiketta (ks. ohje alla)

1. Leikkaa leivät kahtia ja grillaa niihin raidat. Kasaa täytteitä pohjapalan päälle: Pohjalle hiukan salaatinlehtiä, niiden päälle kaalisalaattia, avokadoa ja grillattua kanaa siivutettuna. Valuta kanan päälle chilikastiketta ja aseta toinen puoli leivästä kanneksi koko komeuden päälle. Kääräise voipaperi ympärille ja nauti.

Ras-el-hanout-marinoitu kana

2 broilerin rintaleikettä tai 3-4 paistileikettä
1/2 dl öljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl jeira
1 1/2 tl ras el hanout -mausteseosta
2 tl raastettua tuoretta inkivääriä
1-2 valkosipulin kynttä
suolaa
1 tl korianterin siemeniä
mustapippuria

1. Laita kanat marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mielellään pidemmäksi aikaa. Poista luut, sekoita öljyn ja sitruunamehun joukkoon kaikki ainesosat korianteria ja mustapippuria lukuunottamatta. Laita lihat pakastuspussiin, kaada marinadi päälle. Pyörittele niin, että marinadia on kaikkialla ja nosta kylmään. Kääntele välillä.

2. Pyyhi ylimääräinen marinadi pois lihoista ennen grillaamista, murskaa korianterinsiemeniä kevyesti morttelissa ja hiero ne lihojen pintaan. Rouhi päälle myös hiukan mustapippuria.

3. Grillaa juuri ennen leivän kokoamista.

Varhaiskaali-porkkanasalaatti

1/2 keskikokoisesta varhaiskaalista (noin 400 g)
2 porkkanaa
2-3 kevätsipulia
1 dl makusi mukaan yrttejä (esim. lehtipersiljaa, korianteria ja minttua)
4 rkl öljyä
2 rkl Druvan-valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaa
ripaus sokeria

1. Siivuta kaali ohuen ohueksi veitsellä tai mandoliinilla. Leikkaa porkkana ohuiksi suikaleiksi (julienne). Leikkaa kevätsipulin valkoinen ja vaaleanvihreä osa ohuiksi renkaiksi. Silppua yrtit. Sekoita ainesosat sekaisin.

2. Sekoita öljyn joukkoon viinietikka, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita kastike suikaloitujen kasvisten joukkoon. Anna maustua. Maista ja lisää tarvittaessa viinietikkaa, suolaa tai sokeria.

Chilikastike

1 keltuainen (jos käytät sauvasekoitinta, voit laittaa munan kokonaan)
1 tl Johnny’s karkeaa sinappia
1 rkl Druvan-valkoviinietikkaa
noin 1 1/2 dl neutraalinmakuista öljyä (esim. rypsiöljy)
ripaus suolaa
2 rkl kermaviiliä
1-2 tl harissatahnaa tai muuta chilitahnaa

Voit käyttää myös valmismajoneesia ja lisätä siihen vain harissatahnan ja kermaviilin.

1. Valmista ensin majoneesi. Käytä majoneesin valmistamiseen huoneenlämpöisiä raaka-aineita eli ota esim. kananmuna hyvissä ajoin jääkaapista. Vatkaa kulhossa keltuainen, sinappi ja valkoviinietikka huolellisesti sekaisin.

2. Lisää öljyä hitaasti – alussa tipoittain ja kun majoneesi alkaa kuohkeutua ja keltuainen imee kunnolla öljyä itseensä, voit alkaa lisätä öljyä ohuena nauhana. Vatkaa koko ajan.

3. Lisää valmiiseen majoneesiin kermaviiliä ja harissatahnaa. Harissa on tulista, joten kannattaa aloittaa pienemmästä määrästä ja lisätä vähitellen. Kastikkeessa saa olla kuitenkin potkua, koska leivän muut ainesosat eivät ole ollenkaan tulisia.

Tomaattisalaatti

4 kypsää tomaattia
noin 3 rkl ruohosipulia silputtuna
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl Druvan-valkoviinietikkaa
1/2 rkl Johnny’s karkeaa sinappia
1 tl hunajaa

Jos haluat sipulisemman salaatin lisää, lisää joukkoon myös kevätsipulia tai keltasipulia ohueksi siivutettuna

1. Leikkaa tomaatit siivuiksi. Silppua ruohosipuli.

2. Sekoita pienessä kulhossa valkoviinietikka, sinappi ja hunaja. Sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon öljy koko ajan vatkaten (käsivatkain tai haarukka toimivat oikein hyvin)

3. Sekoita keskenään tomaatti ja suurin osa ruohosipulista, sekoita joukkoon kastiketta pienissä erissä. Maista matkalla, milloin salaatissa on omaan makuusi sopivasti kastiketta. Ripottele salaatin pinnalle loput ruohosipulit.

blogiyhteistyö

Postaus on tehty yhteistyössä Kavlin kanssa. Kavli on norjalainen yritys, joka on toiminut Suomessa jo 40 vuotta. Kavli Oy myy ja markkinoi mm. majoneeseja, sulatejuustoja, hampurilaiskastikkeita,etikkaa ja sinappia tuotemerkeillä Kavli, Druvan ja Johnny’s. Kavli Groupin omistaa säätiö, joka lahjoittaa voiton hyväntekeväisyyteen humanitääriseen apuun, lääketieteelliseen tutkimukseen sekä kulttuurille.

Arvovalintoja lautasella – broileripihvit

Kesäkurpitsa-broileripihvit
Syyllistyäkö vai eikö? Maukkaat broileripihvit johtivat henkiökohtaiseen pohdintaan arvovalinnoista ja eettisyyden merkityksestä lautasella.

kesäkurpitsa-broileripihvit-suolaajahunajaa

Seuraan säännöllisesti Guardianin koukuttavaa ruokasivustoa, jossa olen ihastunut mm. Yotam Ottolenghiin. Kun Mikko Takala oli Kauppalehdessä testannut Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjasta kesäkurpitsa-broilerpihvejä, en voinut vastustaa kiusausta. Tekijät, arabi ja juutalainen, ovat kasvaneet Jerusalemissa ja sittemmin luoneet uransa Lontoossa. Vaikka ruoka ei kansakuntia riitaisalla alueella ole pystynyt yhdistämään, nämä kaksi miestä se onneksi on.

Tämäkin resepti – kuten useimmat Ottolenghin reseptit – on erinomainen: Kevyet arkipihvit syntyvät kohtuullisessa ajassa ja niissä on makua. Tekemäni muutokset ovat varsin minimaalisia, lisäsin hiukan mausteita mm. inkivääriä ja laitoin reilummin yrttejä. Oli pakko laittaa kirja tilaukseen, toistaiseksi kaikki netistä löytämäni kirjan reseptit ovat olleet erinomaisia.

Broilerin käyttäminen johti taas kerran pohdintoihin valinnoistani lihatiskillä. Mitä enemmän luen asiasta, sitä suuremmat tunnontuskat tehotuotetun, ylijalostetun broilerin ostamisesta on alkanut tulla. Muutamassa vuodessa sen käyttö on meillä vähentynyt melko olemattomaksi, mutta edelleen sitä meille ostetaan satunnaisesti. Paketti jauhelihaa taisi olla ensimmäinen ostamani erä broilerinlihaa lähes puoleen vuoteen.

Muutama vuosi sitten en juurikaan pohtinut syömistäni ja sen eettisyyttä. Tieto on vaikeuttanut valintoja. Yöpöydällä on joulusta alkaen ollut Syötäväksi kasvatetut. Kutsuttakoon sitä vaikka silmien sulkemiseksi tosiasioilta, mutta en ole vielä saanut tartuttua siihen – ehkä pelkään, että tieto lisää liikaa tuskaa. En ole valmis kasvissyöjäksi ja olen välillä pohtinut, missä menee raja: Mistä olen valmis luopumaan? Uhanalaiset kalat – helppo valinta, vaihtoehtoisia kalalajeja kyllä riittää. Suomen Kuvalehden mukaan esimerkiksi Suomen 73 kalalajista uhanalaisia on 12. Valinnanvaraa on siis edelleen, vaikka jättäisin ankeriaat mereen. Häkkikanaloiden munat ovat helposti korvattavissa vapaan kanan munilla ja luomumunilla. Lihansyönnin osalta rajankäynti onkin huomattavasti vaikeampaa.

Täysin eettistä ja ekologista vaihtoehtoa lihansyönnistä ei taida olla edes olemassa. Riista lienee lähimpänä kaupunkilaisen kuvittelemaa ideaalia, mutta todellisuudessa hirviä ja riistalintuja ei riitä Suomen metsissä täyttämään kaikkien tarpeita. Reaalimaailmassa se olisi vain harvoille mahdollinen valinta. Yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa ei ole edes olemassa. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Jos kysytään punavihreiltä koulutetuilta naisilta pääkaupunkiseudulla, kasvissyönti vaikuttaa olevan lähes normi. Kuva on kuitenkin harhaanjohtava: Eri lähteiden lukujen perusteella arviolta 96-98 % suomalaisista syö lihaa.

Ruokaprofessori Johanna Mäkelä totesi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, että yhä tärkeämmäksi osaksi ruokapuhetta on tullut se, mitä ei syödä. Saman ilmiön tunnistan itsekin. Henkilökohtaisia arvovalintoja tehdään laajalla skaalalla: Osa rajaa pois lautaseltaan lihan, toiset kaiken eläinperäisen, osa tonnikalan, jotkut kaiken lihan riistaa lukuunottamatta, toiset eläinlapset, broilerin tai muun paitsi luomulihan. Kiinnostavaa on, kuinka hiljaa suuri lihaasyövä enemmistö tässä keskustelussa on. Lukujen ja varmasti myös meidän kaikkien empiiristen kokemusten perusteella me lihansyöjät olemme kuitenkin edelleen valtava enemmistö.

Pohdintani asian ympärillä on kyllä jonkin verran muuttanut ruokalistaani: Vähintään kerran viikossa pyrin pitämään kasvisruokapäivän, suosin kalaa, broileria lautaselle päätyy vain harvoin ja luomulihan osuus lihaostoistamme on lisääntynyt. Pidän lihasta liikaa – myös grillibroilerista ja pitkään haudutetusta lihapadasta, jotta olisin valmis luopumaan lihansyönnistä kokonaan. Syyllistyn hiukan siitä, että eettisyyden sijaan valintojani ohjaavat makunautinnot, mutta en kuitenkaan syyllisty tarpeeksi, jotta olisin valmis muuttamaan ruokatottumuksiani kovin radikaalisti. Nämäkin maukkaat pihvit söin hyvällä ruokahalulla. Tunnustan tosiasiat ja hyväksyn, että lautaselleni päätyvien eläinten kohdalla kyse on tuotantoeläimistä. En kaipaa ylenmääräistä inhimillistämistä, mutta toivoisin, että tuotantoeläimiä kasvatettaisiin inhimillisissä olosuhteissa. Mitä se sitten tarkoittaa? Siinä riittää ainakin kaltaiselleni eläinten kasvatuksesta vieraantuneelle kaupunkilaiselle pohdittavaa.

Näkökulmia on yhtä monta kuin keskustelijoita. Oletteko te pohtineet omaa ruokavaliotanne eettisistä tai ekologisista syistä tai tehneet arvovalintoja pohdintojen seurauksena? Rajaatteko jotain lautaselta pois vai syöttekö kaikkea hyvällä ruokahalulla?

kesäkurpitsa-broileripihvit-1-suolaajahunajaa

Kesäkurpitsa-broileripihvit

6 kpl, kahdelle

250 g broilerijauhelihaa
100 g raastettua kesäkurpitsaa
2 kevätsipulia
sentin-parin pätkä tuoretta inkivääriä
1/2 kananmuna
reilu 2 rkl tuoreita yrttejä silputtuna (korianteria, minttua, basilikaa)
1/2 tl juustokuminaa
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
lusikankärjellinen cayennepippuria

öljyä paistamiseen

1. Raasta kesäkurpitsa, silppua valkosipuli, yrtit ja inkivääri. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

2. Sekoita kaikki aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta.

3. Kuumenna öljy pannulla ja taputtele massasta kuusi pienehköä pihviä. Paista öljyssä kullanruskeiksi molemmin puolin.

4. Nosta leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 220-asteisessa uunissa kypsiksi (noin 7-8 minuuttia).

facebookissa-lätkä

Perusasioiden äärellä- riistaliemi

Riistaliemi
Voiko säveltää, jos ei osaa nuotteja? Vanhan totuuden innoittamana aion vietän aikaa keittotaidon alkulähteillä ja perusasioiden äärellä. Luontevaa lienee aloittaa kaiken maun perustasta eli liemestä.

pelmenit-poroliemessä-suolaajahunajaa

Olen liemieni kanssa peruskotikokki. Joskus keitän kalaliemen, mutta muutoin meillä mennään kyllä pääasiassa fondeilla ja kuutioilla. Erityistilanteissa satsaan Puljongin liemiin.

Ostin helmikuussa puolikkaan poron. Mukana tuli tietenkin myös kasa luita ja pitkää hauduttelua vaativia ruhonosia. Juuri parempia raaka-aineita ei harjoittelukappaleiksi riistaliemenkeittoon voi saada.

Perusteet ovat yksinkertaiset: lihaa ja luita keitellään hiljalleen tuntikausia yhdessä juuresten ja mausteiden kanssa. Sen jälkeen liemi siivilöidään ja lopputuloksena on kaiken ruoanlaiton perusta: Makuliemi.

Kun ollaan perusoppien äärellä luotan kiven lailla Julia Childin oppeihin. Hänen mukaansa paras liemi syntyy yhdistämällä sekä luita että lihaa sisältäviä luisia ruhonosia. Liemen keittämisen jälkeen lihan voi edelleen käyttää muuhun, osa mausta on toki mennyt liemeen, mutta toisaalta mureampaa lihaa ei voi kuvitella. Itse käytin noin puoli kiloa poron kaulakiekkoja ja vähän enemmän lihaisia luita. Hyvä liemi syntyy vaikkapa porosta, hirvestä, naudasta tai kanasta.  Childin mukaan sianluut antavat liemeen helposti makeahkon maun ja lampaan- tai kinkunluista syntyy liian vahva liemi yleisliemeksi. Eri asia tietenkin, jos keittelet pohjaa esim. kastikkeeksi kinkulle tai lampaalle. Myös porossa on aika vahva ominaismaku, omaa lientäni olenkin laimentanut lihaliemellä. Liemessä on silloin edelleen mukavan riistainen maku, mutta ei ihan niin päällekäypä poron maku.

Kasviksista voi valita peruskeittokasviksia: Porkkanaa, selleriä, sipulia, purjoa. Mukaan mahtuu pala palsternakkaakin, vaikka se onkin melko tärkkelyspitoinen. Tärkkelyspitoiset juurekset sumentavat liemen, joten ne kannattaa pääosin jättää liemestä pois. Mausteet valitaan sitten liemen mukaan. Itse laitoin poroliemeni joukkoon mm. katajanmarjoja ja maustekimpussa oli myös rosmariinia.

Arki-illan puuhaa liemen valmistaminen ei  ole: Liemeä keitellään rauhallisesti 4-5 tuntia. Koska itse paahdoin lihat ja kasvikset, kokonaisuudessaan sain kulumaan liemen valmistukseen lähes kuusi tuntia. Aktiivista kokkausta siitä on tietenkin vain pieni osa, valtaosan ajasta liemi poreilee sen kummemmin vahtimatta hellalla. Olennaista on keitellä maltilla, jos liemi pääsee porisemaan voimakkaasti, rasva ja vaahto sekoittuvat liemeen ja samentavat sen. Liemen voi keittää myös paahtamatta luita, lihoja ja kasviksia.

poroliemi-suolaajahunajaa

Jäähdytä liemi keittämisen jälkeen ilman kantta. Jos liemi ei ole kokonaan jäähtynyt ja kattila on suljettu ilmatiiviisti, liemi happanee. Ankerias Vipuselta olen oppinut, että liemen voi myös säilyttää jääkaapissa, jos sen kiehauttaa noin kolmen päivän välein. Tähän perustuu mm. kiinalaisen keittiön masterstock. Vaivattominta lienee pakastaa ylimääräinen liemi sopivina annoksina.

Meillä liemessä on esimerkiksi keitetty muutamaan kertaan pelmenit ja pakastimessa odottaa vielä muutama annos pitkän kaavan mukaan keiteltyä luksusta. Lihan hyödynsin täytteenä poropiiraissa – purjoa, sieniä, poroa, pekonia ja yrttejä rahkavoitaikinan sisällä.

Seuraavaksi aion harjoitella lisää keittotaidon perusasioita. No, hollandaisesta haluan ainakin täydellistä, aion myös selättää vanhojen piikojen luomuksen, tarte tatinin. Mitä olisi teidän ruokalajien klassikkolistallanne?

Riistaliemi

(tulostettava versio reseptistä)

noin 1-1 1/2 kg luisia poron- tai hirvenlihapaloja
vettä
2 sipulia
2 porkkanaa
pala juuriselleriä
pala palsternakkaa
pala purjoa
2 valkosipulin kynttä kuorimattomina
10 katajanmarjaa
10 mustapippuria
maustenippu: esim. muutama oksa timjamia, rosmariinia, persiljaa, laakerinlehtiä
1-2 tl suolaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen, paloittele liha, nosta palaset uunipannulle ja paahda lihaa ja luita puolisen tuntia. Lisää kasvikset pannulle ja paahda vielä puolisen tuntia tai kunnes luut ja kasvikset alkavat saada kunnolla väriä.

2. Nosta lihat ja luut kattilaan, lisää päälle kylmää vettä siten, että ne peittyvät kunnolla. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi, kuori vaahto pois.

3. Lisää joukkoon kasvikset ja mausteet. Irrota kaikki maut uunipelliltä tilkalla vettä ja kaada se kattilaan.

4. Keittele hiljalleen 4-5 tuntia. Älä päästä porisemaan kovasti, rasva ja vaahto sekoittuvat silloin liemen joukkoon ja samentavat sen. Jos pinnalle kertyy rasvaa tai vaahtoa kuori ne pois. Jos vesi vajuu niin paljon, ettei sen peitä enää aineksia, lisää tarvittaessa kiehuvaa vettä.

5. Kun makuaineet ovat irronneet liemeen, siivilöi se ja nosta jäähtymään. Anna liemen jäähtyä kunnolla ja poista sen jälkeen pinnalle levyksi tiivistynyt rasva. Muista jäähdyttää kunnolla, ennenkuin suljet liemen ilmatiiviisti.

6. Jos liemessä ei ole riittävästi makua, keitä sitä kokoon, kunnes se riittävän vahvaa.

7. Pakasta ylimääräinen liemi sopivina annoksina.