Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Liharuoat

Sitä parempi soppa – Punastuneet punajuurikaalikääryleet

Sitä parempi soppa on Jotain maukasta -blogia kirjoittavan Mari Moilasen uunituore esikoiskirja. Kansien väliin on päässyt Marin ruokafilosofia ja blogistakin tuttu kekseliäs reseptiikka.

punajuurikaalikääryleet

Vehnän ja valkoisen sokerin hylänneen Marin resepteissä hyödynnetään runsaasti mm. kvinoaa, kasviksia, spelttiä ja intiaanisokeria. Kvinoa taipuu sekä suolaisen lisäksi mm. suklaaseen ja uuniomenoiden sisään, risotto tehdään speltistä, pasta kesäkurpitsasta ja pizzapohja kukkakaalista eikä sokerin ja vehnäjauhojen hylkääminen ole tarkoittanut leipomisesta luopumista.

Glorian Ruoka & Viini -lehdessä arvioitiin kirjan antavan hyvän kuvan siitä, mitä syötiin vuonna 2014. Sanoisin sen ennemminkin antavan hyvän kuvan nousussa olleista ruokatrendeistä. Ehkä keskivertokotitalous ei täytä näillä raaka-aineilla kärryään tavallisesti, mutta niiden myynti on varmasti kasvanut huimasti muutaman viimeisen vuoden aikana.

Viime vuosien ruokatrendeistä ei voi puhua mainitsematta lehtikaalia. Muutama vuosi sitten kukaan ei ollut kaalista kuullutkaan, viime viikonloppuna se oli vakiokauppani vihannestiskin paraatipaikalla isona röykkiönä. Itsestäänselvästi se on päässyt myös kirjaan mm. ruskean sokerin, suklaan, lakritsin, bataatin, punajuuren ja jogurtin kanssa.

Laaja kattaus on jaettu vinkeästi väreittäin, kunkin värin alle on valittu muutama kirjailijan lempiraaka-aine. Aluksi se teki hahmottamisen hiukan hankalasti. Iloisesti sekaisin ovat niin suolaiset kuin makeatkin. Toisaalta rakenne on toimiva. Jos kaapissa on kukkakaali, kaikki sille sopivat reseptit löytää helposti. Lopuksi kaikki reseptit on listattu myös teemoittain eli sieltä voi poimia esimerkiksi jälkiruoan päättämään päivällisen.

Bloggaaja, ruokakuvaaja, ruoka-alan yrittäjä ja nyt myös esikoiskirjailija Mari on oivallinen esikuva kaikille alanvaihdosta haaveileville. Kahden lapsen äiti irtisanoutui päivätyöstä, antoi itselleen vuoden aikaan ja teki sen aikana lujasti töitä oppiakseen uusia taitoja ja saadakseen siipensä kantamaan uudella alalla. Rohkelikko teki ruoasta ja sen kuvaamisesta itselleen ammatin. Jos kovasti haluaa, kaikki on mahdollista saavuttaa, kun sen eteen tekee määrätietoisesti ja sinnikkästi töitä. Maria määrätietoisempaa tekijää olen harvoin tavannut. Kirja on oiva muistutus siitä. Iso hatunnosto unelman toteuttamisesta.

Kenelle: Kotikokille, joka haluaa kokeilla uusia raaka-aineita tai on jo innostunut esimerkiksi speltistä ja kvinoasta. Kirjan idean mukaisesti jokaiseen reseptiin on myös merkitty vaiheet, jotka voi tehdä lapsi tai muutoin vähemmän kokenut kotikokki. Kirja haluaa innostaa koko perheen keittiöön. 

Olin etukäteen päättänyt, että testaan kirjasta jonkin omalle keittiölleni epätyypillisen reseptin. Käytän nimittäin aika vähän kvinoaa ja vaikka sokereita löytyy kaapeista värisuora, intiaanisokeri on uusi tuttavuus. Kerta toisensa jälkeen sivu kääntyi kuitenkin punajuurella täytettyihin kaalikääryleisiin. Siihen tartuin ensimmäiseksi, mutta seuraavan kerran haastan itseäni jollain uudemmalla tuttavuudella. Intiaanisokerista valmistettua kinuskikastiketta on ainakin keiteltävä.

Reseptin kanssa kävi niinkuin minulla usein käy, se muuttui matkalla. Marin alkuperäisen omaa versiotani lihaisemman reseptin löydät kirjasta tai blogista. Se toimi pohjana omalle versiolleni. Lisäsin joukkoon spelttiriisiä ja yrttejä. Muokkasin reseptin myös sellaiseksi, että kaali tulee käytettyä kokonaan. Kaalin loppu sekoitetaan täytteen joukkoon. Silloin reseptistä riittää pariksi päiväksi, eikä jääkaappiin jää pyörimään kaalinjämiä. Kääryleissä on sen verran hommaa, että samalla pyöräyttää mieluusti useamman päivän ruoan.

Punastuneet punajuurikaalikääryleet

noin 15-18 kpl

1 iso keräkaali
500 g nauta-sikajauhelihaa
3 raakaa punajuurta
1-2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 dl keittämätöntä spelttiriisiä (tai ohraa tai täysjyväriisiä)
noin 2-3 dl kasvislientä
1 tl suolaa
mustapippuria
1 iso rosmariinin oksa tai kuivattua rosmariinia
1/2 dl silputtua persiljaa
muutama oksa tuoretta timjamia tai kuivattua timjamia
1-2 rkl hunajaa
rypsiöljyä
noin 1/2 dl siirappia
muutama ruokalusikallinen kaalin keitinvettä
voita

1. Keitä keräkaalia suuressa kattilassa ja irrottele siitä lehtiä yksi kerrallaan sitä mukaa, kun ne pehmenevät. Kun kaalinlehdet ovat niin pieniä, ettei niistä enää saa kunnolla kääryleitä, keitä kaalia vielä hetki ja leikkele kypsä kaali pienehkoiksi paloiksi.

2. Keitä spelttiriisi vahvassa kasvisliemessä kypsäksi paketin ohjeen mukaan.

3. Voitele vuoka voilla.

4. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta punajuuri raastimen pienimmällä terällä.

5. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipuleita ja valkosipulia miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää punajuuriraaste ja paista vielä viitisen minuuttia. Lisää kypsä spelttiriisi ja kaalisilppu. Mausta seos suolalla, mustapippurilla, hunajalla ja yrteillä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Ohenna kaalinlehdistä terävällä veitsellä lehtiruotia sen verran, että kaalinlehti taipuu hyvin kääryleeksi. Levitä lehti auki, nosta sen päälle noin kaksi ruokalusikallista täytettä ja taita ensin kaalinlehden alaosa täytteen päälle ja sen jälkeen molemmat sivut keskelle ja rullaa lehti napakaksi kääryleeksi. Nosta vuokaan saumakohta alaspäin.

7. Ohenna siirappia hiukan kaalin keitinliemellä, voitele kääryleet siirappi-keitinliemiseoksella ja nosta pieni nokare voita kunkin kääryleen päälle.

8. Paista 225-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kun kääryleet alkavat saada väriä. Käännä kääryleet ympäri, voitele siirappiliemellä, laita vielä nokareet voita päälle ja paista taas kunnes pinta alkaa ruskistua (noin puoli tuntia). Laske lämpötila 175 asteeseen ja hauduta vielä vähintään tunti. Kääntele välillä ja valele siirappiliemellä ja vuoan pohjalla olevalla nesteellä.

*****

Stepping away from a career ladder and resigning was the decision that opened the window of opportunity to Mari Moilanen, blogger at Finnish food blog Jotain maukasta (Something Tasty). Today she is a professional blogger, food photographer, entrepreneur and now also a published cookbook author, having her first cookbook out roughly a month ago. 

If looking back later her new book is a great collection what was hip and trendy ingredient-wise in 2014. After ditching white wheat and sugar ingredients like quinoa, spelt and natural cane sugar have become staples of her kitchen. Her inventive recipes often jostle me out of my comfort zone and encourage me to experiment with taste combinations and ingredients. In just a couple of years Mari has managed to create a very distinctive one-of-a-kind handprint. For that I take my hat off to her. 

 

Sitä parempi soppa -kirja on saatu arvostelukappaleena.

Maistiainen Gaijinin keittokirjasta – Pork yakiniku ja arvonta

Olen grillikylkinaisia. Minusta löytyy jo polvenkorkuisena kuvia jyrsimässä luuta rasva suupielistä valuen. Sen takia toinen teille tarjoamani maistiainen Gaijinin keittokirjasta on grillattua porsaankylkeä. pork-yakiniku4

Ensin testasin kirjasta drinkin, seuraavaksi valitsin helpon, mutta pitkää haudutusta tarvitsevan pork yakinikun porsaankyljestä. Yakiniku tarkoittaa sananmukaisesti grillattua lihaa, nykyään usein suupaloina tarjottavaa grillattua lihaa.

Aasialaistako teet?, kysyi Reinin lihan myyjä, kun ostin palan luomuporsaankylkeä Hakaniemen hallista. Aasialaisen ruoan buumi on nostanut hiukan hyljeksityn kyljen takaisin suosioon. Porsas toimii aasialaisten makujen kanssa ja kylki on yksi pitkään haudutettavista ruhonosista esim. lavan ja kasslerin lisäksi, joissa on riittävästi rasvaa mehevään lopputulokseen. Stockmannin lihatiskin myyjä totesi porsaankyljen olevan tällä hetkellä yksi heidän eniten myydyistä tuotteistaan lihatiskillä.

Porsaankylki on juuri rasvan ansiosta kiitollinen raaka-aine, siitä on mahdotonta saada kuivaa. Se ei ole kuitenkaan niin rasvaista, miltä se raakana vaikuttaa. Rasvakerrokset sulavat pois haudutettaessa ja jäljelle jää pääosin pehmeäksi hautunutta lihaa.

Porsaankylkeä saa joko luuttomana ja nahattomana tai siten, että molemmat ovat mukana. Kahdelle hengelle varaan noin 800-900 gramman palan luullista ja nahallista kylkeä, nahatonta ja luutonta riittää noin 500-600 grammaa. Painosta iso osa valuu vuoan pohjalle hauduttamisen aikana. Se kannattaa huomioida, kun arvioit tarvittavaa palaa. Periaatteesa nahka on syötävää, monien mielestä rapsakka ja maukas nahka on parasta herkkua. Tässä ruoassa ottaisin sen kuitenkin pois.

Ohje on pitkälti kirjasta, olen testannut ruoan jo kahdesti parin viikon sisään. Se kertokoon, kuinka hyvää tämä on. Toisella kerralla viritin ohjetta hiukan. Käytin vähemmän suolaa ja sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa. Myös paistoajoissa olen tehnyt muutoksia, alkuperäisen ohjeen mukainen paistaminen 200 asteessa jo hiukan käräytti lihan pintaa ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla paistoin lihaa ensin 45 minuuttia korkeammassa lämpötilassa ja hauduttelin palaa vielä yli 1 1/2 matalassa lämpötilassa. Pinnan olemme lopuksi ottaneet uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Varsinkin grillissä kannattaa huomioida, että teriaykikastikkeessa on paljon sokeria, joten pinta kärähtää helposti.

Pork yakinikua maustaa soijasta, sokerista ja sakesta keitelty teriaykikastike ja japanilainen mausteseos togarashi. Togarashi on tekijänsä näköinen. Löysin purkin Tokyokanista. Chilipippuria, japaninpippuria, mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä, appelsiininkuorta, merilevää ja inkivääriä sisältänyt mausteseos oli hyvä lisä maustehyllyyn, siinä on mukava potku ja tuoksussa hiukan sitrusta. Jos sen etsiminen tuntuu turhalta vaivalta, tee ruoka ilman sitä. Se on vain viimeinen silaus, ei kriittinen ainesosa.

Ja vielä muistutus keittokirja-arvonnasta. Sain arvottavaksi Gaijinin keittokirjan signeerattuna. Lue kirjasta tarkemmin aiemmasta postauksesta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä tai edellistä Gaijin-postausta 16.9.2014 mennessä. Kirja on erinomainen ja saanut ainakin minut innostumaan taas pienen tauon jälkeen aasialaisista mauista omassa keittiössäni.

Päivitys 17.9. Arpaonni suosi aiempaan postaukseen kommentoinutta nimimerkkiä Hukka. Onnea voittajalle.

Pork yakiniku

kahdelle

noin 800-900 g luullista tai 500-600 g luutonta porsaankylkeä
1-2 rkl karkeaa suolaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl hunajaa
1 punainen chili
kevätsipulia
togarashi-mausteseosta

Teriyakikastike

puolikaskin annos voi riittää riippuen siitä, kuinka usein sivelet lihoja ja kuinka paljon keität kastiketta kasaan
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl sakea

1. Poista possunkyljestä nahka. Hiero suola, sokeri ja hunaja lihan pintaan ja anna lihan maustua nelisen tuntia tai seuraavaan päivään.

2. Poista irtonaiset mausteet pinnalta. Paista kylkeä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, laske lämpötila 100 asteeseen ja hauduta vielä vähintään 1 1/2 tuntia tai kauemmin.

3. Lihan hautuessa keitä teriaykikastike: Kiehauta vesi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja anna liueta. Lisää soija ja sake ja keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike hiukan sakenee. Kastike myös sakenee jäähtyessään, jolloin se tarttuu paremmin lihanpintaan ja antaa siihen enemmän makua.

4. Anna jäähtyä hetki, leikkaa liha kylkipaloiksi tai varraspaloiksi. Sivele kastiketta lihan päälle ja paahda niitä 220-asteisessa uunissa grillivastuksen alla  (tai grillaa nopeasti lihoihin paistopinta). Jos teet loppusilauksen uunissa, sivele kastiketta vielä kerran-pari lihojen pintaan.

5. Nosta uunista, ripottele päälle togarashi-mausteseosta, silppua chiliä ja kevätsipulia.

*****

Pork belly was one of those parts of pork not too popular couple of years back. But nose to tail cooking and increased affection to Asian cuisine has given this traditional cut of meat a boost. 

Yakiniku means literally grilled (yaki) meat (niku).  This version of pork yakiniku, which I found from a cookbook published by Gaijin, an Asian influenced restaurant in Helsinki, is not true to its name considering that it is prepared in an oven. First it is browned and then slowly braised. Pork belly requires slow roasting, longer the better. The final touch comes from a self-cooked teriyaki sauce and a spicy and slightly tangy Japanese spice mix togarashi consisting of seven ingredients e.g. chili pepper, sesame seeds, ginger, sea weed and orange zest. 

Grillikesän saldo – kokemuksia hybridigrillistä ja yrtti-sitruunabroileri

yrtti-sitruunabroileriMies ei uskonut meistä olevan pelkästään hiiligrillaajiksi, minä himoitsin hiiliä. Alkukesän kissanhännänveto päätyi hybridigrilliin. Kuulosti kätevältä yhdistää molemmat: Kaasu on lyömättömän nopea ja kätevä arkena, hiiligrilli taas voittaa makuasioissa. Kaasulla grillaaminen on myös hiiliä helpompaa, kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle hiilien kanssa pelaaminen on luonnekasvatusta.

Löysimme markkinoilta yhden ainoan hybridigrillin, kanadalaisen Napoleonin. Se on käytännössä kaasugrilli, johon voi ostaa lisäosana hiilikaukalon.

Yhden kesän kokemusten perusteella määrittelisin grillin asteen paremmaksi kaasugrilliksi. Harvoin grillaamme pelkästään hiilillä, mutta useimmiten käytämme niitä antamassa lisämakua. Jos harkitsisin kaasugrilliä, päätyisin edelleen malliin, johon on saatavissa erillinen hiilikaukalo. Haave Big Green Eggistä ei ole kuitenkaan laantunut hybridin myötä. Ainoana grillinä hiilestä ei meille olisi. Arkena haluan ruoan nopeammin pöytään ja siihen hybridi on oivallinen vehje.

Hintaeroa kaasugrilliin ei käytännössä ole. Napoleon on hiukan Weberiä edullisempi, mutta mielestäni yhtä jämäkkä ja laadukkaanoloinen. Hiilikaukalo lisää hintaa noin 50 euroa.

Yrtti-sitruunabroileria olemme tehneet muutamaan otteeseen kesän mittaan. Kuva on tosin hämäävästi muusta kuin hybridistämme. Ohje on helppo ja maukas. Marinadi miedolle broilerille sopivan lempeä.

Tarkinta koko hommassa on kypsyys. Broileri ei saa jäädä raa’aksi salmonellariskin takia. Paksu reisi kuitenkin helposti jää. Varmin tapa on laittaa paistolämpömittari reiden paksuimpaan kohtaan ja grillata broileria, kunnes sen sisälämpötila on vähintään 75 astetta. Olen sen verran neuroottinen raa’an broilerin suhteen, että yleensä anna mennä jokusen asteen yli. Kuivaa luullisesta lihasta ei onneksi helposti saa, eikä sen grillaaminen ole todellakaan ihan asteen päälle.

Yrtti-sitruunabroileri

kolmelle 

3 broilerin koipi-reittä
3/4 dl öljyä
1/2 dl sitruunamehua (vajaa 1 sitruuna)
2 valkosipulin kynttä
pieni punainen chili
parin sentin pala inkivääriä
1 iso oksa rosmariinia
nippu timjamia
3/4 tl suolaa
mustapippuria

1. Silppua krouvisti chili, valkosipulin kynnet ja inkivääri.

2. Laita kaikki marinadin ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Kuvan broilerit on valmistettu mökkiolosuhteissa ilman sauvasekoitinta ja silppusin kaiken pieneksi ja sekoitin. Toimii niinkin.

3. Laita broileri pakastepussiin, kaada marinadi päälle ja kääntele pussia siten, että marinadi levittyy tasaiseksi. Anna maustua vähintään puolisen tuntia.

4. Grillaa koivet kypsiksi miedolla lämmöllä välillä käännellen, kunnes niiden sisälämpötila on 75 astetta (noin 20-25 minuuttia). Mausta vielä lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

 

******

After having barbecued this summer with an hybrid grill that combines both gas and charcoal burning options I wrap the experiences up in short: Convenient and fast as a gas grill, surely better with respect to taste than just gas, but nothing beats the smoky BBQ-flavour of a true charcoal grill. In the end I would still opt for an hybrid just out of convenience, but I would not mind having a Big Green Egg on the side. 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST