Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kananmuna

Tapaninpäivän lihapiirakka

Parasta hävikin ehkäisyä on ennalta ehkäisy. Tänä vuonna määrien laskeminen meni niin nappiin, että tapaninpäiväksi uumoiltu jämäpiirakka vaihtui kalapiirakan sijaan perinteiseksi lihapiirakaksi.

lihapiirakka

Jääkaapissa enää pienet jämät kinkusta ja pari silakkaa. Sopii minulle. Olen se kalatiskin nipo, joka pakottaa myyjän joulukiireessä laskemaan suunnilleen kylmäsavulohisiivut ja pyytää kaivamaan vielä vähän pienemmän palan lohta. Niin paljon kuin jouluruoasta pidänkin, kaksi päivää on optimaalinen annos. Tapaninpäivänä voi vielä rääppiä, mutta koko setti ei enää maistu.

Ennakoin jo ensi vuotta ja kirjoitin perusasioiden osalta tämän vuoden määrät muistiin. Jos ensi vuonna ruokavieraiden määrä on lähellekään sama kuin tänä vuonna, ei tarvitse arpoa tarvittavaa kalan määrää tai kinkun painoa. Eikä upottaa lanttulaatikkoa rieskoihin tai keksiä epätoivoissaan jatkokäyttöä rasiallisille joulukonvehteja tammikuussa. Ainakaan jos löydän muistiinpanoni.

Tapaninpäivänä tarjolla oli jouluruoan sijaan höyryävää lihalientä ja pelmenejä. Kylkeen leivoin Suvi Aholan Hesarissa julkaistun reseptin innoittamana perinteisen lihapiirakan. Jokaisella perheellä lienee oma versionsa, Aholan äiti lisäsi munan täytteeseen raakana, meillä taas kypsänä. Mutta jotenkin turvallista retroherkkua yhtä kaikki. Kaveriksi olisi kyllä kaivannut kipakkaa pikkupakkasta, mutta vesisateisiin oli tyytyminen. Haikeana muistelen viimevuotisia metrin hankia.

Piirakkaa rääpitään hyvällä mielellä meillä tänään ensimmäisenä arkenakin. Joulun intensiivisen keittiöputken jälkeen – uuni päällä aattona yhdeksän tuntia putkeen ja puolet siitä joulupäivänäkin – sohvannurkka, rääppiäiset ja hyvä kirja tuntuvat oivalliselta vaihtoehdolta.

Lihapiirakka

noin 27*27-kokoiseen vuokaan tai uunipannulle

Taikina

5 dl vehnäjauhoja
200 g voita
1 prk (250 g) maitorahkaa

Täyte

400 g jauhelihaa
1 1/2 dl riisiä
2 kananmunaa keitettynä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
tuoretta timjamia tai muita tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
mustapippuria tai maustepippuria

öljyä paistamiseen
kananmuna voiteluun

1. Tee ensin taikina. Nosta voi jo hyvissä ajoin pöydälle pehmenemään. Nypi joukkoon jauhot. Lisää maitorahka ja nosta taikina kylmään ainakin täytteen valmistamisen ajaksi.

2. Keitä riisi kypsiksi suolalla maustetussa vedessä ja kananmunat koviksi (noin 10 minuuttia).

3. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipuli kullankeltaiseksi ja läpikuultavaksi. Lisää loppuvaiheessa valkosipuli. Lisää jauheliha ja ruskista.

4. Sekoita jauhelihan joukkoon riisi ja mausta seos. Lisää lopuksi haarukalla hienonnettu kananmuna.

5. Jaa taikina kahtia. Kaulitse puolet pohjaksi ja reunoiksi. Nosta kaulittu taikina leivinpaperilla suojattuun uunipannuun tai -vuokaan. Kaada päälle täyte. Silppua vielä halutessasi tuoreita yrttejä pinnalle. Käännä taikinan reunat täytteen päälle. Kaulitse toinen puoli taikinasta kanneksi. Sulje reunat huolellisesti. Ylimääräisestä taikinasta voit tehdä koristeita piirakan päälle.

6. Pistele taikinaan reikiä haarukalla ja voitele pinta munalla. Paista noin 225 asteessa (laske lämpö 200 asteeseen, jos piirakka alkaa tummua liikaa kullanruskeaksi. Omassa uunissani piirakka kypsyi noin puolessa tunnissa.

Hävikitöntä hävikkiviikkoa! – aamiaismunakas

Aamiaismunakas ilmakuivatulla kinkulla, tomaatilla ja avokadolla
Palataan pian inkivääri-illallisen pariin, mutta Hävikkiviikon kunniaksi minun oli pakko tehdä pieni sivuloikka. Hävikin vähentäminen ansaitsee aina pari ajatusta.

aamiaismunakas

Tällä viikolla vietetään ensimmäistä kertaa Hävikkiviikkoa Kuluttajaliiton toimesta. Hienoa, että hyvä asia lähtee kiertämään. Hävikkiviikko on saanut innoituksensa samasta tutkimuksesta kuin puolitoista vuotta sitten käynnistynyt ruokabloggaajien Hävikistä herkuksi -tempauskin, joka oli alunperin kuukauden tempaus, mutta taisi jäädä pysyvämmäksi aatteeksi.

Liian suuri osa syömäkelpoisesta ruoasta päätyy roskiin jossain vaiheessa ketjua – kotonakin yli 20 kiloa/henki vuodessa. Aika pienilläkin toimilla voimme yhdessä vähentää hävikkiä tuntuvasti.

Itse sain herätyksen bloggaajien tempauksen myötä. Tempauksen ajan punnitsin kaikki hävikkimme. Tajusin, että ilman systemaattista huomion kiinnittämistä asiaan, hävikkikilot kertyvät huomaamatta. Olen systemaattisesti pyrkinyt parantamaan tapamme. Viisi asiaa on jäänyt käyttöön kuukauden jälkeenkin:

1) Meidän perheessä kokataan hävikkiruokaa melkein joka viikko. Viikonloppua kohti yritän tyhjentää jääkaapin ja ruokaa syntyy siitä, mitä kaapista löytyy. Hävikkiruokien kolme helpointa ovat pasta, piirakka ja munakas. Vihanneslaatikko tyhjentyy kätevästi myös erilaisiin kasviskeittoihin.

2) Kauppaan menen listan kanssa ja suosin palvelutiskejä eli ostan vain sen verran kuin tarvitsen. Listan ulkopuolelta ostan hyvin harkiten. Vaikka kilohinnat ovat tiskeillä kalliimpia, on halvempaa ostaa tiskiltä pieni erä kuin vakuumissa suuri erä, josta osa päätyy roskiin.

3) Olen lopettanut jemmaamisen. En osta varastoon kuin hyvin säilyviä jatkuvassa kierrossa olevia tarvikkeita kuten esim. säilöttyjä tomaatteja.

4) Tarkistin. Meillä ei asu komppaniaa, pataljoonaa tai muutakaan joukko-osastoa. Olen alkanut kokata sen mukaisesti. Todellisuudessa ainakaan meillä ei maistu sama ruoka kovin montaa päivää. Siksi kokkaan pieniä annoksia ja olen ostanut mm. pienen kakkuvuoan ja teen miniversioita. Punnitsen pastat ja mittaan riisit.

5) Sovellan reseptejä surutta kaapin sisällön mukaan. Esimerkiksi maitotuotteita voi käyttää ristiin aika huolettomasti.

Näillä viidellä pienellä asialla meidän ruokahävikkimme on vähentynyt tuntuvasti. Pian on tosin edessä kuivakaappien tyhjennys muuton myötä. Katsotaankohan silloin totuutta – tai parasta ennen -päiväyksiä – silmiin?

Vinkkejä hävikin vähentämiseen löydät Facebookista edelleen aktiiviselta Hävikistä herkuksi -sivustolta, johon on koottu kaikkien mukana olevien blogien hävikinvähentämisreseptit. Kannattaa käydä myös Hävikkiviikon Facebook-sivuilla.

Tämän blogin hävikkiruoat on koottu Hävikistä herkuksen -tunnuksen alle. Tässä taas yksi lisää – hiukan nuukahtaneet tomaatit ja viimeistä käyttöpäivää lähestynyt ilmakuivattu porsaanniska saivat Vatsasekaisin Kilinkolin-Riikan innoittamana seurakseen avokadoa ja päätyivät munakkaaseen. Näillä eväillä toivotan hävikitöntä Hävikkiviikkoa.

Aamiaismunakas

kahdelle

4-5 kananmunaa
2 rkl vettä, maitoa tai kermaa
valkopippuria
suolaa
voita
8-10 kirsikkatomaattia
3-4 siivua ilmakuivattua kinkkua
1/2 avokado
muutama oksa lehtipersiljaa (tai basilikaa tai korianteria)

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki. Sekoita joukkoon vesi, kerma tai maito. Rouhi joukkoon hiukan valkopippuria ja ripauta suolaa.

2. Kuumenna nokare voita tai tilkka öljyä pannulla. Kaada pannulle muna-nesteseos. Pyörittele massaa muutama minuutti hellalla eli kunnes se alkaa hiukan hyytyä. Nostele päälle kirsikkatomaatit ja kinkkusiivut.

3. Laita munakas uunin yläosaan vielä reiluksi viideksi minuutiksi tai kunnes se on kypsää.

4. Liu’uta munakas lautaselle. Puhko tomaatit haarukalla, nostele päälle avokadon paloja ja silppua vielä tuoreita yrttejä esim. lehtipersiljaa, basilikaa tai korianteria.

Lehtikaalicarbonara

Lehtikaalicarbonara

lehtikaalicarbonara

Viimeaikoina on ollut havaittavissa kaalien esiinmarssi. Alkukesästä iloittiin varhaiskaalista ja nyt syksyllä tapetilla ovat olleet erityisesti vanha tuttu ruusukaali ja viime syksynä trendiherkuksi noussut lehtikaali. Lehtikaali säilyttää kypsennettäessä syvänvihreän värinsä ja kun sen kypsentää vain pikaisesti, myös rakenne säilyy mukavan napakkana. Maku on näin kaalinystävän näkökulmasta mukavan kaalimainen.

Lehtikaalin kuten muidenkin kaalien kanssa voi aina huoletta parittaa pekonin. Sen vuoksi tuunasin perinteisestä carbonarasta lehtikaaliversion. Tuhtia ja hyvää syysruokaa. Sesonkia on vielä toivottavasti pitkään jäljellä. Lehtikaali nimittäin tykkää kylmästä sekä jääkaapissa että kasvimaalla: satoa saadaan ensimmäisiin pakkasiin saakka ja maku vain syvenee syksyn mittaan.

Lehtikaalicarbonara

kahdelle

4 siivua pekonia
1 valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
4 lehteä lehtikaalia
öljyä
1 kananmuna
50 g parmesania (tai puolet pecorinoa)
mustapippuria
(suolaa)

noin 200 g spagettia

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, laita kattilaan reilusti suolaa.

2. Leikkaa pekoni paloiksi ja silppua sipuli. Leikkaa lehtikaalista paksuin osa lehtiruodista pois, huuhtele ja kuivaa kaalit. Suikaloi kaali. Vatkaa kananmunan rakenne rikki kevyesti ja sekoita sen joukkoon raastettu parmesan ja pecorino.

3. Kun vesi kiehuu, laita pasta kattilaan ja kuumenna toisella pannulla tilkka öljyä ja kuullota siinä kahtia leikattua valkosipulin kynttä niin, että öljy saa hiukan makua. Ota valkosipulin kynsi pois pannulta.

4. Ruskista pekonit kevyesti, lisää pannulle sipulit ja kuullota niitä hetki. Lisää lehtikaali ja kuullota, kunnes sen rakenne hiukan pehmenee.

5. Kun pasta on kypsää, ota vähän keitinvettä talteen ja kaada pasta sen jälkeen lävikköön. Kun olet valuttanut pastan, kaada se takaisin kattilaan ja ja sekoita joukkoon kananmuna-parmesanseos. Lisää tarvittaessa mukaan hiukan pastan keitinvettä. Kaada pasta pannulle pekoni-sipuli-kaaliseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Rouhi sekaan reippaasti mustapippuria ja lisää tarvittaessa suolaa.