Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Juustot

Laiskan köksän paluu keittiöön – vuohenjuusto-nektariinileivät

Vuohenjuusto-nektariinileivät

nektariini-vuohenjuustoleivät

Tämän kesän olen lorvaillut, nauttinut viikosta toiseen jatkuneista aurinkoisista kesäsäistä, istunut laiturinnokassa, syönyt oivissa ravintoloissa niin, että kukkaron pohja alkaa jo pilkottaa. Vähäinen kokkaus on ollut lähinnä helpoista helpoimpia salaatteja ja satunnaisia grilliherkkuja. Kesällä makuja ei tarvitse taikoa esille, uusi sato maistuu sellaisenaan.

Nämä leivät olivat laiskan köksän pehmeä lasku takaisin keittiöön. Vaivattomat, mutta täynnä makua ja parhaimmillaan juuri nyt, kun nektariinit ovat mehevän kypsiä ja makeita. Lasillinen tämän kesän suosikkikuohuvaa, blogimiitissä maistamaani Soligo-proseccoa leipien kaverina. Tavallista juhlavampi lomakeskiviikko.

Idea leipiin on Bon Appetit -lehdestä.

Vuohenjuusto-nektariinileivät

kahdelle

2 viipaletta hyvää vaaleaa leipää esim. maalaisleipää
1/2 nektariini
2 siivua parmankinkkua
4 rkl pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chavroix)
tuoretta rosmariinia
(juoksevaa hunajaa)

1. Grillaa, paista parilapannulla tai paahda leivät. Kun leivät ovat melkein valmiita (eli lämpimiä ja saaneet sopivasti väriä), laita pannulle tai grilliin myös nektariinilohkot. Paista niihin pikaisesti grilliraidat.

2. Sivele leiville reilusti pehmeää vuohenjuustoa, nostele pari nektariinilohkoa ja kiepauta siivu parmankinkkua. Ripottele pinnalle tuoretta rosmariinia ja lorauta halutessasi hiukan hunajaa.

Kuukauden raaka-aine: Avokado – grillatut juustoleivät

Grillatut juustoleivät avokadolla, tomaatilla ja pekonilla
Avokado on varsinaista terveysruokaa – paitsi jos nollaa sen terveysvaikutukset sujauttamalla sen leivän väliin pekonin ja juuston kanssa.

grillattu-avokadoleipä-suolaajahunajaa

On taas se aika kuukaudesta, kun kokkaamme ruokatoimittaja Suvi Rüsterin kanssa samasta raaka-aineesta. Tällä kertaa vuorossa on avokado. Suvin kolmen ruokalajin avokadoaterian löydät tänään ilmestyvästä Divaanista. Odotan jo mielenkiinnolla postilaatikon kolahdusta, koska haluan nähdä, miten avokado on taipunut jälkiruokaan. Oma reseptini on simppeli, mutta täynnä makua: Klassinen grillattu juustoleipä avokadolla, tomaatilla ja pekonilla. Surutta kutsun sitä grillatuksi, vaikka todellisuudessa se on syntynyt paistinpannulla.

Avokadon ja minun suhdettani leimasi vuosikausia huono ensitapaaminen ja siitä seuranneet väärät mielikuvat. Luulin nimittäin maistavani avokadoa, kun maistoin valmisguacamoleja, joita silloin Helsingin tex-mex-paikoissa käytettiin ihan surutta. Sen perusteella tein johtopäätöksen, etten pidä avokadosta. Todellisuudessa valmisguacamolen avokadopitoisuudet ovat parhaimmillaankin lähes olemattomia, vaikka erot eri merkkien välillä ovat huomattavia. Johtopäätöstä vahvisti vielä jossain maistettu puolikypsä hedelmä ja panna oli valmis. Onneksi sain sitten ihan kunnollista, kermaisen kypsää avokadoa ja ymmärsin, mistä olin jäänyt paitsi. Nyt käytän sitä satunnaista pastaa ja guacamolea enemmän salaateissa. Erityisesti lohen kanssa se toimii loistavasti. Mitkä ovat teidän suosikkireseptejänne avokadosta? Repertuaarini kaipaa hiukan laajentamista.

Avokado nauttii mainetta kaloripommina ja sitä se onkin, mutta se on myös täynnä hyviä rasvoja, kaliumia ja vitamiineja. Se lienee hedelmistä ainoa, joka kypsyy aina vasta poimimisen jälkeen. Se voi odottaa puussa jopa 4-6 kuukautta sopivaa poimimishetkeä. Puusta päästyään se kypsyy muutamassa päivässä. Ikuinen ongelma minulle on ollut, miten voi tunnistaa kypsän avokadon. Kertokaa toki, jos teillä on parempi tapa, mutta itse painan hellästi avokadoa kapeammasta päästä, jos se antaa hiukan periksi, tulkitsen hedelmän kypsäksi. Turha rutistelu on tosin varma keino saada avokadot tummumaan, joten pyrin olemaan hellävarainen.

Avokado tummuu nopeasti avaamisen jälkeen. Sitruunan tai limen C-vitamiini ehkäisee tummumista ja sen vuoksi sitä usein suositellaan pirskoteltavaksi avokadon pinnalle. Itse säilytän kyllä välillä myös puolikkaan avokadon seuraavaan päivään.  Kun pinnasta leikkaa tummuneen pinnan ja mahdollisesti kärjestä tummumaan lähteneen osan pois, alla on ihan kunnon tavaraa.

Muna vai kana: Pohdiskelin jo aiemmin, onko parantuneen avokadotarjonnan aiheuttajana avokadopastan suosio vai onko asia itseasiassa toisinpäin. Mahdollistiko parantunut tarjonta ja syöntikypsien hedelmien tulo kauppojen valikoimiin avokadopastan suosion? Joka tapauksessa vuosi sitten avokadoja ei ollut hedelmäosastoilla esillä nykyisen kaltaisina röykkiöinä. Ehkä osasyy suosioon on, että nykyään terveysintoilijatkaan eivät vältä hysteerisesti rasvoja, varsinkaan hyviä sellaisia.

Näissä juustoleivissä avokadon terveysvaikutukset todennäköisesti nollautuvat pekonilla ja juustolla, mutta avokado, pekoni ja tomaatti on makumaailmaltaan erinomainen yhdistelmä. Tomaatti raikastaa raskaammat kaverinsa. Leipä on niin tuhti paketti, että tällä annoksella se käy vaikka salaatin kera lounaasta.

Grillatut juustoleivät avokadolla, tomaatilla ja pekonilla

(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle

4 isoa siivua maalaisleipää
4 siivua pekonia
1 avokado
1 tomaatti
noin 100 g cheddaria raastettuna
noin 2 rkl voita
mustapippuria
tuoretta korianteria tai basilikaa
(limen mehua)

1. Paista pekoni rapeaksi. Raasta juusto.

2. Kuori avokado ja muussaa se kevyesti. Voit laittaa sen myös siivuina, mutta leipä pysyy helpommin koossa, jos avokado on kevyesti muussattuna. Mausta halutessasi avokado tilkalla limen mehua.

3. Voitele yksi puoli kaikista leipäviipaleista voilla.

4. Nosta kahden leipäviipaleen voitelemattomalle puolelle kaksi siivua pekonia kummallekin. Laita päälle raastettu juusto. Nosta päälle tomaattiviipaleet ja rouhi päälle mustapippuria ja silppua yrttejä.

5. Levitä kahdelle leipäviipaleelle – jälleen voitelemattomalle puolelle – muussattu avokado. Nosta leipäviipaleet vastakkain.

6. Kuumenna paistinpannu keskilämmölle. Paista ensin toinen puoli kullanruskeaksi, käännä leivät, laita paistinpannun päälle kansi ja paista myös toinen puoli kullanruskeaksi. Malta paistaa keskilämmöllä, jotta juusto ennättää sulaa, myös kannen käyttäminen edistää juuston sulamista.

facebookissa-lätkä

Nuukailua – skonssit

Parmesan-ruohosipuliskonssit
Tiesittekö, että tällä viikolla vietetään jokavuotista nuukuusviikkoa? Siinä missä piheys on hiukan vastenmielistä ja itsekeskeistä, nuukuudessa on jotain kummallisen viehättävää. Se on mummoni ja äitini sukupolven katuviisautta. Sitä, että syödään se mitä ostetaan ja ostetaan vain se mitä tarvitaan. 

skonssit-suolaajahunajaa

Seitsemänkymmentäluvulta alkanut laajempi elintason nousu on ilmeisesti saavuttanut sen pisteen, että olemme kyllästäneet itsemme tavaralla. Muutaman vuoden takainen vuoden nuori taiteilija Anna Tuori totesi juuri haastattelussa: “Tykkään shopata, vaikka se ei enää olekaan muodikasta”. Käänne siihen, että tavarasta kieltäytymisestä on tullut ostamisen sijaan trendikästä, on ollut nopea. Niin nopea, että en usko, että se todellisuudessa näkyy kovinkaan monessa kodissa. Määrän sijaan halutaan vain parasta, mutta siinä sivussa nurkat täyttyvät myös määrästä. 70-luvun peruskoti ei olisi antanut aihetta dokumenttiin, jossa luovutaan kaikesta tavarasta ja haetaan yksi päivässä takaisin tarpeellisuusjärjestyksessä.

Kun katson ympärilleni kodissamme, joudun toteamaan, että hiukan enemmän mielenhallintaa olisi voinut harrastaa jo kaupassa, vaikka en oman elämäni leostraniukseksi pyrikään. Yritän vakuuttaa itselleni, että olen valikoiva kuluttaja ja pyrin ostamaan tarpeeseen, koska turha tavara ahdistaa minua ja tukkii pienen asuntomme. Rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että tarve on kovin venyvä käsite. Meille ei tarvita yhtään kippoa, kuppia tai pöytäliinaa (toivottavasti mieheni ei lue tätä), mutta kummasti niitä tarttuu matkaan tasaisin väliajoin – hyvä muotoiluhan on investointi. Tarve vai halu, siinäpä pulma. Aika harvoin sitä katuu tekemättä jäänyttä ostosta – joskus kyllä.

Samalla, kun olen miettinyt kuluttamistani, olen yrittänyt venyttää nuukuuden hyvettä myös ruokaan. Se ei suinkaan ole tarkoittanut, ettenkö edelleen ilolla kantaisi ahkerasti rahaa hyviin ravintoloihin ja satsaisi laadukkaisiin raaka-aineisiin. Enemmänkin olen pyrkinyt siihen, että syömme, mitä ostamme ja ostamme vain sen verran kuin tarvitsemme. Jääkaappi kokataan mahdollisimman tyhjäksi ennen seuraavaa kunnon kauppakeikkaa. Jos tänään menee puolikas fenkoli pastaan, huomenna loppu syödään kalan lisukkeena. Suunnitelmallisuus, kaikkien raaka-aineiden hyödyntäminen ja sesonkien suosiminen ovat alentaneet myös kauppalaskua ilman, että sillä olisi ollut vaikutusta ruoan makuun tai laatuun. Tunnustan tosin, ettei meillä sitä mitenkään sentilleen seurata, mutta näppituntumalla lasku on aiempaa pienempi.

Tämä viikko meillä siis nuukaillaan ja kokataan kohtuullisen pullistelevaa jääkaappia tyhjäksi. Nämä skonssit ovat lämmittelyä nuukailulle. Hävikistä herkuksi -hengessä ne ovat syntyneet piimäparta-kummipoikani jättämästä vajaasta piimäpurkista, parmesanjuustonkannikasta ja ruohosipulin jämistä. Olen muutamaan kertaan hakenut oikeaa juuston määrää ja leivoin samat skonssit  useampaan kertaan samaisesta piimäpurkista välillä parmesanista välillä pecorinosta. Nyt resepti on siinä pisteessä, että sen voi julkaista muidenkin iloksi. Skonsseja parempaa viikonloppuaamujen suolaista palaa parempaa ei olekaan. Ne syntyvät alusta loppuun puolessa tunnissa.

Kannattaa huomioida, että annos on pieni. Skonssit ovat parhaimmillaan samana päivänä, joten niitä ei ylenmääräisesti kannata leipoa – paitsi tietenkin, jos seinäntakana asuu mukavia naapureita. Kannattaa vilkaista myös Leibomo Limbun oiva skonssiohje.

Parmesan-ruohosipuliskonssit

(tulostettava versio reseptistä)
noin 4 kpl

2 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl parmesania tai pecorinoa raastettuna
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 rkl silputtua ruohosipulia
80 g voita
1 dl piimää

1. Sekoita kaikki kuivat aineet ja ruohosipuli.

2. Nypi joukkoon voi.

3. Sekoita nopeasti joukkoon piimä. Älä vaivaa, skonssien leivonnassa on olennaista, että ei synny sitkoa, jotta saat ilmavia ja pehmeitä skonsseja.

4. Taputtele taikina pöydälle paksuksi levyksi ja leikkaa pyöreällä muotilla skonsseja (tai nosta sopivina kasoina pellille).

5. Voitele voisulalla ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Jätä melko vaaleiksi, silloin ne ovat mehevimmillään.

facebookissa-lätkä