Tarvitseeko viittäkymmentä erilaista raparperipiirakkareseptiä, jos joka vuosi leipoo korkeintaan kaksi? Pari erinomaista riittää, tässä on niistä toinen.
On varmaan kohtuutonta arvioida tarvetta kirjalle, jota ei ole edes lukenut. Sormeni oli jo lähes tilaa-painikkeella tavarapaljouden ahdistaessa. Ikäänkuin Konmarissa olisi joku elämää suurempi viisaus. Kunnes tajusin, etten tarvitse kirjaa. Olen aina tiennyt, että turhan hamstraaminen lähinnä tukkii mielen, eikä minulla ollut pienintäkään aikomusta alkaa ripustella lakanoita roikkumaan henkareihin. Olen sitäpaitsi niin hyvä vähentämään tavaraa, että taloudessa asuva mies lähes istuu tavaroidensa päällä, kun raivauspuuskani iskee. Siihen ei Konmaria tarvita.
Raivokkaiden puuskien välillä olen äärimmäisen hyvä aiheuttamaan kaaosta, vähän kuin puolihuolimattomasti se leviää ympärilleni. Samaan aikaan sisäinen minimalistini ja äärisiistin äidin kasvatti ahdistuu kaikesta irtotavarasta ja pienimmästäkin epäjärjestyksestä. Vielä tavallista enemmän se ahdistaa, kun viettää suuren osan päivästään kotona.
Siksi tein alkuvuodesta pienen päätöksen – kymmenen minuutin askeleen kohti parannusta. Jokaisen päivän päätteeksi järjestän kotiamme kymmenen minuuttia. Niissä minuuteissa ehtii hämmentävän paljon – päivän jäljet järjestykseen. Kun minuutteja kertyy päivä toisensa jälkeen, meillä on nykyään oikeastaan koko ajan perusjärjestys. Ei täydellisen putsplank, mutta riittävän siistiä, että olen (melkein) alkanut kestää jopa yllätysvieraita.
Olen taas karsinut ja vähentänyt – olen niin pitkällä, että puuska on yltänyt jo melkein pyhimpään. Kirjoihin ja lehtiin. Kannoin niitä läjäpäin kierrätykseen, mutta erityisesti lehtipinoissa on vielä karsimisen varaa. Ollaan ydinkysymyksen äärellä: Tarvitseeko ihminen lukemattomia raparperipiirakkareseptejä, kun vuodessa piirakoita syntyy korkeintaan kaksi. Viime vuodesta alkaen tämä on ollut niistä toinen: Aloitan raparperikauden joko tällä Helsingin Sanomista löytyneellä piirakalla tai britakakulla. Piirakka on tuhti ja mehevä ja se säilyy hyvänä useamman päivän. Olen hiukan vähentänyt muruseoksen sokerin määrää, koska minusta alkuperäinen oli turhan makea.
Raparperipiirakka
Muruseos
100 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
Piirakka
2 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
100 g suolaista voita
4 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
600 g raparperia paloina
1. Suojaa noin 25*35-senttinen vuoka leivinpaperilla. Kuumenna uuni 160 asteeseen (kiertoilma). Jos et käytä kiertoilmaa, nosta lämpötilaa noin 20 asteella.
2. Tee ensin muruseos. Nypi kaikki ainekset kulhossa nopeasti kokkareiseksi seokseksi. Nosta pakastimeen odottamaan siksi aikaa, kun valmistat piirakan muutoin.
3. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
4. Kiehauta kattilassa maito, kerma ja voi niin, että voi sulaa. Kaada nauhana kananmuna-sokerivaahdon joukkoon samalla vatkaten.
5. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja siivilöi jauhot taikinaan. Sekoita varovasti nostellen.
6. Kaada taikina leivinpaperilla suojattuun vuokaan. Ripottele päälle ensin raparperit ja niiden päälle reilu kerros muruseosta.
7. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsää.
