Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Ihan Klassikkokamaa

Kiistakapula – Kesäkeitto

Kesäkeitto jakaa perheitä. Syytän hienon keiton maineen pilaamisesta koulukeittiöitä kautta maan. Pakastevihanneksista keitetyllä ylikypsällä kammotuksella ei ole mitään tekemistä kesäkeiton kanssa. Tuoreista kauden kasviksista valmistettuna keitto on herrojen herkkua.

kesäkeitto

Meidän parisuhteessamme kesäkeittorintamalinja kulkee keskellä. Onneksi lapsuudenperheessä ymmärretään hyvän päälle. Kattilallinen ei silti synny ilman kinastelua. Kuoritaanko perunat, kermaa vai maitoa, suurustetaanko, saako soppaan laittaa tilliä. Olemme äitini kanssa kaikissa näissä asioissa eri leireissä. Yhtä mieltä on kuitenkin helppo olla siitä, että paras keitto syntyy tuoreista kasviksista, jotka jätetään napakoiksi.

Sain erävoiton: Äitini tunnusti, että keitin harvinaisen maukkaan keiton – edes oksa tilliä ei sitä pilannut. En kuori kesäperunoita, pesen ne vain huolellisesti, kypsennän kasvikset kasvisliemessä napakoiksi ja lorautan lopuksi keittoon kermaa, enkä missään tapauksessa suurusta keittoa. Kesäkeittoon ei vehnäjauhoja sotketa.

Vaikka muutoin valmistammekin erilaisen sopan, yhtä äidiltä opittua kikkaa käytän minäkin: Kuullotan aluksi kesäsipulit liemessä kypsentämisen sijaan. Kasvislimi ja sipuleiden kuullottaminen antavat makua liemeen. Toisin kuin koulunkeitossa, jossa liemi maistui vain lämpimältä maidolta.

Kesäkeittoa voi fiinistellä keittämällä jokaisen raaka-aineen erikseen ja nostamalla ne sen jälkeen jääveteen odottamaan keiton kokoamista ja loppukuumennusta. Erinomaisen keiton keittää kuitenkin myös laittamalla kaikki samaan kattilaan, kunhan on tarkkana kypsymisaikojen kanssa.

Hienon keiton maine on pilattu koulukeittiöiden ylikypsillä pakastevihanneskammotuksilla. Ylikypsät, löysät kasvikset eivät maistu yhtään sen paremmilta, vaikka ne laittaisi itse kattilaan – tuoreet toki pakastettuja versioita paremmilta. Kypsyyksien kanssa kannattaa olla tarkkana. Kypsymisen vaikuttaa, minkäkokoisia kasvispalat ovat. Alla olevat kypsennysajat pätevät reiluhkoille kesäkasvispaloille.

Kesäkeitto

kolmelle

1-2 kesäsipulia
5 kesäperunaa
3 porkkanaa
1/2 kukkakaali
1/2 litraa herneitä
loraus rypsiöljyä
3/4 l kasvislientä
1 – 1 1/2 dl kermaa
valkopippuria
suolaa
yrttejä (esim. tilliä, kesäsipulin varsia tai persiljaa)

1. Silppua sipulin vaalea osa, jätä vihreä osa talteen ja mausta sillä lopuksi keitto.

2. Pese perunat ja porkkanat huolellisesti. Pilko ne reiluiksi suupaloiksi, silvo herneet ja leikkaa kukkakaalista pienehköjä nuppuja.

3. Kuumenna tilkka öljyä kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia.

4. Lisää kattilaan kasvisliemi, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä noin 8 minuuttia tai kunnes ne ovat puoliksi kypsiä.

5. Lisää kattilaan porkkanat, keitä minuutti, lisää kukkakaalin nuput ja keitä kolme minuuttia, lisää herneet ja keitä vielä minuutti.

6. Lisää kattilaan kerma, mausta valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla, kuumenna kiehuvaksi. Ripottele pinnalle kesäsipulin vihreät varret ja yrttejä.

*****

School cafeterias across the nation are to blame for a controversy caused by a humble vegetable soup, which now divides families. Frozen vegetables overcooked in milk taste just as disgusting as they sound. That is the way the soup has been prepared in school kitchens over generations. This miserable concoction has nothing to do with the real thing. 

As a direct translation, summer soup, precisely captures, the traditional Finnish soup is in all its simplicity about embracing and celebrating the very first baby vegetables of the season. They are gently boiled al dente in a tasty vegetable broth, the soup is then finished with a generous amount of heavy cream and fresh herbs. Simple yet delicate. 

Tynnyrissä kasvaneet – raparperivispipuuro

Kauniin vaaleanpunainen raparperivispipuuro syntyy punaisimmista raparperin varsista. Niistä nuorista ja ohuista, jotka eivät vaadi kuorimista. Kuohkea ja maukas ei katso kuitenkaan väriä, vihreätkin kannattaa vatkata puuroon.

Raparperivispipuuro_-2

Raparpereja on monenlaisia, en ollut sitä vain koskaan oikein tajunnut. Ne eroavat esimerkiksi lehtiruodin punaisuuden ja oksalaattipitoisuuden suhteen. On sellaisia maatiaislajikkeita kuin meillä takapihalla. Erinomaisen maukas, mutta ei mikään kaunokainen. Se puskee tulemaan paksua vihertävää vartta. Ihmettelin puheita siitä, ettei raparperia tarvitse kuoria. Meidän korstot kannattaa kuoria heti alkukesästä alkaen.

Kun sain ensimmäisen sadonjako-osuuden Kaupunkilaisten omalta pellolta, tajusin lajikkeiden erot. Niputtain pikkusormen paksuisia, kauniin vaaleanpunaisia varsia, joiden kuorissa ei ole tietoakaan säikeisyydestä. Valitettavasti lajike ei ole selvillä, koska se on vanhaa kantaa peltoa hallinnoivan Ruokaosuuskunnan virkistyspuutarhasta. Kaikista pinkeimpiä ovat esimerkiksi Englannissa kasvihuoneissa kasvatettavat aikaisen sadon rapaperit, jotka kerätään jo tammikuussa.

Lajikkeen lisäksi ero voi olla kasvatusmenetelmässä. Sata vuotta sitten joku unohti vahingossa Chelsean puutarhassa ämpärin raparperipuskan päälle ja valonpuutteesta johtuvassa ahdingossa kasvi kasvatti paljon ohuita pitkiä lehtiruoteja paksujen sijaan. Sattumasta kasvoi menetelmä, jota käytetään yhä raparperien kasvatuksessa. Aikainen sato kerätään äärimmillään kynttilänvalossa, jotta vältetään kokonaan altistus valolle ja raparperi säilyttää kauniin sävynsä.

Ensi kesänä aion testata, muuttuuko maatiaiseni ensi vuonna ohutvartiseksi kaunokaiseksi ämpärimenetelmällä. Sillä tekniikalla anoppi saa aina ainakin ensimmäisen sadon todella aikaisessa vaiheessa kevättä.

Oman pihan raparpereista keittämäni vispipuuro jää aina enemmänkin vihertäväksi kuin punertavaksi, mutta makuun väri ei vaikuta. Herkullista ja ihanasti hapanta. Sokeria on ohjeessa aika maltillisesti, vähemmän happaman ystävien kannattaa sitä vähän lisätä keittovaiheessa tai ripotella suoraan puuron päälle.

Raparperivispipuuro

noin 3 dl pilkottua raparperia
5 dl vettä
3/4 dl sokeria
1 dl mannaryynejä

1. Laita kattilaan raparperit, sokeri ja pari desiä vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että raparperi pehmenee.

2. Lisää loput vedestä, kuumenna kiehuvaksi ja vatkaa sekaan mannaryynit. Keitä noin 10 minuuttia miedolla lämmöllä tai kunnes puuro on kypsää ja raparperi pehmennyt huomaamattomaksi puuron joukkoon

3. Laske tiskialtaaseen kylmää vettä ja nosta kattila veteen. Anna jäähtyä ihan kylmäksi.

4. Vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella.

*****

Pretty in pink. The pinkest of rhubarbs are early crop varieties cultivated under a bucket, suffering from a lack of light and thus growing fast in their search for the sun. Those blushing and thin beauty queens are harvested in a candlelight to shield them against even a smallest ray of light. Their outdoorsy cousins grow greener and thicker stalks, maybe not as elegant but luckily as delicious. 

A traditional Finnish breakfast, dessert or snack, a fluffy whipped berry porridge, is made with semolina wheat and berries, vigorously whipped into a light mousse after it has cooled down. Almost any kind of berries will do but I prefer the sourness of lingonberries, red and black currants.

An early summer take calls for rhubarb that gives the whipped porridge a lovely distinctive tartness. The outdoorsy maincrop cousins tend to make a greenish porridge but picking the young, red stalks and leaving them unpeeled colour it pale pink. 

Ammattilaisen arkiruokaa – kuhaa antiboise

Mitä Suomi syö, millainen reseptiikka vetoaa? Henri Alen on siitä tehnyt ihmiskoetta. Testijoukkonaan häntä sosiaalisessa mediassa seuraavat. Me kaikki tomaattikastikkeesta intoutuneet. Kokeen perusteella lautaselle päätyy ruoka, jonka resepti on yksinkertainen ja jossa on raaka-aineita kohtuullisen vähän, ne vähätkin sellaisia, joita saa perusruokakaupasta. Tällaisten reseptien varaan rakentuu viime viikolla julkaistu Henri Alenin ja Annukka Oksasen Vuoden Keittokirja.

kuhaa antiboise-2

Kirjan tekijöitä yhdistää nainen – Alenin vaimo on Oksasen sisko. Nyt yhteistä on myös kirja, joka lähti liikkeelle tavoitteesta laajentaa Alenin perheen arkiruokarepertuaaria makaronilaatikosta, tortillalätyistä ja seitsemästä muusta vaihtoehdosta. Sama ongelma, jonka kanssa useimmat meistä painiskelevat, kun työpäivän jälkeen vaeltaa pää tyhjänä lähikaupan käytäviä. Mitä perheelle ruoaksi? Kirjasta löytyy lähes 70 ehdotusta sesonkeja seuraten. Siitä myös nimi, Vuoden keittokirja.

Henri Alenin taitaa tuntea tällä hetkellä lähes koko Suomi – ainakin vähänkään ruoasta kiinnostuneet. Kirjan teksteistä vastaava Annukka Oksanen on talouteen, politiikkaan ja ruokaan erikoistunut toimittaja, joka kirjoittaa paljon mm. Helsingin Sanomiin ja Glorian Ruoka & Viini -lehteen. Mondon sivuilta löytyy myös hänen erinomainen bloginsa Kööpenhaminasta, vaikka se ei vähään aikaan olekaan päivittynyt. Kirjan on kuvannut myös Murun Keittokirjan (ja minun luumupossuni) kuvannut Nico Backström, joka on saanut kirjan kuvamaailman pysymään arkisen konstailemattomana.

Arkinen konstailemattomuus on ollut koko kirjan johtoajatus. Reseptiikassa se tarkoittaa pääosin suhteellisen nopeasti valmistuvaa ruokaa, jossa ei liikoja kikkailla, mutta joka on kuitenkin kunnon raaka-aineista itse valmistettua ruokaa. Samalla kirja on katsaus siitä, miltä maistuu 2010-luvun kotiruoka – ainakin hiukan Lähi-idältä ja Aasialta. Valokuvissa on karsittu punaherukan rangat eli kaikki koristeellisuus, ruoka on kuvattu pääosin valmistusastioissaan sellaisenaan turhia stailaamatta.

Pannasta pääsevät myös säilykkeet. Helposti niputamme ne samaan sarjaan einesten kanssa, vaikka oikeasti purkista löytää ihan kelpo raaka-aineitakin. Ne pistetään purkkiin, kun sato on parhaimmillaan. Talvella parempaa tomaattia saa säilöttynä ja kaikista parasta saa, kun valitsee San Marzanon tomaatit. Kuten muissakin raaka-aineissa, myös säilötyissä on eroja. Henri Alenin mukaan Italiasta löytyy ravintola, joka valmistaa kaiken säilykkeistä – maailman parhaista sellaisista. Useamman reseptin myös kirjasta valmistaa pääosin kodin perusvarastosta – eikä siihen tarvita niitä maailman parhaita versioita, mutta silti laatuun panostaminen maksaa itsensä takaisin maussa. Kuten Alen kirjassa toteaa, huonoista raaka-aineista ei saa hyvää ruokaa – sama pätee niin tuoreisiin kuin säilöttyihin aineksiin.

Oksanen sanoi vaatimattomasti tuoneensa kirjaan yhdyssanat, joista Alen ei omien sanojensa mukaan tiedä vähääkään, mutta Alenin kertojaäänen rinnalla näkyy myös Oksasen vankka ammattitaito, ripauksina lisätietoa, faktana syventämässä näkökulmaa. Reseptien taustoittamisen lomassa löytyy sopivina annoksina tietoa raaka-aineiden laadusta, ruokahävikin vähentämisestä ja eettisistä valinnoista. Ilman syyllistämistä ja syyttelyä. Tietoa, jota voi käyttää omien valintojensa pohjana.

Ystäväni Anna kysyi, kannattaako kirja ostaa. Ensimmäisenä vastasin todella paljon kokkaavalle kotikokille, ettei kirjasta ehkä löydy hänelle paljoa uutta. Sitten oli pakko ottaa sanani takaisin. Huomasin nimittäin, että ensimmäisen viikon aikana olin tehnyt kirjasta jo useamman aterian. Reseptiikan näennäinen tavanomaisuus on kirjan vahvuus ja syy, miksi kirjaan ihastuin – ruoka on oikeasti arkeen ja kotikeittiöön sopivaa. Sellaista, joka jättää aikaa myös muuhun elämään – kuten puutarhassa kyykkimiseen. Ei kuitenkaan tylsää, vaan asteen kohotettua, parempaa kotiruokaa.

Kirjassa on myös lyhyt viikonloppuruokaosio, jossa haudutellaan vähän pidempään. Sieltä olen poiminut testiin muutamankin ruoan, kuten tämän raikkaan ja maukkaan kuhan antiboise-kastikkeella, johon kaprikset ja oliivit antavat sopivan suolaisen potkun. Kala kastikkeineen valmistuu noin puolessatunnissa, ja läpäisi meillä vielä arkiruokaseulan.

Halusin kokeilla reseptiä kotona, koska pääsin maistamaan saman annoksen Alenin valmistamana kirjan julkkareissa. Hyvältä maistui myös itse tehtynä. Rinnalle vihreää salaattia tai vain yksinkertaisesti parsakaalia. Kuha on erinomainen valinta tähän ruokaan, mutta välillä sietämättömän kallista. Mikä tahansa vaalea, vähärasvainen kala sopii. Lohi sen sijaan on liian rasvaista.

Kuhaa antiboise

kahdelle

2 kuhafilettä
voita
öljyä
vajaa 1 rkl kapriksia
suolaa
pippuria
vehnäjauhoja

Antiboisekastike

3/4 dl oliiviöljyä
10 lehteä basilikaa
2-3 oksaa timjamia
1 valkosipulin kynsi
1/4 punasipuli
2 kypsää tomaattia
5 kivetöntä Kalamata-oliivia
1/2 sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

1. Valmista ensin yrttiöljy. Kuori ja halkaise valkosipulin kynsi, revi puolet basilikan lehdistä krouvisti. Lämmitä oliiviöljy kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon valkosipuli, revityt basilikan lehdet ja timjami. Anna maustua puoli tuntia.

2. Kalttaa sillä aikaa tomaatit: Kuumenna vesi kiehuvaksi, tee ristiviillot tomaattien kantoihin ja nosta kiehuvaan veteen noin 10 sekunniksi. Nosta ne sen jälkeen kylmään veteen jäähtymään hetkeksi ja poista kuoret. Leikkaa tomaatit lohkoiksi, poista kannat ja siemenet. Kuutioi tomaatinliha.

3. Silppua punasipuli ja leikkaa oliivit muutamaan osaan.

4. Valmista antiboisekastike loppuun. Laita tomaatit, punasipuli ja oliivit pieneen kulhoon, siivilöi niiden joukkoon yrttiöljy ja purista sitruunanmehu. Mausta suolalla, mustapippurilla ja tuoreella basilikalla.

5. Poista kalasta ruodot. Suolaa fileet ja pyöritä ne vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy kuumaksi paistinpannussa ja paista kuhafileet kullanruskeaksi. Lisää loppuvaiheessa nokare voita antamaan makua ja vielä ihan lopuksi vajaa ruokalusikallinen kapriksia.

6. Nosta kalafileet lautaselle, valuta öljy-voiseos päälle ja lusikoi päälle antiboisekastike. Tarjoa vihreän salaatin tai keitetyn parsakaalin kanssa.

 *****

Wandering through the aisles of supermarket in a desperation without knowing what to cook for a weekday meal and rotating the same dishes week after week. Even professionals are tackling the same issue Henri Alen, a well-known Finnish chef, has confided.

For more than a year he has been tweeting simple recipes that have a very limited number of ingredients and are easy to prepare – recipes that fit in a couple of tweets. Out of the blue these simplest of recipes started to create a huge buzz, to the point that such a commodity as canned chopped tomatoes of a certain brand were outsold in almost all supermarkets in Finland, the sales rose by 142 % in one week. 

Not all recipes in his new cookbook are covered with 140 characters but the underlying idea is the same – real food for real life meaning home cooking from the scratch using ingredients that are readily available in an average supermarket. Dishes that can be pulled together with basic skills and in a time that most of us are able to fit in to our everyday schedules. 

Delicious pike-perch with sauce antiboise from the weekend section of the book could be prepared in about 30 minutes, which to me is an acceptable amount of cooking time even on weekdays.  

 

Kirja on saatu lehdistökappaleena.