Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Helpot Ja Nopeat

Terästettynä, kiitos – klubileipä chipotlemajoneesilla

Klassikko saa mukavan takapotkun, kun sitä terästää hiukan chilillä. Maailmassa ei liene kovin montaa ketjuhotellia, jonka listalla ei olisi tätä yli vuosisadan sinnitellyttä klubitalojen ikiklassikkoa. Mitäköhän Wallis Simpson olisi tykännyt lempileipänsä saamasta chipotle- ja korianteriterästyksestä?

klubileipä-chipotlella

Klubileipään löytyvät ainekset varmaan jokaisesta lähikaupasta. Kanaa, pekonia, salaattia ja tomaattia. Paljon muuta ei tarvita. Tutun kombon lisäksi siivutin leivän väliin myös avokadoa. Todellinen juju on kuitenkin Liemessä-blogin Jenni Häyrisen Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirjasta poimimani chipotlemajoneesi. Se antaa juuri sopivan takapotkun helposti hiukan pliisuksi jäävälle perinteiselle klubileivälle.

Majoneesi on aina herran haltuun, mutta ohjeessa voi oikaista myös käyttämällä valmismajoneesia pohjana ja sekoittamalla siihen chipotlea ja valkosipulia.

Jos päätät lähteä liikkeelle alusta, Jennin mukaan sauvasekoittimella tuopissa on aika varma metodi. Tositaiturit tietenkin tekevät majoneesinsa haarukalla. En ole yksi heistä. Totuuden nimissä meillä käytetään useimmiten majoneesina ihan surutta hyvää valmistavaraa.

Sauvasekoitin ja tuoppi kuvaa minusta hyvin Jennin uutta kirjaa. Siinä ei turhaan fiinistellä ja hifistellä, vaan kokataan mutkatonta ja maistuvaa ruokaa kunnon raaka-aineista. Oikaistaan silloin, kun se ei vaikuta makuun. Kirjan reseptit – joita on synti nimittää roskaruoaksi – klaaraa, vaikka ei olisi superharrastaja. Kirja löytää varmasti paikkansa tuhtia ruokaa arvostavissa kotikeittiöissä.

Jos olet viitseliäällä tuulella paahda valkosipulit kokonaisena uunissa. Se antaa pehmeämmän maun. Jennin resepti on nopeampi, mutta pannulla paistaminen tekee öljystä hiukan tunkkaisen makuista. Sen takia oheisessa reseptissä valkosipuli käy pannun kautta, mutta öljyn jätin toisella kokeilukerralla pannulle. Älä anna valkosipulin ruskistua, ettei siitä tule kitkerää. Majoneesissa on ihan tiukka potku, mutta leivän muut ainekset tasapainottavat kyllä tulisuutta.

Chipotle on varmasti monille uusi tuttavuus. Vasta viime aikoina olen bongannut tämän tulisen tuttavuuden itsekin kaupan hyllyltä. Se on savustettu ja kuivattu jalapenochili, jota myydään kuivattuna tai makean mausteisessa adobokastikkeessa. Itse olen onnistunut löytämään vain kastikkeessa myytävää tölkkitavaraa. Ehkä tarjonta on laajentumassa. Huomasin nimittäin, että suuri suomalaisetkin maustehyllyt vallannut valmistaja oli tuonut Ruotsissa valikoimiin mm. kuivatut chipotle moritat, anchot ja guajillot. Saman firman Suomen sivuilta en niitä vielä löytänyt.

Chipotle myydään harmittavan suuressa tölkissä, jossa loput ei kovin kauaa avaamisen jälkeen säily. Nannalta oppineena laitoin loput pienissä erissä pakkaseen. Vielä, kun muistaisi kaivaa nyssykät sieltä esille. Arkinen siskonmakkarasoppa sai ihan uuden potkun, kun silppusin kattilaan yhden chipotlen.

Klubileivät chipotlemajoneesilla

kahdelle

4 isoa siivua hyvää leipää
1 avokado
2 kypsää tomaattia
2 siivua pekonia
1 broilerin rintafilee
jääsalaattia tai muuta salaattia
tuoretta korianteria

Chipotlemajoneesi

1 keltuainen
2 chipotlechiliä
3-5 valkosipulin kynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1 rkl limen mehua
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Valmista ensin majoneesi. Kuori valkosipulin kynnet ja kuullota niitä öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet, kymmenisen minuuttia. Laita korkeaan kulhoon kuullotetut valkosipulin kynnet, chipotlechilit ja kananmunan keltuainen. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla.

2. Laita pekonit kylmälle pannulle, laita levy päälle ja paahda pekonit rapeaksi. Nosta ne talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

3. Paista kana kypsäksi paistinpannulla tai grillaa se.

4. Paahda leivät leivänpaahtimessa tai voilla sipaistuna pannulla. Levitä leiville chipotlemajoneesia, asettele muutama salaatinlehti toiselle leivälle, muussaa avokado toiselle leivälle. Nostele sisään vielä pekonit ja siivutettu kana, ripottele tuoretta korianteria ja kokoa leivät. Kiinnitä cocktailtikuilla ja leikkaa kahteen osaan.

********

I am just wondering if Wallis Simpson would mind that I gave a little kick to her specialty. Chipotle mayonnaise and coriander are my secret ingredients in the revised version of the clubhouse classic. Sorry Wallis, I know you have been praised for your club sandwich, but mine is a tough competition. 

facebookissa-lätkä

Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirja on saatu näytekappaleena.

Voiteeksi aamuäreyteen – mustikkavoi

mustikkavoileipä

Meillä on uusi naapuri. Aamujuttelija. Onneksi se on sitä lajia, joka ei vaadi vastauksia. Aamujuttelijan ilmestyminen makuuhuoneen ikkunaan taakse katajaan on varma kevään merkki. Meillä taitaa molemmilla olla pesänrakennusvietti valloillaan. Kummallakohan puolella ikkunaa rakennusprojekti valmistuu ensin? Saa nähdä tuleeko meistä naapurit koko kesäksi vai onko juttelija vain piipahtamassa. En aio lannistua edes tästä eilen alkaneesta takatalvesta. Sekään ei vie pois tätä valoa ja linnunlaulua.

Virpi Suutarin ja Martti Suosalon perheessä pesueen aamuäreät kannetaan lukemani naistenlehden mukaan sohvalle vilttiin kääriytyneenä heräämöön, jonne tuodaan aamupala. Kukaan taloudessamme ei suostu tarjoilemaan minulle joka aamu aamupalaa sohvalle tai halua pukea sukkahousuja päälleni ennen töihin lähtöä. Luulen, että nuo palvelut ovat korkeintaan 8-vuotiaiden etuoikeuksia.

Tuskaisen pimeän talven ja kiukkuisten aamujen jälkeen olen ottanut käyttöön aikuisen version heräämöstä. Kuuntelen vartin verran naapurin aamujuttelijaa puoliunessa. Avaan varovasti silmän kerrallaan. Iloitsen lisääntyvästä päivänvalosta. Torkutan. Teen aamutoimet ilman, että tuijotan koko ajan kelloa. Istun hetken sohvalla ja selaan otsikot aamulehdestä, luen pari kiinnostavinta uutista. Olen ottanut aamuihini kymmenisen minuuttia lisäaikaa tyhjässä ja hiljaisessa talossa. Yhtäkkiä aamusta on tullut aamukiukkuisen rauhallista omaa aikaa.  Vain kymmenen lisäminuutin ansiosta. Päivä tuntuu heti paremmalta.

mustikkavoi

Mustikkavoi on yksi lukuisista resepteistä, jotka bongasin Kira Åkerström-Kekkosen uudesta Auringon maku -keittokirjasta. Siinä se oli tarjottu makeana versiona sitruunarosmariinikakun kanssa. Tein oman mustikkavoini suolatusta voista, pilkoin sekaan pikkuisen rosmariinia, puristin sitruunamehua ja söin sen paahdetun lämpimän leivän kanssa. Vain ripaus sokeria mustikoihin avaamaan makua. Ohut kerros mustikkavoita hyvälle paahdetulle leivälle heti paahtamisen jälkeen. Maku on parhaimmillaan, kun voi sulaa ja mustikka jää leivän pinnalle. Auttaa aamuäreyteen.

Kuvan ottamisen jälkeen olen muokannut reseptiä vielä paljon mustikkaisemmaksi ja levitän voita paljon ohuemmin. Tähän on hyvä tyhjentää pakastimen viimeisiä mustikoita. Aamujuttelija on todiste siitä, että pian on kesä ja uutta satoa pukkaa. Tämä viiden sentin lumikerros on vain pieni hidaste matkalle kohti raparperin istutusta. Olen valinnut puskalle jo paikan.

Mustikkavoi

kahdelle

50 g huoneenlämpöistä voita
2 dl mustikoita (pakasteesta, hiukan vähemmän, jos käytät tuoreita)
ripaus sokeria
1 tl sitruunamehua
1 pieni rosmariininoksa

1. Valuta mustikoista enin neste pois, jos käytät pakastemustikoita. Soseuta ne ja mausta ripauksella sokeria.

2. Lisää muut ainekset ja vatkaa sekaisin. Voit tehdä sen vatkaimella tai vedellä ainekset sekaisin nuolijalla. Näin pienen annoksen tekeminen onnistuu parhaiten nuolijalla.

******

I might not be the only one who is prone to wake up on the wrong side of the bed. Spring light and toast with blueberry butter might be perfect remedies for morning grumpiness. Whisk together soft butter, blueberries, rosemary, lemon juice and a pinch of sugar. Butter a warm toasted bread with a thin layer of blueberry butter.

Varovaisia irtiottoja – makkaraa ja pottua

Harjun makkaratehtaan tuoremakkaraa, dijonmuussia ja pikaketsuppia

bangers-and-mash-suolaajahunajaa

Haluaisin olla se superemäntä, joka päättää päivän ruokalistan sen mukaan, mikä kaupassa juuri silloin on parasta. Kääntelisin arvioiden käsissäni artisokkia ja siitä se ajatus sitten lähtisi. Ah, täällähän onkin täydellisiä viiriäisiä. Niitä meillä syödään tänään. Vielä puska rosmariinia ja sitten alan tehdä ihmeitä.

Tosielämässä olen riippuvainen kauppalistastani ja etukäteissuunnitelmistani. Kirjaan pilkuntarkasti tarveaineet lähikaupan lähettämiin kauppalappuihin ja lappu kädessä kierrän jokseenkin täysin listaa noudattaen tutut reitit. Joustavuus rajoittuu siihen, että valitsen sitä vaaleaa kalaa, joka on tuoreinta ja kohtuuhintaisinta, jos olen aikeissa tehdä jotain vaaleasta kalasta ja mietin ottaisinko viikonlopun kunniaksi sitruunajogurtin maustamattoman sijaan.

Perusjutuista selviän ilman reseptiä. Katson ihaillen – ja ehkä hiukan kadehtien – vaikkapa MasterChef-kisailijoita, joiden päästä löytyy beurre blanc. Minun päästäni löytyy lähinnä makaronilaatikko, munakas ja pari soppaa.

Onnistuin tekemään pienen irtioton. Käväisin suunnittelematta Anton&Antonissa, kun satuin olemaan kulmilla. Lihatiskillä (jonka valikoima on laajentunut aivan valtavasti) pötkötteli Harjun makkaratehtaan tuoremakkaroita. Vakiokauppani ei jostain käsittämättömästä syystä ole ottanut niitä valikoimiinsa. Seitsemän chilin makkarasta ja karitsamakkarasta syntyi löysän sunnuntain tuhti lounas ja maanantaina loput makkarat päätyivät vielä tuoremakkarapastaan.  Perunamuussiin ja paistettuihin makkaroihin minäkin sentään taivun ilman reseptiä.

Muistin ennen hommaan ryhtymistä Hannan sopan bangers & mash -aterian. Juoksuaan viime aikoina parantaneesta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä poimitussa reseptissä pottumuussia oli terästetty dijonsinapilla ja vahvalla juustolla, makkaroiden kanssa tarjottiin pikaketsuppia. Ainekset löytyivät kotoa kaapista – muusin sekaan raastoin Valion vahvaa Ritaria – ja perussetti parani kertaheitolla. Dijonsinappi ja juusto syvensivät muusin makua, hapokas pikaketsuppi taittoi makkaroiden rasvaisuutta. Pienen luokan irrotteluni palkittiin.

Hetken tunsin itseni innovatiiviseksi superkokiksi. Noin vain suitsait päätin sunnuntain ruoan. Ihan ilman listaa. Tekaisin sen tuosta vaan. Kun niitä pitkäänhimoamiani makkaroita nyt oli siinä tarjolla.

Dijonmuussi

kahdelle

vajaa 500 g puikulaperunoita
reilu nokare voita
noin 1 dl maitoa
noin 1/2 dl vahvaa juustoa
2-3 tl dijonsinappia
suolaa

1. Kuori ja paloittele perunat pienemmiksi paloiksi. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi.

2. Kaada suurin osa vedestä pois ja soseuta perunat.

3. Vatkaa joukkoon voi ja sen verran maitoa, että muusi on pehmeän notkeaa.

4. Lisää juustoraaste ja sinappi. Juuston vahvuus vaikuttaa tarvittavaan määrään, joten maistele sopiva juuston ja sinapin määrä.

5. Mausta lopuksi suolalla.

Kotitekoinen pikaketsuppi

kahdelle

1/2 pienestä punasipulista
1 pieni valkosipulin kynsi
150 g kirsikkatomaatteja
vajaa 1/2 dl punaviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria
suolaa
mustapippuria
öljyä

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä viitisen minuuttia miedolla lämmöllä öljyssä pienehkössä kattilassa.

2. Lisää kattilaan puolitetut kirsikkatomaatit, punaviinietikka ja fariinisokeri.

3. Keittele lähes alhaisimmilla lämmöllä reilu puoli tuntia kannen alla.

4. Maista happamuus ja lisää sokeria tai etikkaa tarvittaessa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

*****

Traditional bangers and mash steps up to whole new level with couple of tricks. Season the mashed potato with dijon mustard and grate your favourite strong cheese into the mash. Serve the sausages with a quick home-made ketchup.