Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Hävikistä Herkuksi

Totuutta silmiin – parmankinkkusalaatti paahdetuilla kasviksilla

parmankinkkusalaatti-paahdetuilla-kasviksilla

Auringosta ei voi olla iloitsematta, mutta samaan aikaan kevätaurinko on mitä julmin. Syksyn hämärä kietoo hämyiseen oloon, joka peittää pienet pölypallerot ja kutsuu kääriytymään villaan. Kevätaurinko leikkii kodin pölypalleroilla, joita en muutama viikko sitten edes huomannut, paljastaa armottomasti likaiset ikkunat. Peilistä tuijottaa harmaa talvinaama. Kohta on kuoriuduttava villakerroksista ja katsottava totuutta silmiin. Yhtäkkiä tulee pakottava tarve alkaa syödä salaattia.

Tänä vuonna salaattihammasta alkoi kolottaa tavallista aikaisemmin. Ehkä lähes keväisen helmikuun takia. Vihannekset eivät ole vielä kesän veroisia, mutta paahtaminen pelastaa talvivihannesten maun. Paahtamisen innossa paahdoin myös parmankinkun. Söin muutama viikko sitten erinomaisen salaatin ravintola Sinnessä, jossa paahteessa olivat käyneet sekä tomaatit että ilmakuivattu kinkku. Sinnen salaatti ja jääkaapin vihanneslaatikon sisältö innostivat tekemään salaatin, johon paahdoin vihanneslaatikon jämät. Paahtaminen on hyvää hävikinehkäisyä, koska vähän nuukahtaneetkin vihannekset saavat uuden elämän.

Kastikkeeksi surautin ruohosipuli-kaprismajoneesin, mutta kevyempään versioon toimii hyvin myös basilikaöljy. Kastikkeesta tulee iso annos, mutta pienemmän tekeminen on hiukan haastavaa kananmunan takia. Välillä otan kananmunasta vaan puolikkaan ja teen annoksen sen mukaan. Kahdelle kastiketta on muuten ihan liikaa, puolikkaastakin riittää useammaksi päiväksi.

Parmankinkkusalaatti paahdetuilla kasviksilla

kahdelle

erilaisia vihersalaatteja
noin 12 kirsikkatomaattia
noin 10-12 pientä nuppua parsakaalia
1/2 avokado
4-6 siivua parmankinkkua
parmesania
oliiviöljyä
suolaa

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi, levitä kukinnot uunivuokaan, pyörittele joukkoon oliiviöljyä ja ripauta suolaa.  Paista parikymmentä minuuttia.

2. Kuumenna (valurauta)pannu ja paahda tomaatteja kuumalla pannulla sen aikaa, että ne saavat hiukan ruskeita pilkkuja, mutta eivät vielä ala pehmentyä.

3. Paahda parmankinkku rapeaksi, malta paistaa riittävän pitkään, ettei kinkku jää löysäksi. Nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois. Poistan myös rasvaraidan, mutta se on makuasia. Revi kinkku reiluiksi lastuiksi.

4. Pilko avokado juuri ennen kuin kokoat salaatit.

5. Revi pohjalle reilusti vihreää salaattia, nostele joukkoon kirsikkatomaatit, avokado ja parsakaalin nuput. Sekoita kevyesti ja valuta vähän kastiketta päälle ohuena nauhana.

6. Asettele päälle parmankinkkulastat ja vedä juustohöylällä reiluja lastuja parmesania.

Ruohosipuli-kaprismajoneesi

1 kananmuna
2 tl dijonsinappia
1 tl kapriksia
2 rkl ruohosipulia silputtuna
2 -2 1/2 dl rypsiöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
noin 2 rkl sitruunamehua
noin 1/2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Valmista kastike: Laita korkeaan kulhoon kananmunan, sinappi, kaprikset, valkosipuli pieneksi silputtuna ja ruohosipuli silputtuna. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää öljy ohuena nauhana ja vatkaa kunnes aineksista on muodostunut majoneesimainen rakenne. Lisää sitruunamehu, viinietikka, suola ja mustapippuri. Surauta tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa happoja. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, ohenna sitä kylmällä vedellä lusikallinen kerrallaan.

 ******

The spring sun will reveal what has been hiding in the dark of the winter and under layers of wool. That lady into mirror, a grayish face screaming for vitamins and sun – real me is somewhere on the lurk. Even a small peak into a mirror makes you crave greens.

Veggies are not in their prime at the moment, but roasting bumps up flavor in them. So when tossing a winter salad I went all the way, ultimately roasting even a parma ham on the side of broccoli and tomatoes. 

Onko hyvä elämä täydellinen suoritus? – Kookos-banaaniletut

Ihminen syö noin kolmen elefantin painon verran elämänsä aikana. Haittaako tuo, jos kolme kärsällistä lipsahtaa epäterveellisen puolelle, jos kaksitoista tukijalkaa on kunnossa?

kookos-banaaniletut

“Minua ei haittaa, jos ruoka on pahaa, jos tiedän sen tekevän minulle hyvää”. Naistenlehdestä lukemani haastattelun lause pysäytti. Monen aukeaman juttu tyystin muilla ansioilla julkisuuteen nousseesta naisesta, artikkelin pääaihe oli hänen tiukan kurinalainen ruokavalionsa. Ei gluteenia, ei maitotuotteita, ei sokeria, ei juurikaan lihaa.

“En juurikaan käy ystävien kanssa syömässä tai lähde ravintolaan, koska en löytäisi sieltä oikeastaan mitään, mitä voin syödä”, totesi toinen nuori nainen. Kyse ei ollut hänenkään kohdallaan allergiasta, vaan täydellisen hyvinvoinnin tavoittelusta.

Kukaan ei tarvitse valkoista vehnäjauhoa tai sokeria, elimistön kannalta ne eivät ole tarpeellisia. Toinen kysymys on, onko hirveän vaarallista syödä niitä satunnaisesti, ellei lasketa mukaan esimerkiksi keliaakikkoja tai muita allergian takia niistä kieltäytyviä. Kuinka vaarallista on astua välillä sivuraiteille, jos pääosin syö monipuolisesti ja terveellisesti?

Olisiko hyvän olon kannalta olennaisempaa, että syömästään nauttii, syö arjessa terveellisesti ja kohtuullisesti, eikä mitään ruokavaliota suorita hampaat irvessä? Jos ruokavaliosta tulee niin määräävä tekijä elämässä, että se eristää sosiaalista tapaamisista ja pakottaa suunnittelemaan kaiken etukäteen, onko se enää hyvinvoinnin lähde?

Ei yksi pisara valtamerta kaada, sanoi Sami Jauhojärvi itsenäisyyspäivänä presidentinlinnan juhlapöydän antimien äärellä. Huippu-urheilija, jonka kroppa on työväline. Ihminen syö noin kolmen elefantin painon verran elämänsä aikana. Haittaako tuo, jos kolme kärsällistä lipsahtaa epäterveellisen puolelle, jos kaksitoista tukijalkaa on kunnossa?

Liikaa mitään ei tee hyvää, mutta tekeekö jatkuva ein sanominen ja täydellinen kieltäytyminenkään? Kohtuus, kauhean tylsä sana, eihän se lupaa täydellisyyttä. Monen mielestä jo sekin on vaativaa, mutta toisaalta se  on todella lempeä käsite. Lempeyttä itselleen, sitä mahtuisi ajanhenkeen nykyistä enemmän. Onko hyvinvoinnin salaisuus täydellinen suoritus vai sittenkin hiukan lempeämpi ote elämään?

Blogeissa ja lehdissä on kiertänyt vauhdilla kahden ainesosan ihmeletut, niistä ilakoi  myös terveyttä uhkuva pääministerimme. Sopivathan ne täydellisesti tähän aikaan. Ei gluteenia, ei sokeria, ei valkoisia jauhoja, paljon proteiinia. Niitä voi pitää melkein terveellisinä – tämän hetken proteiininjanoisen kansan mielestä.

Saatoin pilata niiden täydellisen terveellisyyden, mutta lisäsin niihin hiukan makua kookosmaidolla, kardemummalla ja vaniljalla ja paransin rakennetta jauhoilla. Kookosmaidon sijaan nesteenä voi käyttää myös maitoa, halusin hukuttaa kookosmaidon jämän jääkaapista pyörimästä, mutta kookos maistuu maussa vain kevyesti eli maidollakin pärjää.

Jos banaanisi on todella kypsä, taikina ei kaipaa makeutusta, mutta muutoin kannattaa tarjota lettujen kanssa vaikkapa vaahterasiirappia tai ripauttaa taikinaan hiukan sokeria tai muuta makeuttajaa. Tähän kannattaa upottaa se kaikista mustin banaani.

Kookos-banaaniletut

noin 10-12 pientä lettua

1 dl kookosmaitoa tai maitoa
1 kypsä banaani
1 kananmuna
3/4 dl vehnäjauhoja
lusikankärjellinen leivinjauhetta
1/4 tl kardemummaa
ripaus vaniljajauhetta (tai -uutetta)
(sokeria tai muuta makeutukseen)

paistamiseen kookosöljyä tai voita

1. Muussaa banaani haarukalla.

2. Vatkaa kulhossa rikki kananmunan rakenne. Lisää kookosmaito ja mausteet.

2. Sekoita vehnäjauhon joukkoon leivinjauhe ja vatkaa jauhot taikinaan.

3. Sekoita taikinaan muussattu banaani.

4. Anna taikinan turvota hetki.

5. Paista maltillisella lämmöllä lettupannussa, jotta letut ennättävät kypsyä myös sisältä.

******

No – the zeitgeist of eating. No to gluten, no to milk protein, no to sugar – most currently favored modes of eating require giving up some major food groups totally. They ask for a discipline to say no to temptations that might harm your absolute well-being as if a perfect diet without any missteps would be an ultimate virtue. Would it really be that harmful to occasionally err on the light side of life – within reason?  A festive eating or drinking with happy abandon is after all just a drop in an ocean as long as everyday choices are on a healthy and moderate side. Should we all have a bit more mercy on ourselves?

Ennakkoluulot kumoon – kalatacot turskasta

fish-tacos-suolaajahunajaa

Kutsun näitä ennakkoluulojen voittamistacoiksi. Ajatus kalasta tacoissa ei ole kuulostanut kovin houkuttelevalta. Eikä mieskään varsinaisesti tuulettanut, kun kerroin viikonlopun ruokalistasta. Siis turskaa? Tacoissa? Kyllä, turskaa tacoissa ja myös punakaalia, joka ei meille kummallekaan ole varsinainen suosikki, jos ei varsinaisesti inhokkikaan.

Ennakkoluulot kaatuivat rytisten. Mehevä rapeaksi paistettu kala, rapeaa punakaalisalaattia, avokadoa, chipotlemajoneesia, limeä ja niin paljon korianteria kuin sielu sietää.

Chipotlemajoneesissa on potkua ihan tuhdisti. En halunnut, että hento kala hukkuu chilin alle, joten jätin punakaalisalaatin ilman chiliä. Jos kaipaat kunnolla tulisuutta, lisää chiliä punakaalisalaatin joukkoon tai pilko sitä vielä erikseen tacojen päälle.

Tässä ruoassa on kaksi polkua. Voit tehdä kaiken itse – alusta asti maissitortillat ja chipotlemajoneesin – tai oikaista ja poimia kaupasta valmismajoneesin ja sekoittaa sen joukkoon chipotlea ja ostaa paketin maissitortilloita. Ensimmäisellä tavalla puuhastelu vie jonkin verran aikaa, jälkimmäisellä tavalla ruoka syntyy suhteellisen rivakasti ja sopii jopa arkeen.

Kuulostaako kahdeksan tacoa paljolta kahdelle? Niin minustakin, mutta kaikki meni. Viimeiseen kaalinpalaseen. Huomioi, että tacot olivat pieniä masa harina -maissitacoja eli normaalikokoisia riittää pienempi määrä.

Kalatacot

kahdelle

250 g tuoretta kuhaa, turskaa (MSC-merkittyä) tai muuta valkolihaista kalaa fileoituna
1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl jeeraa
vajaa 1 tl chilijauhetta
2 tl savustettua paprikaa
ripaus valkopippuria
1 1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1-2 dl pankojauhoa tai kuivasta leivästä tehtyä korppujauhoa
öljyä paistamiseen

Punakaalisalaatti

reilu 2 dl punakaalia
1 pienehkö porkkana
1/2 pienestä punasipulista tai muutama varsi kevätsipulia
1 rkl limemehua
1 rkl omenaviinietikkaa

1 rkl öljyä
1 tl ruokosokeria (tai loraus hunajaa)
ripaus suolaa
(tuoretta vihreää chiliä)
kourallinen tuoretta korianteria

lisäksi

1 lime
1 avokado
tuoretta korianteria
8 pientä masa harina maissitortillaa (ks. ohje tai osta kaupasta)
chipotlemajoneesia (ks.ohje)
tuoretta chiliä renkaiksi leikattuna

1. Valmista ensin chipotlemajoneesi tai oikaise soseuttamalla chipotlea valmismajoneesin sekaan.

2. Jos teet itse maissitortillat, valmista ne.

3. Tee kaalisalaatti. Siivuta kaali ja sipuli mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, leikkaa porkkana ohuiksi tikuiksi. Jos käytät chiliä, leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Sekoita limemehu, öljy, sokeri ja suola kastikkeeksi. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja nosta jääkaappiin maustumaan.

4. Poista kalafileistä ruodot tarkasti. Leikkaa ne noin kahdeksaksi kalapalaksi. Ota kolme lautasta. Sekoita yhdellä lautasella vehnäjauhoihin jeera, paprika, chilijauhe, suola ja valkopippuri. Riko lasiin kananmuna, vatkaa sen rakenne rikki ja kaada se lautaselle. Laita kolmannelle lautaselle korppujauhot.

5. Kuutioi avokado, lohko limet, revi tarjolle tuoretta korianteria.

5. Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauho-mausteseoksessa, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa. Kuumenna öljyä paistinpannulla ja paistat kalapalat molemmin puolin kullanruskeaksi.

6. Lämmitä tortillat ennen tarjoilua noin viiden kappaleen erissä mikroaaltouunissa pakastepussissa noin 30 sekuntin sykäyksissä, uunissa folioon käärittyinä tai kuivalla valurautapannulla yksittäin.

7. Nostele tortillan päälle punakaalisalaattia, kuutoitua avokadoa, kalaa, chipotlemajoneesia. Purista päälle limen mehua, revi reilusti tuoretta korianteria ja ripottele muutama rengas tuoretta chiliä.

******

I have sort of been beating around bush with fish tacos. Putting white fish inside a taco just did not sound that appetizing. But how wrong I was prejudging them. Breadcrumb-crusted cod, crunchy red cabbage slaw, creamy avocado, smoky chipotle mayonnaise, a squeeze of lime juice and a generous sprinkle of fresh cilantro on a corn tortilla. With the first bite I swallowed  my prejudices, too – I am a convert.