Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Grilli Kuumana

Laiskan köksän paluu keittiöön – vuohenjuusto-nektariinileivät

Vuohenjuusto-nektariinileivät

nektariini-vuohenjuustoleivät

Tämän kesän olen lorvaillut, nauttinut viikosta toiseen jatkuneista aurinkoisista kesäsäistä, istunut laiturinnokassa, syönyt oivissa ravintoloissa niin, että kukkaron pohja alkaa jo pilkottaa. Vähäinen kokkaus on ollut lähinnä helpoista helpoimpia salaatteja ja satunnaisia grilliherkkuja. Kesällä makuja ei tarvitse taikoa esille, uusi sato maistuu sellaisenaan.

Nämä leivät olivat laiskan köksän pehmeä lasku takaisin keittiöön. Vaivattomat, mutta täynnä makua ja parhaimmillaan juuri nyt, kun nektariinit ovat mehevän kypsiä ja makeita. Lasillinen tämän kesän suosikkikuohuvaa, blogimiitissä maistamaani Soligo-proseccoa leipien kaverina. Tavallista juhlavampi lomakeskiviikko.

Idea leipiin on Bon Appetit -lehdestä.

Vuohenjuusto-nektariinileivät

kahdelle

2 viipaletta hyvää vaaleaa leipää esim. maalaisleipää
1/2 nektariini
2 siivua parmankinkkua
4 rkl pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chavroix)
tuoretta rosmariinia
(juoksevaa hunajaa)

1. Grillaa, paista parilapannulla tai paahda leivät. Kun leivät ovat melkein valmiita (eli lämpimiä ja saaneet sopivasti väriä), laita pannulle tai grilliin myös nektariinilohkot. Paista niihin pikaisesti grilliraidat.

2. Sivele leiville reilusti pehmeää vuohenjuustoa, nostele pari nektariinilohkoa ja kiepauta siivu parmankinkkua. Ripottele pinnalle tuoretta rosmariinia ja lorauta halutessasi hiukan hunajaa.

Kuopion tuliaisia – persillademaustevoi

Persillademaustevoi

yrttimaustevoi

Sudeettisavolaisena oli aika ristiriitaiset tunnelmat Kuopion torilla lomaviikolla. Toria ja kauppahallia on remontoitu samalla, kun maanalaista toriparkkia on laajennettu. Uudistunut kauppahalli on sisältä todella hieno: valoisa ja ilmava. Vanha rouva on ehostettu uuteen loistoon. Vaikka torin nupukivet olivat ihanat, voin kivutta elää myös uuden kiveyksen kanssa. Vuosien mylläyksen ja reippaiden budjettiylitysten jäljiltä tori on taas kuoriutunut esille. Alas on kuitenkin revitty perinteikäs kukkomuikkuapaja, kalahalli, jonka korvannut paviljonki on kovin ankea (kuvia Ylen sivuilla).

70-luvun hävitysvimmassa meni monta hienoa rakennusta, mutta Kuopiossa vanhan tuhoamisessa on kunnostauduttu ehkä jopa tavallista enemmän. Torin reunojen puutalokorttelit on vuosikymmenien aikana pistetty järkähtämättömällä päättäväisyydellä matalaksi kauppakeskusten tieltä. Vanhan kuopiolaisen sanonnan mukaan torilta kannattaa katsoa vain kahteen suuntaan: Kaupungintalolle ja kauppahallille. Muut sivut eivät arkkitehtuurillaan pullistele – paitsi, jos arvostaa 60-, 70- ja 80-lukujen laatikkotaloja ja betonikolosseja. Kaikilta näiltä aikakausilta löytyy tyyppiesimerkkejä torin laitamilta. Sanontaa pitää varmaan päivittää kauppahallin remontin myötä, katse kannattaa pitää visusti komeassa kaupungintalossa. Toriparkin ja maanalaisen, tällä hetkellä tyhjyyttään kumisevan kauppakeskuksen rakentamisen yhteydessä alasrevitty kauppahallin lisäsiipi, kalahalli ei ollut alkuperäinen osa hallia. Paikallaan se oli ehtinyt olla kuitenkin jo lähes sata vuotta – vain kymmenen vuotta päähallia vähemmän.

60-luvulla koko kauppahallin purkamisesta keskusteltiin vakavasti, 70-luvulla halli kuitenkin päätettiin kunnostaa. 60-luvusta ei selvästi ole opittu kaupungin virkakoneistossa mitään. Ankarasta, korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka johtaneesta kansalaisvastustuksesta huolimatta kalahallia ei haluttu säilyttää vaan tilalle rakennettiin paviljonki. Kalahallin kohtalo on koulukirjaesimerkki purkuvimmasta samaan aikaan, kun surraan 60-70-luvuilla hävitettyjä upeita taloja. Historian opit muistetaan useimmiten kovin lyhyen aikaa. Paviljonki jakaa varmasti mielipiteitä, kaupunkilaisten joukosta löytynee niin puolustajia kuin vastustajiakin. Koko kaupungissa on niin kovin vähän vanhaa, että minusta se vähä olisi ollut säilyttämisen arvoista.

Peililaseista koostuva ulkopinta tekee uuden rakennuksen luotaantyöntäväksi, torilta katsottuna paviljonki ja sen sisätilat piiloutuvat peilien taakse. Tilassa on kahvila, joka on betoni- ja mosaiikkipintojen vuoksi kolkko, kalsea ja kaikuva. Kuopion paraatipaikka olisi ansainnut lähestyttävämpää ja kiinnostavampaa arkkitehtuuria. Kallis, pitkäkestoinen ja mittava urakka sai ruman lopun, joka valitettavasti saa lähes unohtamaan kauppahallin uuden raikastuneen ilmeen ja torin viihtyisyyden parantamisen. Valitettavan pysyvän muistomerkin ovat nykypäättäjät halunneet itselleen rakentaa.

Keskeisen sijaintinsa ansiosta tori on Kuopiossa aina ollut kaupungin sydän ja on sitä edelleen: Vilkas ja elävä kauppapaikka, jossa riittää sekä kauppiaita että asiakkaita. Se on maailman paras mansikkapaikka – varsinkin, kun äiti tekee torin mansikoista ihanat tuoresoseet, ennenkuin ne siirtyvät meidän pakastimeemme. Torilta saa myös mualiman parhaat lihapiirakat – Savossa ei olla vaatimattomia. Tiukka jakolinja jakaa kaupungin – meidän osaltamme jopa perheen, saako parhaat piirakat Hannalta vai Ireneltä (Partasia molemmat). Minä ja siskoni kuulumme Hannan puolueeseen, äiti Irenen. Kannasta ei jousteta, eikä naapurikioskille poiketa.

Jos jotain huonoa, onneksi paljon hyvääkin. Vaikka tori on ollut remontissa vuodesta 2010, se on koko remontin ajan ollut toiminnassa. Kauppahallikin oli kiinni vain nelisen kuukautta. Valtaosa vanhoista kauppiaista vaikuttaa sinnitelleen sekä torilla että kauppahallissa. Kaikki nämä vuodet olen ilmeisesti onnistunut kulkemaan hallissa puoliksi silmät kiinni. En nimittäin ollut hoksannut jo parikymmentä vuotta siellä toimineen Maustesopin grammatavarana irtomyynnissä olevaa, monipuolista maustevalikoimaa. Kivistön Mari oli listannut Pariisin ostoslistalleni 100 % vaniljajauheen – Pariisin sijaan löysin sen Kuopiosta. Joskus ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan.

Vaniljan lisäksi mukaan tarttui myös sinapinsiemeniä ja persilladea, jota käytin tämänkertaisessa reseptissä maustevoihin. Kauppahallista saa myös poikkeuksellisen mehukasta savulohta, jota myyjä kutsuu tuplaksi. Kaksi lohifilettä savustetaan vastakkain, jotta kala säilyy mahdollisimman mehevänä. Pala oli ostettava kukkakaaligratiinin kaveriksi. Ostoskoriin pakkasin myös mm. makeaa savustettua paprikajauhetta, sitruunahunajaa ja hyvää parmesania. Hallin päädyssä olevassa Delicossa maistoin pienen kipollisen italialaistyyppistä lähijäätelöä, joka valmistetaan Kuopion Petosella. Pistaasijäätelö oli oikein hyvää, mutta tarjoiltiin rumassa muovikipossa. Monet pientuottajat ovat oppineet, että pakkaus on osa pakettia – voimapaperilisä tiedättehän. Armas on malliesimerkki pakkauksen voimasta – maitoa tekee mieli ostaa jo pelkästään pullon takia.

Yhdistin lautasella Kuopion tuliaiset ja pariisilaisesta kulmabistrosta poimitun idean. Pistoulla maistettuja papuja, grillattua entrecoteta ja persillademaustevoita. Persilladessa on useimmiten ainakin persiljaa ja valkosipulia, Maustesopin seoksessa myös suolaa. Jos sinulla ei siis ole persilladea, voit tehdä maustevoin myös tuoreista raaka-aineista. Ostamani persillade oli sen verran suolainen, että pelkästään sillä ei tullut riittävää persiljan makua, siksi silppusin joukkoon myös hiukan tuoretta lehtipersiljaa.

Persillademaustevoi

neljälle-kuudelle

100 g voita
1 tl persilladea
2-3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
mustapippuria

1. Anna voin pehmentyä hetki huoneenlämmössä.

2. Sekoita kaikki mausteet voin joukkoon tasaiseksi tahnaksi.

3. Nostele voi voipaperin tai leivinpaperin päälle ja pyöritä tangoksi. Sulje tiiviisti,

4. Nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan muutamaksi tunniksi. Tarjoile lihan kanssa napeiksi leikattuna.

 

facebookissa-lätkä

Helppo nakki – itsetehdyt makkarat

Makkarantekoko muka vaikeaa? Olin antanut itselleni uskotella niin, mutta oikeasti tarvitaan vaan riittävä määrä käsipareja ja muutama lasi viiniä, jotta rentous säilyy mukana hommassa.

hodari

Kävimme Masutoaitemu-Riitan ja Soul Kitchen-Annan kanssa Marttojen makkarakurssin alkukesästä. Koska uutta taitoa on heti käytettävä, ettei se unohdu, päätimme tehdä makkarat blogimiittiin. Suuruudenhullua? Kyllä! Koskaan emme kuitenkaan saisi kiitollisempaa yleisöä itsetehdyille hodareille kuin kahdenkymmenen ruokabloggaajan illallispöydässä, joten syteen tai saveen, olihan sitä kokeiltava. Ja kas, kas, kolmen naisen ja parin viinilasillisen voimin, sehän oli ihan helppo nakki. Yksin en hommaan ryhtyisi, mutta kolmin (ja kaksinkin) se sujuu kätevästi. Niin kätevästi, että uhoamme jo pitävämme syksyllä riistamakkaratalkoot. Pakkasessa oleva poroni tulee päätymään makkaraan.

Makkara ei ole terveysruokaa. Siinä pitää olla reilusti rasvaa, jotta siitä saa mehevää ja kunnolla suolaa, jotta siihen saa makua. Silmäsi saattavat pyörähtää, kun näet resepteistä, kuinka paljon silavaa meidän helppoihin nakkeihimme on upotettu. Se tulee kuitenkin tarpeeseen. Makkaran mehukkuuden salaisuus on riittävä rasvaprosentti. Tarvitset siten joko silavaa tai siankylkeä – paljon. Silavan pilkkominen on lähes suuritöisin osuus koko makkaranteossa, käy työstä saada se oikein pieniksi kuutioiksi. Ensi kerralla aion kokeilla, saisiko sen lihamyllystä läpi. Silloin siitä saisi pienempää kuin käsipelillä. Nyt se erottui kypsässäkin makkarassa. Maku ei siitä tosin kärsinyt.

silava

Itsetehty makkara ei ole edullista, mutta se on hyvää ja valmistetaan jauhojen sijaan lihasta. Makkarainnostus on ainakin pääkaupunkiseudulla nostanut aiemmin lähes jätteeksi mielletyn suolen hinnan taivaisiin. Me maksoimme omastamme varsin suolaisen hinnan (noin 15 metriä maksoi 45 euroa), mutta se oli myös hyvää tavaraa. Hinnoissa on suuria eroja, joten aktiivinen hintavertailu todennäköisesti kannattaa. Käyttämättä jääneen arvotavaran voi onneksi pakastaa: pussiin ensin reilusti suolaa, suolet perään, suolaa päälle ja pakkaseen. Suola säilyttää suolissa riittävän kosteuden.

Suolta saa nykyään ilmeisen laajalti, mutta useimmiten se pitää kuitenkin tilata erikseen. Pikaisiin mielitekoihin joutuu siis ostamaan makkaransa tiskiltä. Riitan kauppias suositteli viikon varoaikaa. Osa suolista on säilötty suolaan, jolloin niitä on myös liotettava ennen käyttöä. Kilon makkaramassaa varten tarvitaan noin 3-4 metriä suolta.

Makkara kaipaa mausteita. Me laitoimme niitä jo kättelyssä reippaasti, mutta koepalan paistamisen jälkeen lisäsimme tuntuvasti lisää (resepteissä lopulliset määrät). Kannattaa ehdottomasti paistaa pieni pala makkaramassaa paistinpannulla ennen sen pursottamista suoleen ja maistaa, ovatko mausteet kohdallaan. Se on paras tapa varmistaa, ettei käsissä ole viittä metriä mitättömän makuista lenkkiä.

Makkaranteko on välineurheilua. Jos et omaa voimannostajan käsivoimia, ei kannata kiusata itseään lähtemällä leikkiin ilman makkarakonetta. Makkaramassa on sen verran jämäkkää, että en suosittele yrittämään sen pursottamista suoleen tavallisella pursottimella. Useimpiin monitoimikoneisiin saa makkarasuuttimen ja muutamalla kympillä saa myös erillisen käsivoimin käytettävän makkarantekokoneen, jos et omista monitoimikonetta.

Kannattaa valmistaa isompi erä makkaroita kerralla – ja talkoilla, koska yksin valmistaminen ei ainakaan kokemattomalta onnistu. Ylimääräiset voi pakastaa raakana. Tuoremakkarapasta muuttuu maailman helpoimmaksi arkiruoaksi, kun omatekoiset makkarat ovat valmiina pakastimessa.

Itsetekeminen on ihan oikeasti melko helppoa. Pilkkomista on jonkun verran ja pursottaminen vaatii hiukan treeniä, jotta siihen saa oikeanlaisen otteen. Sen voi myös ulkoistaa ystävälle, kuten me Riitan kanssa teimme. Anna oli selvästi luonnonlahjakkuus. Tekemisessä on vain muutama vaihe:

1. Kaikki ainekset pilkotaan tai jauhetaan mahdollisimman pieneksi. Sekoitetaan keskenään massaksi ja maustetaan isolla kädellä.

2. Suoli ujutetaan makkarasuuttimeen ja massa pursotetaan suoleen. Suolta ei saa pursottaa pinkeäntäyteen tavaraa ja ilmakuplat painellaan pois. Massa tarvitsee kypsyessään tilaa.

suolta-koneeseen

 

3. Varaa myös paketillinen paahtoleipää kylkeen – halvinta sorttia. Koneeseen jää nimittäin massaa vaikka kuinka moneen makkaraan. Paahtoleivän paloja syöttämällä sen saa hyötykäyttöön koneen nielusta. Tee normaaliin tapaan makkaroita, kunnes suoleen tulevaan massaan alkaa sekoittua paahtoleivän palasia. Eron tuntee kyllä sormilla.

valmiit-makkarat

4. Makkarat kypsennetään joko uunissa tai esimerkiksi liha- tai mausteliemessä keittämällä. Ne voi kypsentää myös alusta loppuun grillissä, mutta uunissa paistaminen tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Liian pinkeäksi pursotetut makkarat voivat räjähtää kypsennettäessä. Jos uunista alkaa kuulua pahaenteistä poksuntaa, paineita voi päästellä tökkimällä makkaroita hammastikulla. Silloin makkarasta tosin lähtevät myös nesteet pihalle.

Helppo nakki, eikö totta? Teimme kahdenlaisia makkaroita: Lempeän tulisia chorizoja ja Lähi-idän makumaailmasta ammentavia ras el hanout -makkaroita. Leivoimme hodarisämpylät aina toimivalla Heléne Johanssonin ohjeella. Makkaroiden rasvaisuutta leikkaamaan tarjosimme täytteinä hapokasta varhaiskaalisalaattia ja makeaa siiderissä haudutettua sipulia.

Chorizo

noin 20-25 makkaraa

1 kg porsaanjauhelihaa
400 g silavaa
250 g sipulia
2 dl punaviiniä
¾ dl punaviinietikkaa
4 tl savustettua paprikaa
4 rkl Maldon-suolaa
7 valkosipulin kynttä
2 tl savustettua chiliä (Piment d’Espelette)
1 puntti persiljaa
5 tuoretta chiliä
1 tl korianterijauhetta

Ras-el-hanout-makkara

noin 20-25 makkaraa

1 kg porsaanjauhelihaa
400 g silavaa
250 g sipulia
4 tl ras el hanoutia
4 rkl suolaa
1 tl jeeraa
5 oksaa tuoretta minttua
1 korianteripuska
1 persiljapuska
3 tuoretta chiliä
7 valkosipulin kynttä
2 dl punaviiniä

1. Pilko kaikki ainekset mahdollisimman pieneksi. Sekoita massaksi. Aloita maustaminen laittamalla vain osa mausteista. Paista pieni pala massasta paistinpannulla. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

2. Öljyä makkarasuutin ja rullaa suoli suuttimen päälle. Tee suolen päähän pari napakkaa solmua.

3. Ja sitten alkaa se vaihe, johon tarvitaan kaksi. Toinen lisää koneeseen makkaramassaa ja toinen muotoilee makkaroita. Makkaroista ei saa tehdä kovin pinkeitä, etteivät ne räjähdä uuniin. Samoin ilmakuplat pitää painella pois. Joka toinen makkara pyöritellään myötäpäivään ja joka toinen vastapäivään, jotta kierteet eivät aukea uunissa. Kannattaa pyörittää kierrettä useampi kierros.

4. Kypsennä makkarat 200 asteessa noin 35 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Jos tarjoat makkarat myöhemmin, grillaa tai paista ne pannulla kuumiksi.

Lisää vinkkejä helppoihin nakkeihin Soul Kitchenistä ja Masutoaitemusta.