Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Broileri

Terästettynä, kiitos – klubileipä chipotlemajoneesilla

Klassikko saa mukavan takapotkun, kun sitä terästää hiukan chilillä. Maailmassa ei liene kovin montaa ketjuhotellia, jonka listalla ei olisi tätä yli vuosisadan sinnitellyttä klubitalojen ikiklassikkoa. Mitäköhän Wallis Simpson olisi tykännyt lempileipänsä saamasta chipotle- ja korianteriterästyksestä?

klubileipä-chipotlella

Klubileipään löytyvät ainekset varmaan jokaisesta lähikaupasta. Kanaa, pekonia, salaattia ja tomaattia. Paljon muuta ei tarvita. Tutun kombon lisäksi siivutin leivän väliin myös avokadoa. Todellinen juju on kuitenkin Liemessä-blogin Jenni Häyrisen Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirjasta poimimani chipotlemajoneesi. Se antaa juuri sopivan takapotkun helposti hiukan pliisuksi jäävälle perinteiselle klubileivälle.

Majoneesi on aina herran haltuun, mutta ohjeessa voi oikaista myös käyttämällä valmismajoneesia pohjana ja sekoittamalla siihen chipotlea ja valkosipulia.

Jos päätät lähteä liikkeelle alusta, Jennin mukaan sauvasekoittimella tuopissa on aika varma metodi. Tositaiturit tietenkin tekevät majoneesinsa haarukalla. En ole yksi heistä. Totuuden nimissä meillä käytetään useimmiten majoneesina ihan surutta hyvää valmistavaraa.

Sauvasekoitin ja tuoppi kuvaa minusta hyvin Jennin uutta kirjaa. Siinä ei turhaan fiinistellä ja hifistellä, vaan kokataan mutkatonta ja maistuvaa ruokaa kunnon raaka-aineista. Oikaistaan silloin, kun se ei vaikuta makuun. Kirjan reseptit – joita on synti nimittää roskaruoaksi – klaaraa, vaikka ei olisi superharrastaja. Kirja löytää varmasti paikkansa tuhtia ruokaa arvostavissa kotikeittiöissä.

Jos olet viitseliäällä tuulella paahda valkosipulit kokonaisena uunissa. Se antaa pehmeämmän maun. Jennin resepti on nopeampi, mutta pannulla paistaminen tekee öljystä hiukan tunkkaisen makuista. Sen takia oheisessa reseptissä valkosipuli käy pannun kautta, mutta öljyn jätin toisella kokeilukerralla pannulle. Älä anna valkosipulin ruskistua, ettei siitä tule kitkerää. Majoneesissa on ihan tiukka potku, mutta leivän muut ainekset tasapainottavat kyllä tulisuutta.

Chipotle on varmasti monille uusi tuttavuus. Vasta viime aikoina olen bongannut tämän tulisen tuttavuuden itsekin kaupan hyllyltä. Se on savustettu ja kuivattu jalapenochili, jota myydään kuivattuna tai makean mausteisessa adobokastikkeessa. Itse olen onnistunut löytämään vain kastikkeessa myytävää tölkkitavaraa. Ehkä tarjonta on laajentumassa. Huomasin nimittäin, että suuri suomalaisetkin maustehyllyt vallannut valmistaja oli tuonut Ruotsissa valikoimiin mm. kuivatut chipotle moritat, anchot ja guajillot. Saman firman Suomen sivuilta en niitä vielä löytänyt.

Chipotle myydään harmittavan suuressa tölkissä, jossa loput ei kovin kauaa avaamisen jälkeen säily. Nannalta oppineena laitoin loput pienissä erissä pakkaseen. Vielä, kun muistaisi kaivaa nyssykät sieltä esille. Arkinen siskonmakkarasoppa sai ihan uuden potkun, kun silppusin kattilaan yhden chipotlen.

Klubileivät chipotlemajoneesilla

kahdelle

4 isoa siivua hyvää leipää
1 avokado
2 kypsää tomaattia
2 siivua pekonia
1 broilerin rintafilee
jääsalaattia tai muuta salaattia
tuoretta korianteria

Chipotlemajoneesi

1 keltuainen
2 chipotlechiliä
3-5 valkosipulin kynttä
1/2 dl rypsiöljyä
1 rkl limen mehua
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Valmista ensin majoneesi. Kuori valkosipulin kynnet ja kuullota niitä öljyssä, kunnes ne ovat pehmenneet, kymmenisen minuuttia. Laita korkeaan kulhoon kuullotetut valkosipulin kynnet, chipotlechilit ja kananmunan keltuainen. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja limen mehulla.

2. Laita pekonit kylmälle pannulle, laita levy päälle ja paahda pekonit rapeaksi. Nosta ne talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois.

3. Paista kana kypsäksi paistinpannulla tai grillaa se.

4. Paahda leivät leivänpaahtimessa tai voilla sipaistuna pannulla. Levitä leiville chipotlemajoneesia, asettele muutama salaatinlehti toiselle leivälle, muussaa avokado toiselle leivälle. Nostele sisään vielä pekonit ja siivutettu kana, ripottele tuoretta korianteria ja kokoa leivät. Kiinnitä cocktailtikuilla ja leikkaa kahteen osaan.

********

I am just wondering if Wallis Simpson would mind that I gave a little kick to her specialty. Chipotle mayonnaise and coriander are my secret ingredients in the revised version of the clubhouse classic. Sorry Wallis, I know you have been praised for your club sandwich, but mine is a tough competition. 

facebookissa-lätkä

Katukeittiö – parempaa roskaruokaa -kirja on saatu näytekappaleena.

Voiko kolmella hevosella ratsastaa yhtä aikaa? – Kana-harissakeitto

Kana-harissakeitto
Uuden päivitetyn ruokakolmion ja lautasmallin julkaisun yhteydessä kävi ainakin selville yksi asia. Yhtenäiskulttuuri lautasella on karissut ja ruoka-asioissa on yhtä monta auktoriteettia kuin on syöjääkin.

kanaharissakeitto

Tällaisen hyväuskoisen maallikon silmään uusi ruokakolmio näyttää varsin pätevältä. Paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, täysjyväleipää, palkokasveja, hyviä rasvoja. Herkut vähiin, lihaa nykyistä vähemmän, etenkin punaista lihaa, jonka osalta suosituksessa on otettu huomioon myös sen ympäristövaikutukset.

Myrsky oli kuitenkin valmis. Väärin suositeltu ja väärät suosittelijat. Kehdattu ottaa pari ruokateollisuudesta palkkansa saavaa mukaan laatimaan suosituksia. Ei sovi minulle ja kuka muka tietää minua paremmin, miten minun tulisi syödä. No ei kukaan. Mutta tämän parjauksen keskellä tuntuu unohtuneen, että kyse on suosituksesta. Jokainen on vapaa tekemään omat päätöksensä itse. On monta tapaa syödä terveellisesti.

Muutama vuosikymmen sitten ravitsemussuosituksien pääasiallinen tarkoitus oli avata suomalaisten – erityisten suomalaisten miesten – verisuonet. Se riitti perusteluksi lautasmallille. Sittemmin ruokaan on ravitsemuksen lisäksi latautunut kasa arvoja. Ei käy kateeksi ryhmää, jonka odotetaan ratsastavan kolmella hevosella ja huomioivan pyörryttävän määrän erikoisruokavalioita. “Että se sopisi minulle”. Painottaako ravitsemuksellisia, ekologisia vai eettisiä arvoja? Ravitsemuksellisesti liha on oiva proteiinin lähde, ekologisesti punaisella lihalla on kuitenkin raskas jalanjälki, tehotuotettu broileri taas ei läpäise enää kaikkien eettisiä kriteerejä. Suositteleepa mitä tahansa, joku siitä älähtää.

Ruoka-asiassa tuntuu olevan yhtä monta totuutta kuin on syöjääkin. Osa uskoo vehnän olevan monen sairauden syy, vaikka tieteellinen tutkimus on todistanut täysjyväviljojen – myös täysjyvävehnän – positiivisen vaikutuksen terveyteen. Viimeisimpinä on julkaistu E-vitamiinin muistisairauksia ehkäisevä vaikutus. Muistivitamiinia on nimenomaan mm. täysjyvätuotteissa, pähkinöissä, avokadossa ja kasviöljyissä.

Gluteeniton ruokavalio nostaa päätään. Esimerkiksi S-ryhmässä gluteenittomien tuotteiden myynti on kasvanut vuodessa parikymmentä prosenttia. Samassa ajassa keliakia tuskin on muuttunut suomalaiseksi kansantaudiksi. Ihmeitä ja nopeita tuloksia lupaavat gurut ja erikoisruokavaliot ovat houkuttelevampia kuin kohtuuden ja pysyvien terveellisten elämäntapojen nimeen vannova tieteellinen tutkimus. Esimerkiksi gluteenittomasta dieetistä ei ole vielä luotettavaa tutkimustietoa suuntaan eikä toiseen. Mikä ei toki tarkoita, etteikö siitä voisi olla apua vatsavaivoihin. Ilmiö on vaan vielä niin tuore, ettei sitä ole vielä ehditty tutkia.

Kun luin hiukan huvittuneena debattia ravitsemussuosituksista, mieleen tuli aika radikaali ajatus: Miten pieleen voi terveydellisesti muka syödä, jos syö paljon kasviksia ja hedelmiä, täysjyväviljoja, pääsääntöisesti hyviä rasvoja, kohtuullisesti lihaa, riittävästi kalaa ja vain satunnaisesti herkkuja? SItähän saattaa ihan puolihuolimattomasti tulla syötyä aika tasapainoisesti. Jokainen voi onneksi ihan itse valita, mitä lautaselleen lappaa ja mihin uskoo.

BBC GoodFoodin reseptin pohjalta muotoutunut kana-harissakeitto on aika lailla ihanteellinen, jos suosituksia katsoo. Kasvispohjainen, tekemisessä on käytetty vain hyviä rasvoja, proteiinia broilerista ja linsseistä. Rinnalle vielä viipale täysjyväleipää. Jos broileri ei mahdu omalle lautaselle, linssien ansiosta keitto on silti täyttävä. Sitäpaitsi se maistuu hyvältä, ruoka kun ei ole pelkkää ravintoa vaan myös nautinto. Parhaimmillaan.

linssit-ja-tomaattimurska

Kana-harissakeitto

kolmelle-neljälle

3 broilerin koipea
1 sipuli
2 porkkanaa
2 sellerinvartta
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 tlk hyviä säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kurkumaa
2-3 tl harissaa
1 dl vihreitä linssejä
1 kanaliemikuutio
noin 5 dl vettä
ripaus sokeria
loraus sitruunamehua
suolaa, mustapippuria

lisäksi turkkilaista jogurttia, tuoretta korianteria

1. Pilko porkkanat ja selleri pieniksi kuutioiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Huuhtele linssit kylmällä vedellä.

2. Mausta kanankoivet suolalla ja mustapippurilla.

3. Kuumenna loraus öljyä paistinpannulla ja ruskista kanankoivet, nosta ne sivuun pannulta ja laske pari desiä vettä pannulle, jotta saat maut kunnolla talteen.

4. Kuumenna öljyä kattilassa ja kuullota porkkana- ja sellerikuutioita sekä sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä viitisen minuuttia eli kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.

5. Lisää kattilaan ensin mausteet (ei suolaa) ja sen jälkeen harissatahna. Sekoita kunnolla ja lisää sen jälkeen tomaattimurska, kanankoivet, linssit ja sen verran vettä, että koivet peittyvät.

6. Keittele kannen alla puoli tuntia. Ota kanankoivet pois kattilasta. Riivi liha haarukalla ja laita se takaisin keittoon. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista mausteet. Mausta suolalla ja sitruunamehulla ja kuumenna keitto vielä. Silppua lopuksi joukkoon tuoretta korianteria.

7. Tarjoa maustamattoman jogurtin ja tuoreen korianterin kanssa.

Tulihan se valkeus – marsalakana

Kanaa Marsala-kastikkeessa

marsalakana

Suomi on jakautunut kahteen heimoon. Heimoraja on tiukka. Lumenkarttajien heimo iloitsee jokaisesta päivästä, jonka saamme venytettyä lumetonta talvea. He riemuitsevat vuorettomista kävelykengistä ja lumettomista jalkakäytävistä. Lunta haikailevat puolestaan saivat riemun aiheen viikonloppuna, kun eteläänkin saatiin viimein ensimmäinen sentti lunta ja valkea maa.

Lumenhaikailijat jakautuvat vielä kahteen alaryhmään. Esteetikot iloitsevat vähästä. Muutama senttikin muuttaa maiseman ja valaisee. Hiihtokansalle ei vähä riitä. Heidän onnekseen pääkaupunkiseudullakin ollaan vajottu tukevasti pakkasen puolelle, joten lumitykit ja traktorimiehet puskevat urakalla Paloheinää hiihtokuntoon.

Kaksi edellistä talvea tuntuu uuvuttaneen nukkumalähiön naapurit. Sunnuntaina kolasin sitä säälittävää senttiä lunta ihan kolaamisen ilosta. Molemmat ohikulkijat kommentoivat: Nyt se sitten tuli. Kumpikaan heistä ei ymmärtänyt riemuani, kun totesin, että tulihan se, vihdoinkin! Lumityöhalut olivat hautautuneet kahden lumisen talven lumivuorien alle.

Koko syksyn ilta toisensa perään olen tuijottanut ennen nukahtamista sysimustaa taivasta, jota valaisee vain katuvalo. Lauantaina yhtäkkiä tajusin, että taivas oli lähes valkoinen. Se väreili vaaleanpunaisissa sävyissä. Lumi oli tehnyt sen. Valaissut koko maailman. Vedän mielellään jalkaan talvikengät – ja vaikka toppahousutkin. Viimeinkin tämä loputon marraskuu päättyi edes hetkeksi.

Marsalakana syntyy vaikka arki-iltana. Tämä on yksinkertaisettu ja pikainen versio, jossa kastiketta ei keitetä kauan kasaan ja se syntyy muutamasta raaka-aineesta. Käyttäisin mielellään kastikkeessa aika lailla kaikissa resepteissä suositeltua kuivaa marsalaviiniä, mutta sitä ei Alkosta löydy. Joten otin sen pullon, mitä sain ja siitä samaisesta olemme toistaiseksi kaikki marsalakanat tehneet. Siitä tulee hiukan makeutta kastikkeeseen, laitakokin mukaan se on kastikkeen paras elementti, joten en ole nähnyt suuremmin vaivaa saadakseni kuivaa marsalaa. Viini silaa hienosti jopa maailman turhimmat sienet eli herkkusienet.

Tällä kertaa tarjosin kanan polentan kanssa. Polenta on murheenkryynini. Sain aivan loistavaa polentaa joku vuosi sitten Mechessä. Se vei kielen mennessään. Polentassa ei pitäisi olla mitään vaikeaa, mutta niin hyvää en ole itse saanut aikaiseksi. Aion jatkaa harjoittelua sinnikkäästi.

Kanaa marsalakastikkeessa

neljälle

4 broilerin rintafilettä tai 6-8 paistileikettä
muutama rkl vehnäjauhoja
voita ja öljyä paistamiseen
1 salottisipuli
1 pieni valkosipulin kynsi
8-10 herkkusientä
1 dl marsalaviiniä
1 dl kanalientä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
tuoretta salviaa (tai lehtipersiljaa, jos pidät enemmän siitä)

1. Jos käytät paistileikkeitä, poista luut. Halutessasi nuiji paistileikkeitä ja rintafileitä hiukan ohuemmiksi. Silloin ne kypsyvät nopeammin. Mausta ne suolalla ja mustapippurilla ja pyörittele vehnäjauhoissa.

2. Kuumenna nokare voita ja loraus öljyä paistinpannussa. Ruskista broilerin palat muutamassa erässä. Siirrä syrjään.

3. Lisää pannulle nokare voita ja hiukan öljyä ja ruskista sienet. Siirrä broilerin kanssa odottamaan.

4. Laske pannun lämpötilaa, lisää tarvittaessa öljyä ja kuullota sipuleita ja valkosipulia rauhassa, kunnes ne ovat läpikuultavia.

5. Lisää pannulle marsalaviini, kanaliemi ja sitruunamehu. Anna kiehua viitisen minuuttia keskilämmöllä.

6. Lisää pannulle broilerit ja sienet ja anna kypsyä kastikkeessa, kunnes ne ovat kypsiä. Loppuvaiheessa lisää tuoreet yrtit. Jos olet nuijnut broilerin, se kypsyy muutamassa minuutissa, paksummat palat vievät kauemmin. Jos kastike uhkaa kuivua broilerin kypsentämisen aikana, lisää pannulle tilkka marsalaa ja kanalientä.

7. Kiillota kastike lopussa sekoittamalla joukkoon nokare voita.