Avokado-srirachaleivät kananmunalla tai mozzarellalla
Voi, jospa voisi elää pelkällä leivällä – ja avokadolla. Niistä taikoo lounaan noin viidessä minuutissa.
Juuri nyt minulla on menossa pitkään jatkunut avokadokausi. Aika terveellinen ruokakoukku. Nannan blogista löytynyt Kiran avokado-uppomunaleipäresepti ja kesästä asti lähes korkkaamattomana pyörinyt srirachapullo tekivät avokadoleivistä lounas- tai brunssikelpoisia.
Sriracha on käsittämätön tuote. Se keksittiin yli 30 vuotta sitten ja keksijänsä Vietnamista Amerikkaan paenneen David Tranin mukaan tuotteen myynti on kasvanut yrityksen perustamisvuodesta lähtien lähes joka vuosi kaksinumeroisia lukuja. Samaan kyenneitä yritysjohtajia on harvassa. Ehkä menestyksen salaisuus oli halu tehdä mahdollisimman hyvä tuote. Mammonan sijaan David Trania motivoi halu luoda soosi, joka olisi riittävän hyvä hänen ja muiden maamiesten pho-keittoihin.
Yksinkertainen chilikastike on hullaannuttanut amerikkalaiset ja sen sanotaan olevan yksi tämän vuosikymmenenen kuumimpia ruokailmiöitä (mm. Bon Appétitin vuoden elintarvike 2010) – ilman ensimmäistäkään myyntimiestä tai minkäänlaista mainontaa. Monet tosin povaavat, että sen suosio olisi nyt saavuttanut lakipisteensä. Edelleen kuitenkin kysyntä on niin kovaa, ettei edes lähes 50 miljoonaa kiloa kastikkeeseen tuotettua chiliä riitä vastaamaan huutoon.
Suurin osa vuoden sadosta kerätään muutaman kuukauden aikana, chilit murskataan päivän sisällä sadonkorjuusta ja kasvatetulla chilimäärällä on katettava koko vuoden myynti. Pullonkaula onkin se, kuinka paljon chiliä yritys pystyy tuottamaan. Tosin suuremmaksi pullonkaulaksi uhkasi muodostua se, että yrityksen uusi tehdas määrättiin rajoittamaan tehtaasta aiheutuvia hajuhaittoja, mikä johti sen osittaiseen sulkemiseen noin kuukauden ajaksi. Suurin osa chileistä oli kuitenkin jo murskattu, Irwindalen asukkaiden vuotavat silmät eivät pysäyttäneet pullojen matkaa hyllyihin.
Versioita tein kaksi, pohjalla molemmissa täysjyväpaahtoleipää, avokadoa ja srirachaa. Kiralta ja Nannalta lainatussa versiossa päällä on uppomuna ja korianteria, toiseen versioon asettelin vähän tomaattia ja revin päälle buffalomozzarella ja pari basilikalehteä. Molempiin vielä rouhaisu mustapippuria ja suolaa. Viiden minuutin lounas oli valmis.
Uppomunan tekeminen ei ole yhtään niin vaikeaa kuin luulisi. Ei niistä aina superkaunottaria tule, mutta ei se ole niin vakavaa. Kaunein muna syntyy omien testieni perusteella, kun malttaa pitää veden kiehumisen maltillisena ja liu’uttaa (ei siis pudota) raa’an kananmunan pyörteeseen mahdollisimman läheltä veden pintaa. Sain vahvistusta kotikeittiössä koetulle lukemalla Huffington Postin artikkelin asiasta. Lehden mukaan myös suola pitäisi jättää vedestä pois.
Uppomuna
1. Kiehauta noin litra vettä kattilassa, lisää sinne ruokalusikallinen etikkaa.
2. Riko muna lasiin tai esim. kahvalliseen desilitran mittaan. Olen huomannut, että kahvallinen mitta on kätevä, koska sen avulla muna on helppo liu’uttaa veteen lähellä veden pintaa sormia polttamatta.
3. Pyöräytä kauhalla pyörre kattilassa kiehuvaan veteen ja tiputa muna kierteeseen.
4. Kypsyyden arviointi on hiukan tuuripeliä. Jos valkuainen kiertyy kauniisti keltuaisen ympärille, vajaa neljä minuuttia on sopiva keittoaika. Jos taas valkuainen menee kovin repaleiseksi, se ei suojaa keltuaista ja keittoaika on lähempänä kolmea minuuttia. Kuvan munassa valkuainen suojasi hyvin keltuaista, joten kolmen minuutin kohdalla sisus oli vielä todella valuva.
5. Nosta uppomuna reikäkauhalla (tai muulla vempeleellä, jolla mukaan lähtee mahdollisimman vähän vettä) pois kattilassa ja laita se talouspaperin päälle, jotta saat ylimääräisen veden pois.
Varaa leipiin lisäksi
pari viipaletta paahtoleipää
1 kypsä avokado
srirachaa
suolaa
mustapippuria
sekä
buffalomozzarellaa ja basilikaa TAI 2 uppomunaa ja korianteria
Lähteet: Forbes, Los Angeles Times, Quartz, Wikipedia.
