Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Matkakuume – Lahmacun

Matkakuumetta lievittääkseni kotikeittiössämme on viime aikoina matkustettu säännöllisesti Bosborinlahden rannalle. Vaikutus on tosin tainnut olla lähinnä päinvastainen, kuume on nousussa. 

lahmacun-suolaajahunajaaPerheemme matkasuunnittelu perustuu keskimäärin päähänpistoihin (kas, kauimmainen piste, mihin näillä lentopisteillä pääsee, on Dubrovnik, buukkaanpa tästä matkan samantien. Virhe.) tai päähänpinttymiin, joita ruokin systemaattisesti. Kuin sattumalta silmäni alkavat poimia kaikesta tietovirrasta samaan kohteeseen liittyviä artikkeleita, kuvia, tapahtumia, ravintoloita.

Nyt niin on tapahtunut kahden maanosan rajakohdassa sijaitsevalle Istanbulille. Se alkoi pari vuotta sitten, enkä taida olla tämän päähänpinttymän kanssa yksin, ikärakenteeltaan Euroopan nuorin pääkaupunki houkuttelee vuosittain yli 30 miljoonaa turistia. Viime vuonna TripAdvisor valitsi sen suosituimmaksi matkakohteeksi. Turistivirta on kasvanut niin paljon, että vauhdissa pysymiseksi rakenteilla on parhaillaan kolmas kansainvälinen lentokenttä.

Olen käynyt kaupungissa kerran, pikaisesti päivämatkalla yli parikymmentä vuotta sitten. Mieleen on painunut huikea auringonnousu Bosporinsalmella, kuhisevat basaarit, mutta pikamatkalla näin kaupungista hyvin pienen vilauksen ja olin silloin kovin nuori. Parissakymmenessä vuodessa on myös tapahtunut paljon, historia kaupungissa on ollut vahvasti läsnä aina, mutta viime vuosina kaupungissa on alkanut sykkiä vahvasti myös modernimpi kulttuurielämä.

Näyttää siltä, että ensi kesän suunnitelmiin matka idän ja lännen kohtauspisteeseen ei valitettavasti mahdu, joten joudun lääkitsemään matkakuumettani kotikonstein. Viime aikoina selailussa on ollut erityisesti Jamie Oliverin luottojoukoista tunnettujen ruokatoimittaja Andy Harrisin ja valokuvaaja David Loftuksen Istanbulin makuja -ruokakirja. Se on kattava ruokamatka suurkaupungin sydämeen, kirjan lopussa on myös informatiivinen osio paikallisista raaka-aineista ja turkkilaiseen keittiöön kiinteästi kuuluvista mausteista.

Lahmacun on pizzan ja piirakan välimuoto. Pohja on melko ohut, mutta taikina on pizzataikinaa rapeampi. Päälle levitetään ohut kerros lampaan- tai karitsanjauhelihasta tehtyä massaa. Mausteinen jauhelihamassa levitetään taikinan päälle raakana ja kypsytetään uunissa. Lihamassaa voi olla hiukan kuvan kerrosta paksummin, ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut riittävästi lihaa. Alla olevassa ohjeessa on hyvät mittasuhteet kolmeen keskikokoiseen piiraaseen.

Reseptiin olen yhdistänyt ideoita sieltä täältä. Andy Harrisilta, Ottolenghiltä, Lady and Pups -blogista ja sitten takana on vielä pari kierrosta kokeiluja. Kaiken muun saat perusmarketista, mutta sumakkia ei kaikkialla ole tarjolla. Sitä kannattaa kuitenkin hiukan metsästää, oman pussini olen ostanut Hakaniemen hallin maustekaupasta. Sen sitruksinen maku raikastaa kokonaisuuden. Lahmacunia voi tarjota myös ilman salaattia, mutta minusta sumakilla maustettu raikas tomaatti-kurkkusalaatti tekee siitä vähintään kaksinverroin herkullisempaa. Älä säikähdä pitkää raaka-ainelistaa ja reseptiä, tämä on oikeasti aika mutkaton herkku.

Lahmacun

3 keskikokoista piirasta

Taikina

250 g vehnäjauhoja
1/2 rkl suolaa
1 rkl sokeria
2 tl kuivahiivaa
1 kananmuna
60 ml rypsi- tai auringonkukkaöljyä
1 dl vettä

Täyte

1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
rypsi- tai auringonkukkaöjyä
200 g karitsanjauhelihaa
reilu 1/2 tl suolaa
ripaus kanelia
reilu 1 tl sumakkia
vajaa 1 tl chilihiutaleita
1/2 tl savupaprikaa
1 tl kuivattua oreganoa
vajaa 1 tl maustepippuria 
1 rkl tomaattipyrettä
nippu lehtipersiljaa
oliiviöljyä

Tomaatti-sumakkisalaatti

150 g kirsikkatomaatteja
pala kurkkua
1 pieni punasipuli
2-3 rkl oliiviöljyä
1 sitruunalohkon mehu
1-2 tl sumakkia
ripaus suolaa
nippu lehtipersiljaa

lisäksi päälle lehtipersiljaa, sitruunamehua ja kuivattuja chilihiutaleita

1. Tee ensin taikina. Sekoita suuressa kulhossa jauhot, suola, sokeri ja kuivahiiva.

2. Kokoa ne keoksi kulhon pohjalle ja tee kekoon kuoppa. Valuta kuoppaan öljy ja riko kananmuna. Vaivaa sekaisin.

3. Valuta lämmin vesi taikinaan ja vaivaa kimmoisaksi.

4. Peitä kulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

5. Taikinan kohotessa tee tomaattisalaatti. Halkaise tomaatit kahtia tai neljään osaan, kuutioi kurkku, siivuta punasipuli ohuen ohuiksi siivuiksi ja silppua lehtipersilja. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin ja anna maustua jääkaapissa.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

7. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä maltillisella lämmöllä pannulla viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat läpikuultavia. Siirrä kulhoon ja anna jäähtyä hetki.

8. Lisää kulhoon karitsanjauheliha ja kaikki mausteet. Säästä osa lehtipersiljasta pinnalle. Jos jauheliha on hyvin vähärasvaista, voit lorauttaa joukkoon hiukan oliiviöljyä.

9. Jaa taikina kolmeen osaan ja kaulitse pohjat pyöreiksi ohuehkoiksi kiekoiksi. Levitä kunkin kiekon päälle kolmasosa jauhelihamassaa (kyllä raakana) ohueksi kerrokseksi. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä.

10. Paista leivinpaperilla suojatun pellin päällä noin 15 minuuttia uunin keskitasolla tai kunnes reunat ovat saaneet väriä ja täyte on kypsynyt.

11. Ota piiraat uunista, purista päälle hiukan sitruunamehua, ripottele lehtipersiljaa ja chilihiutaleita ja nostele tomaatti-sumakkisalaattia.

*****

Istanbul has started to climb on my lengthy list of future travel destinations and is improving its position by the day as my eyes are seeking more and more evidence why I (among over 30 million other annual visitors) should book the flights to the buzzing capital of Turkey. I baked a lahmacun, a turkish thin pie topped with minced meat, to cure a travel fever. A rookie mistake, the effect was just the opposite. 

A lahmacun has a crispier crust than its famous Italian equivalent, the spicy mince is raw when spread on the crust, then the whole pie is baked in an oven and often topped with something fresh. Try tomato cucumber salad with sumac. 

*****

Istanbulin makuja (Andy Harris, David Loftus) on saatu lehdistökappaleena.

Pikaruokaa – Ceviche

Ceviche on pikaruokaa parhaimmillaan. Vartiksi marinoitumaan ja pöytään. 

ceviche

Cevichea tarjoillaan läpi lattarimaiden, mutta alunperin se on kotoisin Perusta, jossa se on kansallisen ikonin asemassa. Kymmenen vuotta sitten se nimettiin osaksi kansallista kulttuuriperintöä, nyt jo useamman vuoden ajan on vuosittain vietetty omaa ruokalajille omistettua juhlapäivää heinäkuussa.

Cevichessä kala kypsennetään limellä tai jonkin muun sitrushedelmän hapolla. Happo muuttaa kalan proteiinirakennetta samoin kuin kypsentäminen, siitä tulee vaaleaa ja kiinteää. Tarkkaan ottaen kala ei kuitenkaan kypsy, vaan on edelleen raaka. Siksi ceviche kannattaa valmistaa vain todella tuoreesta kalasta. Vanhan uskomuksen mukaan cevicheä ei pitäisi syödä enää lounasajan jälkeen. Kala ei ole enää illalla riittävän tuoretta.

Jos ei itse kalasta, niin tuoretta ei kalatiskiltä pyydystä, eikä onneksi tarvitsekaan. Kun valitset kalaa, valitse kuitenkin tuorein mitä tarjolla on. Ja jos riittävän tuoretta ei ole tarjolla, valmista jotain muuta. Oma suosikkini syntyy kuhasta tai lohesta – tai niiden sekoituksesta. Merikalasta cevichen voi valmistaa ilman pakastamista, järvikala pitää pakastaa vähintään vuorokaudeksi, jotta mahdolliset loiset häviävät.

Lopun herkullisuudesta määrittää liemi. Useimmiten sen pohjalla on limeä, olen lukenut nyrkkisäännön 1:1 kalan ja limen suhdeluuvusta, mutta itse puristan limeä sen verran, että se peittää kalan. Ceviche on ronskin kokin ruokaa, määrät eivät ole niin justiinsa, eikä reseptiä oikeastaan edes tarvitse muutaman kerran jälkeen. Tein ensimmäisen cevicheni vastikään – taisin siinä ohimennen kirotakin uskon horjuessa, mutta oikeasti cevichen valmistaminen on todella helppoa.

Versioita on monia, ne eroavat hiukan maittain, alueittain ja kokeittain. Perulainen versio on yleensä hyvin pelkistettu, mutta monien muiden naapurimaiden mielestä perulainen versio luiskahtaa lähes tylsän puolelle. Tämä hedelmäinen ceviche ei ole pelkistyimmästä päästä. Olen kuitenkin ihastunut mangon makeuteen, joka on hyvä vastapaino liemen suolaisuudelle, chilisyydelle ja hapokkuudelle.

Älä unohda punasipulia, kuten minulle kuvauskerralla kävi. Se antaa hyvää särmää cevicheen. Jos jotain haluat raaka-aineista karsia, jätä pois avokado. Se tuo hyvää kermaisuutta, mutta maun kannalta sen rooli vähäisin. Olen valmistanut saman sekä valkosipulilla että ilman, pidän molemmista. Kuten huomaat ceviche on joustava ruokalaji – kunhan pidät mukana kalan, limen, suolan ja chilin, loppu on vapaasti muokattavissa.

Voit tarjota cevichen sellaisenaan tai vaikkapa meksikolaiseen tapaan nachojen kanssa.

Mango-avokadoceviche

alkupalana kolmelle

noin 200 g tuoretta vaaleaa kalaa tai lohta
suolaa
2-3 limettiä
1/2 avokado
1 pieni punainen chili
1/2 punasipuli
1/2 pienestä mangosta
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
(pieni valkosipulin kynsi raastettuna)

nippu tuoretta korianteria

1. Jos kala on järvikalaa, se pitää pakastaa vähintään vuorokaudeksi. Merestä kalastetun kalan voit käyttää ilman pakastamista.

2. Silppua chili, punasipuli ja korianteri, kuutioi avokado ja mango pienehköiksi kuutioiksi. Raasta inkivääri. Poista kalasta ruodot ja pilko se pienehköiksi kuutioiksi.

3. Levitä kuutiot lautaselle ja ripottele päälle suolaa, purista päälle limetin mehua sen verran, että kala peittyvät. Nosta jääkaappiin kypsymään noin 1o minuutiksi. Kääntele välillä, että kala kypsyy tasaisesti. Kaikkien palojen ei tarvitse olla läpeensä kypsiä.

4. Sekoita joukkoon loput aineet tuoretta korianteria lukuunottamatta. Maista suola ja lisää tarvittaessa. Anna maustua kylmässä vielä viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon tuore korianteri ja tarjoa esimerkiksi nachojen kanssa alkuruokana.

*****

Ceviche, a national icon and a staple of the Peruvian kitchen, has been officially declared a part of national heritage in Peru. Once a year it is further honored by celebrating National Ceviche Day in July. Ceviche is however not strictly Peruvian, but served through-out the Latin America varying slightly from a country and region to another.

It is however built on common ground: Raw fish marinated in a citrus juice. The acid in citrus juice denatures the proteins of fish the same way cooking would  as well. That said it is still not cooked, but the fish remains raw. So only truly fresh fish should be used for ceviche. Note also that a fish caught from a lake needs to be frozen  for 24 hours to kill the possible parasites. 

Peruvians have honed their ceviche to perfection by keeping it very plain – dull might some of their neighbors even claim. Thus this version would flunk in the test of authenticity in Peru – intolerable amount of fruits, but I am mildly obsessed to the combination of sweet mangos, tangy lime, salty fish and warming chili.

Piknik purkissa!

Kevään ensimmäisessä piknikmenussa kaikki on purkissa. Niin suolaiset kuin makeatkin. Rinnalle oikein hyvä leipä. Edes erillisiä astoita ei tarvita, kun kakun voi lusikoida suoraan purkista. 

piknik-purkissa

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa. Tein heidän tuotteistaan kesäisen piknikmenun – vaikka kesä vielä hiukan antaakin odottaa itseään.  Etelässä piknikkausi alkaa perinteisesti vapusta – eikä siihen ole enää montaa viikkoa. Tulisikohan kesä nopeammin, jos sen lavastaa? Rakensin pihalle kesäisen tunnelman, ehkä se auttaa.

Kevät on koetellut tänä vuonna tavallista enemmän. Ensin lupaus tulevasta keväästä ja sitten päälle takatalvi. Mutta nyt aurinkoa, vihdoin! En välittänyt kovista varjoista kuvissa, en vähän vilakasta tuulesta. Ulos oli päästävä, kun saimme nauttia ensimmäisestä aurinkoisesta lauantaista miesmuistiin. Pihalle, pihalle. Hetkeksi omenapuun alle. Jos tarkasti katsoo, jossain jo vihertääkin, myös pihamme vallanneen sammalvuoteen ulkopuolella. Ensimmäiset sinivuokot ja krookukset kukkivat jo. Vaikka tulihan se takatalvi taas – ulkona sataa jalkarättejä juuri nyt. Rankaisuna liiasta optimismista.

Piknikin suolaiseen purkkiin ladoin hyvään oliiviöljyyn marinoitumaan kerroksittain tuorejuusto-fetapalloja ja paahdettuja kasviksia. Kesäkurpitsaa, paprikaa ja kirsikkatomaatteja. Juustopallo on pehmeän levitettävä. Se sipaistaan leivälle ja päälle nostellaan kasviksia. Melkein kuin ateria yhdestä purkista.

Crème Bonjourin tuorejuustoista valitsin juustopalloihin yhden suosikeistani, kreikkalaisen valkosipulin. Halusin palloihin tuhdisti valkosipulia, joten lisäsin vielä yhden kynnen. Puolet pallosta on maustamatonta fetaa, jolle tuore valkosipuli antaa sopivasti potkua.

marinoidut juustopallot

Useampikin purkillinen tätä herkkua on muutoin edullista valmistaa, mutta hyvään oliiviöljyyn kannattaa vähän panostaa. Mitä sitten on hyvä oliiviöljy?, kysyi kälyni. Se on juuri sellaista, mistä itse pidät. Mikä maistuu suussa hyvältä sellaisenaan, maistuu hyvältä myös tässä purkissa. Jos emmit hyllyllä, pidä ainakin huoli, että valitset neitsytoliiviöljyä. Kalleintakaan ei kannata valita – tähän ruokaa lutrataan öljyä urakalla ja aika suuri osa jää siitä purkin pohjalle.

Joka kesä meillä on joku vierasruoka, jota tarjotaan monille vieraille kesän mittaan. Viime vuonna se oli salaatti halloumista ja paahdetuista varhaisperunoista, sitä edeltävänä kesänä avokado-porkkanasalaatti ja tabbouleh. Tässä purkissa oli kaikki ainekset tämän kesän vierasvaraksi, viimeisiä juustopalloja ja kasviksia jaettiin kristillisellä tasajaolla maistiaissa.

Makea purkki on limejuustokakku purkitettuna. Purkkiversiossa on parikin etua perinteiseen kakkuun nähden. Ensinnäkin siihen ei tarvita ollenkaan liivatetta, joten rakenne säilyy varmasti ilmavana ja kuohkeana. Toiseksi sen valmistaminen ei ole samalla tavalla aikakriittistä kuin liivatteen kanssa pelatessa. Voit toki valmistaa sen hyvissä ajoin, mutta se ei ole välttämätöntä, koska kakun hyytymistä ei tarvitse odotella. Ohjeen sokerimäärä on liukuva – minusta limen happamuus on ihanaa ja siksi laitan sokeria vain puolisen desiä. Jos ruokaseurasi on makeaan taipuvainen, 3/4 desilitraa sokeria taitaa olla tarpeen.

limejuustokakku purkissa
Voit koristella purkit melkein millä tahansa kauden marjoista tai hedelmistä, valitse mansikan sijaan vaikka mustikka tai mango kanssa. Tiedän – ihan vielä ei ole mansikkasesonki, mutta espanjalaiset syvänpunaiset marjat yllättivät minut positiivisesti. Niissä oli kunnon mansikkainen maku.

Purkit kylmälaukkuun ja piknikille! Koska molemmissa purkeissa on käytetty maitotuotteita, jotka pilaantuvat herkästi, nämä piknikherkut kannattaa pakata kylmälaukkuun ja säilyttää jääkaapissa ennen pakkaamista.

Tuorejuusto-fetapallot ja paahdetut kasvikset yrttiöljyssä

3 purkillista (á 3 desilitraa), kolmelle-kuudelle riippuen kuinka paljon sinulla muuta tarjolla

100 g Crème Bonjour -tuorejuustoa, Kreikkalainen valkosipuli
100 g vahvaa fetaa
1 valkosipulin kynsi
1 oksa rosmariinia
muutama oksa timjamia
ripaus kuivattuja chilihiutaleita
mustapippuria

2 keskikokoista paprikaa
noin 10 kirsikkatomaattia
1/2 kesäkurpitsa
3 oksaa rosmariinia
nippu timjamin oksia
3 valkosipulin kynttä
yhden sitruunan kuori

vajaa pullo oliiviöljyä
3 rkl valkoviinietikkaa

lisäksi hyvää leipää

1. Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se kuumenee.

2. Halkaise paprikat kahteen osaan, poista siemenet, valkoiset osat ja kanta. Nosta paprikat kuoripuoli ylöspäin uunipellille ja paahda kuumassa uunissa ylätasolla, kunnes kuori on mustunut ja kupruilee.

3. Nosta paprikat tiiviiseen pussiin ja sulje pussi tiukasti. Pussiin muodostuva höyry auttaa irrottamaan kuoren. Anna jäähtyä pussissa kädenlämpöiseksi.

4. Viipaloi kesäkurpitsa noin puolen sentin siivuiksi. Sivele palat molemminpuolin oliiviöljyllä ja paista kuumalla parilapannulla grilliraidat kesäkurpitsoihin. Älä kypsennä niitä, vaan jätä napakaksi. Nosta jäähtymään.

5. Silppua yksi valkosipulin kynsi mahdollisimman hienoksi silpuksi. Hienonna purkissa feta haarukalla ja sekoita se tuorejuuston kanssa tasaiseksi tahnaksi. Sekoita joukkoon yrtit ja valkosipuli. Pyöritä tahna pienehköiksi palloiksi (noin 12 juustopalloa). Nosta jääkaappiin odottamaan.

6. Poista paprikoista kuoret ja leikkaa ne reiluiksi paloiksi.

7. Kokoa purkit, nostele jokaiseen purkkiin melko tiiviisti kerroksittain kasviksia ja juustopalloja. Laita kuhunkin purkkiin reilu siivu sitruunankuorta, 1 oksa rosmariinia, muutama oksa timjamia ja kevyesti rikottu valkosipulin kynsi. Sitruunan kuoresta saat hyvän siivun vaikkapa kuorimaveitsellä. Vältä leikkaamasta mukaan valkoista osaa. Rouhi kevyesti mustapippuria purkkeihin.

8. Laita jokaiseen purkkiin ruokalusikallinen valkoviinietikkaa ja täytä oliiviöljyllä. Kääntele kevyesti ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään muutamaksi tunniksi.

9. Tarjoa hyvän leivän kanssa. Juustopallo levitetään leivän päälle ja juuston päälle nostellaan marinoituja kasviksia.

10. Purkki säilyy muutaman päivän jääkaapissa.

 

Limejuustokakku purkissa

neljä noin 2 desilitran purkillista

Pohja

50 g digestivekeksejä tai kaurakeksejä
25 g voita
lusikankärjellinen inkivääriä

Täyte

1 1/2 dl kuohukermaa
200 g Crème Bonjour maustamatonta tuorejuustoa
1 limen mehu ja kuori raastettuna
lusikankärjellinen 100 % vaniljajauhetta tai 1 1/2 tl vaniljasokeria
1/2 – 3/4 dl sokeria

lisäksi marjoja tai hedelmiä

1. Hienonna keksit pieneksi muruksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimen myllyssä. Lisää pehmeä voi ja aja tasaiseksi.

2. Painele pohjataikina purkkien pohjalle mahdollisimman ohueksi kerrokseksi ja nosta jääkaappiin odottamaan.

3. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Raasta seokseen limen kuori ja purista mehu. Maista makeus ja lisää tarvittaessa sokeria.

4. Levitä seos varovaisesti purkkeihin ja painele se tiiviisti pohjan päälle. Pyyhi reunat puhtaaksi kevyesti kostutetulla paperilla. Nosta kylmään.

5. Koristele marjoilla tai hedelmillä, ennen kuin pakkaat purkit mukaan.

 

******

This spring has been uncommonly sneaky. First a promise of spring, a lovely sunny day and just when you start to believe that the summer is just around the corner, you get a penalty for an overoptimism – the recurring wintry weather. So on the first sunshiny and warm Saturday in (my) living memory I kind of staged the summer. Packed a picnic in jars and sat for a (little) while under our apple tree spotting signs of spring. Crocuses and hepaticas. It is coming — the summer – I am not losing my faith – quite yet. 

Two sorts of cheesy jars. One reinvention of a wheel, lime cheesecake in a jar. The other one, a salty bite, marinated roasted vegetables and soft cream cheese balls spread on an artisan bread,  got me from the first bite. The last chunks of veggies and cheese balls needed to be divided one by one, both of us wanted a share alike. 

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa.