Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Author Archives: Jonna / Suolaa&hunajaa

Kuukauden lempiraaka-aine: Vanilja

Paahdetut mantelit
“Plain Vanilla”. Sanonta on silkkaa solvausta maailman toiseksi kalleimmalle mausteelle, hienostuneelle vaniljalle.

paahdetut-mantelit

Kuukauden Divaanin toimituksen lempiraaka-aine – tai oikeastaan mauste – on tällä kertaa viehko vanilja. Suvi Rüster on taas taikonut houkuttelevan kolmen ruokalajin menun tänään ilmestyvään Divaaniin. Vaniljavoilla maustettu kukkakaalirisotto menee ruokalajeista ensimmäisenä testiin meidän keittiössä – kunhan se tuossa ottaa ja valmistuu. Ehkä jo ennen viikonloppua kytketään virta uuniin. En malta odottaa.

Täydennän taas kerran Suvin sarjan neljännellä reseptillä. Halusin vuodenaikaan sopivia makuja, joten pistin joulua odotellessa pussillisen manteleita paahtumaan. Vanilja on makuna täydentämässä makupalettia, sellaisena se on parhaimmillaan. Liika vanilja on kuin halpa hajuvesi – tyrmäävä paketti, joka peittää kaiken alleen.

Kaupan leivontahyllyllä on helppo nähdä, että vanilja on löytänyt koteihin. Jossain vaiheessa vanilja oli vain keinotekoisesti tehty aromi vaniilinisokerissa. Nyt osataan jo etsiä aitoa vaniljaa ja sitä löytyy tuttujen tankojen lisäksi niin uutteena kuin 100 % vaniljajauheenakin. Tahitin vai Madagascarin vaniljaa. Osa on alkanut metsästää jo lajikettakin.

Vanilja maustaa paljon mainettaan monipuolisemmin. Tunnetuinta on sen käyttö leivonnaisissa ja jälkiruoissa, mutta se pariutuu mainiosti mm. kampasimpukoiden, hummerin ja vaalean kalan kanssa. Vihanneksista ja juureksista sen kaveri on kukkakaali.

Alunperin suunnitelmana olikin tehdä klassikko eli kampasimpukoita ja vaniljalla maustettua kukkakaalipyrettä, mutta remontin keskellä en revennyt äyriäisiin. Sen sijaan lainasin anopin uunia ja paahdoin hiukan manteleita. Toivottavasti paahtamisesta syntynyt ihana jouluntuoksu ja pussillinen makean ja suolaisen yhdistäviä manteleita kävivät kiitoksesta.

Katso myös muut kuukauden lempiraaka-aineet.

Paahdetut mantelit

iso pussillinen

300 g kuorellisia manteleita
3/4 dl vaahterasiirappia
4 rkl ruokosokeria
1/4-1/2 tl vaniljajauhetta tai vaniljauutetta
1/4 tl kanelia
sormisuolaa, suolankukkia tai muuta suolaa
(Halen Môn vaniljasuolaa)

1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

2. Sekoita kaikki ainekset suolaa ja manteleita lukuunottamatta. Maista kastiketta ja lisää mausteita makusi mukaan.

3. Sekoita mantelit kastikkeen joukkoon. Pyörittele kunnolla.

4. Levitä mantelit leivinpaperilla peitetylle pellille tasaiseksi levyksi.

5. Paahda 200 asteessa noin 10-15 minuuttia eli kunnes sokeriseos alkaa kuplia kunnolla ja mantelit saavat paahteista makua.

6. Ripottele manteleiden päälle suolaa heti uunista ottamisen jälkeen ja anna jäähtyä pellillä. Jos haluat korostaa vaniljan makua, käytä suolana Halen Mônin vaniljamerisuolaa. Sen suolakiteitä kannattaa rikkoa hiukan pienemmiksi.

7. Säilytä suljetussa astiassa.

facebookissa-lätkä

 

Adventtikalenterin toinen luukku: Marja-pähkinäsuklaa

Makkaramiehet ja jäätelönmyyjät tekevät tilinsä kesällä ja elävät auringosta. Suklaatehtailijat puolestaan odottavat myynnin suhteen kuumeisesti joulua. Seitsemän kilon vuosikulutuksesta  noin kilo hupenee joulunaikaan. Blogin adventtikalenterista paljastuukin toisen adventin kunniaksi suklainen herkku, marja-pähkinäsuklaa.

marja-pähkinäsuklaa

Sain idean tähän työkaveriltani (jolla on myös ruokablogi). Hän oli tehnyt valkoisesta suklaasta vastaavaa pikkujouluihimme. Valkosuklaan pinnalle oli ripoteltu kuivattuja mansikoita, pistaasipähkinöitä, kuivattuja karpaloita ja ideoista parhaimpana roseepippuria. Suosittelen kokeilemaan, roseepippuri puraisee juuri sopivasti makean valkosuklaan vastapainona.

Oma kotitekoinen suklaalevyni (jolle en keksinyt parempaakaan nimeä) syntyi tällä kertaa valkosuklaan sijaan maitosuklaasta ja pinnalla on kuivattuja mansikoita ja vadelmia sekä suolattuja ja paahdettuja pistaasipähkinöitä. Ripottelin lopuksi koko komeuden päälle myös hiukan Halen Mônin vaniljalla maustettua merisuolaa. Suolaa löytyy mm. Hellasta ja Herkusta Museokadulta ja ymmärtääkseni myös Keittiöelämää-liikkeestä Tampereelta.

Ajattelin kokeilla vielä ennen joulua trooppista versiota kuivatusta ananaksesta, mangosta ja kookoslastuista. Unohtamatta ripausta suolaa. Varsinkin maitosuklaa ja valkosuklaa kaipaavat makeuden vastapainoksi hiukan suolaa.

Kotitekoinen suklaalevy oli keittiöttömän ruoanlaittoterapiaa. Tähän ei nimittäin tarvitse juuri mikroaaltouunia kummempia välineitä. Jos minä onnistuin tässä, vaikka astiat on pakattu laatikoihin ja käytössä on vain mikro, onnistuu kuka tahansa.

Kivistössä-blogissa oli tehty tämän levyn herraskaisempia serkkuja, mendianteja. Postauksen ansiosta innostuin lukemaan suklaan temperoinnista. Käytännössä kyse on siitä, että suklaa sulatetaan ja jäähdytetään kolmessa vaiheessa. Tavoitteena on estää suklaan harmaantuminen ja saada suklaaseen kaunis kiiltävä pinta. Temperoinnin ansiosta suklaa myös lohkeaa napakasti ja samalla suklaan sulamislämpötila nousee korkeammaksi, eikä suklaa sula heti sormista välittyvän lämmön vaikutuksesta. Erityisen olennaista temperointi onkin esimerkiksi konvehteja valmistettaessa.

Hyvät ohjeet temperointiin löysin Marin vinkistä Maku-lehdestä. Alla olevassa ohjeessa on käytetty maitosuklaata ja ohjeet on mukautettu siihen. Voit hyvin käyttää muutakin lempisuklaatasi. Katso silloin ohjeet temperointiin Maku-lehden sivuilta. Kullekin suklaalla on omat lämpötilansa. Mitä tummempi suklaa, sitä korkeampaan lämpötilaan se lämmitetään. Älä säikähdä, kolmesta vaiheesta huolimatta, temperointi on helppoa ja nopeaa. Digitaalinen lämpömittari oli kuitenkin ainakin aloittelijalle välttämätön. Mikron sijaan temperoinnin voi tehdä myös vesihauteessa, jolloin myös lämpötilojen kontrollointi on helpompaa.

Marja-pähkinäsuklaa

pieni levy

200 g maitosuklaata
vajaa 50 g paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä (paino kuorineen)
kuivattuja mansikoita ja vadelmia
ripaus Halen Môn vanilja-merisuolaa tai muita merisuolakiteitä

1.Varaa esille kulho, jossa voit sulattaa suklaan ja toinen suurempi kulho, jonka sisälle suklaan sulattamiseen tarkoitettu kulho sopii. Kaiva esille myös digitaalinen lämpömittari.

2. Kuori pistaasipähkinät ja rouhi niitä kevyesti.

3. Paloittele suklaa pienempään kulhoon ja sulata se maltillisella lämpötilalla mikroaaltouunissa. Tee sulatus lyhyissä jaksoissa ja sekoittele suklaata niiden välissä. Sulata, kunnes suklaan lämpötila on 45 astetta.

4. Laske suurempaan astiaan jääkylmää vettä ja laita suklaansulatusastia veteen. Anna suklaan jäähtyä, kunnes se on 26-27-asteista.

5. Kuumenna suklaata uudestaan mikroaaltouunissa, kunnes sen lämpötila nousee 30 asteeseen. Huomioi. että kyse on vain muutaman asteen lämpötilan noususta. Käytä kuumennuksessa maltillista lämpötilaa ja tee se erittäin lyhyissä jaksoissa.

6. Levitä suklaa leivinpaperin päälle, ripottele pinnalle pistaasipähkinöitä, kuivattuja mansikoita ja vadelmia ja lopuksi vielä hiukan vanilja-merisuolaa.

Lähteet: David Lebovitz, Wikipedia, Guardian ja Maku-lehti

Tuoksuva vastalause suorittamiselle – Lasagne

Lasagne
Pöytään puolessa tunnissa! Viidentoista minuutin ateria. Helppoa ja nopeaa. Pahoitteluni, tämä resepti ei vastaa mihinkään noista vaatimuksista. Sen sijaan se on tuoksuva vastalause nopealle tankkaukselle ja ruoanlaiton suorittamiselle. Tässä menee rutkasti aikaa, kun jokaisessa vaiheessa haudutellaan ja muhitellaan maut esille. Mutta lopputuloksena on todella hyvää lasagnea (vaikka kuva ei sille kunniaa teekään).

lasagne

Ei sovi nykyajan kiireiseen elämäntyyliin? Itse asiassa juuri päinvastoin. Muistan harvoin saaneeni suuria onnistumisen elämyksiä nopeista arkiruoista. Enemmän iloa saan siitä, kun pilkon, silppuan, hauduttelen ja keitellen kokoon kaikessa rauhassa ilman kiirettä huumaavien tuoksujen ympäröimänä.

Kaiken tämän jälkeen pistän ensimmäisen haarukallisen suuhun ja ihanat maut leviävät koko suuhun. Se on täydellistä irtautumista suoriutuskeskeisestä ajattelusta ja kiireestä: olennaista ei ole mahdollisimman nopea ja helppo lopputulos, vaan tekemisen ilo. Tyhjennän päätäni pilkkomalla, maustamalla ja reduktoimalla. Lasagnen valmistaminen pitkän kaavan mukaan onkin lähes sielunhoitoa.

Italialaisen kastikepohjan muodostaa perinteisesti soffrito, makupohja. Sen koostumuksessa on paikallisia eroja, mutta yksinkertaisimmillaan siinä on porkkanaa, sipulia ja juuri- tai varsiselleriä. Vastaavia makupohjia tunnetaan lukuisissa muissakin keittiöissä pienillä variaatioilla. Italialaisten tunnusmerkki erityisesti Etelä-Italiassa on oliivöljyn käyttö. Käytin makupohjassa porkkanaa, sipulia ja varsiselleriä. Kun minulla on oikein paljon aikaa, saatan paahtaa soffriton uunissa kevyesti oliiviöljyllä silattuna. Se antaa kastikkeeseen mukavaa paahteisuutta.

Mausteisesta raakamakkarasta (esimerkiksi chorizo tai merquez) kastike saa paitsi mukavaa potkua myös hiukan rasvaa. Olen tuunannut lasagnea muutoinkin vähän eteläitalialaiseen mausteisuuteen: Kastikkeesta löytyy mausteisen makkaran lisäksi niin chiliä kuin valkosipuliakin.

Harrastin ennen paksuja bechamel-kastikkeita, joihin raastoin reilusti juustoa joukkoon. Se tekee lasagnesta raskaan ja tymäkän. Olen sittemmin ottanut Saku Tuomisen Aglio & Olio -kirjan vinkistä vaarin: Teen tuoreella muskottipähkinällä maustetun valkokastikkeen ohuena, jätän siitä juuston pois ja raastan reilusti parmesania kerrosten väliin.

Vielä kruunuksi Soul Kitchenin Annan Hella & Herkku -kaupasta Museokadulta artesaanilasagnelevyjä, joita ei normaalisti juurikaan Suomesta saa. Artesaanipastalevyjä on kahta paksuutta. Toiset niistä ovat noin kaksi-kolme kertaa peruslasagnelevyjä paksumpaa, joten pasta todella maistuu. Jos valitset paksummat levyt, ei lasagneen kannata tehdä kovin montaa kerrosta ja kastikkeesta kannattaa tehdä aika nestemäistä. Tein tämän lasagnen paksummista levyistä, ensi kerralla otan testiin ohuemmat – ihan vain vertailun vuoksi.

Ohjeen mukaan levyt pitäisi esikeittää, mutta ne olivat niin suuria, etteivät ne sopineet yhteenkään kattiloistani, joten lykkäsin ne kylmästi raakana uuniin. Kypsyivät hyvin sitenkin, mutta vaativat tavallista pidemmän ajan uunissa ja hiukan enemmän nestettä kastikkeeseen. Pitkän paistamisen jälkeenkin pasta jäi mukavan napakaksi ja siinä oli hyvä purutuntuma. Jokaisen euron arvoinen ostos.

Lasagne

kuudelle

2 pientä sipulia
2 porkkanaa
2-3 varsisellerin vartta
oliiviöljyä
600 g jauhelihaa
1-2 mausteista tuoremakkaraa
2 prk säilöttyjä tomaatteja (jos käytät tavallisia lasagnelevyjä, yksi riittää)
loraus punaviiniä
3 rkl tomaattipyreetä
4 valkosipulin kynttä
1 tl ruokosokeria
suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä tai chilihiutaleita
1 lihafondi
vettä tarpeen mukaan, aloita pienemmästä määrästä ja lisää hauduttamisen aikana
kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa)

Valkokastike

9 dl maitoa
2 rkl voita
6 rkl vehnäjauhoja
lusikan kärjellinen muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

noin 75-100 g parmesania

noin 1/2 pkt lasagnelevyjä

1. Leikkaa porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioksi. Silppua sipuli. Jos haluat paahtaa kasvikset, sekoita niiden joukkoon oliivilöljyä ja paahda uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

2. Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä ja lisää sen jälkeen porkkana-, selleri- ja sipulikuutiot. Kuullota niitä rauhassa.

3. Kuutioi sillä aikaa tuoremakkara ja valkosipuli.

4. Lisää pannulle ensin tuoremakkara ja sitten jauheliha. Ruskista kevyesti.

5. Kaada joukkoon säilötyt tomaatit, lisää tomaattipyree, valkosipuli punaviini ja lihafondi. Mausta chilillä, kuivatuilla yrteillä, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää tarvittaessa vettä. Hauduttele puolisen tuntia.

6. Valmista sillä aikaa valkokastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita sulatetun voin joukkoon vehnäjauhot. Kypsennä niitä hetki pyöritellen, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää maito pienissä erissä koko ajan sekoittaen, jotta vältät paakkuuntumisen. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla. Ole maltillinen muskotin kanssa. Liian suuri määrä tekee mausta pistävän.

7. Kokoa lasagne uunivuokaan. Pohjalle bolognesekastiketta, päälle kerros lasagelevyjä, uudestaan bolognesea ja sitten valkokastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi valkokastiketta. Raasta aina valkokastikkeen päälle reilusti parmesania,

8. Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia, artesaanipastalla 50-55 minuuttia. Peitä vuoka vaikkapa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

 

facebookissa-lätkä