Pasta carbonara, miilunpolttajan pasta. Klassikko, sellaisena kuin se meillä aina syödään. Kun mies kokkaa, ei improvisoida.
Miehet eivät osaa näyttelijä Elina Knihtilän mukaan improvisoida keittiössä. Hän perustaa johtopäätöksen omaan mieheensä. Ehkä kahdesta ei ole vielä teoriaksi, mutta sama pätee meillä: Kun mies kokkaa, mennään pilkulleen ohjeen mukaan. Niinpä meillä syödään miehen bravuuri pasta carbonara aina samanlaisena.
Keittokirjamme sivu (kiitos Sikke Sumari), jossa on spaghetti carbonaran ohje, on täynnä rasvatahroja. Roiskeiden perusteella sitä on kokattu usein. Sen meillä tekeekin useimmiten mies. Minä laitan veden kiehumaan ja keitän pastan. Juon ehkä lasillisen viiniä siinä sivussa.
Jokainen carbonarasta kirjoittava väittää lähes poikkeuksetta oman versionsa olevan se ainoa oikea: Näin kaikki sen Italiassakin kokkaavat. Todellisuudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa carbonaraa, vaikka puristit muuta väittävät. Jopa Italiassa joukkoon saatetaan lorauttaa vähän kermaa. Osa käyttää keltuaisia, osa koko munan. Usein keltuainen nostetaan annoksen päälle ja sekoitetaan pastan joukkoon vasta lautasella. Hyvä pancetta ei ole pahitteeksi, mutta pekonikin käy. Makunsa kullakin.
Miehen versiossa pastan joukkoon sekoitetaan koko muna, öljy saa hiukan makua valkosipulista ja joukkoon raastetaan reippaasti parmesania ja pecorinoa. Tällä simppeleistä simppeleimmällä versiolla osallistun bloggaajien marraskuun ruokahaasteeseen, jossa aiheena on pasta. Toivottavasti muutkin ehtivät mukaan, pastanrakastaja halajaa uusia suosikkeja.
MUOKATTU: Innostuin hinkkaamaan täydellistä versiota carbonarasta. Meidän carbonaramme on sittemmin saanut hiukan uuden muodon. Tsekkaa resepti täydelliseen carbonaraan.
Pasta carbonara
kahdelle
200 g spaghettia tai muuta pastaa
1 valkosipulin kynsi
reilu loraus oliiviöljyä
60-80 g pancettaa tai pekonia
1 kananmuna
yhteensä noin 60 g parmesania ja pecorinoa (tai pelkästään parmesania)
(suolaa)
mustapippuria myllystä
1. Laita pastavesi kiehumaan, kun vesi kiehuu lisää kattilaan reilusti suolaa ja pasta. Keitä pasta kypsäksi.
2. Valmista veden kiehumisen ja pastan kypsymisen aikana kastike: Poista valkosipulin kynnestä kuori, pilko pancetta tai pekoni pieniksi kuutioiksi ja raasta juusto. Sekoita juusto ja kananmuna tasaiseksi tahnaksi.
3. Kaada pannulle reilu loraus öljyä ja lisää valkosipulin kynsi. Kuumenna maltillisella lämmöllä ja anna paistua hetki (älä päästä ruskistumaan), jotta öljyä saa makua. Poista valkosipulin kynsi.
4. Lisää pannulle pekoni ja paista rapeaksi.
5. Ota noin desi pastan keitinvettä sivuun, kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle. Lisää kananmuna-juustoseos, rouhi päälle reilusti mustapippuria (ja hiukan suolaa. Huomioi, että varsinkin pecorino on todella suolaista). Lisää joukkoon tarvittaessa pastan keitinvettä ja sekoita kaikki tasaiseksi.
6. Nosta lautasille, raasta päälle juustoa ja rouhi kevyesti mustapippuria.
Hihii, meillä apukokki kokkaa myös just eikä melkeen. Omat sinne päin-vastaukset ei riitä vaan pitää olla tarkat määrät 🙂
Eli kolme mahtuu jo tähän otokseen 🙂
Meillä taas miespuolinen kokkaaja on juuri sellainen, että tekee kullakin kerralla miten nyt sattuu miellyttämään ja jo ruokapöydässä on melko turha kysellä, mitä tässä onkaan, kun on niin hyvää. Joko ei muista, tai ei halua kertoa 😀
Se on luovemmanpuoleinen tuo kammenpyörittäjä 🙂
Meillä menisi carbonaraan vähän kaikkea enemmän :), mutta se jos mikä on makuasia. Veikkaan kyllä että meidän carbonaran versio on etääntynyt aidosta italialaisesta versiosta arjessa aika kauaksi, tämä on varmaan lähempänä sitä.
Olen muutenkin mietiskellyt miten jotkut maut vaan kiteytyvät, jonkin on oltava prikulleen juuri niin tehty ja jossain ei ole väliä kunhan tekaisee jotenkin.
Minä rakastan pastan makua ja siksi meillä on yleensä aika maltillisesti kaikkea sen kanssa, mutta juustoa carbonarassa pitää olla kyllä reilusti.
Muutamia lempireseptejä en itsekään menisi sorkkimaan, vaan ne kuuluu tehdä juuri siten, kun ne on aina tehty. Mutta muuten olen vähän huoleton noiden reseptien suhteen.
Täydllistä! Pasta carbonara on yhdellä sanalla sanottuna täydellistä. 😛
Niin on. Pakko saada aika ajoin!