Cobbin salaatti
Miehisen uskomuksen mukaan salaatista ei lähde nälkä. Tuokaa näytille se raavaskin mies, joka väittää edelleen niin syötyään lautasellisen Cobbin salaattia.
Amerikkalaisessa klassikkosalaatissa enemmän on enemmän: kanaa, pekonia, kananmunaa, roquefortia, avokadoa, tomaattia, sipulia ja salaattia. Kaikkea on niin paljon, että se on jo melkein liikaa, mutta jotenkin tämä koko sekamelska onnistuu maistumaan erinomaiselta.
Cobbin salaatin synnystä on useampia versioita. Yksimielisiä ollaan siitä, että se tehtiin ensimmäisen kerran Brown Derby -ravintolassa Los Angelesissa 1930-luvun loppupuolella. Aukottomasti ei ole selvillä, kokosiko ainekset kylmiöstä ravintoloitsija Mr. Cobb itse vai hänen kokkinsa.
Cobbin salaatti – kuten muuten caesarsalaattikin – on syntynyt Hävikistä herkuksi -hengessä. Vaikkei olekaan selvää, kuka tämän runsaudensarven lautaselle nosti, on joka tapauksessa selvää, että se syntyi latomalla annokseen ainekset, jotka ravintolan keittiöstä sattuivat löytymään. Tekijä ei varmasti arvannut rakentavansa klassikkoa, joka löytyy ruokalistoilta vielä melkein sadan vuoden päästäkin.
Kesän viimeisen mökkireissun jäljiltä jääkaappimme pullisteli yhtä sun toista hävikkiuhan alaista. Olimme hetkeen viimeiset kävijät mökillä – sade karkotti meidät herkkähipiäiset kaupunkilaiset – ja kaasujääkaappi piti tyhjentää. Vaikea uskoa, että kotiinkannetuista sinappisillipurkeista syntyisi suurta klassikkoa, mutta keitettiin niistä sentään mm. kattilallinen tomaattikeittoa. Myös Cobbin salaatin resepti muistui mieleen, kun ladoin pöydälle jääkaapin sisältöä. Onnekkaasti siihen löytyi melkein kaikki tarvittavat ainesosat ja samalla ehkäistiin hävikkiä urakalla – salaatin alkuperäishengessä.
Cobbin salaatin resepti on melko samanlainen, katsoipa sen mistä lähteestä tahansa. Jätin roquefortin pois, sitä ei mökkijääkaapin jämistä löytynyt. Vääräoppisesti myös paistoin broilerin ja se tarjottiin salaatissa lämpimänä. Alkuperäisen version kana on keitetty ja kylmä. Juuri sellainen kuin se jääkaapista otettaessa on. Ohje on pääpiirteissään Saveur-lehdestä.
Cobbin salaatti
kahdelle, raavaille miehille annosta kannattaa kasvattaa
1 1/2 ruukkua salaattia (alkuperäisen reseptin mukaan jäävuorisalaattia, vesikrassia ja romainea)
150 g kirsikkatomaatteja tai 1-2 tomaattia
3 siivua pekonia
1 kananmuna keitettynä
1/2 avokado
1 uuden sadon sipuli tai pieni punasipuli
1 kananrintafilee (tai 2-3 broilerin paistileikettä)
1 rkl ruohosipulia
(halutessasi pieni siivu roquefortia tai muuta sinihomejuustoa)
Kastike
(tätä tulee suuri annos)
3/4 dl rypsiöljyä
1/4 dl oliiviöljyä
1/2 tl dijonsinappia
2 tl sitruunamehua
5 tippaa Worchester-kastiketta
1 pieni valkosipulin kynsi tai 1/2 normaalikokoisesta
ripaus sokeria
suolaa ja mustapippuria
1 rkl ruohosipulia
1. Aloita valmistamalla kastike. Laita kaikki ainekset ruohosipulia lukuunottamatta kulhoon ja surauta kastikkeeksi sauvasekoittimella. Lisää ruohosipuli haarukalla sekoittamalla.
2. Mausta kanafilee suolalla ja mustapippurilla. Keitä kananmuna, paista pekoni ja kanafilee.
3. Revi salaattikulhon pohjalle salaatti. Siivuta päälle sipuli. Asettele salaatti-sipulipedin päälle loput ainekset.
4. Pirskottele päälle osa kastikkeesta, ripottele silputtua ruohosipulia ja rouhi suolaa ja mustapippuria.
Tällainen cobbi olisi varmaan tosi kiva lounassalaatti töihin mukaan. Näen jo itseni tyytyväisenä syömässä tätä tietsikan äärellä.
No niin olisi. Varsinkin jos lisää avokadon vasta töissä. Tämä on hämmentävän hyvää, vaikka suhtauduin hyvin epäilevästi tällaiseen määrää tavaraa lautasella. Usein vähemmän on enemmän, mutta tämä toimii.
Heh, meillä mennään nyt nähtävästi vähän kaiken kanssa samaan tahtiin 🙂 Eilen just tuli postattua salaatti, ei cobbia, mutta avokadoa meni meilläkin sekaan.
Just naureskelin ihan samaa. Rustiikkisella linjalla molemmat salaatit 😉
Jei, tällasella salaatilla voisi hyvin koittaa keventää kesän jälkeen! Erityistä plussaa tietty siitä, että samalla voisi keventää myös Worcestershire-kastikepulloa viidellä tipalla. En nimittäin yhtään keksi mihin sitä voisi laittaa runsain mitoin (mikä toisaalta voisi olla jopa oiva lähtökohta viikonlopun ruokasuunnitelmille!)..
Hah, sama pullo pyörii täälläkin. Viisi tippaa oli hyvä alku. Keventäminen on ehkä hiukan positiivinen näkökulma tähän salaattiin 😉
Mulle tulee Cobbin salaatista aina mieleen se jakso, missä Rachel ei millään halua päästää Rossia viettämään yötä uuden tyttöystävänsä kanssa.
Aina tätä on pitänyt tehdä, muttei vaan ole saanut aikaiseksi. Ehkäpä tästä inspiroituneena.. 🙂
Miten ihmeessä en muista tuota jaksoa. Jokuseen kertaan on tullut sekin sarja tuijotettua. Kestää muuten aikaa, hyvän ystäväni tytär on kuulema nyt addiktoitunut sarjaan. Sen ilmestymisestä alkaa kuitenkin olla jo reippaat viisitoista vuotta.
… se jakso Frendejä* piti sanomani, mutta jonnekin se oleellinen sana lauseesta katosi 😀
Kyl maar heti tiesin kuitenkin – niinkuin kaikki muutkin. Se on meidän ikäluokan sukupolvikokemus 🙂
Tässä salaatissa tosiaankin more is more. Missäköhän muutes menee salaatin raja – mitä kaikkea voi kutsua salaatiksi? Ainakin jenkeissä olen törmännyt yhteen jos toiseen “salaattiannokseen”, jotka eivät sovi ainakaan kovin perinteisen salaatti-käsitteen alle. 🙂
Samaa rajaa olen joskus pohtinut. Onhan perunasalaattikin salaatti… 😉
Ameriikanmuistot tästä mullakin tulee mieleen. En nyt puhu tästä, mutta tosiaan usein siellä salaattiannosten kalorimäärät ovat aivan hirveitä,,niihin kun pakkaa kuulua juustoraastetta ja pekoninmuruja ja paksua kaloripitoista kastiketta, krutonkeja tai jotain muita rasvassa paistettuja sipsejä jne.
Mutta hyviähä ne on….
Joo tämähän on tosiaan ihan kevyttä, kun jätin kuitenkin sen roquefortin pois, jäljellä vain kananmunaa, pekonia, avokadoa… 😉 Tuhteja ovat todentotta nuo Ameriikan salaatit, mutta onhan ne hyviä, ei käy kieltäminen.
Kyllä tällä ainakin meidän raksalla raatajan saisi erittäin tyytyväiseksi :). Täytyy pistää sille loputtoman pitkälle to cook listalle.
Sinne listalle mahtuu, se on kuin musta aukko – useimmat asiat katoavat sinne listalle lopullisesti 😉