Guacamole
Kemikaalicocktail-blogin Noora Shingler yhden naisen taistelu Pirkka guacamolen harhaanjohtavaa nimeä vastaan päättyi yllättävästi. Guacamoleksi kutsutussa tuotteessa oli avokadoa 0,7 prosenttia. Lopputulos: Eviran totesi nimen olevan harhaanjohtava, Kesko nimesi sen uudelleen. Hyllyihin ilmestyi Pirkka avokadonmakuinen dippi. Tuotesisältö on edelleen sama: 0,7 prosentilla avokadoa jauheena saadaan siis riittävä avokadon maku.
Mikään ei olisi nyt helpompaa kuin heristää sormea: Iso paha kaupan keskusliike tarjoaa meille tällaista sontaa. Miten surullista. Mutta eikö surullisempaa ole, että meille kuluttajina tämä kelpaa? Purkki ei olisi siellä hyllyllä puolta vuotta kauempaa, jos se ei kelpaisi ostoskoreihimme. Olisikohan totuudenmukaisella nimeämisellä kuitenkin yllättäviä vaikutuksia myyntilukuihin? Lihapullia vai kanannahkapullia? Guacamolea vai avokadojauheella maustettua dippiä? Kumpaan tarttuisi suomalainen kuluttaja, joka Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtaja Seppo Heiskasen mukaan tekee ostopäätöksensä lähinnä hinnan perusteella?
Heiskasen väitettä puhtaasti hinnan perusteella päätöksensä tekevästä kuluttajasta eivät tue luvut suomalaisen ruoanlaittokulttuurin muutoksesta: Taloustutkimuksen Suomi syö -tutkimuksen mukaan vuonna 2006 yksikään vastaajista ei valmistanut arkena kaikkea kotiruokaa itse, viisi vuotta myöhemmin niin kertoi tekevänsä yli neljännes. Kauppalehti Optiossa esille nostetun kyselytutkimuksen perusteella ainoastaan 3 % suomalaisista pitää valmisruokia hyvänmakuisena. Hei ruokatehtailijat, voisiko tässä olla markkinarako? Uskomaton innovaatio: Hyvältä maistuva valmisruoka.Mutta ai niin, alan liiton edustajien näkemyksen mukaan laaduksi vaikuttaa riittävän, että toimitaan lakien mukaan ja kuluttajaa nyt ohjaa vain hinta.
Kokkikartanon toimitusjohtaja Kati Rajala arvioi Kauppalehti Optiossa valmisruokamarkkinoiden kooksi noin 500 miljoonaa euroa eli lähes 100 euroa suomalaista kohti myös lapset ja imeväiset mukaanlukien. Radikaali ajatus: Entäs jos valmisruokateollisuus on menettänyt maksuvalmiit asiakkaat tarjoamalla pahalta maistuvaa ruokaa? Suurin osa suomalaisista käyttää edelleen eineksiä ja puolivalmisteita, mutta viidessä vuodessa sen laivan on jättänyt siis 26 % suomalaisista, joka ei joko käytä tai halua tunnustaa käyttävänsä eineksiä. Viikonloppuisin valmisruokaan tarttuu vielä harvempi. Tässähän voisi olla teollisuudelle peiliin katsomisen paikka. Minun kaltaisteni satunnaisten maksalaatikon ja valmispelmenien ostajien rahoilla ei yhtään ruokatehdasta pidetä pinnalla, mutta uskon, että useampikin olisi valmis helpottamaan arkeaan puolivalmisteilla ja eineksillä, jos mausta ja laadusta ei tarvitsisi tinkiä.
Guacamolen osalta Pirkka joutui syyniin, mutta eivät sen kilpailijatkaan avokadopitoisuuksilla häikäise. Parhaimmillaankin kaupan hyllyllä löytyvästä guacamolesta avokadoa on noin neljännes, suurimmassa osassa vaihtoehdoista vain murto-osa siitä. Tässä klassisessa reseptissä sitä löytyy senkin edestä. Se tarkoittaa tuhdin kermaista avokadon makua ilman pisaraakaan mitään maitotuotteita. Guacamoleja on monenlaisia, tämä on klassisista klassisin – vain olennaisimmat raaka-aineet, ei edes tomaattia. Paljon, paljon parempaa kuin yksikään kaupan hyllyltä löytyvä. Valitsen siis itsetehdyn – ja elintarviketeollisuudelle terveisiä, en tee valintaani hinnan perusteella.
Guacamole
neljälle
2 avokadoa
1/2 pienestä punasipulista tai 1/4 suuresta
1/2 punainen chili
1/2 tl suolaa
1/2-1 limen mehu
1 pieni valkosipulin kynsi
muutama oksa tuoretta korianteria silputtuna
mustapippuria
1. Jos haluat sileän tahnan: Pilko sipuli, valkosipuli ja chili. Kaiva avokado kuoresta. Laita kaikki ainekset kulhoon ja surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.
TAI
1. Jos haluat rustiikkisemman guacamolen: Pilko sipuli, valkosipuli ja chili pieneksi silpuksi. Laita puolet niistä mortteliin suolan kanssa ja hiero tasaiseksi tahnaksi. Muussaa avokado haarukalla melko suurpiirteisesti. Lisää joukkoon maustetahna ja loput ainekset. Sekoita.
Erinomainen kirjoitus, Jonna!
Näin se on, kysynnän ja tarjonnan laki. Mutta mikä meissä ihmisissä on vialla, että niin moni haluaa työntää kitaansa niin järkyttävää ****aa. Ymmärrän, että monissa perheissä hinnalla on valtavan suuri merkitys ostopäätöksessä, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi ottaa veitsi ja kauha kauniiseen käteen ja tehdä ruokaa itse, edullisista raaka-aineista ja vaikka sitten unohtaa guacamolet, jos avokadon hinta on lompakolle liian kovakoska. Luojalle, koulutukselle ja rahankäyttövalinnoille kiitos, me voimme ostaa avokadoa säännöllisesti. Mutta silloin kun hinta on mielestämme liian korkea, tehdään plään bii ja vaihdetaan ruokasuunnitelmaa, sillä Pirkan dippiällölima ei ole guacamolen korvike.
Olemme todenneet moneen kertaan laitakokin kanssa, että mitä enemmän kokkaa ja saa maistaa hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa (enkä tarkoita kallista ravintolaruokaa tai luksusraaka-aineita, vaan ihan peruskotiruokaakin), sitä kriittisemmäksi tulee sen suhteen, mitä haluaa syödä. Olemme myös siitä onnellisessa asemassa, että voimme katsoa ruoan valinnassa muutakin kuin hintaa, mutta kyllä hyvää ruokaa voi tehdä myös edullisesti. Olemme taas siis ihan samoilla linjoilla!
Juuri näin. Tämä linja on hyvä 😀
Niin on 😉
Juuri tuollaisten seikkojen vuoksi kartan teolisesti käsiteltyä ruokaa.Hyvin kirjoitettu juttu taas.Terveiset Helsingistä tällä kertaa …
Tervetuloa Suomeen! Harmi, ettet osu viikonlopuksi Seinäjoelle, olisi ollut niin mukavaa tavata.
Minua alkoi nyppimään tuo elintarviketeollisuuden liiton edustajan ehkä harkitsematonkin lausunto, joka mielestäni kertoo aika isosta kuluttajien aliarvioinnista. Ikäänkuin kaikki kelpaisi, kunhan on halpaa. Toivottavasti yrityksissä asenne ei ole sama kuin liitossa, koska se olisi jo aika laiskaa ajattelua.
Jos unohdetaan maku ja terveellisyys, tuleeko einesruoka edes halvemmaksi, vaikka mielikuva monesti on vaivattomuuden lisäksi edullisuus?
Onko viime vuosikymmeninä unohdettu taito tehdä helppoa, edullista, maukasta ja myös terveellistä kotiruokaa?
Varmaan halvalla voi syödä myös eineksiä, jos hinta on ainoa ohjaava tekijä. Ainakin tuon tutkimuksen perusteella kotiruoka on kokemassa renesanssia, ehkä se taas palauttaa keittotaitoa laajemminkin. En ole ihan varma tästä, mutta muistelisin lukeneeni, että ensimmäistä kertaa koskaan einesten kysynnän kasvu on pysähtynyt. Sekin tukisi kotiruoan arvostuksen ja taitojen paluuta.
Tämä oli jälleen kerran todella hyvä teksti sulta – asiaa ja suoraa sitä.
Mä olen usein miettinyt samaa, kuin Riikka tuossa aiemmin – tuleeko muka oikeasti halvemmaksi? Ja niin kuin sanoit “varmaan halvalla voi syödä myös eineksiä”, mutta niin voi kotiruokaakin.
Ohjaisiko kiihtyvällä nykyihmisellä – hieno latinalaistermi: homo acceleransis 🙂 – kuitenkin ostopäätöstä helppous ja vaivattomuus? Ja slow- ja downshiftingilmiö on sitten se mikä näkyy vastareaktiona…ja me kuluttajina jakaudumme tässä kahtia niihin jotka jatkavat kiihdyttämistä ja niihin jotka tiedostaen tai tiedostamatta downshiftaavat?
Tuo onkin kiinnostava kulma tuo homo acceleransis 😉 On varmaan juuri noin kun ajattelet, että kuluttajaryhmät jakaantuvat kahtia – tai varmaan vielä useampaan alaryhmään, mutta menettääkö ruokateollisuus mahdollisuuksia keskittymällä vain niistä muutamaan?
Hmmm, Saarioisten maksalaatikko 2.3 € x 52 viikkoa vuodessa = 119.6 € vuodessa. Hetkinen, minähän olen siis einesten suurkuluttaja! Miten tässä näin kävi…
Sinä olet vasta keskiarvossa, toinen laatikko viikossa nostaisi sinut suurkuluttajiin 😉
Olipas taas osuva teksti! Minä ihmettelen kyllä välillä kaupassa niitä ihmisiä, joiden kärryt ovat täynnä eineksiä, ilmeisesti niitäkin siis riittää, jotka pelkästään eineksiä syövät. Minä en osta satunnaisten pinaattilettujen lisäksi juuri mitään eineksiä, ja onkin outoa ajatella, että joku syö oikeasti vain niitä. Tästä voisi jauhaa vaikka koko päivän, mutta koska sinä sanoit jo kaiken olennaisen, tyydyn pohtimaan, jaksaisinko tehdä tänään vielä guacamolea – ihanan näköistä ja sitä itseään, avokadoa, nam!
Varmasti riittää. Joskus keskustelin asiasta eineksiäni suosivan ystäväni kanssa, hänen näkökulmastaan niissä optimoi ajankäytön. Olen todennut, että maku ei ole kaikille olennaisin ohjaava tekijä. Näin ruokaintoilijan näkökulmasta sitä on vaikea ymmärtää 😉
Kierrän tuon purkin hyvin kaukaa! Ihmettelen miten kukaan voi sitä ostaa jos on joskut tehnyt itse. Haarukalla muussattu rustiikimpi versio on oma suosikkini.
Niin minäkin kierrän, siinä ei ole avokadonmausta tietoakaan. Rustiikkisemmasta tykkään itsekin, siinä avokado pääsee jotenkin vielä paremmin esille.
Minua puistattaa myös (erään ystäväni vakiotuote) Santa marian guacamole mix eli sellainen “Lisää vain 2 avocadoa” mausteseospussi. Ja kun tuoreet aineet saisi ihan samaan hintaan ja ah, maku olis ihan eri! Ehkä taas ensi kerralla yritän vilauttaa vaikka tätä sinun reseptisiäsi… 😉
Kannattaa vilauttaa 😉 – tässä ei edes vaiva ole kovin kummoinen eli sekään ei puolla sitä pussiseosta.
Pingback: Parempaa jaettuna - mustapaputacot soijasta - suolaa & hunajaa