Katkarapu-fenkolipasta
Tajusin kantapään kautta milloin ruoka maistuu parhaalta: Ensimmäinen suupala viikon flunssan jälkeen. Olen potenut ja potenut siihen pisteeseen, että aloin ymmärtää kaikkia sohvanpohjalla pikkuvaivoista vinkuvia miehiä. Olin pahempi. Paljon. Kun viikon ajan kaikki syöminen on ollut pakkopullaa, maku- ja hajuaisti ovat vain häivähtävä muisto, eikä missään tunnu pienintäkään ruokahalun merkkiä, tietää olevansa kipeä.
Suhtautukaa siis tähän pastaan terveen kriittisesti: Se oli ensimmäinen haarukallinen muuta kuin maustamatonta jogurttia tai puuroa lähes viikkoon. Onko se nyt ihme, jos se maistuu hyvältä? Mutta se maistui, niin hyvälle, että kaavin leivällä viimeiset maut lautaselta. Italialaisten mukaan ihmisellä, joka osaa nauttia ruoasta, on hyvä haarukka (una buena forchetta). Olen saanut omani takaisin, elämä voittaa.
Katkarapu-fenkolipasta
(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle
200 g pastaa
500 g kuorimattomia katkarapuja
1/2 fenkoli (voit laittaa kokonaisenkin, jos olet fenkolin ystävä)
2 pientä valkosipulin kynttä
1/2 punainen chili tai chilihiutaleita
2 tomaattia
1/2 dl valkoviiniä
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1. Laita pastavesi kiehumaan. Kuori katkaravut. Muutoin kastike syntyy noin kymmenessä minuutissa eli sitä kannattaa alkaa tehdä samoihin aikoihin, kun laitat pastan veteen.
2. Pilko valkosipulit ja chili. Siivuta fenkoli ohuenohuiksi siivuiksi.
3. Kuumenna loraus öljyä kattilassa tai paistinpannulla. Kuullota fenkolia, valkosipulia ja chiliä, kunnes ne ovat pehmenneet, älä päästä ruskistumaan.
4. Lisää tomaatit ja viini pannulle, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna muutama minuutti. Lisää katkaravut, kuumenna ne. Älä keitä yhtään kauempaa, etteivät ne sitkisty.
5. Kaada keitetty pasta kastikkeen sekaan, lisää reilusti silputtua lehtipersiljaa joukkoon.
uuh muistan liiankin kanssa tuon tunteen, jospa nuo flunssakelit vihdoinkin hellittäisi.
Ja sitä ollaan näemmä päästy fenkolin makuun, hyvä hyvä 🙂
Sitä toivon todellakin kolmen viikon sairastamisen jälkeen.
Niin todella ollaan 😉
Kah, sairastammekin about samaa tahtia. 🙂 tosin pääsin huomattavasti helpommalla. Mutta kyllä se aina sapettaa, kun haju- ja makuaistit on tukossa, kerrassaan sietämätöntä. Minäkin nautin yhden flunssanjälkiespastan, paahdetuilla tomaateilla, munakoisolla ja savulampaalla. Ei pöntömpää sekään. 🙂
Tämä on mystistä, me olemme varmaan sairaalassa erotetut kaksoset 😉
Pasta auttaa onneksi moniin vaivoihin – ennenkaikkea mielialaan.
Kyllä tuo varmaan maistui ihan hurjan hyvältä sen jälkeen kun maku-ja hajuaisti palasivat;D Olin alkuvuodesta pariin otteeseen kovassa flunssassa ja silloin ei paljon mikään maistunut.
Toivottavasti sinäkin olet paremmissa voimissa! Ja kyllä, se maistui ihan hurjan hyvälle. Teen kyllä terveenäkin 😉
Tää on ollut kauhea tautitalvi. Mä en ollut lähes kolmeen vuoteen flunssassa ja tänä talvena kahdesti. Kop, kop, toivottavasti ei enää vähään aikaan.
Maistuisi kyllä tuo pasta, ei noista aineksista voi tulla kuin hyvää.
Minä taas en edes muista milloin viimeksi olisin ollut kipeänä, on siitä ainakin viisi vuotta ja nyt yhtäkkiä jatkuu ja jatkuu.
Siitä tuli kyllä hyvää, ei käy kieltäminen. Helppoudessaan – tosin kuorin katkaravut – ihan loistava.
Minun taas pitää koputtaa puuta, en ole ollut kipeänä sitten viime vuoden tammikuun, ympärillä ovat ihmiset kyllä sairastaneet paljonkin. Olen miettinyt, että onko syy se, että tänä talvena EN ole avantouinut, vaikka aika arvellaan sen pitävän flunssat kaukana. Pikaista toipumista sinne ja sitä, että ruoka taas maistuu! Samoin muille flunssilta kärsiville ja kärsineille!
Minäkään en ole ikinä kipeä, enkä avantoui. Tämähän on lähes tieteellisesti nyt todistettu 😉
Just löysin jääkaapista fenkolin ja mietin, että sen varalle pitäisi keksiä jotakin. Ootpa sä nopea kuorimaan katkikset. Mä näperrän niiden kanssa aina pienen ikuisuuden…
Siitä unohtui pieni sana muuten 😉 Lisätään, kiitos Riikka!
Itsellä ei ole flunssaa, mutta vitsin katupöly saanut muuten niin tukkoon ettei haista tai maista juuri mitään. Sadetta odotellessa tekee mieli lähinnä chiliä ja valkosipulia ahdinkoon:).
Onneksi ne eivät ole ollenkaan huonoja vaihtoehtoja 😉
Noilla raaka-aineilla tuskin saa aikaiseksi muuta kuin maukasta ruokaa 🙂
Ainakin lähtökohdat ovat kunnossa 😉
tuo tunne on tuttu minullekin, ihanan pastan olit taikonut piristämään flussan jälkeen 🙂 itse aina sairaana listaan herkkuruokia joita syön sitten kun olen taas terve 😀
Hyvä motivaattori hoitaa itsensä kuntoon tuo metodisi!
Mä suunnittelin tekeväni samoilla mauilla risottoa. Fenkoli kolahtaa taas pienen tauon jälkeen täysillä. Ja persilja on niin kevään makuista!
Minä taas olen fenkolin suhteen tuoreessa suhteessa. Pitkään se oli minulle jokseenkin yhdentekevä raaka-aine. Ja tämähän toimii risotossa aivan yhtä hyvin!
Täytyypä kokeilla valkoviinin kanssa – ilman tomaatteja kylläkin. Löysin eräästä englanninkielisestä lehdestä aikoja sitten reseptin ilman viiniä, sen sijaan maustettuna muskottipähkinällä. Erinomainen fenkoli-pasta-resepti.
Ostin juuri muutama viikko sitten tuoretta muskottipähkinää, se antaa kyllä mahtavan maun moneen ruokaan. Tuoreessa on mukavan paljon lempeämpi maku kuin jauhetussa, vaikka aika tarkkana senkin annostelun kanssa saa olla.
Olipas kivaa, kun kommentoit. Opin niistä paljon uutta, toivottavasti tapaamme taas.