Latva-artisokka-tryffelirisotto
Helpompaa luksusta ei pöytään saa. Hankalin osuus on se, että pääraaka-aine vaatii keikan Hakaniemen halliin. La Favorita Fishin tryffelillä maustettua latva-artisokkatahnaa tuo maahan Roiniset. Olin ikionnellinen, kun bongasin purkin heidän hyllyssään. He kertoivat, että tuotetta saa lisäksi Liike51:stä Tapanilasta, Hella & Herkusta Museokadulta, Keittiöelämää-liikkeestä Tampereelta ja Ruukinkylän Herkusta Fiskarsista. Ensikokeilun tein alunperin Tampereen Keittiöelämää-liikkeestä ostetuilla tuliaisilla ja se oli rakkautta ensimmäisestä haarukallisesta. Tahna on vahvasti addiktoivaa: Annosta on lisättävä koko ajan ja mikään ei kohta enää riitä. Nykyisin hukutan kahden hengen risottoon jo lähes puolikkaan purkin.
Satuin katsomaan Top Chefin jakson, jossa kokattiin italialaista ruokaa ja vierailevana tuomarina oli Tukholman Operakällarenin ylistetty Stefano Catenacci. Hänen ruokansa kelpaa kuninkaallisillekin: Mies on vastuussa prinsessa Madeleinen ja Chris O’Neillin hääillallisesta. Totesinkin, että hänen vinkkinsä kelpaavat myös minulle. Hän opasti, että risoton tekemisessä olennaista on, että vähitellen lisättävä liemi on kiehuvan kuumaa. Silloin riisinjyvät kypsyvät tasaisesti, eikä haalea neste aina pysäytä kypsymistä hetkeksi. Olen myös oppinut, että vähintäänkin yhtä olennaista on maltti: Neste pitää lisätä pieninä annoksina ja malttaa keittää neste vähiin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä.
Jos katsot tarkasti risoton kuvaa, näet ensisatoni risoton pinnalla. Aiemmin istuttamani valkosipulin kynnet ovat olleet tuotteliaita ja puskevat versoa tulemaan sitä mukaa, kun ehdin niitä käyttää. Kuudesta kynnestä kolme lähti versomaan todella nopeasti, yksi myöhäisherännäinen vasta parissa viikossa ja pari ei ollenkaan, mutta jo neljästä kynnestä tulee mukavasti versoa ruokiin silputtavaksi. Versoissa on sopivan kevyt valkosipulin vivahde, joten ne eivät jyrää muita makuja alleen.
Latva-artisokka-tryffelirisotto
(tulostettava versio reseptistä)
pääruokana kahdelle, väliruokana tai alkuruokana kolmelle
2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
1 pieni valkosipulin kynsi
2 1/2 dl risottoriisiä (carnaroli tai arborio)
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
6 dl kanalientä (kuumenna 7 1/2 dl voit tarvita sitä enemmän)
3 rkl tryffelillä maustettua latva-artisokkatahnaa (La Favorita Fish)
noin 1 dl raastettua parmesania
1 rkl voita
mustapippuria
(suolaa)
1. Pilko salottisipulit ja valkosipulin kynsi. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa, kuullota sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää risottoriisi ja valkosipuli, kuullota muutama minuutti.
3. Lisää kattilaan valkoviini, keitä kunnes se on lähes imeytynyt riisiin. Lisää vähitellen kauhallinen kerrallaan kiehuvan kuumaa kanalientä. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on lähes imeytynyt.
4. Kun olet keittänyt riisiä noin kymmenen minuuttia, lisää artisokkatahna. Voit aloittaa pienemmästä määrästä ja lisätä sen jälkeen, kun olet maistanut risottoa.
5. Keitä kunnes riisi on al dente, mausta pippurilla ja halutessasi suolalla. Lisää lusikallinen voita kiillottamaan risotto sekä raastettu parmesan.
Pitääkin muistaa tuo tahna kun seuraavan kerran pääsen Roinisille.
Risottomestarinikin aina muistuttaa, että riiseihin lisättävän liemen pitää olla kuumaa (viiniä lukuunottamatta).
Totta, viiniä ei tietenkään kuumenneta, mutta sen takia se siis onkin tärkeää lisätä ensimmäisenä. Oivalluksia, oivalluksia 😉
Olen vasta lähiaikoina hurahtanut risottoihin, mutta hurahdus on ollut sitäkin isompi. Tämä ohje vaikuttaa hurmaavalta, harmi vaan kun tuonne Hakaniemen halliin tulee tooooosi harvoin eksyttyä. Viime kesänä lupasin itselleni kesäretkipäivän sinne, mutta enpäs sitten lopulta käynytkään. Tänä kesänä on siis pakko korjata tuo virhe. Ja poiketa samalla Roinisilla.
Turhan harvoin tulee itsekin käytyä, vaikka edes matka ei ole mahdoton. Kesällä enemmän, kun voi yhdistää lauantaipuuron torilla, pyöräilyn ja kipaisun hallissa. Tosin käyn kyllä talvellakin säännöllisesti, mutta tahti voisi olla tiuhempikin.
Aivan, tuo liemi pitää olla lämmintä! Joskus siitä lukenut resepteissä, mutta koskaan ei kerrota miksi…sen takia se jää tekemättä usein. Meilläkin syödään sen verran paljon risottoa, että tätä pitää testata! Ja tehdä se oma lempparikin lämpimään liemeen.
Olen ollut kuuliainen aiemminkin, mutta nyt ymmärsin, miksi se kannattaa pitää todella kuumana.
Kerro sitten, miten kävi: Paraniko rakenne ja koostumus tällä vinkillä?
Mä voisin kehystää tuon kuvan seinälleni!
Minä olin myös tarkkaavaisena ja päätin´Catenaccia kuunnellessani, että tästä lähin liemiastia pulputtaa liedelläni kuumana koko risoton valmistuksen ajan! Kyllä me ollaan niin oppivaisia!
Eikö ollakin, mutta Catenaccin sanoissa tuntui kyllä olevan ihan järkeä eli luotan häneen tässä asiassa. Varsinkin liemen kuumana pitämisestä ei ole yhtään sen enempää vaivaa. Koska kuten tiedät, olen asteen laiska 🙂
Ja kiitos Nanna, parhaat kuvakehut ehkä ikinä 😉 Oikein kuule neuloin tuon lapunkin ihan itte, kun tämä kuva oli päässäni.
Mikä kuva, mä niin tykkään näistä sun tummemmista kuvista. 🙂
Ja tietty testaan tuon valkosipuliniksin, mullakin on jo hyvät varret tulossa.
Pimeä puoleni 😉 Kiitos!
Niitä voi ihan huoletta pätkiä, omani ovat siitä vain innostuneet.
Nam! Ihmeellinen tryffelinhimo on vaivannut viime aikoina, samoin risoton – ja tässä täydellinen lääke siihen vaivaan, jes!
Ja suurimpaan himoon voi vielä tarvittaessa höyläillä muutaman lastun tryffeliä päälle.
Tunnustan, minä olen myös koukussa samoihin purkkeihin :D. Risottoa siis ehdottomasti kokeiltava. Meiltä hiukan matkaa varastoja täydentämään, joten pahimpaan hätään olen yrittänyt valkosipuli versiota tehdä itse. Ensihätään auttaa, mutta ei ole kyllä läheskään sama asia.
Se valkosipuliversio on ymmärtääkseni maailmallakin palkittu huipputuote, joten ei ihme, ettei ylletä samaan 😉
Nuo tahnat ovat kyllä arjen ja juhlan helpottajia jos mitkä, niillä syntyy mahtavat risotot ja pastat.
Saatan olla sinulle ikuisesti kiitollinen tästä vinkistä. Odottelen lisää hyviä vinkkejä, kun pääset maistelemaan Italian tuliaisia.
Mä unohdin ihan kommentoida, kun jäin pinnaamaan tota sun upeaa kuvaa 🙂 Tämä menee ehdottomasti keittolistoille, kunhan tästä kevään kevennys-kolesterolinalennus -kuntokuurista päästään.. Tiedän, etten voisi nätisti vain maistella tätä yhden pienen annoksen verran!
Olet niin oikeassa – pienet annokset ovat muita ruokia varten 😉 Mutta siksi meilläkin tänään syödään kasviscurrya – noin niinkuin tasapainon vuoksi.
Ja kiitos kuvakehuista!
Hetkinen, tryffeli = sieni. Kyllä sinusta sienten ystävä vielä saadaan!
Minäkin olen muuten kerännyt jo valkosipulinversosatoa. Istutin useamman kymmenen kynnen satsin ja niistä ehkä puolet on alkanut puskemaan versoa. Kukin omassa tahdissaan.
Tryffeli = poikkeus joka vahvistaa säännön. Siinä ei ole nimittäin sienen rakennetta. Totuuden nimissä on myönnettävä, että treenailen kuivatuilla suppiksilla, jotka sain lahjaksi. Pieninä annoksina, pienenpieniksi muruiksi ripoteltuna menee.
Eikö olekin kiva, ulkona senkun lykkää lisää lunta, mutta meillä ainakin sekä versot että yrtit kukoistaa niin, ettei ole tarvinnut paljon kaupasta ostella sen jälkeen, kun istutin kaupasta ostetut yrtit isompiin ruukkuihin. Rosmariini on ainoa hienohelma, mutta toistaiseksi sitäkin on riittänyt, mutta ei siitä rosmariinilammasta tehtäisi.
Oijoinamnam! Rakastan risottoa ja tätä on kokeiltava.
Toivottavasti tykkäät!
Miksi kukaan ei ole kertonut, että tuommosta tahnaa on olemassa. Vähän mää elän täällä ihan niin tietämättömänä yhtään mistään tärkeästä 🙂
Jonna, kuva on aivan ihana!!! (kolme huutomerkkiä vahvistaa sanomaa!!!)
No niin vahvistaa!!! Kiitos siis!!!
Kuulin, että joku kampaamo Haukiputtaalla myy sitä (kai). Hoidat siis ensi kerran hiustenleikkuun siellä 😉