Enpä olisi vuosi sitten uskonut, mihin reilu vuosi sitten saadun päähänpiston toteuttaminen johtaa. Olen saanut paljon, paljon enemmän, kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa.
Ensimmäinen vuosi bloggaamista hurahti kuin huomaamatta. Vuosipäiväkin meni jo ohi jokunen viikko sitten. Blogin aloittaminen oli hetken päähänpisto, jälkikäteen olisin voinut muutaman päivän enemmän miettiä vaikka nimeä. Muutaman nimen listastani kaikki olivat jo käytössä, ideat vähissä ja tässä sitä nyt ollaan. Blogia suunnitteleville vinkiksi: Kaikkea muuta on helppoa vaihtaa, mutta nimi on ja pysyy.
Vuoden kuluessa päähänpistosta on tullut rakas harrastus. Aihepiiri valikoitui niiden asioiden ympärille, joista olen aina pitänyt, kuten alla olevista kuvista näkyy. Sittemmin ruoka on vallannut pääosan, minun neulomistahdillani käsityöblogi ei kovin usein päivittyisi ja kirjoista kirjoittaminen on osoittautunut odottamaani vaikeammaksi. Oma näkemykseni on kuitenkin aina vain yksi muiden joukossa. Siksi kirjoitan harvakseltaan myöskin ravintoloista, vaikka syömme ulkona melko usein.
En olisi arvannut, kuinka paljon kaikkea uutta ja mukavaa elämään blogin myötä tulee. Olen esimerkiksi kehittynyt – luojan kiitos – valokuvauksessa, mikä oli yksi toiveistani blogia aloittaessani. Alkuaikojen kuvien, kuten oheisista koosteista ensimmäisen, katsominen on selkäpiitä karmivaa. Toisaalta ne ovat lohduttavia (vaikka tekisikin mieli poistaa ne blogista…). Jotain olen sentään noiden kuvien ottamisen jälkeen jo oppinut, vaikka vielä on aimo harppauksia otettavana silläkin saralla. Kiitos Liemessä-Jennin kurssin, aiheeseen liittyvien kirjojen ja satojen ja satojen kuvien, olen kuitenkin huomattavasti enemmän sinut kamerani kanssa. Katsotaan, musertaako pimeä talvi ja olematon valo orastavan (ja erittäin horjuvan) itseluottamukseni tässä asiassa.
Ylivoimaisesti antoisinta bloggaamisessa ovat olleet uudet tuttavuudet ja blogiystävät, joihin olen tämän vuoden aikana tutustunut. Monia olen tavannut myös verkon ulkopuolella ja jaksan aina olla hämmästynyt, miten oikean mielikuvan olen heistä saanut jo blogien kautta. Monia en tunnistaisi kadulla, mutta sen sijaan jaamme yhteisen kiinnostuksen kohteen ja se kuulkaa yhdistää. Ja vaikka en heitä kadulla tunnistaisikaan, useimmista kommenteista pystyisin tunnistamaan tutuimmat, vaikka ne tulisivat nimettöminä. Anna, Nanna, Riitta, Yaelian, Annemi, Minna, Tusla, Ankerias, Jokihaka, Mari, Liisa, Riikka, Merituuli, Luimupupu, Jenni, Hannele, Campasimpukka ja moni moni muu, on ollut ilo tutustua teihin. Olette omilla blogeillanne ilahduttaneet minua monet kerrat.
Blogin seurauksena meille on yllättäen kertynyt myös tiukan minimalistisen astiakokoelmani rinnalle epämääräinen eriparisten astioiden joukko, joka normaaleja astioitamme useammin esiintyy blogin kuvissa. Kesän mökkireissulla nikkaroin erilaisia kuvausalustoja, jotka ovat vallanneet nurkan taloyhtiön kellarista – anteeksipyyntö ihanalle talonmiehellemme ja kiitos appiukolle laudoista. Onneksi olen saanut tähänkin vertaistukea – Kaikki äitini reseptit-Nannaan, Vatsasekaisin Kilinkolin-Riikkaan ja Kokit ja potit-Hanneleen verrattuna keittiöpyyhekokoelmani on vaatimaton.
Laitakokki jaksaa hymyillä vinosti vilpittömälle innostukselleni jokaisesta kommentista ja lukijamäärien kehityksestä. Alunperin perustelin nimittäin hänelle, että teen tästä reseptikokoelman itselleni. Siitä huolimatta ilahduin kovasti, kun 100 000 kävijää meni rikki tässä kuussa. Äitini, kälyni, siskoni ja anoppini eivät millään ole voineet olla niin ahkerina, eli on teitä siellä joku muukin. Kiitos, kun olette jaksaneet lukea ja kommentoida. Ilahdun myös aina, kun saan kuulla joltain, että hän on onnistunut reseptilläni.
Sain Luimupupulta jo hetki sitten haasteen, jossa pyydettiin vastaamaan yhteentoista kysymykseen ja kertomaan 11 asiaa itsestään. Lisäksi lakeuksien voimanainen, äitinsä ja vähän muidenkin reseptejä kokkaava, voitokas Nanna haastoi minut haaveilemaan. Kiitos kovasti molemmille haasteista. Tämä vuosipostaus, jota ei alunperin pitänyt edes tulla, on varmaan sopiva tilaisuus vastata molempiin, vaikka tästä postauksesta tuleekin nyt nälkävuotta pidempi – varsinainen kielikuva ruokablogiin. Edes ne ensimmäiset 11 kysymystä eivät olleet helppoja, vielä vaikeampaa on ollut keksiä yksitoista asiaa itsestäni ja tasaisen keski-ikäisestä elämästäni. Onneksi haaveilu on aika helppoa.
1. Mikä on tärkein keittiövälineesi?
Jos unohdetaan ihan perusvälineet, joita ilman uusavuttominkaan ei tule toimeen, viimeisenä luopuisin paistolämpömittarista. Se varmistaa, etten pilaa kalliita ja hyviä raaka-aineita.
2. Mikä on lempimausteesi?
Yksittäisen lempiasian mainitseminen on keskimäärin minulle sietämättömän vaikeaa, eihän niitä hyviä koskaan ole vain yhtä. Kanelin tuoksu on huumaava ja sitä käytän paljon. Tämän kesän suosikki on ollut tuore minttu, joka sopii hämmentävän laajasti sekä suolaiseen että makeaan. Ilman mustapippuria – juuri rouhittuna karkeana rouheena – juuri mikään ei maistuisi miltään. Eikä pullaa ilman kardemummaa.Valitse näistä sitten yksi, mahdoton tehtävä. Ja listasta puuttuu vielä inkiväärikin, ikisuosikkini.
3. Espresso, cappuccino, suodatinkahvi vai teetä?
Tämän listan suosikki on minulle poikkeuksellisen helppo valinta – ja samalla hiukan merkityksetön. En nimittäin juo ollenkaan kahvia ja teenkin suhteen olen melko intohimoton. Juon sitä mielellään, jos tarjolla on hyvää haudutettua teetä tai tuoresta mintusta valmistettua piparminttuteetä. Huonoakin juon, jos muuta ei ole tarjolla, mutta kotona hyvätkin teelaadut vanhenevat meillä kaappeihin.
4. Ruotsalainen mestarikeittiömestari Leif Mannerström on sanonut, että jauheliha on tärkein ja monipuolisin raaka-aine. Päteekö se keittiössäsi?
Ei, itseasiassa meillä käytetään nykyisin aika harvakseltaan jauhelihaa. Monikäyttöisyydestä ei kai kukaan kuitenkaan voi olla eri mieltä.
5. Ostatko ruokaa toreilta tai suoraan tuottajilta?
Toreilta ja kauppahalleista säännöllisesti. Hakaniemen halli on ehdoton suosikkini. Suoraan tuottajilta harvoin. Tuottajia ei hirvittävän paljon meilläpäin ole, joten arkeen se vaihtoehto ei istu.
6. Mikä on paras ruokamuistosi?
On ihan mahdotonta arvottaa parasta: Rakkaita ruokamuistoja on niin monia. Pullapäivät lapsuuden kodissa, kun pulla tuoksui pitkälle kotikadulle. Ensimmäinen kerta paremmassa ravintolassa kymmenisen vuotta sitten, kun Nici Thielon ja keittiö hurmasivat sekä palvelulla että ruoalla silloisessa Demossa. En ollut sitä ennen edes tajunnut, miten hyvää ruoka voi parhaimmillaan olla. Serkusten jokavuotiset rapujuhlat, lapsuuden juhannukset, kun nuotiolla käristettiin makkaraa tai pallogrillillä grillikylkeä – ja sytyttäminen oli jokakertainen ongelma. Ikinä en varmaankaan unohda myöskään sitä ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa Savoyssa, olo oli kuin kuninkaallisella. Mutta yhtä kuninkaalliseksi tunsin oloni myös silloin kuin laitakokki suhteemme alkuaskeleilla vei minut piknikille Kallvikin kallioille. Eväät olivat Prisman valmisruokatiskiltä, mutta rakkaudella valitut. Seurana mies ja mäyräkoira, jotka sittemmin jäivät elämääni pysyvästi. Elmo-poika tosin enää muistoissa.
7. Kuvaatko vielä filmillekin vai pelkästään digilläkin ja millä kuvaat?
Kuvaan pelkästään digillä ja kamerani on Canonin perusjärkkäri. Haaveilen tosin uudesta rungosta.
8. Mitä liikuntaa/urheilua harrastat?
Pelaan tennistä ja golfia. Pyöräilen, mutta en veren maku suussa. Pyöräily on korvannut koiramme kuoleman jälkeen kävelyn ulkoilumuotona. Juuri nyt tosin poden selkääni ties monettako viikkoa ja kaipaan kiihkeästi kaikkea kunnon hikiliikuntaa, pelejä ja niiden aiheuttamaa endorfiinihyökyä.
9. Ulkomaanreissu vai mökille?
Ulkomaille, mutta ei missään tapauksessa rantalomalle. Kaupunkiin tai aktiivilomalle. Rannalle vain muutaman tunnin erissä. Kerran kesässä pakataan myös verkkarihousut ja hautaudutaan hetkeksi mökille. Mieluiten mustikka-aikaan.
10. Kun talven liukkaat tulevat niin missä seuraavista sinulla on nastat: pyörässä, autossa, talvikengissä, lenkkareissa, muistitaululla?
Autossa.
11. Oliko tämä vaikea tehtävä?
Ei, mutta ei myöskään niin helppo, ettenkö huomenna olisi jo monista vastauksista itseni kanssa eri mieltä.
Ja sitten ne 11 asiaa itsestäni. Voi pojat, ne tuottivat minulle kovasti päänvaivaa.
- En muista yhtään vitsiä – en hyvää enkä huonoa – kymmentä minuuttia kauempaa. Olen sitten sitäkin kiitollisempi yleisö, koska samat jutut voi kertoa minulle kerta toisensa jälkeen. Yleensä ne huonoimmatkin naurattavat minua.
- Heikko kohtani ovat popcornit. Ei mitään mikrohirvityksiä, vaan ainoastaan aitoa tavaraa.
- Kuulun tiettävästi hyvin pieneen vähemmistöön, en nimittäin juurikaan pidä suklaasta.
- Ihailen lukuisia ihmisiä, mutta en varsinaisesti fanita ketään ylitse muiden.
- Olen innostuvaa sorttia ja kun innostun, teen asioita harvoin puoliteholla. Rasittavaa, tiedän, mutta onneksi intokin tasoittuu aina aikaa myöten.
- Tykkään remontoinnista. Erikoisalaani on laatoittaminen, joka on hurjan terapeuttista.
- Yritän opetella nauttimaan matkasta enkä päämäärän saavuttamisesta. Ikuinen haaste suorittajalle.
- Olen aikakauslehtifriikki. Luen kaiken, minkä käsiini saan ja se on aika paljon.
- En ole koskaan juonut kupillista kahvia.
- Olen haaveillut viisitoista vuotta omasta Muna-tuolista. Vielä jonain päivänä se saapuu meille.
- Erityisosaamisalueeni on turhasta tavarasta luopuminen.
Ja sitten haaveista, jaan ne Nannan tavoin kahtia: Ruokaan liittyvät haaveet ja to-cook-listani.
1. Haaveilen 12 hengen ruokapöydästä, jotta voisin järjestää isoja päivällisiä, joiden seurauksena pöytäliinassa on punaviinitahroja ja poskilihaksia kivistää kaikesta nauramisesta. Haluaisin kutsua kaikki “meän koululaiset” kerralla saman pöydän ääreen. Toivoisin olevani ehtoisa emäntä, joka järjestää sunnuntaibrunsseja ja ihania illallisia, koska nyt sitä tapahtuu ihan liian harvoin.
2. Voi kun meillä olisi oma kunnollinen lähileipomo tai deli, josta voisin hakea lauantaiaamuna tuoreet tuoksuvat leivät – vielä parempaa, jos se olisi auki sunnuntaisinkin ja puolen kilometrin säteellä kotoa.
3. Jospa muistaisin pitää hapanjuuren hengissä edes siihen asti, että siitä saisi ensimmäisen leivän.
4. Unelmoin myös keittiöstä, jossa kaikelle on paikkansa ja niin paljon säilytystilaa, etteivät kaikki paikat pursua äärimmillään (ja kyllä kaikki turha on karsittu jo nyt).
5. Pyydettiin vain neljä, mutta eilisen väkertämisen jälkeen on pakko lisätä viides: Toivoisin, että minun kakkuni näyttäisivät samalta kuin Jauhot suussa-Jonnalla
Lähiaikojen to-cook-listani:
1. Hapanjuureen leivottu leipä (hmmm… se juuren hengessä pitäminen saattaisi auttaa)
2. Pulled pork
3. Täydellinen puuromainen polenta, jotain sain Mechessä (Nanna, minulla on aika kovat odotukset sinun reseptisi suhteen).
4. Kalan fileeraus siten, että suurin osa kalasta on fileessä eikä nahassa ja roippeissa. Tämä to-cook sisältää myös itse keitetyn kalaliemen.
Yhdistän haasteet, lyhennän niistä ensimmäistä omavaltaisesti ja jaan ne kahdelle lempibloggaajistani: Nimittäin Soul Kitchenin Annalle ja Soppakellarin Tuslalle.
Anna minulla on ollut ilo opia tuntemaan myös blogistanian ulkopuolella. Hänelle on tapahtunut kaikkea niin hämmästyttävää, että haluan todellakin tietää 11 uutta asiaa hänestä. Tuslan kanssa emme ole koskaan tavanneet, mutta olemme monet kerrat todenneet, että meillä kokataan usein samoja latuja. Olisi ilo oppia uusia asioita sinustakin, Tusla.
Siis neidot: 11 asiaa itsestänne, kahdeksan vaikka löyhästikin ruokaan liittyvää haavetta ja jaatte eteenpäin, jos haluatte. Ja tietenkin voitte myös ihan hyvillä mielin katkaista haasteen. Ei paineita.
Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa
Onnea yksivuotiaalle!! Niin tuttuja juttuja, eka blogivuosi on varmaan se ihanin, kaikki on uutta, oppii paljon, epäonnistuu monesti, saa uusia tuttavuuksia ja uskaltaa keittiössä paljon enemmän:) Hienoa jatkoa!
Kiitos, ensimmäinen vuosi on ollut todella innostava, toivottavasti into jatkuu tulevinakin vuosina.
Onnea yksivuotiaalle! Todellakin ihana harrastus, joka antaa niin paljon voimaa silloin kun ankeat päivät koettavat musertaa. Ja ne ihmiset blogien takana…! Loppukuusta sitten tavataan viimeistään Awardseissa!
Kiitos! Mukavaa tavata viimein.
Onnea, Jonna!
Olisipas huikean kiva tavata oikeastikin!
Kiitos! Toivottavasti tavataan siellä Awardseissa. Ja ehkä me ollaan tavattu jo siellä Kuopion torilla 😉
Onnea kovasti! Jatka vaan samaan malliin!
Kiitos, sinun kuviasi katsomalla ja tutkimalla olen oppinut paljon eli kiitos itsellesi.
Onnea 1-vuotiaalle! Samaa mieltä kaikkien edellisten kanssa 🙂
Kiitos!
Liikkikset nuo “nuoruuskuvat”! 🙂
Onpa vuosi mennyt nopeasti. Ja jotenkin tuntuu, että ainahan tämä sun blogi on ollut olemassa. Ja ne ei niin onnistuneet kuvat kuuluvat blogielämään, tuovat särmää ja sopivaa rosoisuutta. Elämänmakuisuus ja persoonallisuus, ovat asioita, joista täällä niin tykkään. Vuoden viisaampi, siitä on hyvä jatkaa, ruokasisko!
Haaste otettu vastaan. Katsotaan, mitä saan väkrättyä vastauksiin.
Voi Tusla, kiitos kauniista sanoista. Tästä lähtien muistan nämä sanat, kun tuskailen jotain epäonnistunutta kuvaa.
Ei paineita haasteen suhteen.
Onnea taaperolle! 🙂 Uskomattoman paljon olet ehtinyt vuodessa!
Jenni liemessä
Kiitos! Tuntuu, että vuoteen on mahtunut vaikka mitä, vaikka se samalla on hurahtanut todella nopeasti.
Semmoista se on, bloggaaminen. Niin hymyilytti, kun sanoit että ensimmäisiä kuvia tekee pahaa katsoa 😉 Ja blogin nimi – tosiaan! 😉 Onneksi olkoon huiman ensimmäisen vuoden johdosta 🙂
Kiitos. Jälkikäteen on helppo olla viisas, mutta mitenkäs sitä muuten oppii, jos ei tekemällä..
Nimenomaan. Mutta siis; ihan samoja ajatuksia on ollut itsellä! 😉
Ihanaa saada vertaistukea 😉
Laitan vielä iloksesi yhden meikäläisen alkuajan otoksista – tää on ehkä mun kauheimpia 😉 Sulla ei ole YHTÄÄN näin hirveetä 🙂 Sori… 🙂
http://siskotkokkaa.blogspot.fi/2008/11/rntsadevuoka.html
No, kuka nyt saisi mistään vuoassa paistettavasta ruoasta mitään säällisennäköistä kuvaa? Ja kyllä minulla löytyy pari ihan samaa sarjaa, mutta kiitos kuitenkin tästä terapiasta 😉
Voi Jonnalainen, ihana postaus ja onnea vielä 1-veelle! Niin liikkikset nuo lapsuuskuvat 🙂
Haastekoppi otettu vastaan, miksen yhtäkkiseltään tiedä yhtään asiaa itsestäni?
Kiitos! Kuvat löytyivät sattumalta, kun selailtiin vanhoja kansioita, mutta niissä on totta toinen puoli, meidän perheessä on nimittäin paljon aina luettu, kokattu ja tehty käsitöitä muiden asioiden joukossa.
Anna, minä tiedän sinusta jo monta asiaa ja tiedän, että sinulla on paljon mielenkiintoisia juttuja. Jaksat aina yllättää 😉
Kiitos ihastuttavasta postauksesta ja onnittelut 1v saavutuksesta! Toivotaan heti perään monta monta vuotta ja postausta lisää! Huima kehitys kuvaamisessa, toivottavasti itse tulen joskus perässä samaan suuntaan;D.
Kiitos! Kuvauksesta olen innostunut niin kovasti, ja se on varmasti edistänyt kehitystä. Mutta kyllä edelleen aika rajallista on tuo kuvausosaaminen ja kuvia en osaa käsitellä yhtään. Lähinnä rajata 😉 Ihan varmasti tulet, kysehän on vain ainakin itselläni ollut kokemuksen karttumisesta.
Onnea blogille ja blogistille vuosipäivästä! Olen iloinen, että sait päähänpiston ja vielä toteutit sen! Blogi kuuluu vakiolukulistalle ja monen monta kertaa sen johdosta perheessämme on syöty maistuvaa ruokaa.
Kiitos ja ennenkaikkea onpas kiva kuulla, että blogista on löytynyt myös onnistuneita reseptejä!
Onnea hurjasti 1-vuotiaasta! Jotenkin kyllä tuntuu, että blogisi on ollut pystyssä jo paaaljon kauemminkin. Oletko muutes tulossa Teurastamolle ensi perjantaina? Jospa silloin tavattaisiin ihan oikeastikin. 🙂
Mä jaan kyllä munahaaveen kanssasi. Meillekin sellainen kyllä tulee, mutta ekana pitäisi saada muutama lisäneliö. Joutsen meillä on, ja monesti olen toivonut, että se munisi. Voi kunpa.
Kiitos! Samaan aikaan sen Teurastamon kanssa on hyvän ystäväni synttärijuhlat. Sen takia en tällä kertaa pääse. Harmittavaa, koska se olisi ollut todella kiinnostava tilaisuus, mutta ensi kerralla sitten.
Muna – ikuisuushaaveeni. Meilläkin se on kiinni neliöistä, se ansaitsee kunnon paikan ja riittävästi tilaa ympärilleen. Joutsenkin on kyllä kaunokainen.
Olen yrittänyt juonia sopivaa strategiaa, miten saada naapuri savustettua pois viereisestä asunnosta. Sieltä saisi sopivasti lisäneliöitä ja olen jo ehtinyt piirtää pohjapiirrustukseenkin sopivan paikan Munalle.
No onhan se nyt vähintään kohtuullista, että naapuri muuttaa munatuolin tieltä pois… 😉
Grattista yksivuotiaalle! Ja onnittelut myös tuosta Gloria BlogAwards ehdokkuudesta!
Yllätyin blogisi nuoresta iästä. Teet tätä niin hyvin, että luulin blogiasi jo vanhaksi konkariksi 🙂
Kiitos kovasti molemmista onnitteluista. Ja kehut vetivät ihan sanattomaksi 😉
Onnea 1-vuotiaalle täältä luimupupulastakin!
Haastevastauksia on kiva lukea, vastaaminen on kivuuden lisäksi vaikeaa ;).
Kovasti tutunoloisia lapsuuden touhukuvia.
Isosta ruokapöydästä haaveilen minäkin. Meille ei mahdu sohvaa myymättä yhtään isompaa kuin nykyinen 4 hengen pöytä, joten kahta vierasta enempää on vaikea kutsua ruokittavaksi.
Kiitos ja kiitos vielä myös haasteesta! Meillä on ihan sama tilaongelma. Toivottavasti se jossain vaiheessa ratkeaa isomman asunnon myötä.
Mielettömän paljon onnea 1-vuotiaalle blogille,joka yhden vuoden aikana on jo aikaansaanut niin paljon (kuten Hävikistä herkuksi).En muista miten tänne ensin löysin,mutta jäin heti koukkuun.
Eivät nuo sinun vanhemmat kuvasi mitenkään kamalaia ole;sinun pitäisi nähdä minun 4 vuoden takaa,kun aloitin blogini…itsekin haaveilen tuollaisesta kuvauskurssista,sillä oma vanha järkkärini ei ´vieläkään ole täysin hallinnassa.
Se.ettet ole koskaan juonut kahvia yllätti,samoin se ettet pidä suklaasta!
Kiitos ja kiitos samalla myös ihanista kommenteistasi matkan varrella. Ilo siitä, että löysit blogiini on minun puolellani.
Suklaa menee, mutta suurempaa himoa en siihen tunne. Kahvia olen maistanut, mutten koskaan kokonaista kupillista. Näissä kahdessa lienen tosiaan vähemmistössä 😉
Hävikistä herkuksi -kamppiksesta minun on kyllä kiittäminen mahtavia kanssabloggaajia.
Sylin täydeltä onnea täältäkin!
Haaveita ja unelmia pitää aina olla, vaikkei ne sitten kaikki toteutuisikaan.
Kiitos. Olet niin oikeassa haaveiden ja unelmien suhteen, mutta toivottavasti joku niistä toteutuukin 😉
Ihana 1v. kirjoitus 🙂 ja hurjasti onnea yksivuotiaalle! olen nauttinut kauheasti blogisi lukemisesta ja kuvasi ovat yksinkertaisesti todella kauniita, niitä kun katsoo tulee itsellekin vähän kunnianhimoa, että ehkä joskus minäkin, olen vain vähän laiska opettelemaan kun meidän keittiössä kaikki tapahtuu niin vauhdilla ja olen vähän kärsimätön luonne 🙂
Itse haaveksin isosta ruokapöydästä pitkään myös ja haave toteutui viime talvena uuden kodin ja keittiön muodossa, nyt voin kestitä 8 henkeä samaan aikaan, mikä on hurja muutos entisestä pienestä sohvapöydästä jonka ääreen mahtui kaksi lautasta 😉 lähileipomosta haaveksin minäkin!
Kiitos kauniista sanoista! Kärsivällisyys ei varsinaisesti ole omakaan hyveeni ja meilläkin tapahtuu – mieheni mielestä varmaan välillä vähän liikaa ja liian nopeasti 😉 Sitäpaitsi vähättelet ihan turhaan omia kuviasi.
Toivon, että meilläkin aika pian on iso, iso ruokapöytä. Nyt ei muutamaa ihmistä enempää mukavasti sovi kerralla. Varsinkaan nuorempana pienet tilat ei kyllä millään lailla olleet juhlien este 😉
Onnea ensimmäisestä vuodesta ja kiitos ihanasta blogista!
Kiitos ja mukavaa, kun tulit kommentoimaan, niin löysin sinun blogisi. Sieltä löytyi ihana vaniljainen omenahillo.
Onnea jonna ja blogilapsonen! Kiva että olette, blogosfääri olisi astetta vähäisempi ilman teitä!
Voi kiitos, tunne on molemminpuolinen!
Hurjasti onnitteluja yksivuotiaalle! Ihana blogi, herkulliset reseptit ja kauniit kuvat aina sulla. Ja tuntuu tosiaan, että tämä sinun blogisi olisi ollut paljon kauemmin jo olemassa kuin vain vuoden. Allekirjoitan tuon nimiasian: muutamaan otteeseen oman blogin perustamisen jälkeen on tullut paljon kivampi bloginimi mieleen, mutta sitä ei oikein enää voi muuttaa. Visua voi päivittää ja aihettakin vähän viilata, mutta nimi on ja pysyy. Suolaa&hunajaa on kyllä aivan mainio nimi minusta… Herkullista jatkoa sinulle ja blogille! 🙂
Kiitos. Näitä vuosipäiviä saisi olla useammin, näiden kommenttien lukeminen nostaa punan poskille 😉
Ehkä se on niin, että toisten blogien nimet tuntuvat aina nerokkaammilta, koska Hella & Houkutus on minusta erinomainen nimi.
Niin, tuo nimi! Olin minäkin aikeissa vaihtaa ( oikeasti Helena), se oma nimi on vaan aina ollut varattu. Tytär sanoi että ei missään nimessä saa vaihtaa…
Kerran valittu ja siinä sitä sitten ollaan. Ei kannata enää tässä vaiheessa vaihtaa 😉
Lämmin synttärihalaus suolaa&hunajalle! Mutta meidänhän se pitäisi sua kiittää, kun jaksat panostaa niin resepteihin, kuviin kuin tarinoihinkin. 🙂
Ja tuo on muuten harvinaisen totta, että ihmisen persoona tulee tekstistä läpi. Joskus jo sähköpostia lukiessa tulee tunne, että tuon kanssa synkkaa ihan varmasti – tai vastaavasti tietää, että ko. hyypiö kannattaa kiertää kaukaa.
Kiitos!
Apua, miltähän minut kolmen sanan sähköpostit saa ihmiset ajattelemaan 😉
Oi mahtavaa! Lämmin onnittelurutistus minultakin! Tuntuu kyllä tosiaan, että olisit(te) olleet osa vakilukemistoani jo pidempään kuin vuoden!
Kiitos, vuosi on toisaalta niin pitkä aika, toisaalta se meni ihan hurahtamalla. Paljon on ennättänyt tapahtua taas tämänkin vuoden aikana.
Mikä mielettömän lämmin postaus, Jonna! Sulla on valtaisan hieno vuosi takana ja uskomattoman “valmis ” blogi jo heti syntyessään, siitä lienee erinomaisena tunnustuksena blogi-awards ehdokkuudetkin. Parasta blogissasi ja sinussa lukijana, kommentoijana ja blogiystävänä lienee kuitenkin se, että vaikka tuotoksesi (siis blogi:ulkonäko, sisältö, kuvat ja teksti) vetää vertoja mille muulle blogille tahansa, ei se ole kuitenkaan steriilin “hajuton-ja-mauton-hieno”, vaan lukiessa tuntuu kuin kulkisi käsikynkkää ystävän kanssa, joka näyttää sulle aivan uusia paikkoja ja laittaa näkemään ne vanhatkin uusin silmin.
..nyt tais tulla justihin kehumiskiintiö täyteen… kettuillaan sitten taas seuraava vuosi… mä varmaan tein oman linkkausenkan tässä sun postauksessa, kiitos siitäkin!
ja onnea 1-Vee!
Voi Nanna, tässä tuli kyllä kehuja vaikka kahdenkin vuoden tarpeiksi. Olen täällä posket punaisina ja liikutuksen vallassa. Nautin tästä nyt hetken ja sitten voidaan palata normaaleille kettuiluladuille. Kiitos, olet kyllä lakeuksien teräsnainen ja kuten linkityksistä huomaat hirviän tärkiä blogiystävä.
Paljon onnea 1-vuotiaalle toivoo eräs joka ei myöskään muista yhtään vitsiä. Suolaa & hunajaa on myös minusta aivan erinomainen blogin nimi. Ja samoin kuin muut, ihmettelen että onko tämä blogi tosiaan vasta 1-vuotias! Hävikistä herkuksi ja kaikki. Vau!
Kiitos kovasti, otan nämä nimilohdutukset vastaan, vaikka nyt jälkikäteen minulla on pari paljon parempaa 😉 Pitänee tehdä spin off…
Vuosi on mennyt nopeasti ja samalla olen kokenut hämmentävän paljon.