Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Hyvä Pasta

Yhden käden ruokaa – nopea chorizopasta

chorizopasta

En tiennyt, että lapset voivat syntyä teini-ikäisenä. Mutta sellainen meillä nyt asuu. Notkuu valveilla aamuyöhön. Ei sentään vielä roiku internetissä, pakota rajoittamaan ruutuaikaa tai mangu yökylään. Mutta äiti on kuitenkin vähän väsynyt.

Jos tarjolla olisi ruokia, joiden kyljessä lukee valmistuu itsestään, söisin sellaisia. Joudun tyytymään seuraavaksi parhaaseen vaihtoehtoon. Siksi meillä pääsevät liedelle juuri nyt vain helpot ja nopeat ruokalajit – kuten laiskan köksän supernopea chorizopasta. Vaikka se ei valmistu yhdellä kädellä, syödä sen kyllä voi yksikätisesti. Iso plussa siitä.

vinkki

 

Pasta taipuu myös maukkaaksi kasvisversioksi. Laita pannulle ensin hiukan öljyä ja ohjetta reilummin chilihiutaleita. Kuullota hetki, jotta öljy saa makua. Valmista muutoin ohjeen mukaan. Käytä reilusti yrttejä tai rucolaa.

 

Nopea chorizopasta

kahdelle

200 g pastaa

1 kpl (noin 100 g) tuorechorizo (tai muu tuoremakkara maun mukaan)
hyppysellinen chilihiutaleita
250 g kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria
tuoretta lehtipersiljaa tai rucolaa
parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan suureen kattilaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolatussa vedessä.

2. Valmista sillä aikaa kastike. Poista chorizosta kuori ja hienonna se pieneksi muruksi. Halkaise kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna valkosipuli.

3. Kuumenna paistinpannu, lisää chorizomuru ja chilihiutaleet. Paista murua muutama minuutti, lisää valkosipuli ja tomaatit, paista vielä muutama minuutti, jotta tomaatit pehmenevät hiukan. Mausta mustapippurilla ja suolalla, kaada pannulle keitetty pasta, kääntele kastike pastan joukkoon ja sekoita joukkoon reilusti tuoretta lehtipersiljaa tai kourallinen rucolaa.

4. Nosta pasta lautasille ja raasta päälle parmesania.

Lehtikaalicarbonara

Lehtikaalicarbonara

lehtikaalicarbonara

Viimeaikoina on ollut havaittavissa kaalien esiinmarssi. Alkukesästä iloittiin varhaiskaalista ja nyt syksyllä tapetilla ovat olleet erityisesti vanha tuttu ruusukaali ja viime syksynä trendiherkuksi noussut lehtikaali. Lehtikaali säilyttää kypsennettäessä syvänvihreän värinsä ja kun sen kypsentää vain pikaisesti, myös rakenne säilyy mukavan napakkana. Maku on näin kaalinystävän näkökulmasta mukavan kaalimainen.

Lehtikaalin kuten muidenkin kaalien kanssa voi aina huoletta parittaa pekonin. Sen vuoksi tuunasin perinteisestä carbonarasta lehtikaaliversion. Tuhtia ja hyvää syysruokaa. Sesonkia on vielä toivottavasti pitkään jäljellä. Lehtikaali nimittäin tykkää kylmästä sekä jääkaapissa että kasvimaalla: satoa saadaan ensimmäisiin pakkasiin saakka ja maku vain syvenee syksyn mittaan.

Lehtikaalicarbonara

kahdelle

4 siivua pekonia
1 valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
4 lehteä lehtikaalia
öljyä
1 kananmuna
50 g parmesania (tai puolet pecorinoa)
mustapippuria
(suolaa)

noin 200 g spagettia

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, laita kattilaan reilusti suolaa.

2. Leikkaa pekoni paloiksi ja silppua sipuli. Leikkaa lehtikaalista paksuin osa lehtiruodista pois, huuhtele ja kuivaa kaalit. Suikaloi kaali. Vatkaa kananmunan rakenne rikki kevyesti ja sekoita sen joukkoon raastettu parmesan ja pecorino.

3. Kun vesi kiehuu, laita pasta kattilaan ja kuumenna toisella pannulla tilkka öljyä ja kuullota siinä kahtia leikattua valkosipulin kynttä niin, että öljy saa hiukan makua. Ota valkosipulin kynsi pois pannulta.

4. Ruskista pekonit kevyesti, lisää pannulle sipulit ja kuullota niitä hetki. Lisää lehtikaali ja kuullota, kunnes sen rakenne hiukan pehmenee.

5. Kun pasta on kypsää, ota vähän keitinvettä talteen ja kaada pasta sen jälkeen lävikköön. Kun olet valuttanut pastan, kaada se takaisin kattilaan ja ja sekoita joukkoon kananmuna-parmesanseos. Lisää tarvittaessa mukaan hiukan pastan keitinvettä. Kaada pasta pannulle pekoni-sipuli-kaaliseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Rouhi sekaan reippaasti mustapippuria ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kuivakaapin uumenista – aglio, olio & peperoncino

Spaghetti aglio, olio & peperoncino
Tyhjyyttään kumiseva jääkaappi pakottaa luovuuteen. Mitä teillä syödään sellaisina päivinä?

spaghetti-aglio,-olio-&-peperoncino-suolaajahunajaa

Tiedättehän naistenlehtien vakiojuttutyypin “Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?”. Ette halua kurkistaa jääkaappiini, juuri nyt se pursuaa mm. epäonnistuneita marmeladeja – kasoittain epäonnistuneita marmeladimakeisia. Sen sijaan aloin pohtia, mitä hätävararuokaa meidän ruokavarastoistamme syntyy aina. Pohdintaa saneli pakko. Jos käyttää lauantain pikkujouluhuumassaan sen pohtimiseen, pystyykö goottikynsillä kääntämään huomion juurikasvusta, eikä sunnuntaina jaksa vääntäytyä edes lähikauppaan “kun siellähän tuulee vaakasuoraan”, on tyydyttävä vakiovaraston antimiin. Mitä teillä syödään, jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään?

Rehellisyyden nimissä meillä tilanne ei yleensä ole kovin huono. Yritän välttää hamstraamista, sillä keittiössämme on yksi paha puute: Vähäinen kaappitila. Jokusen ruokalajin saan silti aina syntymään kuivakaapin uumenista löytyvistä raaka-aineista. Spaghetti aglio, olio & peperoncino on yksi vakiovaihtoehdoistani tiukoissa tilanteissa. Ei ehkä kovin jouluinen vaihtoehto tähän hetkeen, mutta juuri siksi niin hyvää. Jaksaa sitten syödä lanttulaatikkoa aattona.

raaka-aineet-spaghetti-aglio-&-olioon-suolaajahunajaa

Saku Tuomisen mainiosta Aglio & olio -kirjasta olen oppinut 1:10:100-muistisäännön: Litra vettä, 10 g suolaa (n. 1 rkl) ja 100 g pastaa per ruokailija, silloin kun pasta syödään pääruokana. Jos keität vain yhden tai kahden hengen annosta, vettä kannattaa laittaa reilummin. Suolan määrä kuulosti aluksi minusta aika hurjalle. Italiaisten kokkien mukaan pastan keitinveden pitäisi muistuttaa lähes merivettä suolaisuudessaan. Suurin osa suolasta päätyy keitinveden mukana viemäriin, sen vuoksi sitä tarvitaan paljon antamaan makua pastaan.

Laitan tässä pastaruoassa pastaa normaalia annosta enemmän, koska käytännössä kastikkeena on lähinnä oliiviöljy. Muuten laitan noin 100 g pastaa jokaiselle, tässä pastaa tarvitaan nälkäiselle 125 g, jos muuta ei ole tarjolla. Alkuperäisessä ohjeessa ei käytetä lehtipersiljaa, mutta itse lisään sitä joukkoon usein. Välillä käytän tuoretta chiliä, välillä chilihiutaleita, kumpia kaapista sattuu löytymään.

Kuivakaapeista syntyviin aarteisiin aion jatkossa poimia ideoita myös Kivistössä-blogin arjen avuksi tarkoitetusta Syömään!-sarjasta, jossa on ehditty keittämään tätä samaa pastaa sekä tymäkkää nuudelilientä.

Pastaa aglio, olio & peperoncino

kahdelle

250 g pastaa – mieluiten spaghettia
3 valkosipulin kynttä
reilu loraus oliiviöljyä
kuivattuja chilihiutaleita tai 1 tuore chili (määrä riippuu vahvuudesta, mutta laita niin, että saat makua)
noin 1-2 rkl silputtua silolehtipersiljaa
mustapippuria
reilusti raastettua parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu lisää reilusti suolaa. Jos laitat suolan aiemmin, se valuu vain turhaan pohjalle, eikä anna makua.

2. Laita pasta kiehumaan ja ala valmistaa kastiketta. Laita öljy kylmälle pannulle ja lisää joukkoon valkosipulit pienenä silppuna ja chilihiutaleet. Kun öljy on kuumaa, valkosipulit ovat kauniisti kuullottuneita. Tämä on aika helppo keino estää niiden palaminen. Tämän ruokalajin voi nimittäin pilata ainoastaan polttamalla valkosipulin kitkeräksi.

3. Kaada keitetty pasta pannulle kastikkeen joukkoon ja kääntele öljy ja mausteet huolellisesti pastan joukkoon. Lisää joukkoon persilja ja reilusti parmesania. Rouhi joukkoon mustapippuria.

facebook
Arjen helpot ohjeet ja muut suosikit myös Facebookissa