Pippuriananas
Jos ei poistuisi kotoa koko päivänä. Lojuisi vaan. Lukisi Taivaslaulua ja neuloisi vähän. Puuhastelisi jotain pientä. Mutta ei luopuisi pyjamanhousuista eikä villasukista. Hyvä suunnitelma. Lomapäivä. Yksin kotona.
Tarvitsen hitaita aamuja. Sellaisia kun ei ole kiire minnekään. Voi lukea Hesarin kannesta kanteen. Sitten kun on ensin jaksanut nousta hakemaan sen. Sellaisia jolloin ehtii paistaa sokerissa ja voissa silattuja pippuriananaksia ja syödä niitä aamupalaksi, vaikka väittävät sen olevan jälkiruoka. Tänään on ollut täydellisen hidas aamu.
Tämän joulun keittokirja keittiössämme on ollut HS:n julkaisema Peppi Aralehdon, Ari Ruohon, Jouni K. Kemppaisen ja Juha-Pekka Laakion yhteistyönä syntynyt Kuukausiliitteen keittokirja. Sain syksyllä kutsun kokkaamaan yhdessä Ruohon kanssa ravintola Nokan opetuskeittiöön Kokkaan ja kirjan lahjaksi tilaisuudesta. Jouluna tulille pääsisi useampikin resepti kirjasta.
Olen Kuukausiliitteessa julkaistavan sarjan fani. Luen innolla Kemppaisen kirjoittamat kuvaukset raaka-aineista ja useamman kerran olen myös kokannut Aralehdon ja Ruohon resepteistä. Ihailen Laakion eleettömiä kuvia. Ne erottuvat nykyisestä hurjasti stailatusta romuromantiikkaa viljelevästä kuvaustyylistä virkistävän erilaisina. Pääosassa on ruoka – vain ja ainoastaan ruoka. Yleensä kuvassa on myös paljon ylimääräistä tilaa lehden taiton takia. Vaatii taitoa saada ruoka loistamaan siitä huolimatta.
Kolmen vuoden aikana pääraaka-aineita on ollut käsittelyssä kaikkiaan 43. Kirjan alkusanojen mukaan muut kotimaisia, tuontitavaraa vain appelsiini. Minä laskisin tuontitavaraksi myös pippurin. Sarjaa on luvassa ainakin vuosi lisää. Jatkon kannalta ongelmallista voi olla raaka-aineiden valinta. Miten löytää lisää kotimaisia raaka-aineita, joita ei jo olisi käsitelty ja joita olisi riittävän laajalti saatavilla. Ehdotin Ruoholle lehtikaalia. Nyt jännitän, kokataanko siitä ensi vuonna.
Pippuriananaksen ohje on Pepin käsialaa. Vaniljajäätelön kera se on salonkikelpoinen jälkiruoka, maustamattoman jogurtin kanssa täydellistä hitaan aamun luksusta. Ohje on yhdelle, jos teet ruokaa neljälle kokonaisesta ananaksesta pippuria on alkuperäisessä ohjeessa 2 ruokalusikallista ja vaniljaa yksi tanko. Yhdelle tehdessä vedin pippurin hiukan käsivaralla – sitä saa olla reilusti – ja käytin vaniljana 100 % vaniljajauhetta. Ripottelin pinnalle myös paahdettuja ja suolattuja pistaasipähkinöitä makean vastapainoksi.
Pippuriananas
(ohje Peppi Aralehto)
yhdelle-kahdelle jogurtin kera aamupalaksi, yhdelle jälkiruokana
1/4 tuore ananas
1/4 dl (ruoko)sokeria
rouhittua mustapippuria myllystä
hyppysellinen 100 % vaniljajauhetta
nokare voita
1. Pilko ananas kuutioiksi.
2. Sulata sokeri kuivalla pannulla ja paahda se kullanruskeaksi.
3. Lisää ananas karamellisoitumaan.
4. Rouhi pannulle pippuria ja ripottele vaniljaa. Sekoittele ananaspalojen joukkoon.
4. Lisää lopuksi nokare voita ja pyörittele tasaiseksi.
5. Tarjoa maustamattoman jogurtin tai vaniljajäätelön kera.
Drool, älyttömän hyvän kuuloista, ja just jogurtin kanssa – jätski voisi olla jo liian makeaa?
Minun makuuni myös menee ehkä mieluiten jogurtin kanssa. Tasapainottaa makeutta.
Hyvä kun otatte ne jogurtit, niin jää minulle enemmän vaniljajäätelöä.
Se on tietenkin ehtyvä luonnonvara tuo vaniljajäätelö 😉
Ananasta olen minäkin syönyt usein jugurtin kanssa,mutta pippuria sitten ensi kerralla joukkoon;:)
Hyvää uutta vuotta Jonna!
Testaa ihmeessä.
Hyvää uutta vuotta sinullekin!
Hitaat aamut tekevät elämän.
Niitä on oltava säännöllisesti ihan mielenterveydellisistä syistä.
Samanlaisia aamuja myös tänne kiitos :). Pippuriananas kuulostaa ihanalta ja itse olen myös kyseisen sarjan fani.
Ja riittävän usein, kiitos 😉 Mielenkiinnolla odotan ensi vuoden raaka-aineita. Lista on jo nyt melkoisen kattava.
Pippuriananas kuulostaa täydelliseltä laskulta arkeen ihanan Kaakkois-Aasian loman jälkeen. Herra Kokki arveli reissussa, että minulle alkaa kasvamaan päästä ananakselle tyypilliset töyhtöt, siinä määrin suurella kauhalla söin ananasta aamusta iltaan. Väliin paljon mangoa ja vähän muita hedelmiä. Ihan täydellistä.
Varsinkin kun ne hedelmät ovat siellä ihan täydellisiä – kypsiä ja mehukkaita. Tervetuloa kotiin!
Kuule, koko-päivä-pyjamanhousuissa- rouva, väitätkö, että sinulla ei ole enää mitään HYÖDYLLISTÄ järjesteltävää uudessa kodissa? 🙂
Tää on varmaan ainakin yhtä hyvää kuin chiliananas(suurinpiirtein sama, mutta tuoreella chilillä MP:n sijaan)
Täällä uudessa kodissa ei pikkujärjestely riitä. Tarvitaan raivausta ja remontointia ja juuri niistä päätin ottaa lomapäivän 😉
Chiliananas on testaamatta, mutta yhdistelmä toimii ainakin ananassalsassa, joten en yhtään epäile, etteikö chiliananas menisi aika ripeään tahtiin parempiin suihin.
Kokeiltiin ja herkullista oli! Me ei syöty jogurtin eikä jätskin kanssa, vaan paistettiin aamupalaksi lettuja. Ananakset pääsivät täytteeksi veriappelsiinihillon kanssa. Maistuva kombo!
Voi miten kiva kuulla. Aika ylellistä lettujen kanssa. Taidankin paistaa joku päivä tästä innostuneena.
Tosi mukavaa, kun kommentoit. Löysin samalla blogiisi. Olen vankka Saksa-fani, oli mukavaa selailla juttuja elämästä siellä.
Kannattaa paistaa lettuja! Mietin, että tuleekohan tuosta ihan liian makeaa, mutta ainakin tuon meidän kirpsakan hillon kanssa lopputulos oli kuitenkin kivan raikas. Ja lettujen kanssahan ei oikeestaan voi koskaan tehdä mitään väärin 🙂
Pitäisi kyllä kommentoida paljon useamminkin. Liian helposti sitä vaan lukee, miettii että ihania kuvia ja herkullisen oloinen resepti, muttei sitten kuitenkaan sano mitään. Kiva kun kävit vastavierailulla! 🙂
Itsekin mietin liiallisen makeuden riskiä, mutta ainahan voi myös hiukan vähentää sokeria. Ja letut nyt menevät ihan kaiken kanssa 😉
Sinulla oli hieno vuosikatsaus blogissa. Tapahtumarikas vuosi!
Pingback: Puurohyllyn klassikoita - Riisipuuro ja karamellisoidut omenat - suolaa & hunajaa