Tietoa mainostajalle ›

Blog

Puurohyllyn klassikoita – Riisipuuro ja karamellisoidut omenat

Puuro. Väittävät sen olevan muodissa, mutta minun pöydässäni se on klassikko. Pysynyt tukevasti lempiruokien listalla vuosikymmeniä.

karamelliomenat-ja-riisipuuro

Pop up -puurobaareja, uusia tuotemerkkejä puurohyllyllä hakemassa kasvua tuoteryhmässä, joka ei ole saanut suurta huomiota vuosiin. Puuroa kahviloiden ruokalistalla. Vuoden lopussa minulla on ollut tapana kerätä vuoden kiinnostavimpia ilmiöitä. Tänä vuonna tuolle listalle nousee itseoikeutusti puuro.

Opiskeluvuosina söin mieluusti viikon puuroa, jos se oli hinta uudesta kivasta hameesta. En edes kovin vastentahtoisesti. En karsastanut koulun ohrapuuropäiviä ja edelleen jos hotelliaamiaisella tai kahvilassa on hyvää haudutettua puuroa, valitsen sen lähes poikkeuksetta. Ihan joka viikko en puuroa keitä, mutta kerran-pari viikossa haen sitä aamupalaksi työpaikan alakerran ruokalasta. Tähtään sinne vähintään riisipuuropäivänä.

Puurohyllyssäni on kotona kauraa, ruista, ohraa, mannaa, riisiä, spelttiä. Se on siis vähän kuin vähän muodista tipahtanut vaatekaappi. Nyt kuuluisi ilakoida chiansiemen- ja kvinoapuuroista ja hurahtaa gluteiinittomiin vaihtoehtoihin. Taidan kuitenkin olla tässä asiassa vähän sukua mielensäpahoittajalle. Joskus vanhassa on vara parempi. Haluan uskoa, että kattilassani kiehuu klassikoita. Sellaisia, joita syömme senkin jälkeen, kun gluteiini pääsee taas pannasta ja kvinoavillitys tasaantuu.

Keitin riisipuuron viikonloppuaamun aamupalaksi. Karamellisoiduilla omenilla ja paahdetuilla mantelilastuilla se on ylevä päivän aloitus. Ohjeeseen otin vinkkiä Truly Kiran Kiran vinkistä, että omenat voi karamellisoida myös päinvastoin kuin tavallisesti. Sen sijaan, että sulattaa ensin pannulla sokerin ja lisää voin siihen ja vasta sen jälkeen omenat, voi ensin sulattaa voin, kuullottaa siinä omenoita ja vasta sen jälkeen lisätä sokerin. Ensimmäinen tapa antaa minusta enemmän karamellin makua omenoihin, jälkimmäinen on helpompi. Puuroon en karamellisoi omenia aivan yhtä tuhdisti kuin vaikkapa jälkiruoaksi. Siksi oheisessa reseptissä on myös vähemmän voita ja sokeria kuin jälkiruokaresepteissä.

Voit katsoa karamellisoidun ananaksen reseptistä ohjeen perinteiseen karamellisointiin.

Riisipuuro

kahdelle

1 dl puuroriisiä
2 dl vettä
noin 6-7 dl maitoa
suolaa
nokare voita

1. Huuhtele riisit siivilässä kylmällä vedellä.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää riisit ja keittele keskilämmöllä, kunnes vesi on melkein imeytynyt riiseihin.

3. Lisää maito, kuumenna kiehuvaksi, lisää nokare voita, laske lämpötilaa ja hauduta alhaisella lämpötilalla noin tunti. Lisää tarvittaessa maitoa. Hyvän puuron rakenne on sellainen, että sen voi kaataa kattilasta. Ei juokseva tai vetinen, mutta kostea.

4. Mausta lopuksi suolalla.

Karamellisoidut omenat

2 keskikokoista omenaa
iso nokare voita (vajaa 50 g)
2 rkl sokeria
ripaus suolaa
kanelia
kardemummaa

lisäksi mantelilastuja paahdettuina

1. Lohko omenat ja poista siemenkodat.

2. Sulata voi pannulla, nosta omenat pannulle ja paista kunnes ne ovat pehmenneet (reilu viisi minuuttia).

3. Lisää sokeri, suola, kaneli ja ripaus kardemummaa. Paista vielä pari minuuttia. Nostele puuron päälle, hyödynnä myös liemi.

*****

It seems that the shelf of flakes in my cupboard is an porridge equivalent to an out-dated wardrobe. No raved quinoa or chiaseeds but traditional rolled oats, semolina, barley, rye flakes and small grain rice instead. For the information of all porridge fashionistas I regard them as black. Always in fashion. Also after the ban of gluten will be canceled and quinoa will not be sold as a cure for all ailments. 

I have been a bit of an old bore in my relationship with quinoa and other newcomers, but as an affectionate porridge lover I embrace this something of a renaissance of this old friend, though. All the sudden the supply of long-simmered porridge have namely improved remarkably also outside my domestic circuit.

Only a small knob a butter or berries. That is how I mostly prefer my plateful, but in a need for little something for my sweet tooth I made a rice porridge a tab nobler by topping it up with caramelized apples. Over the years I have learned the path to a smooth and velvety texture; simmering a porridge at low heat for at least an hour and keeping the consistency pourable instead of thick or lumpy.

6 kommenttia “Puurohyllyn klassikoita – Riisipuuro ja karamellisoidut omenat

  1. Oi, tämä kuulostaa todella herkulliselta. Mainio vaihtoehto sekametelisopalle jouluaatto aamuun. Joskus todellakin vanhassa vara parempi. Välillä tuntuu, että nämä ruokavaliot ja superfood hypetykset ovat lähteneet ihan käsistä. Itse suosin kohtuus kaikessa ”ruokavaliota” ja superfoodit rajoittuvat suomalaisiin marjoihin :).

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.11.2014 at 9:15 sanoi:

      Meillä jouluna puuropäivä on vasta joulupäivä, mutta silloin taidan keittää tämän.

      Olen ihan liian hidas hypätäkseni jokaiseen trendiin mukaan. Joskus niistä toki löytyy hyviä uusia ideoita ja raaka-aineita, mutta en ole suurensuuri kvinoan ystävä, en tosin vastustajakaan, mutta puurossa se ei ole parhaimmillaan. Minulla on siis aika lailla samanlainen kohtuus kaikessa -linjaus.

  2. Kiitos, Jonna, tästä jutusta!
    Meillä on samanlainen puurohiutale/ryynikokoelma, jota käytetään puuron lisäksi mysliin. Opiskeluvuosina puuroa tuli tosiaan syötyä sekä siksi, että se on hyvää, että siksi, että vähäisiä rahoja oli käytetty johonkin muuhun. Aamupuuro on meillä harvinainen herkku, mutta lounaaksi keitämme puuroa noin kerran viikossa.
    Juuri äsken keskustelimme, että joko kohta pitäisi aloittaa riisipuurokausi…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.11.2014 at 9:19 sanoi:

      Meillä riisipuurokausi on ympäri vuoden, paitsi kesäisin sitä ei niin tee mieli.

      Alan ilmeisesti vaikuttaa vanhalta jäärältä ja änkyrältä – emmää niin noist trendeistä välitä 🙂 Monista innostun kyllä, mutta ylenmääräinen hehkutus on aina jotenkin vieraannuttavaa.

  3. Puuro on niin mun lempparia. Kaikenlaiset puurot maistuu. Mutta olipa tämä riisipuuro omenoilla maukas! Ihana! Kiitos ohjeesta!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 18.11.2014 at 22:21 sanoi:

      Kiitos ihanasta palautteesta. Minäkin tykkään tästä kovasti. Aion ilahduttaa sillä myös sukulaisia joulupöydässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation