Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Kananmuna

Meksikolaiset aamiaismunat – Huevos rancheros

Olen kausisyöjä. Jumitun makuihin, tänä kesänä ja syksynä fetaan. Mitä vahvempaa sen parempaa. Oikein tuhtia kreikkalaista fetaa salaatteihin, pastaan, linssipataan. Feta on nimittäin paljon mielikuvaansa monipuolisempi. Apetinalle tekemässäni reseptissä kreikkalainen feta kohtaa meksikolaiset aamiaismunat, huevos rancherokset.

huevos rancheros

Sunnuntain laiska myöhäinen aamiainen, päivän lehti ja huevos rancheros. Mutta yhtä hyvin viikonlopun lounas tai päivällinen. Huevos rancheros osuu suoraan maailmalla jylläävään aamiaisbuumiin tai brinnervillitykseen, jossa illallislautaselle katetaan aamiaiselta tuttuja elementtejä. Aamiaisesta on tullut haastavien taloudellisten aikojen turvaruokaa. Aamiaisruokia rakastavana ihmisenä toivotan vohvelit ja kananmunaruoat tervetulleeksi myös päivälliselle.

Erilaisia huevos rancheroksia on yhtä paljon kuin tekijöitäkin. Sitä paistetaan shakshukan tapaan uunissa tai kootaan maissitortillan päälle. Tyyli ja täytteet ovat vapaat, kunhan mukana on munaa jossain muodossa. Paistettuna sunny side up, uppomunana tai munakokkelina. Useimmiten mukana on  lisäksi vähintäänkin mustapapuja ja tomaattia jossain muodossa. Chorizoa unohtamatta.

Omaan versiooni huevos rancheroksista kokosin kaiken, mistä pidän ja tein sen aamiaiskokkaajalle ystävällisenä. Mikään ei vaadi pitkää haudutusta tai maustamista, salsakin vain pilkotaan tuoreista aineksista. Chorizosta ja mustapavuista paistoin pikaisen paistoksen. Lisäksi raikasta salsaa, tuhdisti suolaista fetaa, muutama siivu avokadoa ja paljon korianteria. Hyvä balanssi syntyy, kun teet salsasta sopivasti hapokkaan etkä säästele fetassa. Ne raikastavat tuhdin chorizo-mustapapupaistoksen. Kokosin huevos rancheroksen maissitortillan päälle, mutta pohjaksi käy myös paahdettu leipä.

Arla Aperina kreikkalainen feta

Uppomunia ei kannata kaihtaa, ne eivät ole vaikeita – maineensa vastaisesti. Tärkein neuvoni on: Käytä tuoreita munia. Tarkemmat ohjeet löydät alta. Mutta voit toki myös keittää löysän munan tai paistaa munan toiselta puolelta. Sama ohje toimii myös ilman kananmunaa lounaana tai päivällisenä. Tee silloin vain isompi satsi. Kasvisversio taas syntyy ilman chorizoa. Käytä silloin öljyä papupaistoksessa.

Apetinan verkkosivuilta löydät lisää tietoa Apetina-tuotteista ja reseptejä fetasta.

Huevos rancheros

kahdelle

2 maissitortillaa (tai siivua vaaleaa leipää)
mustapapu-chorizopaistosta (ohje alla)
tomaattisalsaa (ohje alla)
1/2 avokado
pala Apetina kreikkalaista fetaa
2 kananmunaa (uppomunien ohje alla)
tuoretta korianteria
(jalapenoa)

1. Valmista tomaattisalsa ja anna maustua sen aikaa, kun valmistat ruoan loppuun.

2. Valmista mustapapu-chorizopaistos ja pidä lämpimänä sen aikaa, kun valmistat ruoan loppuun.

3. Valmista uppomunat.

4. Kuutioi tai siivuta avokado

5. Lämmitä maissitortillat (esim. pakastepussissa mikrossa).

6. Kokoa annos: Nosta pohjalle lämmin maissitortilla, levitä sen päälle reilusti chorizo-papupaistosta, tomaattisalsaa ja avokadoa ja fetaa murustettuna. Nosta päälle uppomuna, sirottele tuoretta korianteria säästelemättä. Jos haluat lisää potkua, siivuta jalapenoa.

Tuoretomaattisalsa

1-2 kypsää tomaattia (tai vastaava määrä kirsikkatomaatteja)
1 salottisipuli
1/2-1 punainen chili
noin 1 rkl limen mehua
suolaa
kourallinen tuoretta korianteria

1. Halkaise tomaatit ja poista niistä siemenet. Leikkaa ne pieniksi kuutioiksi.

2. Silppua sipuli, chili ja tuore korianteri. Purista limen mehu.

3. Sekoita kaikki ainekset. Säädä hyvä happo-suolatasapaino limen mehulla ja suolalla. Salsan kuuluu olla hapokas ja kohtuullisen suolainen. Silloin se raikastaa annoksen. Älä säästele myöskään korianterissa.

4. Anna maustua sen aikaa, kun valmistat ruoan muutoin.

Chorizo-mustapapupaistos

noin 50-70 g chorizoa palana (ei raakamakkaraa)
1 pieni pkt (285 g) mustapapuja
1/2-1 punainen chili
1 tl jeeraa
1/2 tl savustettua paprikajauhetta
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa
vähän limen mehua
loraus vettä

1. Kuutioi chorizo mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Huuhdo ja valuta mustapavut. Silppua tuore chili ja valkosipulin kynsi.

2. Kuumenna paistinpannu ja nosta siihen chorizokuutiot. Öljyä ei tarvita, chorizossa on tarpeeksi rasvaa. Paista sen aikaa, että chorizo alkaa hiukan paahtua ja siitä on irronnut rasvaa. Lisää pavut ja kaikki mausteet. Kuumenna ja laske lämpötila alhaiseksi ja pidä paistos lämpimänä. Jos se alkaa kuivua, lisää hiukan vettä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Uppomuna

2 tuoretta kananmunaa
1 rkl etikkaa
noin litra vettä

1. Kiehauta noin litra vettä kattilassa, lisää sinne ruokalusikallinen etikkaa.

2. Riko muna lasiin tai esim. kahvalliseen desilitran mittaan. Olen huomannut, että kahvallinen mitta on kätevä, koska sen avulla muna on helppo liu’uttaa veteen lähellä veden pintaa sormia polttamatta.

3. Pyöräytä kauhalla pyörre kattilassa kiehuvaan veteen ja tiputa muna kierteeseen. Tee yksi kerrallaan.

4. Kypsyyden arviointi on hiukan tuuripeliä. Jos valkuainen kiertyy kauniisti keltuaisen ympärille, vajaa neljä minuuttia on sopiva keittoaika. Jos taas valkuainen menee kovin repaleiseksi, se ei suojaa keltuaista ja keittoaika on lähempänä kolmea minuuttia.

5. Nosta uppomuna reikäkauhalla (tai muulla välineellä, jolla mukaan lähtee mahdollisimman vähän vettä) pois kattilassa ja laita se talouspaperin päälle, jotta saat ylimääräisen veden pois.

yhteistyössä

Yhteistyö Arla Apetinan kanssa.

Ihan pilkulleen – pasta carbonara

Pasta carbonara, miilunpolttajan pasta. Klassikko, sellaisena kuin se meillä aina syödään. Kun mies kokkaa, ei improvisoida.
spaghetti carbonaraMiehet eivät osaa näyttelijä Elina Knihtilän mukaan improvisoida keittiössä. Hän perustaa johtopäätöksen omaan mieheensä. Ehkä kahdesta ei ole vielä teoriaksi, mutta sama pätee meillä: Kun mies kokkaa, mennään pilkulleen ohjeen mukaan. Niinpä meillä syödään miehen bravuuri pasta carbonara aina samanlaisena.

Keittokirjamme sivu (kiitos Sikke Sumari), jossa on spaghetti carbonaran ohje, on täynnä rasvatahroja. Roiskeiden perusteella sitä on kokattu usein. Sen meillä tekeekin useimmiten mies. Minä laitan veden kiehumaan ja keitän pastan. Juon ehkä lasillisen viiniä siinä sivussa.

Jokainen carbonarasta kirjoittava väittää lähes poikkeuksetta oman versionsa olevan se ainoa oikea: Näin kaikki sen Italiassakin kokkaavat. Todellisuudessa ei ole yhtä oikeaa tapaa valmistaa carbonaraa, vaikka puristit muuta väittävät. Jopa Italiassa joukkoon saatetaan lorauttaa vähän kermaa. Osa käyttää keltuaisia, osa koko munan. Usein keltuainen nostetaan annoksen päälle ja sekoitetaan pastan joukkoon vasta lautasella. Hyvä pancetta ei ole pahitteeksi, mutta pekonikin käy. Makunsa kullakin.

Miehen versiossa pastan joukkoon sekoitetaan koko muna, öljy saa hiukan makua valkosipulista ja joukkoon raastetaan reippaasti parmesania ja pecorinoa. Tällä simppeleistä simppeleimmällä versiolla osallistun bloggaajien marraskuun ruokahaasteeseen, jossa aiheena on pasta. Toivottavasti muutkin ehtivät mukaan, pastanrakastaja halajaa uusia suosikkeja.

MUOKATTU: Innostuin hinkkaamaan täydellistä versiota carbonarasta. Meidän carbonaramme on sittemmin saanut hiukan uuden muodon. Tsekkaa resepti täydelliseen carbonaraan.

Pasta carbonara

kahdelle

200 g spaghettia tai muuta pastaa

1 valkosipulin kynsi
reilu loraus oliiviöljyä
60-80 g pancettaa tai pekonia
1 kananmuna
yhteensä noin 60 g parmesania ja pecorinoa (tai pelkästään parmesania)
(suolaa)
mustapippuria myllystä

1. Laita pastavesi kiehumaan, kun vesi kiehuu lisää kattilaan reilusti suolaa ja pasta. Keitä pasta kypsäksi.

2. Valmista veden kiehumisen ja pastan kypsymisen aikana kastike: Poista valkosipulin kynnestä kuori, pilko pancetta tai pekoni pieniksi kuutioiksi ja raasta juusto. Sekoita juusto ja kananmuna tasaiseksi tahnaksi.

3. Kaada pannulle reilu loraus öljyä ja lisää valkosipulin kynsi. Kuumenna maltillisella lämmöllä ja anna paistua hetki (älä päästä ruskistumaan), jotta öljyä saa makua. Poista valkosipulin kynsi.

4. Lisää pannulle pekoni ja paista rapeaksi.

5. Ota noin desi pastan keitinvettä sivuun, kaada pastasta vesi pois ja lisää pasta pannulle. Lisää kananmuna-juustoseos, rouhi päälle reilusti mustapippuria (ja hiukan suolaa. Huomioi, että varsinkin pecorino on todella suolaista). Lisää joukkoon tarvittaessa pastan keitinvettä ja sekoita kaikki tasaiseksi.

6. Nosta lautasille, raasta päälle juustoa ja rouhi kevyesti mustapippuria.

Täydellisen pannukakun anatomia – pannukakku

Paras pannukakku on kuohkeaa, ilmavaa ja pehmeää. Äidiltä opittu maun salaisuus on ruskistettu voi.
pannukakku

Äiti tekee kiistatta maailman parasta pannukakkua. Sellaista, joka kohoaa täyteen isompia ja pienempiä vuoria ja kukkuloita uunissa ja tulee sieltä ulos kuohkeana ja pehmeänä. Se syntyy tietenkin sormituntumalla, tarkkoja mittoja on ollut turha kinuta. Niitä ei ole olemassa. Mutta vieressä seuraamalla olen kehittänyt omaa näppituntumaani ja muuntanut sen reseptiksi.

Ruskistettu voi on ollut viime vuosien blogihitti varsinkin kansainvälisissä blogeissa. Eikä syyttä, siinä on mahtava pähkinäinen maku. Äiti on selvästi ollut kymmeniä vuosia aikaansa edellä.  Emme toki osanneet kutsua uunissa pannukakun sekaan ruskistettavaa voita ruskitetuksi voiksi, mutta juuri se on äidin pannukakun salaisuus. Se voitelee pellin ja ylimääräinen sekoitetaan taikinaan antamaan makua.

Täydellisen pannukakun anatomia on yksinkertainen:

  • Ohut taikina. Ohut taikina jaksaa kohota kuohkeaksi ja ilmavaksi. Pannukakku alkaa kohoilla aika pian uuniin laittamisen jälkeen. Kummut pitää puhkoa veitsellä paistamisen aikana, etteivät ne pala ja pannukakku paistuu tasaisesti. Useimmissa ohjeissa on liikaa jauhoja. Silloin pannukakusta tulee paksu, tiivis  ja littana.
  • Maltillisesti taikinaa pellille. Alla oleva mitoitus on juuri sopiva 60 senttiä leveään uuniin. Pienempään uuniin tai uunipannulle taikinan määrää kannattaa vähentää. Ohut pannukakku pysyy ilmavana ja mehevänä.
  • Jauhojen turvottaminen. Taikinan pitää seisoa vähintään puolisen tuntia ennen uuniin laittamista.
  • Kuuma uuni, 240 astetta on aika optimaalinen. Pannukakun pitää ruskistua, mutta myös ehtiä kypsyä.
  • Ruskistettu voi antaa pannukakkuun makua. Samalla uunipelti tulee rasvattua huolellisesti ja myös reunat pääsevät nousemaan kuohkeiksi, kun taikina ei jää kiinni peltiin.

Pannukakku

(60-senttiä leveän uunin uunipeltiin)

9 dl maitoa
3 kananmunaa
ripaus suolaa
1 rkl sokeria
noin 4 1/2 dl vehnäjauhoja

reilusti voita
pinnalle sokeria

1. Vatkaa kananmunia kevyesti kuohkeaksi. Lisää sokeri, suola ja maito.

2. Lisää vehnäjauhot. Taikinan kuuluu olla ohutta, jotta se jaksaa nousta uunissa kuohkeaksi.

3. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin.

4. Kuumenna uuni 240 asteeseen.

5. Kuutioi korkeareunaiselle uunipellille reilusti voita. Laita uuniin. Anna voin ruskistua, mutta pidä huolta, ettei se pala. Voin ruskistumista kannattaa seurata uunin luukusta, jotta se ei pääse palamaan. Oikea hetki ottaa pelti ulos on silloin, kun voin sihinä on pääosin lakannut.

6. Pyörittele peltiä sen verran, että voi leviää tasaisesti kaikkialle (myös reunoille) ja valuta sen jälkeen ylimääräinen voi taikinan sekaan ja vatkaa nopeasti tasaiseksi.

7. Kaada taikina pellille, nosta uuniin. Kun taikina alkaa kohoilla kukkuloiksi, pistele niihin veitsellä ilmareikiä, jotta ne laskeutuvat.

8. Paista puolisen tuntia uunin keskitasolla, kunnes pannukakku on paistunut kauniin ruskeaksi.

9. Ripottele päälle sokeria, kun pannukakku on vielä lämmintä.