Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kategorian arkisto: Aasialainen

Voimaruokaa – vihreä curry soijasta

Soijaruoat jatkuvat soijapaloista tehdyllä mausteisella vihreällä currylla. Syksyn voimaruoalla, jonka lämmittävä tulisuus on parasta vastalääkettä kylmyyteen ja koleuteen. 

Vihreä curryVoimaruokaa vai lohturuokaa. Comfort food -sanan käännöksillä on minulle semanttisesti iso ero. Karsastan aika paljon sanaa lohturuokaa. Se kuulostaa sohvannurkan kyyneleiseltä jäätelöpaketilta. Eikä maailmassa ole nähdäkseni sellaista sydänsurua, jonka ruoka parantaisi. Ei ainakaan kovin merkittävää. Mutta voimaa ruoasta voi saada. Energiaa. Lämpöä kylmään ja sateiseen syksyyn.

Syksyn sopivimmat voimaruoat ovat kuin sisäisiä villapaitoja, jotka suojaavat kostealta koleudelta. Ilmeisiä ovat tuhdit ja lämmittävät padat, mutta sopivasti tulinen vihreä curry ajaa vähintään saman asian. Tällä kertaa tein kasviscurryn soijasta, vihreistä pavuista, munakoisosta ja paksoista, mutta currytahna ja purkki kookosmaitoa toimii hyvänä pohjana melkein mille tahansa.

Vegesunin luomusoijapalat ovat olleet minulle mukavin uusi tuttavuus soijatuotteista. Ne käyvät melkein kanasta ja niiden rakenne on esimerkiksi soijarouhetta napakampi. Olennaista on valuttaa kypsennetty soija kunnolla (ylimääräistä vettä kannattaa painella pois valuttamisen aikana) ennen sen lisäämistä kastikkeeseen sekä laittaa jämäkästi makua ja mausteita ruokaan, koska soijassa ei itsessään ole kummoistakaan makua. Sen sijaan siinä on paljon proteiinia ja se on siten erinomainen lihankorvike. Tulinen kastike on oiva pari vähän mauttomalle soijalle. Keittämisen aikana se ehtii imeä sopivasti makua kastikkeesta.

vihreä-curry-raaka-aineet

Vihreä curry on yksi keittiöjumalatarruokiani. Muistan edelleen hetken, kun tein sitä ensimmäisen kerran. Kävin hakemassa postit sillä aikaa, kun se porisi liedellä. Kun avasin oven ja tulin sisään, vastaan tulvahti täydellinen yhdistelmä chiliä ja kaffirlimettiä. Kun maistoin lientä, en voinut tajuta millainen täydellinen makupommi räjähti suussani. Olin saanut sen ihan itse aikaan. Hetkellisesti tunsin itseni keittiöni valtiattareksi. Eikä kyse ole mistään muusta kuin hyvistä raaka-aineista.

Kunnon curry ei valitettavasti synny markettiaineksilla, vaan vaatii käynnin etnisessä kaupassa. Autenttiset raaka-aineet haen esimerkiksi Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta. Tuoksu on koukuttava jo siinä vaiheessa, kun aineksia alkaa pilkkoa tahnaa varten ja se vain paranee matkalla. Sinnikäs jauhaa tahnan tasaiseksi morttelissa, mutta itse oikaisen mielellään ja surautan tahnan sauvasekoittimella, yleensä sen myllyssä. Lopputulema ei ole aivan yhtä tasainen kuin morttelissa, mutta morttelissa vääntäminen vaatii enemmän habaa ja kärsivällisyyttä kuin minulla on.

Jos haluat kokeilla currya, eikä lähellä ole etnistä kauppaa, suurimman osan aineksista voi vaihtaa sellaisiksi, jotka löytää isommasta peruskaupasta. Galangajuuren lähin vastine on inkivääri, korianterin juuren voi korvata käyttämällä enemmän korianteria, thaichilien sijaan voit käyttää vihreitä chilejä. Kaffirlimettiä löytää nykyisin suurimmista kaupoista kuivattuna, eikä siitä kannata tinkiä. Se on minulle juuri se ainesosa, josta tulee vihreän curryn huumaava tuoksu. Hankalin on katkaraputahna. Hirvittävän tuoksuinen tahna on curryn umamin salaisuus. Se syventää kaikkia makuja. Sitä on hankalaa korvata, mutta ei currya sen puuttumisen takia kannata jättää tekemättä.

Chilin määrän säätäminen on oma juttunsa. Se riippuu paljon myös chilien tulisuudesta. Tällä kertaa käyttämäni chilit olivat paketin mukaan keskivahvoja, siemenineen kymmenestä chilistä olisi tullut tyrmäävä tahna, mutta ilman siemeniä lopputulos oli juuri sopivasti nenän aukaiseva. Käyttämäni chilit olivat pieniä, kymmentä isoa chiliä ei kannata laittaa tahnaan. Hyvä puoli tahnassa on se, että lopullisen ruoan tulisuutta on helppo säätää matkan varrella. Laita ensin vain osa tahnasta ja lisää keittämisen aikana maun mukaan.

Raaka-ainelista on pitkä, mutta siihen tämän ruoan haastavuus jääkin. Tahna syntyy loppujen lopuksi aika nopeasti – jos luottaa konevoimaan – ja loppu on helppoa ja vaivatonta. Vähän vihannesten pilkkomista, eikä juuri muuta.

vihreä-curry1

 

Vihreä currytahna

10 pientä thaichiliä (siemenet poistettuina)
3-4 valkosipulin kynttä
1 salottisipuli
3 oksaa korianteria juurineen
muutama oksa thaibasilikaa
6 kaffirlimetin lehteä (pakastettuna)
1 rkl sitruunaruohoa
2 tl galangajuurta hienoksi raastettuna
1 tl korianterinsiemeniä paahdettuna
1/2 tl jeeraa
ripaus valkopippuria
1/2 tl suolaa
1 tl katkaraputahnaa
2 rkl kalakastiketta

1. Hiero yrtit suolan kanssa morttelissa tasaiseksi tahnaksi. Laita kaikki ainekset sauvasekoittimen myllyyn ja aja mahdollisimman tasaiseksi tahnaksi.

2. Jos tahna on liian kiinteää, voit laittaa nesteeksi esimerkiksi limen mehua

Vihreä kasviscurry soijasta

neljälle

2 dl luomusoijapaloja (Vegesun)
kasvislientä
1 sipuli
öljyä
pieni violetti munakoiso
200 g vihreitä papuja
1/2 paksoi
400 g kookosmaitoa (jos haluat liemimäisemmän, varaa kaksi purkkia ja lisää tarvittaessa)
vihreää currytahnaa
thaibasilikaa
(suolaa)

1. Keitä soijapalat kasvisliemessä pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne huolellisesti. Painele ylimääräinen vesi esimerkiksi puulastalla soijapaloista. Siivuta sipuli, pilko munakoiso ja leikkaa pavuista päät. Leikkaa paksoi ronskeiksi paloiksi.

2. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipuli siivutettuna ja soijarouhe. Kuullota kunnes sipuli on pehmeää. Lisää munakoiso ja pavut kattilaan. Sekoita joukkoon currytahnaa (voit laittaa ensin osan tahnasta) ja kaada kattilaan kookosmaito.

3. Keitä noin 7 minuuttia tai kunnes munakoisot ja pavut ovat melkein kypsiä. Lisää tarvittaessa vettä, jos neste uhkaa käydä vähiin. Maista matkalla myös mausteisuus ja lisää halutessasi loput currytahnasta.

4. Sekoita joukkoon paksoi, kuumenna muutama minuutti eli kunnes kaali hiukan antautuu. Tarjoa riisin ja thaibasilikan kanssa.

*****

With cold days approaching I start to don layers of knitwear and crave for something hearty and warm. I am not the only one, this is the time of the year you cannot open a food mag or blog without reams of paeans to comfort food. My green thai chili with soy and vegetables is yet another drop in this deluge of recipes.   

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa, syyskuussa jauheliha korvattiin soijalla kasviskaalikääryleissä.
Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Maistiainen Gaijinin keittokirjasta – Pork yakiniku ja arvonta

Olen grillikylkinaisia. Minusta löytyy jo polvenkorkuisena kuvia jyrsimässä luuta rasva suupielistä valuen. Sen takia toinen teille tarjoamani maistiainen Gaijinin keittokirjasta on grillattua porsaankylkeä. pork-yakiniku4

Ensin testasin kirjasta drinkin, seuraavaksi valitsin helpon, mutta pitkää haudutusta tarvitsevan pork yakinikun porsaankyljestä. Yakiniku tarkoittaa sananmukaisesti grillattua lihaa, nykyään usein suupaloina tarjottavaa grillattua lihaa.

Aasialaistako teet?, kysyi Reinin lihan myyjä, kun ostin palan luomuporsaankylkeä Hakaniemen hallista. Aasialaisen ruoan buumi on nostanut hiukan hyljeksityn kyljen takaisin suosioon. Porsas toimii aasialaisten makujen kanssa ja kylki on yksi pitkään haudutettavista ruhonosista esim. lavan ja kasslerin lisäksi, joissa on riittävästi rasvaa mehevään lopputulokseen. Stockmannin lihatiskin myyjä totesi porsaankyljen olevan tällä hetkellä yksi heidän eniten myydyistä tuotteistaan lihatiskillä.

Porsaankylki on juuri rasvan ansiosta kiitollinen raaka-aine, siitä on mahdotonta saada kuivaa. Se ei ole kuitenkaan niin rasvaista, miltä se raakana vaikuttaa. Rasvakerrokset sulavat pois haudutettaessa ja jäljelle jää pääosin pehmeäksi hautunutta lihaa.

Porsaankylkeä saa joko luuttomana ja nahattomana tai siten, että molemmat ovat mukana. Kahdelle hengelle varaan noin 800-900 gramman palan luullista ja nahallista kylkeä, nahatonta ja luutonta riittää noin 500-600 grammaa. Painosta iso osa valuu vuoan pohjalle hauduttamisen aikana. Se kannattaa huomioida, kun arvioit tarvittavaa palaa. Periaatteesa nahka on syötävää, monien mielestä rapsakka ja maukas nahka on parasta herkkua. Tässä ruoassa ottaisin sen kuitenkin pois.

Ohje on pitkälti kirjasta, olen testannut ruoan jo kahdesti parin viikon sisään. Se kertokoon, kuinka hyvää tämä on. Toisella kerralla viritin ohjetta hiukan. Käytin vähemmän suolaa ja sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa. Myös paistoajoissa olen tehnyt muutoksia, alkuperäisen ohjeen mukainen paistaminen 200 asteessa jo hiukan käräytti lihan pintaa ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla paistoin lihaa ensin 45 minuuttia korkeammassa lämpötilassa ja hauduttelin palaa vielä yli 1 1/2 matalassa lämpötilassa. Pinnan olemme lopuksi ottaneet uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Varsinkin grillissä kannattaa huomioida, että teriaykikastikkeessa on paljon sokeria, joten pinta kärähtää helposti.

Pork yakinikua maustaa soijasta, sokerista ja sakesta keitelty teriaykikastike ja japanilainen mausteseos togarashi. Togarashi on tekijänsä näköinen. Löysin purkin Tokyokanista. Chilipippuria, japaninpippuria, mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä, appelsiininkuorta, merilevää ja inkivääriä sisältänyt mausteseos oli hyvä lisä maustehyllyyn, siinä on mukava potku ja tuoksussa hiukan sitrusta. Jos sen etsiminen tuntuu turhalta vaivalta, tee ruoka ilman sitä. Se on vain viimeinen silaus, ei kriittinen ainesosa.

Ja vielä muistutus keittokirja-arvonnasta. Sain arvottavaksi Gaijinin keittokirjan signeerattuna. Lue kirjasta tarkemmin aiemmasta postauksesta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä tai edellistä Gaijin-postausta 16.9.2014 mennessä. Kirja on erinomainen ja saanut ainakin minut innostumaan taas pienen tauon jälkeen aasialaisista mauista omassa keittiössäni.

Päivitys 17.9. Arpaonni suosi aiempaan postaukseen kommentoinutta nimimerkkiä Hukka. Onnea voittajalle.

Pork yakiniku

kahdelle

noin 800-900 g luullista tai 500-600 g luutonta porsaankylkeä
1-2 rkl karkeaa suolaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl hunajaa
1 punainen chili
kevätsipulia
togarashi-mausteseosta

Teriyakikastike

puolikaskin annos voi riittää riippuen siitä, kuinka usein sivelet lihoja ja kuinka paljon keität kastiketta kasaan
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl sakea

1. Poista possunkyljestä nahka. Hiero suola, sokeri ja hunaja lihan pintaan ja anna lihan maustua nelisen tuntia tai seuraavaan päivään.

2. Poista irtonaiset mausteet pinnalta. Paista kylkeä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, laske lämpötila 100 asteeseen ja hauduta vielä vähintään 1 1/2 tuntia tai kauemmin.

3. Lihan hautuessa keitä teriaykikastike: Kiehauta vesi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja anna liueta. Lisää soija ja sake ja keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike hiukan sakenee. Kastike myös sakenee jäähtyessään, jolloin se tarttuu paremmin lihanpintaan ja antaa siihen enemmän makua.

4. Anna jäähtyä hetki, leikkaa liha kylkipaloiksi tai varraspaloiksi. Sivele kastiketta lihan päälle ja paahda niitä 220-asteisessa uunissa grillivastuksen alla  (tai grillaa nopeasti lihoihin paistopinta). Jos teet loppusilauksen uunissa, sivele kastiketta vielä kerran-pari lihojen pintaan.

5. Nosta uunista, ripottele päälle togarashi-mausteseosta, silppua chiliä ja kevätsipulia.

*****

Pork belly was one of those parts of pork not too popular couple of years back. But nose to tail cooking and increased affection to Asian cuisine has given this traditional cut of meat a boost. 

Yakiniku means literally grilled (yaki) meat (niku).  This version of pork yakiniku, which I found from a cookbook published by Gaijin, an Asian influenced restaurant in Helsinki, is not true to its name considering that it is prepared in an oven. First it is browned and then slowly braised. Pork belly requires slow roasting, longer the better. The final touch comes from a self-cooked teriyaki sauce and a spicy and slightly tangy Japanese spice mix togarashi consisting of seven ingredients e.g. chili pepper, sesame seeds, ginger, sea weed and orange zest. 

Hyvä vaimo – Gaijinin Herushinki-drinkki ja keittokirja-arvonta

Keräsin hyvä vaimo -pisteitä. Istutin työmatkalta palanneen miehen sohvalle, ojensin omin pikkukätösin kyhätyn Gaijinin Herushinki-drinkin. Drinkki löytyy heidän uudesta keittokirjastaan, jonka sain arvottavaksi blogin lukijoille. Signeerattuna.

herushinki

Gaijinin kesällä ilmestyneen keittokirjan takana ovat ammattilaisvoimat. Kannessa lukee Björckin ja Wikbergin nimet, mutta taustavoimina ovat olleet tekstit kirjoittanut ja toimittanut, mm. Kauppalehti Option ruokasisällöistä vastaava Mikko Takala ja valokuvaaja Tommi Anttonen.

Tummanpuhuva kirja on visuaalisesti upea, eivätkä sen reseptit päästä kotikokkia helpolla. Mukana on yksinkertaisempiakin annoksia, mutta varsinkin jälkiruoat koostuvat todella monesta komponentista. Osa ohjeista toimii ihan arkikokkauksessa, osa vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä.

Pidän siitä, että reseptit ovat melko uskollisia ravintolan annoksille, eikä niistä ole lähdetty tekemään yksinkertaistettuja kotikeittiöversioita. Ne on kuitenkin kirjoitettu kohtuullisen selkeästi, vähänkään enemmän kokannut selviää kyllä annoksista.

Kenelle: Itä-aasialaisista mauista innostuneelle kotikokille, joka jaksaa nähdä vaivaa ruokansa eteen ja jolla mieluusti on helppo pääsy autenttisten mausteiden ja tarvikkeiden äärelle. Kirja on tosin niin kaunis, että se saattaa innostaa vähemmänkin kokanneen ruoanlaiton pariin. Useimmat resepteistä selvittää perusosaamisella.

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin BW-ravintolat ovat kuuluja ruoan ja Tomin lisäksi myös raikkaista, tuoreista raaka-aineista tehdyistä drinkeistään. Björckin mukaan baarimestareilla olisi veitsitaidoissa treenaamista. Sen verran haavereita sattuu misatessa, mutta maut ovat sen väärtejä.

Keittokirjassa on ohjeet myös useampaan drinkkiin. Tartuin ensimmäiseksi yhteen suosikeistani, raikkaaseen Herushinkiin, joka on saanut nimensä Helsingin japaninkielisestä nimestä.

Keittiössämme ei ole mehustinta, eikä edes shakeria. Blenderillä ja lasipurkilla saa kuitenkin drinkin aikaan. Kurkussa on niin paljon nestettä, että pyöräyttämällä tukevasti blenderillä saa ison osan mehusta irti. Shakerin tehtävän hoitaa suljettava lasipurkki. Ohjeessa mainittu boston shaker on kaksiosainen shaker, jonka toinen osa on metallia ja toinen lasia.

Ainesosia ei ole montaa, mutta kaikki on tuoretta. Yhden drinkin takia prosessi voi tuntua työläältä, mutta melkein samalla vaivalla tekee isommallekin joukolle juomat. Kerralla surauttaa useammankin kurkun mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa inkiväärisokeriliemen tilalla on inkiväärisiirappia. Onnistun usein jämäyttämään sen, joten keitin lientä vähän vähemmän kokoon.

Kokosin juomat Hobstar-laseihin, jotka ovat murskanneet skandinaavisen minimalismin astiakaapissani. Vaikka niitä tuntuu näkyvän tällä hetkellä jokaisessa trendikkäämmässä ravintolassa, ne oli pakko saada. Laseja löytyy mm. Hella & Herkusta Museokadulta.

Ja sitten arvontaan:  Arvon yhden Gaijinin keittokirjan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin signeerauksilla kaikkien tähän ja seuraavaan keittokirjasta tekemääni postaukseen 16.9.2014 kommentoineiden kesken. Olisi mukavaa kuulla, mikä on lempiruokasi aasialaisesta keittiöstä. 

Päivitys 17.9. Arvonta on suoritettu ja arpaonni suosi nimimerkkiä Hukka.

Herushinki (resepti Gaijinin keittokirja)

2 cl kurkkumehua (yhdestä pienestä kurkusta riittää ainakin kolmeen drinkkiin)
2 cl limemehua
2 cl inkivääri-sokerilientä
4 cl Hendricks-giniä
7 lehteä minttua
jääpaloja

1. Keitä ensin inkivääri-sokeriliemi alla olevalla ohjeella ja anna sen jäähtyä.

2. Halkaise kurkku pitkittäin ja vedä pari ohutta viipaletta pituussuunnassa juustohöylällä drinkkien koristeeksi. Kuori kurkku, leikkaa krouveiksi paloiksi ja aja nestemäiseksi blenderillä. Siivilöi.

3. Purista limestä mehut.

4. Laita kaikki ainekset boston shakeriin (tai lasipurkkiin) jääpalojen kanssa ja ravista sekaisin.

5. Siivilöi jääpaloilla täytettyihin laseihin. Koristele tuoreella mintulla ja kurkkusiivuilla.

Inkivääri-sokeriliemi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria tai sokeria
reilu sormenlevyinen pala inkivääriä pilkottuna

1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa. Kiehauta, anna kiehua maltillisella lämmöllä, kunnes seos sakenee hiukan.

2. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Loput voit pullottaa ja säästää jääkaapissa.

*****

Gaijin, a restaurant serving Eastern Asian influenced food, is not only popular because of its food, but has also gained reputation with its fresh and inventive cocktails. Herushinki, named after the Japanese name of the restaurant’s hometown Helsinki, is prepped from the scratch as all their other drinks as well. Nothing artificial, just a cucumber, lime, ginger, sugar, mint and Hendrick’s.

I earned a plethora of wife points by making one for my hubby who came back home after travelling in business. It involved a lot of cooking, blending, juicing and shaking. Just for one drink. All in all it might have been easier just to pour a Scotch for a same surprise effect. But, man this tastes great and refreshing.  And luckily it takes only about the same amount of effort to make a bigger batch… 

 

FACEBOOK – INSTAGRAM – PINTEREST