Tietoa mainostajalle ›

Blog

Kevään merkki – Kiran parsarisotto

Kevään avaus: Ensimmäiset parsat risottoon ja jälkiruoaksi raparperia. Viralliset kevään merkit samalla aterialla. Ikkunan takanakin vihertää päivä päivältä enemmän. 

parsarisotto

Parsakauden aloittaa meillä perinteisesti joko parsapiirakka tai -risotto – joko suoraviivaisen yksinkertainen tai Truly Kira -blogin Kira Åkerström-Kekkosen muutama vuosi sitten Hesarissa julkaistu herkullinen risotto, joka vaatii hiukan vaivannäköä.

Olen tehnyt Kiran reseptillä risoton useamman kerran ja resepti on säilynyt melko uskollisena alkuperäiselle. Oma risottoni on hiukan vähemmän voinen ja vahvan mintun sijaan käytän yrtteinä sekä basilikaa että minttua.

Joka kerta – niin nytkin – olen tehnyt tämän risoton kanssa saman virheen. Aloitan paistaa parsoja pannulla liian myöhään ja ihanan kostea risotto ennättää imaista nesteen itseensä – kuvatessa meni loputkin. Muistutuksena ennen kaikkea itselle, parsoja kannattaa alkaa paistaa jo ennen kuin lisää parsapyreen risoton joukkoon, vaikka niissä ei montaa minuuttia menekään. Makua se ei onneksi ole pilannut, koska riisi on edelleen sopivan purtavaa, mutta täydellisen kosteana rakenne ei odottelemalla säily.

Parsarisotto

kolmelle

500 g vihreää parsaa

Parsapyree

puolet parsasta
noin 5 dl vettä
25 g voita
1/2 dl kermaa
1 tl sitruunamehua

Risotto

2 salottisipulia
2 dl risottoriisiä
oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
noin 7 dl kasvislientä
1 1/2 rkl raastettua (luomu)sitruunan kuorta
noin 1 dl tuoretta basilikaa silputtuna
pari oksaa tuoretta minttua
vajaa 1 dl raastettua parmesania
suolaa
mustapippuria
nokare voita

1. Valmista ensin parsapyree. Taivuta parsoja yksi kerrallaan kevyesti, ne katkeavat siitä kohtaa, missä puumainen osa loppuu. Kuori parsat ja pilko puolet niistä kahteen osaan.

2. Laita kattilaan vesi ja voi, kiehauta ja nosta kaikki parsat kattilaan. Keitä noin 3-4 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. Nosta puolet parsasta jääveteen. Halkaise jäähtyneet parsat pitkittäin kahteen osaan.

3. Ota keitinliemestä 1/2 dl talteen, kaada loput pois. Kaada kattilaan jääneiden parsojen päälle keitinliemi ja 1/2 dl kermaa. Kiehauta, soseuta sauvasekoittimella, mausta pyree sitruunamehulla.

4. Valmista risotto. Silppua sipulit hienoksi silpuksi. Hienonna yrtit, raasta parmesan ja sitruunankuori. Kiehauta kasvisliemi, keitä sitä vähän enemmän kuin 7 dl. Pidä liemi kiehuvan kuumana.

5. Kuumenna reilu loraus öljyä kattilassa, kuullota sipulia hetki, lisää riisi ja kuullota, kunnes riisi on läpikuultavaa.

6. Lisää kattilaan valkoviini, keitä koko ajan sekoittaen, kunnes viiini on haihtunut. Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja keitä kunnes riisi on vielä hampaissa tuntuvaa.

7. Paista loppuihin parsoihin parilapannulla raidat.

8. Lisää parsapyree, yrtit, sitruunankuori, parmesanraaste. Kuumenna ja sekoita lopuksi joukkoon nokare voita.

9. Nosta risotto lautasille ja nostele päälle paistetut parsat.

*****

This beautifully greenish asparagus risotto is like a delicious paean to a spring. The secret lies in a creamy asparagus puree that lends its lovely colour to this spring treat, that often starts the asparagus season in our kitchen. 

20 kommenttia “Kevään merkki – Kiran parsarisotto

  1. Nonni, tuli nälkä vaikka just söin – parsarisotto on ihanaa!!!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.05.2015 at 19:53 sanoi:

      Niin on, sitä ehtii jo aina vähän odotella, maistuu sitten sitä paremmalta.

  2. Raparperi ja parsa ovat todellakin merkki keväästä, nokkosta ja korvasieniä unohtamatta.

    Kiva, että risotto edelleen maistuu! Itse en ole sitä tehnyt sitten tuon lehtiartikkelin! Täytyykin pistää to do-listalle. Voi olla, että pitää hioa ohjetta hieman :).

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.05.2015 at 22:57 sanoi:

      Nokkonen ehdottomasti samalle listalle – olen syönyt jo kolme päivää nokkospestoa eri tavoin hyödynnettynä 🙂 Korvasientä – pakko tunnustaa – en ole edes maistanut.

      Kaikkien reseptien kanssa käy niin, että ne muuntuvat ajan kanssa. Maku muuttuu ja oppii uusia juttuja. Tämä vaatii vähän vaivannäköä, mutta on ihanaa. Että hyvin vedit jo silloin 🙂 Kaunis kiitos.

  3. Parsarisotto! selvä kevään merkki 🙂 meillä syötiin basilika-sitruunarisottoa äitienpäivänä, vuoden ensimmäinen itsetehty risotto – oli muuten jo aikakin!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.05.2015 at 23:29 sanoi:

      Ja miten maukas kevään merkki 🙂 Odottelen sitä Nikin ja Kallen risottoreseptiä tulevaksi blogiin. Olenko missanut sen tässä kiireessä vai onko se juuri tuo äitienpäivärisotto? Ja kyllä, oli todella aikakin!

      • Öhöm.. no, se äitienpäivärisotto oli kyllä 1. yritys tehdä sitä Nikin ja Kallen risottoa mutta hämmenyksekseni se ei ollut edes saman väristä 😀 joten.. uusi yritys ennen kuin se pääsee blogiin!

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.05.2015 at 20:05 sanoi:

          Joskus käy noin 🙂 Siksi he ovat ammattilaisia ja me emme. Mutta kyllä se vielä onnistuu!

  4. Parsa on niin ihanaa että sen eteen olen valmis näkemään paljon vaivaa, vaikka mutkikkaammakin annoksen kanssa. Ja mikä ihaninta, se on hyvää vaan grillissä tai uunissa pyöräytettynä. Nyt jännittää joko omia parsoja voi syödä tänä keväänä vai pitääkö taimien vielä antaa vahvistua.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.05.2015 at 23:20 sanoi:

      Nostan kyllä hattua tuolle parsankasvattamiselle. Olen jotenkin ymmärtänyt, ettei se ole lyhytpinnaisen ja kärsimättömän ihmisen hommaa, vaan se ihan oikeasti tarvitsee vaalimista ja kasvattamista. Minun puutarhassani on enemmänkin vapaan kasvatuksen metodit käytössä 🙂

  5. Yksi parsarisotto on tälle keväälle tehty, mutta eihän se mihkään riitä 🙂 Pitää kokeilla tätä versiota!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.05.2015 at 15:37 sanoi:

      Ei yhdessä ole vielä riittävästi polttoainetta pitämään parsarisoton kaipuu taas vuoden poissa. Eli kyllä meilläkin ihan varmasti pari kertaa vielä syntyy.

  6. Rakastan parsaa, ja rakastan risottoa <3. Tästä tulee taatusti taas yksi lemppareistani.

    ps. Ystäväni muistelevat vieläkin lämmöllä viime kesän juhliani, joihin tein mm. nyhtöpossuhampurilaisia sinun ohjeella.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.05.2015 at 15:39 sanoi:

      Samat rakkaudet jaetaan ja siksi tämä on yksi lemppareitani. Ostin ekan nipun parsaa vapun jälkeen ja sen jälkeen olemme syöneet jo useamman… Ehkä se on sitä, että tässä vaiheessa vuotta on parasta saada jotain uutta satoa ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan.

      PS Onpas sinun ystävilläsi hyvä maku 🙂 Vitsi! Nämä kommentit ovat aina parasta mielenvirkistystä

  7. Tämä on minun mielestäni paras parsarisotto ikinä! Minä teen tätä nykyään ihan näppituntumalla, ja joskus unohtuu voi (kuten eilen) ja joskus kerma. Parsat ja parmesaani eivät unohdu koskaan 🙂 Mutta on ihanaa, ja tätä on pakko saada useamman kerran parsakauden aikana.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.05.2015 at 15:40 sanoi:

      No parsalla ja parmesanilla pärjää jo aika pitkälle. Voita olen vähentänyt reilusti ja olen miettinyt, pitäisikö testata pyrettä ilman kermaa. Parsan maku voisi olla vielä intensiivisempi. Mutta ei raaski alkaa kokeilla, kun tämä on niin hyvää tälläisenäkin, että voisi tulla vaikka pettymys 🙂

  8. Pitäskö i dl oliiviöljyä olla valkkaria.? Mä teen tätä just leirikeittiössä 7x annosta….

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 15.05.2015 at 17:41 sanoi:

      Kiiiitoooos, Nanna!
      Tietenkin, nyt se on korjattu. Olen ilmeisesti juonut sen lopun siitä viinistä, ennen tämän jutun kirjoittamista…

  9. Syvä huokaus – kaunis kuva, ihana resepti ja kevät!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 15.05.2015 at 23:15 sanoi:

      Ja millä vauhdilla tuo kevät taas eteneekin. Eilen havahduin ihan yhtäkkiä, että pihan pensaissa on lehdet. Ihan vastahan ne olivat vielä kaljun puolella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation