Nachoja mustapapu-jauhelihapaistoksella, paahdetulla tomaattisalsalla ja juustokastikkeella
Minileivos. Täydellinen ajankuva. Nyt on viimeiset ajat syödä kunnon pulla. Jatkossa niitä saa vain minikokoisina. Se on katsos täydellistä elämänhallintaa ja itsekuria. Herkutella saa, mutta vain hallitusti. Makeaa, mutta ei mahan täydeltä.
Macaronsin suosion yhdeksi syyksi arvioidaan sen kokoa. Se on pieni. Ei tule liikaa kaloreita. Minirunebergit olivat tämän vuoden menestys kahviloissa, joissa niitä tarjottiin. Useampikin pääkaupunkiseudun suurimmista kahviloista aikoo päivittää valikoimansa pienempään kokoon. Vähemmän on enemmän. Suorittajien sukupolvi suorittaa itsekuria kahvilassakin. Varmaan juuri ennen maratonia.
Mihin täydellisen hallitussa elämässä mahtuu ilonpito? Muu hyvä mieli kuin urheilusta saatava endorfiiniruiske. Satunnainen hyvän ruoan ylensyönti, silloin tällöin ehkä pari lasia iloisen hiprakan puolelle, annos todella huonoja juttuja hyvässä seurassa. Milloin ihanteellisesta elämästä tuli täydellisen hallittua joka hetki?
Perinteinen nachopaistos on mahdollisimman kaukana maksimaalista hapenottokykyä ja ruoan terveysvaikutuksia metsästävän aikamme kuvasta. Pahimpana rikkeenä kaikista se on vieläpä täysin epäautenttista. Aitona meksikolaisena se ehkä onnistuisi olemaan trendikäs epäterveysvaikuksistaan huolimatta.
Se on kuitenkin juuri sellainen ruoka, jota jokainen tarvitsee satunnaisesti. Tuhtia ruokaa täynnä makuja, jonka äärellä on kauhean vaikeaa välttää pientä ylensyöntiä. Jos nyt vielä yhden lastun ottaisin. Täydellistä seurusteluruokaa hyvässä seurassa. Ei tosin sovi pönöttäjille eikä tiukoille terveellisen elämän tavoittelijoille. Sen jälkeen ei suunnata lenkille, vaan pötkähdetään sohvalle. Mitä täydellistä itsekurin puutetta ja siksi satunnaisesti niin ihanaa.
Jokaisella on tästä kotikeittiöiden klassikosta oma versionsa. Minun perustuu kahteen asiaan: Uunissa annoksesta ei käy kuin nachot lämmityksen verran ja kaikki annoksen osaset on tehty alusta alkaen hyvistä, tuoreista raaka-aineista. Jos käytät tavallisesti valmiskamaa, kannattaa kokeilla, onko ero vaivan arvoinen. Minusta on. Hiukan tunkkaisesta ja tuhdista setistä kuoriutuu yllättävän raikas kokonaisuus.
Uunissa paistaminen vie mielestäni annoksesta kaiken rapeuden ja suutuntuman, kun nachot pehmenevät kastikkeiden alla. Sen takia lämmitän vain maissilastut nopeasti lämpimiksi – paitsi jos uppopaistan ne juuri ennen tarjoilua. Nostelen ne laakealle tarjoiluastialle ja asettelen soosit päälle. Tujakan paahdetun tomaattisalsan, jauheliha-papupaistoksen lämpimänä suoraan pannulta ja juustokastikkeen juuri keitettynä. Koko komeuden päälle vielä hiukan punasipulia ja tuoretta korianteria ja rinnalle hyvää guacamolea.
Tee itse myös nachot, guacamole ja paahdettu tomaattisalsa. Paahtaminen pelastaa talviset tomaatit ja pumppaa ne täyteen makua.
Annoksesta tulee kahdelle överit ja neljälle vajarit.
Jauheliha-mustapapupaistos
200 g jauhelihaa (mielellään nauta-sikaa, jossa on hiukan rasvaa
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
loraus rypsiöljyä
1 tomaatti
vajaa 1 tl savupaprikaa
vajaa 1 tl kuivattuja chilihiutaleita
vajaa 1 tl oreganoa
1-1 1/2 dl mustapapuja
suolaa
mustapippuria
noin 1 dl vettä
1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi tomaatti.
2. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla. Kuullota sipulisilppua ja valkosipulia hetki, kunnes ne pehmenevät. Lisää jauheliha ja ruskista se kevyesti.
3. Lisää tomaatti, mausteet ja puolet vedestä. Hauduta noin kymmenen minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa, ettei kastike kuivu. Lisää pavut ja keitä kastiketta vielä sen aikaa, että ne lämpiävät. Tarkista lopuksi mausteet ja lisää tarvittaessa makusi mukaan.
Juustokastike
voit valmistaa kastikkeen myös oikeasta cheddarista, mutta varmista, että se on sulavaa laatua. Olen todennut, että varminta tavaraa on cheddarsulatejuusto. Valmista kastike juuri ennen tarjoamista.
3/4 dl maitoa
200 g cheddarsulatejuustoa
ripaus savupaprikaa
1. Kiehauta maito.
2. Lisää maidon joukkoon cheddarsulatejuustoviipaleet koko ajan sekoittaen. Keitä kastiketta, kunnes juusto on sulanut. Ripauta lopuksi kastikkeen sekaan hiukan savupaprikaa.
“Parempi överit kuin vajarit” on ollut mieheni motto jo pitkään, mutta viime aikoina hän on alkanut lipsumaan siitä. Tämä annos voisi palauttaa miehen raiteilleen 🙂
Ainakin kannattaa yrittää 😉
Siis löytyykö maailmasta ihmisiä, jotka voivat syödä vain YHDEN macaronssin?
Mutta kun itse saan kaiken maailman makeista helposti överit, olen iloinen, jos kokoja pienennetään eikä lähdetä sinne ameriikaan tyyliin. Olen jo ajat sitten itsekin korvannut kaikki juhlatarjoilujen leivontatarjottavat minikokoisilla normien sijaan.
Ja sitten NACHOT. ja sulatejuustocheddarkastike (joka siis ON hyvää); todistaa, että oot ihanasti normi-ihmisen makuhermon omaava, kaiken tuon foodiuden alla. (muotoilin lauseen miljoonasti, siltikään se ei kuulosta siltä mitä tarkoitan. Mutta kyllä sinä Jonna ymmärrät minua, olet aina ymmärtänyt.)
Mutta korvapuustin pitää olla kunnon kokoinen, eikä mikään minipuusti. Totuuden nimissä en muuten juuri edes syö makeaa. Lähes aina kahvilassa pullaa tai korkeintaan porkkanakakkua.
Siis näinkö pitkään olen pystynyt pimittämään todelliset makuhermoni, jotka ovat kovin tavalliset. Siis minähän olen tietenkin ihan pitkin nenänvartta tyyppi… 🙂
Pari kertaa, kun saa cheddarin sulamaan köntiksi maidon sekaan, on parempi todeta, että sulatejuusto on itse asiassa ihan helpo vaihtoehto… Ja se on hyvää, en uskonut ensin, mutta testattuani olen syönyt sanani.
Mä ostin viime viikolla sitä valmista cheddardippiä, joka on mun salainen pahe. Oon ilmeisesti onnistunut pimittään sen mieheltäkin niin hyvin, ettei se näiden neljän vuoden aikana ole koskaan nähnyt mun syövän kyseistä soossia. Sillähän ei oo mitään tekemistä cheddarin, juuston tai edes dipin kanssa, mutta kaikki ne lisäaineet ja ruuankaltaiset valmisteet joita siinä on.. Ahhhh. Niin hyvää, kunhan syö vaan kerran vuoteen! 😀
Tuo ei ole todentotta kauhean suuri pahe, jos neljään vuoteen ei ole käynyt ilmi 😉
NAM! tämä on ollut jo vuosia yksi suosikkiherkuistani. Tutustuin tähän joskus parikymppisenä Chico”sissa ja sitten kerran ystäväni tarjosi tätä minulle krapulapäivänä. Se olikin sitten rakkautta ensisilmäyksellä 😀
En tosin ole koskaan kokeillut tätä papujen kanssa, mutta tykkään mustapavuista kyllä esim. tacojen välissä joten sitä versiota voisimmekin kokeilla seuraavaksi täällä kotona 🙂
Papuversio on ihan paras, usko pois! Ja kyllähän tämä krapularuokaa, mutta myös bileruokaa, perjantairuokaa ja vaikka sun mitä. Meillä usein perjantairuokaa.
Totta, viikonloppu alkaisi kyllä tällä ruoalla ihanasti.. ja miksei arkeakin voisi piristää nachoilla. Ja onneksi nykyään on niitä krapuloitakin harvemmin kuin parikymppisenä 😉
Todella paljon harvemmin! Tosin silloin niitä ei kyllä ollut, juhlat eivät juurikaan tuntuneet missään 😉
Ah! Täydellistä sunnuntaisafkaa. Ja ehdottomasti ennemmin överit, ku’ vajarit!
Nachojen jälkeen köllötellä sohvalla vatsa täynnä. Se on vaan niin 😉
OMG, kuulostaa lievästi sanottuna taivaalliselta… Elämä on elämistä, ei diettaamista varten.
Terveelliset peruselämäntavat kunniaan, mutta kyllä satunnaisesti saa vähän hellittää kontrollista ja nautiskella.
Kuulostaa hyvältä viikonlopun aloitukselta, pitkään aikaaan ei ole tullut itsekkään tehtyä. Tuntuu, että kaikki ruoka mikä tulee ison rapakon takaa vaatii itsehillintää ettei tule niin sanotusti ruoka överit :).
Amerikkalaisten annoskoot taitavat olla omaa luokkaansa. Sattumalta luin juuri lehdestä myös valtameren takaisesta tavasta käyttää sokeria valmisruoassa. Sitä oli jopa osassa valmistortilloita ja vastaavia tuotteita, joihin ei maun puolesta edes sokeri kuuluisi. Nämä kaksi asiaa yhdistettynä saavat itse asiassa sen minileivoksen kuulostamaan ihan pätevältä vaihtoehdolta – ja kotiruoan…