Käsissäni saattaa olla tämän kevään kaunein keittokirja. Masterchefistä ja Truly Kira -blogista tunnetun Kira Åkerström-Kekkosen uuden keittokirjan pääosassa ovat Kiran kekseliäät reseptit ja Tomi Parkkosen auringonpaisteiset kuvat. Ja tietenkin Hanko.
Auringon maku on syntynyt Kiran, Tomin ja Christer Lindgrenin yhteistyönä. Pohjana ovat Kiran reseptit, kuvat ovat hankolaistuneen Tomin ja välitekstit Christerin käsialaa. Yhdistävänä tekijänä on kaikkien kolmen rakkaus Hankoon. Kesäkaupungin inspiroimana on syntynyt kesäisiä reseptejä kauden parhaista raaka-aineista. Taitavan valokuvaajan linssin läpi kaupunki ja sen luonto näyttävät vielä todellisuuttakin kauniimmilta. Kirjan sivuilta paistava aurinko saa kaipaamaan kesää.
Kirja on vahva näyttö Kiran taidokkuudesta. Kekseliäitä reseptejä, joissa on hyödynnetty myös vähemmän käytettyjä, mutta kuitenkin saatavilla olevia, kotimaisia makuja esimerkiksi mustaherukanlehtiä, ketunleipää, kehäkukkaa ja ruusunmarjoja. Vaikka kirja on tehty jo viime kesänä, trendinenä on ollut sen verran tarkka, että kirjaan on onnistuttu poimimaan paljon nousussa olevia raaka-aineita kuten lehtikaalia, härkäpapuja, shisoa ja seljankukkaa ja menetelmiä kuten pikkelöintiä. Raaka-aineina ovat kuitenkin pääosin vanhat tutut kotimaiset vihannekset, marjat, kalat, lihat ja sienet.
Vaikutteita resepteihin on poimittu maailmalta, mutta ideat on usein onnistuneesti käännetty kotoiseen muotoon. Tillitortilloiden sisään kääräistään polentamuikkuja, kaprismajoneesia ja varhaiskaalia. Flatbread leivotaan riihirukiista ja täytteenä on savumuikkuja, uusia perunoita ja curry-sinappiranskankermaa. Caesarsalaatti valmistetaan varhaiskaalista. Toivon totisesti, että joku meidän pihan marjapuskista paljastuu ensi kesänä karviaispensaaksi. Haluan ehdottomasti kokeilla esimerkiksi karviaislimonadia.
Muutamien reseptien yhteydessä oli parin lauseen esipuhe reseptistä tai sen synnystä. Vastaavan olisin mielellään lukenut jokaisen osalta. Christer Lindgrenin kirjoittamat mielenkiintoiset noin sivun mittaiset välitekstit liittyvät nimittäin kirjan konseptin mukaisesti Hankoon. Muutama sana lisää resepteistä olisi täydentänyt kirjaa hyvin.
Kirjan reseptit eivät ole selailun perusteella ylivoimaisen vaikeita jonkin verran kokkaavalle kokikokille, mutta innokkaampikin harrastaja löytää niistä varmasti roppakaupalla uusia, tuoreita ideoita. Reseptiikan toimivuutta olen ehtinyt testata vasta muutaman reseptin verran. Ensimmäiset reseptit valikoituivat kokeiluun lähinnä sillä perusteella, että niihin saa kätevästi raaka-aineet jo nyt.
Leivoin kirjasta sunnuntailounaalle jälkiruoaksi rosmariini-sitruunakakun. Tein sen uskollisesti reseptin mukaan, tosin pienempään vuokaan puolikkaana annoksena. Kirjassa kakku tarjottiin paahdettuna mustikkavoin, mustikoiden ja kermavaahdon kera. Meillä se syötiin tomusokerilla maustetun turkkilaisen jogurtin ja mustikoiden kera. Parasta se oli minusta ilman mitään lisukkeita. Raikkaan sitruunainen kuivakakku onnistui reseptiä seuraamalla nappiin.
Alkuruoaksi testaamaani valkosipulikeittoon en saanut toivomaani samettista rakennetta. Syy tuskin oli reseptissä, vaan minun olisi pitänyt käyttää pienempireikäistä siivilää. Nyt suutuntuma jäi hiukan rakeiseksi.
Olen selaillut kirjaa viikon verran ja tässä taitaa olla pitkästä aikaa keittokirja, jonka voisin kokata lähes kannesta kanteen. Kirja osuu täydellisesti makuhermooni. Odotan jo uutta satoa. Kirjassa on uskallettu pitäytyä niin tiukasti kiinni sesongissa, että monia raaka-aineita saa odotella vielä muutaman kuukauden. Hyvä niin. Onneksi ulkona vihertää jo.
Sitruuna-rosmariinikakku
halkaisijaltaan noin 16-senttiseen torvivuokaan
50 g voita
3/4 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunankuori raastettuna
1 rkl rosmariinia
ripaus suolaa
2 kananmunaa
100 g ruokosokeria
100 g vehnäjauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta
Lisäksi korppujauhoja ja voita vuoan voiteluun ja korppujauhottamiseen
Tarjoiluun esimerkiksi mustikoita ja tomusokerilla maustettua turkkilaista jogurttia
1. Voitele ja korppujauhota vuoka. Kuumenna uuni 150 asteeseen.
2. Sulata voi kattilassa, sekoita sulaneen voin sekaan oliiviöljy, raastettu sitruunankuori ja silputtu rosmariini.
3. Sekoita erillisessä kulhossa leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan.
4. Vatkaa kananmunat ja sokeri jämäkäksi vaahdoksi.
5. Nostele kevyesti muna-sokerivaahdon sekaan ensin puolet jauhoseoksesta ja sitten puolet öljy-voiseoksesta. Toista vielä toisen kerran eli kunnes kaikki ainekset ovat taikinassa.
6. Kaada vuokaan. Paista 150 asteessa, kunnes kakku on kypsä ja kullanruskea. Kakku kypsyy noin 35-40 minuutissa
Kirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena.
Minulle tuli aivan samanlainen olo: Kiran kirjasta olisi kiva kokata kaikki reseptit. Se on loistavan kirjan merkki.
Kirja saattaa olla kotimaisista kauden uutuuksista innokkaan harrastajan näkökulmasta paras. Se on niin täynnä uusia ideoita, että ainakin itse olin vahvasti saamapuolella.
Tulipa kesäinen fiilis. Haluan ehdottomasti kokeilla tuota tillitortilla settiä. Ja rosmariini-sitruunakakkua. Kiitos kirjavinkistä!
Tillitortillat laitoin heti ylös ja siellä oli myös liuta kaikkea muuta, joita sormet syyhyäisivät koittamaan jahka kesä tulee.
Mukava kirjavinkki! Olen etsinyt hyvää ja kattavaa suomenkielistä keittokirjaa josta voisi kokeilla eri reseptejä helposti – saattaa olla että täytyy tutustua tuohon tarkemmin. 🙂
Kannattaa vilkaista. Minä tykkäsin kekseliäistä resepteistä.
Tykkäsin itsekin kirjasta kovasti. Raikkaita uusia ideoita paljon, sekä ihanan aurinkoinen fiilis!
Mahtava kontrasti tähän viime yönä alkaneeseen takatalveen 😉
Todentotta, kirja oli raikkaita uusia ideoita pullollaan. Todella kiinni ajassa ja samaan aikaan hienosti hyödynnetty perinteisiä kotoisia raaka-aineita.
ooooh, ihanaa Jonna! Niin kiva kuulla, että olet tykästynyt kirjaan. Kiitos arviosta!
Kiitos itsellesi kirjasta. Pidän siitä todella paljon niin kuin postauksesta varmasti käykin ilmi. Olisipa jo kesä, pääsisin kunnolla sen kimppuun!
Kertakaikkisen ihana kirja. Itse kokeilin heti kirjan kanssa kotiin päästyäni “Fenkolislaw”-ta, tosi hyvää oli sekin. Täytyypä kokeilla tätä kakkua gluteenittomana. Niin, ne karviaismarjat roikkuivat muuten minun pensaassani, itsekin aion tehdä sitä karviaislimonaadia ensi kesänä!
Kaikilta kirjaan perehtyneiltä olen kuullut samaa, siitä tykätään kovasti.
Kirjan kuva niistä karviaisista oli lumoava. Se herätti välittömän halun pistää limonadit porisemaan!
Ajattelin itsekin kokeilla kakkua myös mantelijauhoista. Vehnäjauhoistakin leivottuna kakun rakenne on ilahduttavan kostea, mutta mantelijauhot voisivat kosteuttaa sitä vielä lisää.
Pingback: Mies puikoissa - harissabroileri | suolaa & hunajaa