Spaghetti aglio, olio & peperoncino
Tyhjyyttään kumiseva jääkaappi pakottaa luovuuteen. Mitä teillä syödään sellaisina päivinä?
Tiedättehän naistenlehtien vakiojuttutyypin “Mitä sinulla on aina jääkaapissasi?”. Ette halua kurkistaa jääkaappiini, juuri nyt se pursuaa mm. epäonnistuneita marmeladeja – kasoittain epäonnistuneita marmeladimakeisia. Sen sijaan aloin pohtia, mitä hätävararuokaa meidän ruokavarastoistamme syntyy aina. Pohdintaa saneli pakko. Jos käyttää lauantain pikkujouluhuumassaan sen pohtimiseen, pystyykö goottikynsillä kääntämään huomion juurikasvusta, eikä sunnuntaina jaksa vääntäytyä edes lähikauppaan “kun siellähän tuulee vaakasuoraan”, on tyydyttävä vakiovaraston antimiin. Mitä teillä syödään, jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään?
Rehellisyyden nimissä meillä tilanne ei yleensä ole kovin huono. Yritän välttää hamstraamista, sillä keittiössämme on yksi paha puute: Vähäinen kaappitila. Jokusen ruokalajin saan silti aina syntymään kuivakaapin uumenista löytyvistä raaka-aineista. Spaghetti aglio, olio & peperoncino on yksi vakiovaihtoehdoistani tiukoissa tilanteissa. Ei ehkä kovin jouluinen vaihtoehto tähän hetkeen, mutta juuri siksi niin hyvää. Jaksaa sitten syödä lanttulaatikkoa aattona.
Saku Tuomisen mainiosta Aglio & olio -kirjasta olen oppinut 1:10:100-muistisäännön: Litra vettä, 10 g suolaa (n. 1 rkl) ja 100 g pastaa per ruokailija, silloin kun pasta syödään pääruokana. Jos keität vain yhden tai kahden hengen annosta, vettä kannattaa laittaa reilummin. Suolan määrä kuulosti aluksi minusta aika hurjalle. Italiaisten kokkien mukaan pastan keitinveden pitäisi muistuttaa lähes merivettä suolaisuudessaan. Suurin osa suolasta päätyy keitinveden mukana viemäriin, sen vuoksi sitä tarvitaan paljon antamaan makua pastaan.
Laitan tässä pastaruoassa pastaa normaalia annosta enemmän, koska käytännössä kastikkeena on lähinnä oliiviöljy. Muuten laitan noin 100 g pastaa jokaiselle, tässä pastaa tarvitaan nälkäiselle 125 g, jos muuta ei ole tarjolla. Alkuperäisessä ohjeessa ei käytetä lehtipersiljaa, mutta itse lisään sitä joukkoon usein. Välillä käytän tuoretta chiliä, välillä chilihiutaleita, kumpia kaapista sattuu löytymään.
Kuivakaapeista syntyviin aarteisiin aion jatkossa poimia ideoita myös Kivistössä-blogin arjen avuksi tarkoitetusta Syömään!-sarjasta, jossa on ehditty keittämään tätä samaa pastaa sekä tymäkkää nuudelilientä.
Pastaa aglio, olio & peperoncino
kahdelle
250 g pastaa – mieluiten spaghettia
3 valkosipulin kynttä
reilu loraus oliiviöljyä
kuivattuja chilihiutaleita tai 1 tuore chili (määrä riippuu vahvuudesta, mutta laita niin, että saat makua)
noin 1-2 rkl silputtua silolehtipersiljaa
mustapippuria
reilusti raastettua parmesania
1. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu lisää reilusti suolaa. Jos laitat suolan aiemmin, se valuu vain turhaan pohjalle, eikä anna makua.
2. Laita pasta kiehumaan ja ala valmistaa kastiketta. Laita öljy kylmälle pannulle ja lisää joukkoon valkosipulit pienenä silppuna ja chilihiutaleet. Kun öljy on kuumaa, valkosipulit ovat kauniisti kuullottuneita. Tämä on aika helppo keino estää niiden palaminen. Tämän ruokalajin voi nimittäin pilata ainoastaan polttamalla valkosipulin kitkeräksi.
3. Kaada keitetty pasta pannulle kastikkeen joukkoon ja kääntele öljy ja mausteet huolellisesti pastan joukkoon. Lisää joukkoon persilja ja reilusti parmesania. Rouhi joukkoon mustapippuria.
Arjen helpot ohjeet ja muut suosikit myös Facebookissa
Pasta (säilyke)tomaattisoosilla on meidän tyhjänjääkapinpäivän perusruokamme. Tomaatin joukkoon menee ainakin valkosipulia, lisäksi (jos on) esim. tonnikalaa, simpukoita, katkiksia, italialaista makkaraa tai sieniä. Ääh, tänään on ihan pakko vääntäytyä kauppaan ja varmaan vähitellen tietää, onko joulun kotona vai ei.
Minun pitäisi tänään alkaa todenteolla miettiä joulun ruokalistaa eli kauppakeikka edessä täälläkin.
Samaan suuntaan täälläkin kallistutaan, pastaa löytyy aina ja joku juustonkannikka. Ja mitä meillä on aina (no melkein aina) jääkaapissa, on samppanja 😀 Vähän cosmomaista, mutta jostain syystä siellä kaapissa vaan aina on yksi pullollinen, joka muutaman kerran vuodessa vaihtuu uuteen. Mutta ei sitä tosiaan voi ruoaksi sanoa:)
Kyllä meilläkin joku pullo kuohuvaa aina siellä töröttää. Useammin kuitenkin cavaa kuin sitä ihan itteensä. Ei siinä ole mitään cosmoa, se on hyvää varautumista 😉
Meilläkin jäi viiman takia kauppaan lähtemättä ja siitä aiheesta postaus tulossa myöhemmin, samoilla linjoilla siis :D. Meillä talvisin syntyy yleensä keitto kun jääkaappi tyhjillään.
Postausta odotellessa 😉
Just tätä, tai niin kuin eilen illalla spaghettia voilla, mustapippurilla ja parmesanilla kun ne oli ainoat asiat mitä kaapista lötyi, hyvältä maistui niinkin kun oli vähän punkkua lasissa 🙂
Mahtavaa, toinenkin ihminen maailmassa, joka vetää spaghettia voilla. Se on mun ultimatum turvaruoka. Eikä siihen tarvita edes punkkua 😉
Nämä yksinkertaiset nälänpelastajat on vaan ihan älyttömän hyviä. Ja miten kesäinen tuo ensimmäinen kuva, raikas tuulahdus pakkaspäivän iltapäivässä!
Se teidän sarjanne on loistoidea, oli pakko jakaa ilosanomaa.
Meillä on ainakin aina parmesaania, pastaa, valkosipulia, sipulia, tonnikalaa, jotain yrttiä, sitruunaa, chiliä, kananmunia… Ja erinäisiä hilloja. Yleensä niistä aina taikoo jotain, tosin liian usein turvaudun johonkin lämpimään leipään. Silloin tällöin myös munakkaaseen, johon tulee kasviksia joukkoon. Ostan usein myös pekonia varalle (se säilyy aika pitkään) ja teen pasta carbonaraa. Kuten tänään ajattelin tehdä! Tykkään tosi paljon näistä “mitä kaapista löytyy”-jutuista, jotenkin niitä ideoita ei vaan koskaan ole liikaa!
Lämpimät leivät ja munakkaat ovat meilläkin vakioruokaa kaapin pohjalta ja kaapin vakiovarastokin näyttää kovin tutulta 😉
Yksinkertainen ja helppo ohje;mikä voisikaan olla parempaa! Ja valkosipulin,persiljan ja chilin liitto on muutenkin taivaallisen hyvää:) MInullakin on aina pastaa kaapeissa,mutta enimmäkseen sobanuudeleita,lasinuudeleita ja riisinuudeleita.
Yksinkertainen vaan useimmiten toimii. Haluaisin oppia uusia hyviä juttuja nuudeleista, ne ovat minunkin suosikkejani, mutta kotona tulee tehtyä kovin harvoin.
No tätä! Ja tämä on myös mun go to -lounasruoka, aineksia on aina kaapissa.
Tämähän paljastuukin todelliseksi suosikiksi, mutta ei ihme – on se vaan niin hyvää.
Pastalla täälläkin mennään usein arkisin. Samaa mieltä kaikkien kanssa, pastan voi tehdä melkein mistä vain jämistä, ja hyvää on.
Harmi ne marmeladit. Olin niin odottanut niitä, kun luin niistä Jokihaan kommenttiosuudesta. Minulla on meinaan ihan valtava agar-agar tuolla kaapissa odottamassa käyttöä. Mikä niissä marmeladeissa meni pieleen?
Ne ei hyytyneet sellaiksi jämäkiksi vaan enemminkin lopputuloksena oli sellaista jelloa. Sama kävi sisarelleni ja hänen esitellessään tuotoksiaan Facebookissa tuli aika monta kommenttia, että muille oli käynyt samoin. Luotan jatkossakin Fazeriin 😉
Taidan minäkin ihan suosiolla sitten ostaa paketin Fazerin vihreitä 🙂
Suosittelen. Vähemmän jännittävä, mutta varmempi vaihtoehto, johon päädyin nyt itsekin pidemmän kaavan mukaan 😉
Ihana pasta, tämä on juuri sitä mitä itse söisin jos kaapit ammottaisivat tyhjillään koska meillä on AINA pastaa, valkosipulia ja chiliä 🙂 lisäksi lorauttaisin varmaan sekaan sitruunamehua, koska sitäkin on aina. Samoin parmesanjuustoa. Mmm..
Ja mikä parasta hätävarasta syntyy oikein hyvää pastaa 😉
Pastalla mennään täälläkin ja pikaisilla nuudelikeitoilla tai wokeilla.
Ja jos totta puhun, aika usein myös noutopizzalla.. Pizzeria on meillä lähempänä kuin se lähikauppa ja sinne vääntäytyy heikommallakin kelillä tai voinnilla…
Onnekas on ihminen, jonka lähellä on hyvä pizzeria. Meillä on myös yksi aika lähellä, mutta se ei ole mikään suunnaton makuelämys. Muuten ehkä meilläkin sorruttaisiin nykyistä paljon useammin.
Tämän bongasin jo Kivistöstä ja saattaa hyvin olla että tässä joulunpyhinä / -välipäivinä tätä testaillaan! Jokihakan tapaan, huomiselle lounaalle on jo suunniteltuna noutopizzaa, koska päivä menee illan glögitarjoiluja vääntäen ja siivoillen. Ei turhaa stressiä siis lounaasta 🙂
Lämpöisää joulua sinulle!
Hauskoja glögijuhlia, meillä väännetään tarjoiluja vastaaviin huomenna. Lämpöistä joulua sinullekin!
No ihan just tämä sama 🙂 Ainekset löytyvät aina, ja tää on helppo, nopea ja maukas! Joskus lisätään vielä murskattuja oliiveja, eikä eväs niistä pahemmaksi muutu 🙂
Vaikka italialaiset onkin ihan eri mieltä, niin kaikki tuunaus on ihan sallittua ja jopa toivottavaa 😉