Tietoa mainostajalle ›

Blog

Hellesään tomaattikeitto – gazpacho

Kylmänä tarjoiltava gazpacho sopii helleherkuksi – ja kyllä se maistuu vaikka ei helteilisikään.Tänä kesänä pienikin pilkahdus aurinkoa on riittänyt ilon aiheeksi.

Gazpachokokeilu lähti liikkeelle kesäkuisesta käynnistämme KuuKuussa. Laitakokki tilasi tomaattikeittoa. Nyt jos koskaan raaka-aineet ovat parhaimmillaan. Pöytään tuli raikkaan tomaattisen keiton sijaan epämääräisen ruskea keitto, joka tomaatin sijaan maistui worchesterkastikkeelta tai vastaavalta maustekastikkeelta. Ensimmäisen kerran kymmenen vuoden aikana näin, että ravintola-annos jäi kaikkiruokaiselta mieheltäni syömättä. Lusikallista enempää en itsekään halunnut. Makuasioita, totesi tarjoilija noutaessaan melkein koskemattoman keittolautasen pois.

Saimme aikaan asiasta mielenkiintoisen keskustelun pyörämatkalla kotiin. Mikä saisi tuollaisessa tilanteessa palaamaan ravintolaan? Sinänsä tarjoilija oli oikeassa, kyseessä on nimenomaan makuasia. Tuloksena tästä oli kuitenkin se, että närkästynyt seuralaiseni, joka on periaatteen mies, ei aio enää astua jalallakaan ravintolaan. Ei siksi, että yksi annos oli huono, muut olivat kuitenkin ihan hyviä, vaan siksi, että pahoittelun sijaan asia kuitattiin makuasioilla. Emme parinkymmenen minuutin kotimatkan aikana päässeet yksimielisyyteen, miten tilanne olisi hoidettu niin, että kaikille jää hyvä mieli ja ravintolaan haluaa palata uudestaankin. Siksi kysynkin, mikä saisi teidät palaamaan vastaavassa tilanteessa?

Tunkkaisen keiton jäljiltä halusin tehdä raikasta tomaattikeittoa. Nyt raaka-aineet ovat parhaimmillaan hyvään gazpachoon. Jos ette pidä, totean, että kyseessä on makuasia. Meitä oli piknikillä kahdeksan ja me pidimme, tai ainakaan kukaan ei halunnut rahojaan takaisin, mutta tämä keitto tarjoiltiinkin talon piikkiin. Olivatkohan he sittenkin vain kohteliaita? Tiedä häntä, mutta minä ainakin tykkäsin ja aika moni otti lisää, vaikka eihän meillä lasketa. Ja kaksi piknikseurueesta on jo kaksi soitellut reseptin perään. Otan sen kohteliaisuutena.

Masutoaitemussa oli juuri paahdettu paprikoita ja siitä innostuneena käytin niitä gazpachossani. Gazpachon voi tehdä leivällä tai ilman, tämä on tehty ilman ja lisäsin joukkoon myös yrttejä, vaikka niitä ei klassisissa resepteissä useinkaan gazpachoon lisätä. Kannattaa huomioida, että oheisen ohjeen annos on todella suuri.

Gazpacho

alkuruoaksi armeijalle – tai ainakin noin kymmenelle

1,5 kg kypsiä tomaatteja
2 pientä kurkkua
3 punaista paprikaa
6 valkosipulin kynttä
1 dl hyvää oliiviöljyä
6 rkl punaviini- tai sherryviinietikkaa
suolaa
silputtua basilikaa ja lehtipersiljaa

1. Paahda paprikat: Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se saa, laita myös grillivastus päälle. Puolita paprikat, poista siemenet ja valkoinen osa keskeltä ja laita uunipannulle kuori puoli ylöspäin. Paahda puolisen tuntia tai kunnes kuori on mustunut. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti. Anna jäähtyä.

2. Kalttaa tomaatit: Ristiviilto kuoreen, noin kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen (tai kunnes kuori alkaa rullautua pois). Poista kuoret ja puolita tomaatit. Poista myös puumainen kanta.

3. Laita paprikat, tomaatit, kuorittu ja krouvisti pilkottu kurkku sekä silputtu valkosipuli ja yrtit mikseriin ja aja tasaiseksi. Jos haluaa oikein tasaisen lopputuloksen keiton voi myös siivilöidä, mutta itse pidän versiosta, joka ei ole ihan mehumainen. Usein ohjeissa ohjeistetaan myös poistamaan kurkusta siemenet, mutta vastapainoksi lisätään vettä. Itse jätän siemenet, enkä lisää vettä.

4. Lisää joukkoon oliiviöljy, viinietikka ja yrtit. Mausta suolalla.

5. Viilennä kylmäksi jääkaapissa ennen tarjoilua.

15 kommenttia “Hellesään tomaattikeitto – gazpacho

  1. Hyvä kysymys, mikä tosiaan saisi palaamaan ravintolaan? Mä olen kyllä niin kiukkuinen tapaus halutessani, että melkein kallistun Laitakokin boikottiin. Tai ainakin odottaisin piiiiiiitkään ennen seuraavaa kokeilua. Tää on just niin ärsyttävää, kun ravintolat kehottaa reklamoimaan, mutta kun asiakas niin tekee, niin mitään ei tapahdu. Teidän tapauksessanne tarjoilijan olisi ehdottomasti pitänyt pahoitella, käydä jututtamassa kokkia ja hyvittää paha ruoka ja mieli jotenkin. Ja ainakin, vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että makuasia mikä makuasia, niin jättää asiakas siihen käsitykseen, että asiakkaan viihtyminen otetaan tosissaan.

    No, onneksi osaat tehdä parempaa soppaa itse, niin ei tarvitse turvautua huonon kokin ruokiin! 😉

    • Se on kyllä mielenkiintoista, miten vaikeaa reklamointiin on reagoida. Olen miettinyt, onko kyse siitä, että henkilökunnalla ei ole mitään valtuuksia. Sehän olisi mitä paras tilaisuus laittaa hyvä sana kiertämään, että hoitaa reklamaation kunnolla. Ja kerrankin kun reklamoin, yleensä napisen vaan kotona 😉 Onneksi ruoka oli muuten ihan hyvää ja tarjoilu ihan ystävällistä, mutta reklamaatiotilanne nyt ei mennyt vaan putkeen.

  2. Minä olen sellainen vellihousu, etten oikein saa edes valitettua, pakko myöntää. Tai ehkä ”uskallan” tehdä sen toisen puolesta, vaikka lapsen puolesta, mutta omasta puolestani olen liian arka. Mutta tuossa teidän tilanteessanne varmasti olisi kyllä ollut tosiaan jotain korvaavaa ollut syytä ilmestyä lautaselle. Tuollaiset ikävät jutut jäävät niin hyvin mieleen, ei sille mitään voi.

  3. Tuossa tilanteessa odotan hyvitystä laskusta tai jonkun ylimääräisen, edes pienen, jutun tarjoamista, ihan ehdottomasti. Ja kaunis pahoittelun sananen siihen päälle niin mut olisi lepytelty. Tuo teidän tarjoilijan kuittaus saa niskavillat nousemaan pystyyn. Harmi, sillä KuuKuusta olen tykännyt ja ruoka on ollut aina vähintään ok. Mutta eipä huvita se paikka enää. Tämänpähän siitä saivat!
    Mutta tuo gazpacho kyllä maistuisi.

    • Minustakin KuuKuu on viihtyisä ja ruoka ihan hyvää. Ota tämä kertakompasteluna. Olisi hienoa, jos joku kommenteissa toisi esille hienosti hoidetun reklamaatiotilanteen, varmasti niitäkin löytyy. Saimme hyvityksenä espresson, joka tosin unohdettiin tuoda, se oli jo surkuhupaisaa 😉

  4. Minusta tuo oli ihan tarjoilijan ja ravintolan moka, ettekä te siinä varmaan paljon muuta voineet. Keittohan jäi syömättä, eli selvä peli, olisivat saaneet tuoda jotain muuta ilman mutinoita makuasioista tilalle. Olisi varmasti tilanne pelastunut ja saaneet teistä vieraita toistenkin. Eri juttu jos keitto olisi syöty, sitten olisi ollut turha valittaa, mutta näin, kurja kokemus varmasti.

  5. Gazpacho on ihanaa! (vaikka en ole mikään suuri tomaatinsyöjä) 🙂

    Olipa nuivasti kommentoitu tarjoilijalta 🙁 itse laittaisin luultavasti kirjallisen palautteen perään ja riippuen ravintolan vastauksesta, tekisin päätöksen menenkö enää uudelleen.

    • Gazpachosta tuli yksi minunkin kesäsuosikkejani, tämä oli ihanan raikas resepti.

      Sinänsä tarjoilu oli muuten ystävällistä, mikä hiukan pehmentää nuivuutta, mutta hankalinta tarjoilijan työssä on varmasti käsitellä tilanteet, kun asiakas ei ole tyytyväinen. Siinä erottuvat todelliset osaajat.

  6. Pingback: Tulisen ja makean liitto | suolaa&hunajaa

  7. Kurja kuulla ravintolareissustanne. Itse olen kerran asioinut ko. ravintolassa ja pettynyt pahasti. Reklamoimme seuralaiseni kylmästä ja villanmakuisesta lampaasta, samoin hänen tilaamansa pannukakku oli toiselta reunalta kärvähtänyt ja toiselta raaka. Seuralaiseni sai korvaukseksi haaleaa vettä ja teepussin. Minulle jäi kumminkin melko arvokkaasti, mutta lässähtäneestä ravintolareissusta niin ikävä tunnelma, etten ole samaan paikkaan vielä palannut.

    • Ikävä kuulla teidän reissustanne. Onneksi tässä kaupungissa on paljon muita ravintoloita, mutta harmittavaa on se, että nämä kokemukset olisi niin helppo kääntää myös positiiviseksi hyvällä asiakaspalvelulla. Valitus on mahdollisuus 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation