Yövieras, hetken heila vai uusi elinikäinen asuinkumppani, jolle etsitään hoitopaikkaa lomareissujen ajaksi?
Nähtäväksi jää, jaksanko ruokkia riittävästi ja herätellä hellästi, mutta nyt on hapanjuuret laitettu porisemaan. Liekö suhteemme pysyvä?
Kivistön Liisan vinkistä hyppäsin mukaan Pain de Martinin hapanjuurikouluun ja tuloksena on nyt juuri, jonka taidan pakata mukaan kesälomamatkalle – ja todennäköisesti unohdan sen sille tielle. Ideana on käymällä saadaan aikaan luonnonhiivaa ja happoja (maitohappoa ja etikkahappoa). Juuri paitsi nostattaa taikinan myös antaa sille makua ja parantaa leivän rakennetta.
Olen pari kertaa aiemminkin tehnyt juuren, mutta minulla on paha tapa unohtaa ne – terveisin nimim. homehtuneet rusinat. Nyt pääsin juuren kanssa maaliin asti eli lupaavasti kuplii.
Kannattaa lukaista Pain de Martinin kesän hapanjuurikoulu läpi. Hän selittää kattavasti, miten homma toimii ja saa sen kuulostamaan helpolta ja loogiselta. Juureni koostuu koulun opetusohjelman mukaisesti puoleksi vehnästä ja puoleksi rukiista. Lyhennettynä tein juuren seuraavasti:
Päivä 1. Sekoitin 1 rkl ruisjauhoja, 1 rkl vehnäjauhoja ja 2 rkl vettä kannellisessa purkissa. Annoin käydä seuraavaan päivään huoneenlämmössä. Laitoin purkin päälle kannen, mutta en sulkenut sitä tiiviisti, jotta juuri saa happea. Näin kesällä huoneenlämpö riittää käynnistämään käymisprosessin, mutta talvella kannattaa etsiskellä tavallista lämpimämpää paikkaa kotoa. Jääkaapin päällä, kylpyhuoneen lattialla?
Päivä 2: Lepopäivä, lasi viiniä leipurille ja pitkä nuuhkaisu purkista. Lupaava hapahko tuoksu ja ihan pienesti alkaa jo kuplia. Sekoitin hiukan juurta. Annoin edelleen käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
Päivä 3: Ruoka-aika. Lisäsin juuren joukkoon 1/2 rkl ruisjauhoja ja 1/2 rkl vehnäjauhoja sekä 1/2 rkl vettä. Pain de Martinin leipäkoulussa ei lisätty kuin jauhoja, mutta koska oma juureni meni siten turhan kuivaksi, lisäsin myös hiukan vettä. Heléne Johansson kuvasi oikeaa rakennetta kirjassaan jähmeäksi.
Päivä 4. Lisää ruokaa purkkiin: 1 1/2 rkl vehnäjauhoja, 1 1/2 rkl ruisjauhoja ja 3 rkl vettä. Annoin käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.
Päivä 5. Tuoreen leivän tuoksu lähestyy päivä päivältä. Otin hapanjuuresta 1 1/2 rkl kulhoon, lisäsin 1/2 dl ruisjauhoja, 1/2 dl vehnäjauhoja ja 1 dl vettä. Annoin seoksen käydä seuraavaan päivään.
Päivä 6. Esitaikina kupli lupaavasti ja pääsin vaivaamaan ensimmäistä hapanjuuresta alkunsa saanutta leipääni.
Juurihoito: Ohjeiden mukaan juurta tulee ruokkia noin kerran viikossa lisäämällä purkkiin yhtä paljon vettä ja jauhoja, jos ei leivo juuresta. Jos jaksaa tehdä viikoittain leipää, nokare uudesta taikinasta säilytetään juureksi.
*****
Olin pyhästi päättänyt pitää juuren hengissä, mutta ehkä sitä ei ihan vielä kannata lisätä testamenttiin. Unohdin nimittäin ottaa osan juuresta seuraavaa kertaa varten heti ensimmäisellä leivontakerralla. Joten kuuden päivän hapattamisen lopputulema hurahti kokonaisuudessaan ensimmäiseen leipään. Onneksi juuresta leipomani spelttileipä oli lupaava alku. Rakenteeltaan hiukan liian tiivis, koska speltti imee enemmän nestettä kuin tavalliset vehnäjauhot, ja susiruma, mutta ihanan rapeakuorinen ja maukas. Ja mikä tärkeintä, juuri toimi eli kohotti taikinan ja leivän. Uusi juuri on jo porisemassa, vaikka matkan varrella ehdinkin epäillä olevani leipätumpelo.
Ihan klassikkokamaa -postaussarjassa opettelen ruoanlaiton ja leivonnan perustekniikoita ja klassikkoruokalajeja. Hapanjuuri – tuo leivän herkkähipiäinen perusta – on ollut opettelun alla jo hetken. Pain de Martinin hapanjuurikoulun lisäksi kannattaa lukaista myös Jauhot Suussa -blogin kattava katsaus hapanjuuren saloista.
