Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tagin arkisto: Sisustus

Mittojen mukaan

blogiyhteistyö

Olen minimalisti – teoriassa. Haluan, että kaikilla irtotavaroilla on oma paikka visusti ovien takana – vaikka ne eivät aina sinne löytäisikään. Uuden kodin yksi isoimpia hankintoja ovatkin olleet kiintokalusteet. Halusin maksimoida säilytystilan. 60-luvun talossamme sitä ei juurikaan valmiina ollut.

eteinen-1

Habitaren parhaita löytöjä oli syksyn uusi lanseeraus Witkawood. Se on muotoilija Ville Witkan hanke, johon hän on saanut mukaan viisi suomalaista yritystä. Ne ovat tuoneet yhteistyöhön oman osaamisensa. Tuoteperhe sai alkunsa muotoilijan siskon taloon suunnitelluista väliovista ja laajeni kokonaiseksi tuoteperheeksi yhdessä kumppaneiden kanssa. Sarjaan kuuluvat mm. säilytysjärjestelmät, väliovet, keittiö- ja kylpyhuonekalusteet, joiden avulla kotiin on mahdollista rakentaa yhtenäinen ilme.

Vanerin käyttö materiaalina ja pelkistetty muotokieli kumartavat vahvasti suomalaiseen muotoiluperinteeseen. Suomalaisuuden rinnalla varsinkin liukuovissa on myös hiukan japanilaista henkeä. Suunnittelijan lempimateriaalia, vaneria, on käytetty kauniisti tehokeinona, se yhdistyy tuotteissa joko mustaan, harmaaseen tai valkoiseen kalustelevyyn tai kuten liukuovikaapeissa valkoiseksi maalattuun lasiin ja alumiiniin.

vedin

Ville Witkan mukaan suomalaisessa huonekaluperinteessä vanerilla on ollut vankka asema ja meillä on paljon osaamista sen käytössä. Helposti se ei silti näihinkään tuotteisiin taipunut. Kabinetti-säilytysjärjestelmiä valmistava Hahle-ryhmään kuuluva Ecolam Oy löysi tuotekehitysprosessissaan ratkaisun, jolla saadaan vanerin luonne esiin, mutta samalla tuotteesta tulee toimiva ja teollisesti valmistettava. Nyt kun kaappimme ovat paikallaan, olen ihastellut erityisesti pieniä yksityiskohtia kuten sitä, miten kauniisti vaneririmat on leikattu viistoon vedinlistoissa. Usein vähemmän on enemmän ja silloin pienillä yksityiskohdilla on suuri vaikutus.

Kotimme on 60-luvun momo eli laatikko, jonka kaltaisissa suurin osa suomalaisista asuu. Siinä oli maallikolle turhan paljon hormia ja kulmaa. Minulla oli aika selkeä visio, mitä halusin saada aikaan, mutta ilman Kabinetin Riitta Pirisen apua en olisi ratkaissut pulmallisia paikkoja.

Opin suunnitteluprosessissa, että parhaan lopputuloksen saa, kun on miettinyt aika tarkkaan omat tarpeensa. Kun menet suunnittelutapaamiseen, kannattaa tehdä muutama asia jo ennen tapaamista:

– Tee lista tavaroista, joita aiot kaapissa säilyttää. Ole realisti, muutaman kauniin paidan omistavia ihmisiä on vain sisustuslehdissä. Niitä voi toki roikottaa esillä, mutta kaappiin pitää sopia myös ne mukavimmat ja maailman rumimmat kotihousut ja paljon muuta.

– Kaiva mittanauha esiin. Mittaa, kuinka paljon tarvitset vaatetankoa, kuinka paljon laatikoita ja kuinka paljon hyllymetrejä. Ammattilainen auttaa sisällyttämään ne kaappiisi, mutta ei voi tietää tavaroidesi määrää.

Meidän kotimme kaappeja suunnittelimme lähes kaksi tuntia. Kaapit syntyivät silmieni edessä, muuttelimme ja testasimme vaihtoehtoja. Liuta kysymyksiä seurasi toistaan: Kuinka pitkä miehesi on? Onko sinulla paljon hippamekkoja? Säilytätkö T-paitoja hyllyllä vai laatikossa? Tuleeko tänne siivouskomero? Kysymystulvan ja vastausteni perusteella suunnitteluohjelmassa liikuteltiin hyllyjä, lisättiin laatikoita, pidennettiin vaatetankoja. Lähdin tapaamisesta nippu mallipiirroksia kainalossa hyväksyttämään suunnitelmat kotona.

Kunnon visualisointi helpottaa kummasti päätöksentekoa. Tälläiselle amatöörille kokonaisuus aukeaa ihan toisella tavalla, kun sen näkee silmiensä edessä valmiiksi piirrettynä. Kabinetin suunnitteluohjelmassa pääsee näkemään, miten ovet aukeavat eli jääkö joku osa kaapista hankalasti liukuovien taakse ja miltä sisäosat näyttävät. Suunnitelmassa oli myös kaikki mitat selkeästi eli oli helppo varmistaa kotona, riittävätkö hyllymetrit ja olenko osannut varata riittästi vaatetankoa vähäisille hippamekoilleni. Ohjelmasta näkee helposti myös kokonaisuuden hinnan ja muutosten vaikutuksen siihen. Sama suunnitteluohjelma on käytössä lähes kaikilla Kabinetin jälleenmyyjillä. Ruutupaperille piirrettyyn suunnitelmaan en tämän prosessin läpikäyneenä luottaisi.

makuuhuoneen-kaappi

Ilman taitavia asentajia kaapit olisivat hyvästä suunnittelusta huolimatta jääneet asentamatta. Kabinetin suosittelemilla miehillä oli mahtava asenne: Ongelmat oli tehty ratkaistavaksi – asentajien eikä asiakkaan toimesta. Siellä ne kaapit nyt ovat, jämäkästi pystyssä ja millilleen oikeassa paikassa huolimatta luonteikkaasta kuusikymmentälukulaisestamme.

makuuhuone-1

Remontin kestäessä kodissamme on lampsinut sekalainen seurakunta remonttimiestä. Vaikka jälki on ollut onneksi hyvää kaikilla, jäi kaapit asentanut ryhmä erityisen lämpimästi mieleen. On mukavaa, kun kotiamme kohdeltiin kunnioittavasti, ensin katsottiin suojausta kaipaavat paikat ja kaapistot kannettiin sisään niin varoen, että vahingoitta selvisivät sekä koti että kaapistot.  Muiden remonttimiesten jäljiltä olemme mm. maalanneet seiniä uudelleen rappausroiskeiden jäljiltä ja siivonneet koirankakkaa matoista. Olen oppinut, ettei huolellisuus ole millään lailla itsestäänselvyys.

Lopputulemana saimme valtavasti lisää säilytystilaa. Kaikki on tehty mittojen mukaan – jopa tenniskassilleni on eteisen komerossa juuri oikeankokoinen kolo. Yhden laatikon aion kaapistoihin lisätä, mutta muuten osuttiin hämmentävän toimivaan ratkaisuun kerralla.

Minulla ei ole enää yhtään selitystä tavaroihin, joita minulla on tapana sirotella ympäri kämppää. Liian vähän säilytystilaa on jo vuosien mittaan ollut vakiotekosyyni.

Plussat ja miinukset Kabinetin mittatilauskaapistoissa:

+ Vain Kabinetin kaapistoihin on mahdollista saada Witkawood-ovet, joiden muotoiluun ihastuin. En voi olla ihastelematta vanerin, maalatun lasin ja himmeästi kiiltävän alumiinin liittoa. Ylimääräinen iso plussa uudesta, toimivasta kotimaisesta arjen muotoilusta.

+ Hyvät mekanismit. Kaikki osat liukuvat sulavasti ja kevyesti. Tuntuu pieneltä asialta, mutta vähentää kummasti ärräpäitä. Olemme eläneet kymmenen vuotta liukuovien kanssa, joilla on tapana pudota kiskoiltaan. Pidä siinä sitten ovea paikallaan, kun kädet ovat täynnä tavaraa.

+ Vaikeisiinkin paikkoihin saa juuri sopivat kaapit. Meillä esimerkiksi eteisen ja viereisen huoneen välinen tilanjakaja rakennettiin ohuesta seinästä ja kaapistoista. Saimme tämän ratkaisun avulla avarrettua eteistä viereisen miesluolan kustannuksella. Kahden kaapin väliin saatiin myös liukumaan luolan vieraiden silmiltä sulkeva liukuovi, mikä säästää paljon tilaa eteisessä. Työhuoneessa taas jouduttiin kiertämään hormia ja tekemään kaapistot eri korkuisiksi ikkunan takia. Standardikaapeilla se ei olisi onnistunut.

+ Kaappien sisäosat voi suunnitella juuri omien tarpeiden mukaan. Meillä on nyt hyvät paikat vieraspeitoille, laskettelumonoille ja molempien vaatteille – ja kaappi kuvaustarvikkeilleni. Kaikki on mitoitettu todellisten tarpeiden, eikä standardien mukaisesti. Äidin ohjeiden mukaisesti hyllyjä on tiheästi, jotta kaapit on helppo pitää järjestyksessä, eivätkä pinot kasva hallitsemattomiksi läjiksi.

+ Yrityksen oma suunnittelujärjestelmä on erinomainen. Se auttaa hahmottamaan kokonaisuuden ennen tilausta ja muutoksia on helppo tehdä suunnitteluvaiheessa. Myös inhimillisten virheiden määrä on minimoitu. Järjestelmä laskee suunnitelman perusteella kaikki tarvittavat osat ja nappia painamalla tilaus lähtee suunnitelman mukaisena tehtaalle. Kaappimme tulivat kerralla kuntoon, eikä yhtään osaa puuttunut toimituksesta.

+ Kaapit valmistetaan Polvijärvellä, pienessä kunnassa Suomen itälaidalla, jossa olen viettänyt lukuisia lomia lapsena. On mukavaa tukea suomalaista työtä aikana jolloin otsikot huutavat irtisanomisista.

– Hinta nousee tietenkin edullista hintaa painottavien yritysten standardikaapistoja korkeammaksi. Ensimmäisten kuukausien perusteella koen saaneeni rahoilleni vastinetta: Sujuvasti liukuvat mekanismit, jämäkät ovet ja toimivat sisätilat ovat varmasti pitkäikäinen ratkaisu kodissamme.

blogiyhteistyö

Postaus on toteutettu yhteistyössä Kabinetti-kaapistoja valmistavan Hahle Oy:n kanssa. Kaapistot asensi RT-Lasi Oy. Yhteistyö lähti liikkeelle minun aloitteestani sen jälkeen, kun ihastuin kaapistojen muotoiluun Habitaressa. Kahden kuukauden koekäytön jälkeen olen myös erittäin tyytyväinen tuotteiden laatuun ja koko suunnittelu- ja asennusprosessiin Hahlen ja RT-lasin kanssa. 

Valoa kansalle – adventtikalenteri

Voiko kenenkään lempikuukausi olla marraskuu? Valon määrä vähenee päivä päivältä. Ankean marraskuun jälkeen on sitä ihanampaa sytyttää kynttilä ensimmäisen adventin kunniaksi. 

adventtikalenteri

Olen jouluihminen – erityisesti olen jouluunvalmistautumisihminen. Rakastan glögin ja joulumausteiden tuoksua, pidän jopa joululauluista – valikoidusti toki ja vasta joulukuussa, joululahjojen ostaminen ja paketointi tuovat minulle joulumielen. Joka vuosi kaivan näinä aikoina esille ikkunaan joulutähden, joka on palvellut uskollisesti pitkälti yli kymmenen vuotta. Siitä alkaa jouluun virittäytyminen.

Sunnuntaisin tästä jouluun löydätte blogista joulufiiliksiä. Muuttolaatikoiden ja remontin keskellä aika ja voimat eivät riittäneet joulukalenteriin, mutta adventtikalenterin avulla halusin kaivella omaakin joulumieltä esille. Kiireen keskellä joulukuu alkoi kuin varkain.

Adventtikalenterin ensimmäisestä luukusta putkahtaa – no, adventtikynttilät. Näin alkusyksystä Pinterestissä mukeihin rakennetun kynttiläasetelman, jossa oli hyödynnetty sammalta. Kuva oli ruotsalaisesta sisustusblogista, josta en tosin onnistunut samaa enää löytämään. Saattoi olla jonkun valmistajan pressikuvakin.

Oman adventtikalenterini rakensin valkoisiin ja helmenharmaisiin Teema-mukeihin. Pohjalle olen laittanut merisuolaa ja sen päälle pienen kynttilänjalan. Kynttilänjalaksi käy mikä tahansa jalka, joka on helppo laittaa tukevasti mukiin ja jossa kynttilä pysyy napakasti. Ympärille painelin hiukan sammalta. Onni on oma sammaloitunut nurmikonpläntti, josta löysin tarveaineet. Ensi kesänä se ei ehkä tunnu yhtä suurelta onnelta. Saisi tosin nytkin peittyä lumeen pian. Pähkinät ja kanelitangot asettelin sammalen päälle ilman sen kummempia kiinnityksiä.

Varoituksen sana: Tätä kuten muitakaan kynttilöitä ei saa jättää valvomatta. Pidä huolta, että kynttilä on tukevasti jalassaan. Tee merisuolasta kolo, johon saat kynttilänjalan tukevasti. Tiedoksi myös, että sammalen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin.

Tarvitset:

4 mukia tai muuta kulhoa

1 pkt karkeaa merisuolaa

4 kynttilää

4 kynttilänjalkaa, jotka sopivat valitsemasi astian sisään

pähkinöitä ja kanelitankoja

sammalta

Tästä se joulun odotus alkaa.

Psst. Jouluun kannattaa virittäytyä myös seuraamalla Vatsasekaisin Kilinkolin– ja Pumpkin Jam -blogien joulukalentereita. Meillä ainakin askarrellaan paperitähtiä Riikan ohjeiden mukaan. Ainakin ihan heti, kun tuo seinä on rakennettu. Vaikka voihan sen rakentaa tammikuussakin…

Rakastan vanhoja tanskalaisia miehiä

Useimmat heistä ovat valitettavasti jo kuolleita. Tänään saamme uuden kodin avaimet. Odotellessa on hyvä hakea remontti-intoa fiilistelemällä sisustusvalintoja. Tuolinaisena koeistun harva se ilta virtuaalisesti. Moni suosikeista on tosin seurannut mielessä jo vuosia. 

Siinä missä muut tekevät pyhiinvaellusmatkoja pariisilaiselle hautausmaalle, minä teen omani Arne Jacobsenin suunnittelemaan hotelliin Kööpenhaminaan, jossa jokseenkin jokainen esine on hänen tuotantoaan. Eikä tarvitse mennä edes hotelliin. Tanskassa maan tunnettujen suuruuksien muotoilu on arkipäivää. Lounasravintolassa istutaan usein Seiskalla eikä Le Klintin valaisimilta ei voi välttyä. Alunperin esimerkiksi Jacobsenin suunnittelun lähtökohtana on ollut arjen kauneuden tarjoaminen myös keskiluokalle. Haluttujen tuotteiden hintataso on kohonnut niin korkealle, että enää ne eivät ole helposti kaikkien saatavilla, mutta edelleen vuosikymmenien jälkeenkin ne hurmaavat laajalti.

– No, kaikki tytöt nyt tykkäävät Myranista, totesi vanha opiskelukaverini, kun ihaillen sivelin hänen ruokapöydän tuolejaan, joihin mies oli kaukokatseisesti sijoittanut ylioppilasrahansa jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Totuuden nimissä olen enemmän seiskanaisia, mutta ongelma on se, että nykyään niitä on kaikkialla. Minulla ei ollut varaa sijoittaa niihin viisitoista vuotta sitten, jolloin ne eivät vielä olleet vallanneet kaikkia soppia Suomenmaassa.

Deko-lehden päätoimittaja totesi viime lehdessä, ettei heidän lehdestään helposti löydä numeroa, jossa jossain kodissa ei olisi seiskoja tai Eamesin klassikkotuoleja. Välillä juttuja on jopa pakko vaihtaa lehdestä toiseen, etteivät lukijat saisi sivu toisensa jälkeen samanlaisia ruokailutiloja. Siinäpä se tiivistettynä. Olivatpa nämä klassikot, kuinka kauniita tahansa, olisi kiva löytää jotain uutta ja kiinnostavaa.

Ihan vielä ruokailutilan tuolit eivät ole ostoslistalla. Entiset ovat supermukavat, mutta tuolinaisena aion löytää yhden sun toisen nurkan uudesta kodistamme, johon voi sujauttaa mukavan – ja kauniin – istumapaikan. Valinta on vain niin vaikeaa, houkuttelevia tuoleja on maailma pullollaan. Vaikka väitetään, ettei tuolia voi enää keksiä uudestaan, ilahduttavasti silmiin on sattunut useampiakin kauniita uusia tuoleja, joissa on klassikkoainesta.

Keittiön ehostusta odotellessa fiilistelin keräämällä tähän muutamia suosikkejani – vanhoja ja uusia, joista joku päätyy ainakin työhuoneen tuoliksi ja toinen eteiseen. Toivottavasti joskus myös uuteen ruokailutilaamme, kun nykyiset istuimet tulevat tiensä päähän. Vaihtoehdoissa on muitakin kuin tanskalaisten kuolleiden miesten aikaansaannoksia.

Harvoin kadun ostamatta jättämistä. Yhden kerran muistan, enkä ehkä helposti tule pääsemään siitä yli. Olen halunnut Domuksen aika lailla koko aikuiselämäni ajan. Meille ei vaan oiken ole mahtunut yhtäkään uutta tuolia. Löysin jokseenkin täydellisen yksilön vuosia sitten ja hinta ei ollut huima: noin 100 euroa. Kävelin onneni ohi kirvelevin sydämin ja edelleen kaduttaa. Hinta oli oiva osoitus siitä, että designin hankkiminen ei ole ostamista, se on sijoittamista.

domus-siro-skin

Silta-sarjan Martinin – yksi ihana tanskalainen mies lisää – ja Metten entinen yhteinen koti on kadehdittavan pullollaan nautittavaa designiä. Jos olisin todella rikas, meillä istuttaisiin mahdollisesti samoilla Hans J. Wegnerin Wishboneilla kuin heilläkin. Toivomusluuta muistuttavaa selkänojaa olen ihaillut aikojen alusta, mutta sen punosten täydellistä kauneutta olen oppinut arvostamaan vasta vähän vanhempana. Se saattaisi olla minun työtuolini, ellei olisi niin kallis.

wegner-ch24-wishbone-chair-sixKuva: www.wegnerwishbonechair.com

Pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan on suhteellisen tuoreen tanskalaisen yrityksen &Traditionin In Between -tuoli, jonka on suunnitellut suomalaissyntyinen nykyään Göteborgissa asuva Sami Kallio. En väitä olevani suuri designtietäjä, mutta kyllä näin kauniilla selkänojalla varustetussa tuolissa voisi olla klassikkoainesta.

in-between-ja-about-a-chair

Toivon, että Vitran ostama Artek nousee uuteen kukoistukseen, eikä haittaisi yhtään, jos pari suomalaista designyritystä ponnistaisi myös maailmalle nykyistä voimallisemmin. Tanskalaiset tuntuvat nimittäin osaavan tämän lajin, sieltä tipahtelee tuoreita designtaloja kuten Muuto ja HAY. Muuto (joka on saanut nimensä suomen sanasta muutos) on koonnut lahjakkaiden skandinaavien suunnittelutöitä merkkinsä alle, mutta pitää kuitenkin päämajaansa Tanskassa. HAYn About a Chair AAC21 -tuolissa on kivaa 60-lukulaista muotokieltä tukevasti modernisoituna. Muistatteko ne kaikkien virastojen kuppituolit oranssilla tai vihreällä kankaalla? Tämä ei ehkä toimisi ruokailutilassa, mutta kevyessä käytössä olevaan kotitoimistoon sen voisin hyvinkin sijoittaa. Pidän siitä nimenomaan kankaalla päällystettynä.

Yksi uusi kotimainen on tietenkin oltava listoilla. Olkoon se syksyn mittaan paljon kehuja kerännyt kauniin pelkistetty Siro+. Sen ovat matoista ja paperinarutuotteista huonekaluihin laajentaneelle Woodnotesille suunnitelleet Ilkka Suppanen ja Raffaella Mangiarotti. Usein vähemmän on enemmän. Kun näin tuolin Habitaressa totesin, että sen selkänoja on omaan makuuni hiukan kapea. Sivustapäin otetuista kuvista sitä ei huomaa. Vaikka Siro+ ei omaan kotiini sopisikaan, en voi silti olla ihailematta tuolin täydellisen yksinkertaista muotokieltä. Pelkistäminen on taiteenlaji.

Designklassikot tekevät ison loven lompakkoon, klassikkoainesta olevien ostamisesta selviää usein edullisemmin, mutta harvoin kiinnostavaa muotoilua ja kestävää laatua saa halvalla. Haluan kuitenkin lopuksi nostaa vielä edullisemman kategorian tuolin. Ei sekään halpa ole, mutta reilun satasen hintaisena huomattavasti lähes tonnin Wishboneja tai melkein 500 euron Domuksia kukkaroystävällisempi. Calligrasin Skin sattui silmään alkusyksystä. Sisä- ja ulkokäyttöön sopivana ja pinottavana se voisi olla virkistävän erilainen vaihtoehto terassille ruokatuoliksi.